JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 29 LUKU | 29 LUKU | XXIX. Lucu |
| 29:1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi: | 29:1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi: | 29:1 HIob puhui taas sananlascuns/ ja sanoi: |
| 29:2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli, | 29:2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki, | 29:2 Ah jos minä olisin nijncuin endisinä Cuucausina/ nijnä päiwinä/ jona Jumala minun kätki. |
| 29:3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki! | 29:3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa, | 29:3 Cosca hänen walkeudens paisti minun pääni päälle/ ja minä käwin pimeis hänen walkeudesans. |
| 29:4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä, | 29:4 Niinkuin minä olin nuorena ollessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä; | 29:4 Nijncuin minä olin nuorna ollesani/ cosca Jumalan salaisus oli minun majani päällä. |
| 29:5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät, | 29:5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni; | 29:5 Cosca Caickiwaldias oli wielä minun cansani/ ja minun poicani minun ymbärilläni. |
| 29:6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja! | 29:6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat; | 29:6 Cosca minä pesin minun tieni woilla/ ja callio wuoti minulle öljywirrat. |
| 29:7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, | 29:7 Koska minä menin kaupungin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille; | 29:7 Cosca minä menin Caupungin porteille/ ja annoin walmista istuimeni cujille. |
| 29:8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, | 29:8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni, | 29:8 Cosca nuoret näit minun/ nijn he pakenit/ ja wanhat nousit minun edesäni. |
| 29:9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. | 29:9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle, | 29:9 Cosca ylimmäiset lackaisit puhumast/ ja panit kätens suuns päälle. |
| 29:10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen. | 29:10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui. | 29:10 Cosca Ruhtinasten äni kätki hänens/ ja heidän kielens lakeen tartui. |
| 29:11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti; | 29:11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta. | 29:11 Sillä kenen corwa minun cuuli/ hän kijtti minua onnellisexi/ ja jonga silmä minun näki/ hän todisti minusta. |
| 29:12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut. | 29:12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut. | 29:12 Sillä minä autin köyhä cuin huusi/ ja orwoja/ jolla ei auttajata ollut. |
| 29:13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan. | 29:13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen. | 29:13 Nijden siunaus cuin catomallans olit tuli minun päälleni/ ja minä ilahutin leskein sydämen. |
| 29:14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä. | 29:14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus. | 29:14 Wanhurscaus oli minun pucun/ jonga minä päälleni pujin nijncuin waatten/ ja minun oikeuten oli minun caunistuxen. |
| 29:15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka. | 29:15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka. | 29:15 Minä olin sokian silmä/ ja onduwan jalca. |
| 29:16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin. | 29:16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin. | 29:16 Minä olin köyhäin Isä/ ja jonga asiata en minä ymmärtänyt/ sen minä wisust tutkein. |
| 29:17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa. | 29:17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa, | 29:17 Minä särjin wäärän syömähambat/ ja otin saalin hänen hambaistans. |
| 29:18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka. | 29:18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan. | 29:18 Minä ajattelin: minä cuolen minun pesäni/ ja teen minun päiwäni nijncuin sannan. |
| 29:19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani. | 29:19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä. | 29:19 Minun juuren putcahti weden tykönä/ ja caste pysyi minun laihoni päällä. |
| 29:20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.' | 29:20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni. | 29:20 Minun cunnialisuden udistui minun edesäni/ ja minun joudzen muuttui minun kädesäni. |
| 29:21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani. | 29:21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni. | 29:21 He cuulit minun ja waickenit/ ja odotit minun neuwoni. |
| 29:22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin. | 29:22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä. | Minun sanain jälken ei yxikän enämbätä puhunut/ ja minun puheni tiuckui heidän päällens. |
| 29:23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle. | 29:23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan. | 29:22
He odotit minua nijncuin sadetta. 29:23 Ja awaisit suuns nijncuin ehtosadetta wastan. |
| 29:24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet. | 29:24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa. | 29:24 Jos minä nauroin heidän puoleens/ ei he luottanet sen päälle/ eikä tohtinet minua murheseen saatta. |
| 29:25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa." | 29:25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia. | 29:25 Cosca minä tulin heidän cocouxijns/ nijn minun täydyi istua ylimbänä. Ja asuin nijncuin Cuningas sotawäen keskellä/ lohduttaisan murhellisia. |