46 luku

Ruhtinaan uhrit sapattina, uudenkuun päivänä ja juhlissa. Jokapäiväinen uhri. Perintöoikeus ruhtinaan maahan. Uhrien keittopaikka.

1. Näin sanoo Herra, Herra: Sisemmän esipihan portti, se, joka antaa itään päin, olkoon suljettuna kuusi työpäivää. Mutta sapatinpäivänä se avattakoon; myös avattakoon se uudenkuun päivänä.

1. Näin sanoo Herra, Herra: sisimäisen kartanon portti, joka itään päin on, pitää kuutena arkipäivänä oleman kiinni, mutta sabbatina ja uudella kuulla avattaman.

1. NÄitä sano HERra HERra: sisälmäisen cartanon portti joca itän päin on pitä nijnä cuutena arkio päiwänä oleman kijnni mutta Sabbathina ja udella Cuulla awattaman.

2. Silloin tulkoon ruhtinas porttieteisen kautta ulkoa ja asettukoon portin ovenpieleen; ja kun papit uhraavat hänen polttouhriansa ja yhteysuhriansa, niin hän kumartaen rukoilkoon portin kynnyksellä ja menköön sitten ulos. Mutta porttia älköön suljettako ennen iltaa.

2. Ja päämiehen pitää menemän ulkoiselle puolelle huoneen porttia ja seisahtaman portin kynnykselle; ja pappein pitää uhraaman hänen polttouhrinsa ja kiitosuhrinsa, mutta hänen pitää rukoileman portin kynnyksellä, ja sitte jälleen menemän ulos; mutta portin pitää ehtoosen asti avoinna oleman.

2. Ja Förstin pitä menemän ulcoiselle puolelle huonen porttia ja seisattaman portin kynnyxelle. Ja Papit pitä uhraman hänen polttouhrins ja kijtosuhrins mutta hänen pitä rucoileman portin kynnyxellä ja sijtte jällens menemän ulos mutta portin pitä ehtosen asti awoi oleman.

3. Ja maan kansa kumartaen rukoilkoon sen portin ovella sapatteina ja uusinakuina Herran edessä.

3. Maan kansan pitää myös rukoileman Herran edessä, sen portin ovessa, sabbatina ja uudella kuulla.

3. Maan Canssa pitä myös rucoileman HERran edes sen portin owesa Sabbathina udella Cuulla.

4. Ja polttouhrina, joka ruhtinaan on uhrattava Herralle sapatinpäivänä, olkoon: kuusi virheetöntä karitsaa ja virheetön oinas;

4. Mutta polttouhriksi, jonka päämiehen Herralle uhraaman pitää sabbatina, pitää oleman kuusi virheetöintä karitsaa ja virheettömän oinaan,

4. Mutta polttouhrin jonga Försti HERralle uhraman pitä Sabbathina pitä oleman cuusi wirhitöindä caridzata ja wirhittömän jäärän.

5. ja ruokauhrina: eefa-mitta oinasta kohti, mutta ruokauhrina karitsoita kohti se, mitä hän voi ja tahtoo antaa, ynnä hiin-mitta öljyä eefaa kohti.

5. Ja ephan sämpyläjauhoja oinaan kanssa ruokauhriksi, ja karitsain kanssa ruokauhriksi, mitä kukin voi, ja hinnin öljyä ephaan.

5. Ja Ephan sämbiläjauhoja jäärän cansa ruocauhrixi ja Hinnin öljyä Ephaseen.

6. Uudenkuun päivänä olkoon polttouhrina: virheetön mullikka, kuusi karitsaa ja oinas, virheettömiä;

6. Mutta uudella kuulla pitää uhraattaman nuori virheetöin härkä, ja kuusi karitsaa, ja virheetöin oinas.

6. Mutta udella Cuulla pitä uhrattaman nuori wirhitöin härkä ja cuusi caridzata ja wirhitöin jäärä.

7. ja ruokauhrina hän uhratkoon eefan mullikkaa kohti ja eefan oinasta kohti sekä karitsoita kohti sen, mitä hän saa hankituksi, ynnä öljyä hiin-mitan eefaa kohti.

7. Ja epha härjän kanssa, ja epha oinaan kanssa ruokauhriksi; mutta karitsan kanssa niin paljo kuin hän käteensä saa, ja hinni öljyä ephaan.

7. Ja Epha härjän cansa ja Epha jäärän cansa ruocauhrixi mutta caridzan cansa nijn paljo cuin hän kätens saa ja Hinni öljyä Ephaseen.

8. Ja kun ruhtinas tulee, niin tulkoon porttieteisen kautta ja menköön ulos samaa tietä.

8. Ja kuin päämies sinne menee, niin hänen pitää menemän portin esihuoneen kautta, ja siitä tuleman ulos jälleen.

8. Ja cosca Försti sinne cansa mene nijn hänen pitä menemän portin esihuonen cautta ja sijtä tuleman ulos jällens.

9. Mutta kun maan kansa tulee juhlina Herran eteen, niin se, joka pohjoisportin kautta tuli kumartaen rukoilemaan, menköön ulos eteläportin kautta, ja joka tuli eteläportin kautta, se menköön ulos pohjoisportin kautta; älköön kenkään palatko sen portin kautta, josta tuli, vaan menköön ulos vastakkaisesta.

9. Mutta maan kansa, jotka Herran eteen tulevat suurina juhlapäivinä, ja käyvät pohjoisen portin kautta rukoilemaan, ne pitää jälleen tuleman ulos eteläportista; ja jotka eteläportista tulevat, ne pitää käymän ulos pohjoisesta portista. Ja ei pidä tuleman ulos jälleen siitä portista, josta he ovat menneet sisälle, mutta kohdastansa toiselta puolelta menemän ulos.

9. Mutta maan Canssa jotca HERran eteen tulewat suurina juhlapäiwinä ja käywät pohjaisen portin cautta rucoileman ne pitä jällens tuleman ulos etelä portista. Ja jotca etelä portista tulewat ne pitä käymän ulos pohjaisesta portista. Ja ei pidä tuleman ulos jällens sijtä portista josta he owat mennet sisälle mutta cohdastans jällens palajaman ulos.

10. Ja ruhtinas tulkoon heidän joukossansa, kun he tulevat, ja menköön ulos, kun he menevät.

10. Päämiehen pitää ulos ja sisälle heidän kanssansa käymän.

10. Förstin pitä ulos ja sisälle heidän cansans käymän.

11. Juhlina ja juhla-aikoina olkoon ruokauhri: eefa mullikkaa kohti ja eefa oinasta kohti sekä karitsoita kohti se, mitä mikin voi ja tahtoo antaa, ynnä öljyä hiin-mitta eefaa kohti.

11. Ja pyhäpäivinä ja juhlapäivinä pitää uhrattaman ruokauhriksi mullin kanssa epha, ja oinaan kanssa epha, ja karitsan kanssa niin paljon kuin hän saa käteensä, ja hinni öljyä ephan kanssa.

11. Ja pyhä päiwinä ja juhla päiwinä pitä uhrattaman ruocauhrixi calpein cansa Epha ja jäärän cansa Epha ja caridzan cansa nijn paljon cuin hän saa kätens ja Hinni öljyä Ephan cansa.

12. Milloin ruhtinas uhraa vapaaehtoisia lahjoja, polttouhrin tai yhteysuhrin vapaaehtoisena lahjana Herralle, avattakoon hänelle portti, joka antaa itään päin, ja hän uhratkoon polttouhrinsa sekä yhteysuhrinsa samoin, kuin hän uhraa sapatinpäivänä, ja menköön ulos; ja hänen mentyänsä suljettakoon portti.

12. Mutta kuin päämies tahtoo tehdä vapaaehtoisen polttouhrin eli kiitosuhrin Herralle, niin hänelle pitää avattaman itäportti, että hän saa uhrata polttouhrinsa ja kiitosuhrinsa, niinkuin hän sen sabbatinakin uhraa; ja koska hän jälleen tulee ulos, niin pitää portti pantaman kiinni hänen jälkeensä.

12. Mutta cosca Försti tahto tehdä wapaehdoisen polttouhrin eli kijtosuhrin HERralle: nijn hänelle pitä awattaman itä portti että hän saa uhrata hänen polttouhrins ja kijtosuhrins nijncuin hän sen Sabbathinakin uhra ja cosca hän jällens tule ulos nijn pitä portti taas pandaman kijnni hänen jälkens.

13. Uhraa vuoden vanha virheetön karitsa joka päivä polttouhriksi Herralle: uhraa se joka aamu.

13. Ja sinun pitää tekemän Herralle joka päivä polttouhria, vuotisen virheettömän karitsan; sen pitää sinun uhraaman joka aamulla,

13. Ja hänen pitä tekemän HERralle jocapäiwä polttouhria nimittäin wuotisen wirhittömän caridzan sen pitä hänen uhraman joca amulla.

14. Ja sen lisäksi uhraa ruokauhriksi joka aamu kuudennes eefaa ynnä öljyä kolmannes hiin-mittaa lestyjen jauhojen kostuttamiseksi. Tämä on ruokauhri Herralle — ikuinen, pysyvä säädös.

14. Ja joka aamulla paneman siihen päälle kuudennen osan ephaa ruokauhriksi, ja kolmannen osan hinniä öljyä, sekoitettu sämpyläjauhoihin: se pitää oleman jokapäiväinen ruokauhrin sääty Herralle.

14. Ja pitä joca amulla paneman sijhen päälle cuudennen osan Ephast ruocauhrixi ja colmannen osan Hinni öljyä secoitettu toinen toiseens se pitä oleman jocapäiwäinen ruocauhri HERralle.

15. Niin uhratkaa joka aamu karitsa, ruokauhri ja öljy jokapäiväiseksi polttouhriksi.

15. Ja näin pitää heidän aina uhraaman karitsan ruokauhrin ja öljyn kanssa joka aamu alinomaiseksi polttouhriksi.

15. Ja näin pitä heidän aina uhraman caridzan ruocauhrin ja öljyn cansa joca amulla ijancaickisexi polttouhrixi.

16. Näin sanoo Herra, Herra: Jos ruhtinas antaa jollekin pojistansa lahjan, on se tämän perintöosa. Se on tuleva hänen pojillensa: se on perintöosana heidän omaisuuttansa.

16. Näin sanoo Herra, Herra: kuin päämies antaa yhdelle pojistansa lahjan hänen perinnöstänsä, sen pitää oleman hänen poikansa oma perintö.

16. Näin sano HERra HERra: cosca Försti anda yhdelle hänen pojistans lahjan hänen perinnöstäns sen pitä oleman hänen poicans oma perindö.

17. Mutta jos hän antaa lahjan perintöosastaan jollekin palvelijoistansa, olkoon se tämän omana vapautusvuoteen saakka, mutta sitten tulkoon takaisin ruhtinaalle: sehän on hänen perintöosaansa ja on tuleva hänen pojilleen.

17. Mutta jos hän antaa lahjan yhdelle palvelijoistansa hänen perinnöstänsä, niin se pitää sen oma oleman vapaavuoteen saakka, ja niin pitää se jälleen päämiehelle tuleman; sillä hänen osansa pitää ainoasti hänen poikansa perimän.

17. Mutta jos hän anda jotakin yhdelle hänen palwelioistans hänen perinnöstäns nijn ne pitä sen pitämän wapa wuoten saacka ja nijn pitä jällens Förstille tuleman: sillä hänen osans pitä ainoastans hänen poicans perimän.

18. Älköönkä ruhtinas ottako kansan perintöosia, niin että sortaisi heitä pois heidän perintömaaltansa. Omasta perintömaastaan hän antakoon perintöosia pojillensa, ettei kukaan minun kansastani tulisi häädetyksi pois omalta perintömaaltansa.

18. Ja ei päämiehen pidä mitään ottaman kansan perinnöstä, eli ajaman heitä pois heidän omastansa; mutta pitää antaman lapsille heidän perintönsä, ettei minun kansani tulisi hajoitetuksi pois omaisuudestansa.

18. Ja ei Föstin pidä mitän ottaman Canssaldans heidän perinnöstäns eli ajaman pois heidän omastans mutta pitä andaman lapsille heidän perindöns että cukin sucu pidäis omans.

19. Sitten hän vei minut siitä sisäänkäytävästä, joka oli portin sivuseinämällä, niiden kammioiden luo, jotka olivat pyhitettyjä papeille ja jotka antoivat pohjoiseen päin. Ja katso, siellä oli eräs paikka kauimpana länttä kohti.

19. Ja hän vei minun läpikäytävän sivulle pohjan porttia päin, pyhän kammioihin, jotka pappein olivat; ja katso, siellä oli yksi sia kahdessa kulmassa länteen päin.

19. JA hän wei minun läpikäytäwän siwulle pohjan porttia päin Pyhän Camareihin jotca Pappein olit ja cadzo siellä oli yxi sia cahdes culmas länden päin.

20. Ja hän sanoi minulle: Tämä on paikka, missä pappien on keitettävä vikauhri ja syntiuhri sekä leivottava ruokauhri, etteivät veisi ulos sitä ulompaan esipihaan ja siten tulisi pyhittäneeksi kansaa.

20. Ja hän sanoi minulle: tämä on se sia, jossa papit vikauhrin ja syntiuhrin keittämän pitää, ja leipoman ruokauhrin, ettei heidän tarvitse niitä ulkonaiselle kartanolle kantaa, pyhittämään kansaa.

20. Ja hän sanoi minulle: tämä on se sia josa Papit wicauhrin ja syndiuhrin keittämän pitä ja leipoman ruocauhrin ettei he tarwidze nijtä ulcoiselle cartanolle canda pyhittämän Canssa.

21. Sitten hän vei minut ulompaan esipihaan ja johdatti minut esipihan neljän nurkkauksen ohitse, ja katso, esipihan joka nurkkauksessa oli piha.

21. Ja hän vei minun ulos ulkonaiseen kartanoon, ja johdatti minun neljään kartanon kulmiin; ja katso, siellä oli esihuone kussakin kulmassa toinen toisensa edessä.

21. Ja hän wei minun ulos sijhen ulcoiseen cartanoon nijhin neljään cartanon culmijn ja cadzo siellä oli esihuone toinen toisens edes/

22. Esipihan neljässä nurkkauksessa oli suljetut pihat, neljänkymmenen pituiset ja kolmenkymmenen levyiset; nämä neljä nurkka-alaa olivat yhtä suuret.

22. Jokaisessa neljässä kartanon kulmassa olivat esihuoneet toinen toisensa kanssa, neljäkymmentä kyynärää pitkät ja kolmekymmentä kyynärää leveät, eroitetut vähiin paikkoihin, niin leviä yksi kuin toinenkin.

22. Jocaidzes neljäs cartanon culmas olit esihuonet toinen toisens cansa neljäkymmendä kynärätä pitkät ja colmekymmendä kynärätä lewiät eroitetut wähin paickoihin nijn lewiä yxi cuin toinengin.

23. Ja niissä neljässä oli ympärinsä kivikehä, ja alas kivikehään oli tehty keittoliesiä ympärinsä.

23. Ja siellä kävi yksi vähä muuri ympäri kaikkia niitä neljää; ja siellä olivat totot tehdyt alhaalla ympäri muurin.

23. Ja siellä käwi yxi wähä muuri ymbärins caickia nijtä neljä ja siellä olit totot tehdyt alhalla ymbärins muurin.

24. Ja hän sanoi minulle: Nämä ovat keittäjäin suojat, joissa temppelipalvelijat keittävät kansan teurasuhrit.

24. Ja hän sanoi minulle: nämät ovat keittosiat, joissa palveliat, jotka huoneessa palvelusta tekevät, keittämän pitää kansan uhrin.

24. Ja hän sanoi minulle: nämät owat keitossiat joisa palweliat jotca huones palwelust tekewät keittämän pitä sen mitä Canssa uhrawat.