JOB

JOBIN KIRJA

Hiobin   Kirja

1938 1776 1642
     
10 LUKU 10 LUKU X. Lucu
10:1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa, 10:1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa. 10:1 MInun sielun suuttu elämäst/ minun walituxeni minust annan minä olla/ ja puhun minun sieluni murhes.
10:2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille. 10:2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani. 10:2 Sanon Jumalalle: älä minua duomidze/ anna minun tietä/ mingätähdens rijtelet minun cansani.
10:3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa? 10:3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla? 10:3 Ongo sinulle ilo sijtä ettäs wäkiwalda teet/ ja hyljät minun joca käsialas olen/ ja annat jumalattomain aiwoituxet cunniaan tulla.
10:4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo? 10:4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo? 10:4 Ongo sinulla lihalliset silmät/ eli cadzotcos nijncuin ihminen cadzo?
10:5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet, 10:5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet? 10:5 Eli ongo sinun aicas nijncuin ihmisen aica? eli wuotes nijncuin ihmisen wuodet?
10:6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni, 10:6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani, 10:6 Ettäs kysyt minun wääryttäni/ ja tutkit paha tecoani.
10:7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?' 10:7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa. 10:7 Ehkäs tiedät eten minä ole jumalatoin/ ehkei yhtän ole cuin taita sinun kädestäs wapautta.
10:8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat. 10:8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun? 10:8 Sinun kätes owat minun walmistanet ja tehnet minun caicki ymbärins/ ja tahdot hucutta minun.
10:9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen. 10:9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen. 10:9 Muista sijs ettäs olet minun tehnyt nijncuin sawen/ ja annat minun tulla maaxi jällens.
10:10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa? 10:10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa? 10:10 Etkös minua ole lypsänyt cuin riesca/ ja andanut minua juosta nijncuin juustoa?
10:11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon. 10:11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt. 10:11 Sinä olet minun puettanut nahgalla ja lihalla/ luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
10:12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni. 10:12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee. 10:12 Elämän ja hywän työn olet sinä minulle osottanut/ ja sinun cadzomises minun hengeni kätke.
10:13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi: 10:13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat, 10:13 Ja waicka sinä sencaltaiset salat sydämesäs/ nijn minä tiedän sen cuitengin/ ettäs sen muistat.
10:14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi. 10:14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata. 10:14 Jos minä paha teen/ nijns cohta hawaidzet/ ja et jätä minun paha teconi rangaisemata.
10:15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen. 10:15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni. 10:15 Jos minä olen jumalatoin/ woi minua: jos minä olen hurscas/ nijn en minä cuitengan uscalla nosta päätäni/ nijncuin se joca on täynäns ylöncadzetta/ cadzos minun wiheljäisyttäni.
10:16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan. 10:16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet. 10:16 Nostes sinä ajat minua taca nijncuin Lejoni/ ja ihmellisest minun cansani menet.
10:17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni. 10:17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota. 10:17 Sinä udistat todistuxes minua wastan/ ja wihastut cowin minun päälleni. Minua waiwa yxi toisens jälken.
10:18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä! 10:18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt! 10:18 Mixis minun annoit lähte äitini cohdusta? josca minä olisin cuollut/ ettei yxikän silmä olis minua nähnyt.
10:19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan. 10:19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan. 10:19 Nijn minä olisin cuin en oliscan ollut/ cannettu äitini cohdusta hautaan.
10:20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin, 10:20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin, 10:20 Eiköst minun lyhyelle ijälleni loppua tule? ja luowu minusta/ että minä wähängin wirgotusta saisin?
10:21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan, 10:21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle, 10:21 Ennencuin minä menen/ ja en palaja/ nimittäin/ pimeyden ja syngeyden maalle.
10:22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä." 10:22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys. 10:22 Joca on pimeyden maa/ ja syngiä cuollon warjo/ josa ei yhtän järjestyst ole/ joca paistesans on nijncuin syngeys.
     

VALITSE
LUKU

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19 20 21
22 23 24
25 26 27
28 29 30
31 32 33
34 35 36
37 38 39
40 41 42