JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
| 1938 |
1776 |
1642 |
| |
|
|
| 10 LUKU |
10 LUKU |
X. Lucu |
| 10:1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän
valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa, |
10:1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa. |
10:1
MInun sielun suuttu elämäst/ minun
walituxeni minust annan minä olla/ ja puhun minun
sieluni murhes. |
| 10:2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua
syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua
tilille. |
10:2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani. |
10:2
Sanon Jumalalle: älä minua
duomidze/ anna minun tietä/ mingätähdens rijtelet minun
cansani. |
| 10:3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa,
että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset
jumalattomain neuvoa? |
10:3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla? |
10:3
Ongo sinulle ilo sijtä ettäs
wäkiwalda teet/ ja hyljät minun joca käsialas olen/ ja
annat jumalattomain aiwoituxet cunniaan tulla. |
| 10:4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin
ihminen katsoo? |
10:4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo? |
10:4
Ongo sinulla lihalliset silmät/
eli cadzotcos nijncuin ihminen cadzo? |
| 10:5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät,
ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet, |
10:5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet? |
10:5
Eli ongo sinun aicas nijncuin
ihmisen aica? eli wuotes nijncuin ihmisen wuodet? |
| 10:6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun
syntiäni, |
10:6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani, |
10:6
Ettäs kysyt minun wääryttäni/ ja
tutkit paha tecoani. |
| 10:7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole
ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?' |
10:7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa. |
10:7
Ehkäs tiedät eten minä ole
jumalatoin/ ehkei yhtän ole cuin taita sinun kädestäs
wapautta. |
| 10:8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet;
yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat. |
10:8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun? |
10:8
Sinun kätes owat minun walmistanet
ja tehnet minun caicki ymbärins/ ja tahdot hucutta
minun. |
| 10:9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin
saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen. |
10:9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen. |
10:9
Muista sijs ettäs olet minun
tehnyt nijncuin sawen/ ja annat minun tulla maaxi
jällens. |
| 10:10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja
juoksuttanut niinkuin juustoa? |
10:10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa? |
10:10
Etkös minua ole lypsänyt cuin
riesca/ ja andanut minua juosta nijncuin juustoa? |
| 10:11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit
minut luista ja jänteistä kokoon. |
10:11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt. |
10:11
Sinä olet minun puettanut nahgalla
ja lihalla/ luilla ja suonilla olet sinä minun
peittänyt. |
| 10:12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun
huolenpitosi on varjellut minun henkeni. |
10:12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee. |
10:12
Elämän ja hywän työn olet sinä
minulle osottanut/ ja sinun cadzomises minun hengeni
kätke. |
| 10:13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän,
että tämä oli sinun mielessäsi: |
10:13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat, |
10:13
Ja waicka sinä sencaltaiset salat
sydämesäs/ nijn minä tiedän sen cuitengin/ ettäs sen
muistat. |
| 10:14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua,
ja minun rikostani et antanut anteeksi. |
10:14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata. |
10:14
Jos minä paha teen/ nijns cohta
hawaidzet/ ja et jätä minun paha teconi rangaisemata. |
| 10:15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka
olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa,
häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen. |
10:15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni. |
10:15
Jos minä olen jumalatoin/ woi
minua: jos minä olen hurscas/ nijn en minä cuitengan
uscalla nosta päätäni/ nijncuin se joca on täynäns
ylöncadzetta/ cadzos minun wiheljäisyttäni. |
| 10:16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua
niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan. |
10:16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet. |
10:16
Nostes sinä ajat minua taca
nijncuin Lejoni/ ja ihmellisest minun cansani menet. |
| 10:17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja
vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja
minun kimppuuni. |
10:17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota. |
10:17
Sinä udistat todistuxes minua
wastan/ ja wihastut cowin minun päälleni. Minua waiwa
yxi toisens jälken. |
| 10:18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa
olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä! |
10:18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt! |
10:18
Mixis minun annoit lähte äitini
cohdusta? josca minä olisin cuollut/ ettei yxikän silmä
olis minua nähnyt. |
| 10:19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi
ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan. |
10:19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan. |
10:19
Nijn minä olisin cuin en oliscan
ollut/ cannettu äitini cohdusta hautaan. |
| 10:20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla
rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen
ilostuisin, |
10:20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin, |
10:20
Eiköst minun lyhyelle ijälleni
loppua tule? ja luowu minusta/ että minä wähängin
wirgotusta saisin? |
| 10:21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja
synkeyden maahan, |
10:21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle, |
10:21
Ennencuin minä menen/ ja en
palaja/ nimittäin/ pimeyden ja syngeyden maalle. |
| 10:22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja
sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä." |
10:22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys. |
10:22
Joca on pimeyden maa/ ja syngiä
cuollon warjo/ josa ei yhtän järjestyst ole/ joca
paistesans on nijncuin syngeys. |
| |
|
|