26 luku

Tyyron vahingonilo. Ennustetaan Tyyron hävitys.

1. Yhdentenätoista vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä tuli minulle tämä Herran sana:

1. Ja tapahtui ensimäisenä vuotena toistakymmentä, ensimäisenä päivänä (ensimmäisessä kuussa), että Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

1. JA se tapahtui ensimäisnä toistakymmendenä wuotena ensimäisnä päiwänä ensimäises cuusa tapahdui HERran sana minulle ja sanoi:

2. Ihmislapsi, koska Tyyro sanoi Jerusalemista: 'Kas niin! Murrettu on kansojen ovi, minuun päin se on kääntynyt, minä tulen täyteen — se on rauniona!'

2. Sinä ihmisen poika, että Tyro sanoo Jerusalemista: niin piti! Kansan portit ovat särjetyt: se on kääntynyt minun tyköni; minä täytetään, hän hävitetään;

2. Sinä ihmisen poica että Tyrus sano Jerusalemist: nijn piti Canssan portit owat särjetyt se on käätty minun tygöni: minä täytetän hän häwitetän.

3. sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Tyyro, ja nostatan monet kansat sinua vastaan, niinkuin meri nostaa aaltonsa.

3. Sentähden näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon sinun kimppuus, Tyro, ja tahdon antaa monta pakanaa tulla sinun päälles, niinkuin meri nousee aaltoinensa.

3. Sentähden näin sano HERra HERra: cadzo minä tahdon sinun kimpuus sinä Tyrus ja tahdon anda tulla monda pacanata sinun päälles nijncuin meri nouse aldoinens/

4. Ne hävittävät Tyyron muurit, repivät maahan sen tornit, ja minä lakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi.

4. Niin pitää heidän kaataman muurit Tyrossa, ja kukistaman hänen torninsa, ja minä tahdon käväistä pois tomunkin siitä, ja tahdon tehdä hänestä paljaan kallion.

4. Nijn pitä heidän caataman muurit Tyris ja cukistaman hänen tornins ja minä tahdon käwäistä pois tomungin sijtä ja tehdä hänest paljan callion ja luodoxi meresä jonga päälle calawercot hajotetan.

5. Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka keskelle merta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra; ja se joutuu kansojen ryöstettäväksi.

5. Hänen pitää tuleman luodoksi keskellä merta, jonka päälle kalaverkot hajoitetaan; sillä minä olen sen puhunut, sanoo Herra, Herra, ja hänen pitää tuleman pakanoille saaliiksi,

5. Sillä minä olen sen puhunut sano HERra HERra ja hänen pitä tuleman pacanoille saalixi.

6. Sen tytärkaupungit, jotka ovat mantereella, surmataan miekalla, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

6. Ja hänen tyttärensä, jotka kedolla ovat, pitää miekalla tapettaman; ja hänen pitää ymmärtämän, että minä olen Herra.

6. Ja hänen tyttärens jotca kedolla owat pitä miecalla tapettaman ja pitä ymmärtämän että minä HERra olen.

7. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tuon Tyyron kimppuun Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan pohjoisesta, kuninkaitten kuninkaan, hevosten ja vaunujen ja ratsumiesten ja suuren väenpaljouden kanssa.

7. Sillä näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon antaa tulla Tyron päälle Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, pohjoisesta, kuningasten kuninkaan, hevosilla, vaunuilla, ratsasmiehillä ja suurella kansan joukolla.

7. SIllä nijn sano HERra HERra: cadzo minä tahdon anda tulla Tyruxen päälle NebucadNezarin Babelin Cuningan pohjaisest ( joca caickein Cuningasten Cuningas on ) hewoisilla waunuilla radzasmiehillä ja suurella Canssan joucolla.

8. Sinun tytärkaupunkisi, jotka ovat mantereella, hän surmaa miekalla ja asettaa sinua vastaan saartovarusteet, luo sinua vastaan vallin, nostaa sinua vastaan kilpikatoksen,

8. Hänen pitää miekalla tappaman sinun tyttäres, jotka kedolla ovat; mutta sinua vastaan pitää hänen multaseinät rakentaman ja tekemän saarron, ja ylentämän kilvet sinua vastaan.

8. Hänen pitä miecalla tappaman sinun tyttäres jotca kedolla owat: Mutta sinua wastan pitä hänen skandzit rakendaman ja tekemän wallin ja ylöndämän kilwet sinua wastan.

9. suuntaa sinun muureihisi murtajansa iskut ja kukistaa tornisi rauta-aseillansa.

9. Hänen pitää sota-aseilla sinun muuris maahan sysäämän, ja miekoillansa kukistaman sinun tornis.

9. Hänen pitä cauristen cansa sinun muuris maahan sysämän ja hänen sotaaseillans cukistaman sinun Tornis/

10. Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn. Ratsumiesten, pyöräin ja vaunujen ryskeestä sinun muurisi vapisevat, kun hän hyökkää sisälle sinun porteistasi, niinkuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään.

10. Hänen monien hevostensa tomun pitää sinun peittämän; niin pitää myös sinun muuris vapiseman hänen hevostensa, vaunuinsa ja ratsumiestensä töminästä, kuin hänen sinun porteistas vaeltaa sisälle, niinkuin siihen kaupunkiin mennään, joka maahan kukistettu on.

10. Hänen monen hewoistens tomun pitä sinun peittämän nijn pitä myös sinun muuris wapiseman hänen hewoistens waunuins ja radzasmiestens töminäst cosca hän sinun porteistas waelda sisälle nijncuin sijhen Caupungijn mennän joca maahan cukistettu on.

11. Hevostensa kavioilla hän tallaa rikki sinun katusi kaikki, surmaa miekalla sinun kansasi, ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.

11. Hänen pitää hevostensa kavioilla tallaaman rikki kaikki sinun katus; sinun kansas hän miekalla tappaa, ja sinun vahvat patsaas maahan kaataa.

11. Hänen pitä hänen hewoistens jalwoilla tallaman ricki caicki sinun catus sinun Canssas pitä hänen miecalla tappaman ja sinun wahwat padzas maahan caataman.

12. He riistävät sinun rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi, repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi, ja kivesi, puusi, tomusi he heittävät meren syvyyteen.

12. Heidän pitää sinun tavaras ryöstämän, ja sinun kauppas ottaman pois, sinun muuris kaataman, ja sinun kauniit huonees kukistaman; ja heittämän sinun kives, puus ja tomus veteen.

12. Heidän pitä sinun tawaras ryöstämän ja sinun cauppas ottaman pois sinun muuris pitä heidän caataman ja sinun caunit huones cukistaman ja heittämän sinun kiwes puus ja tomus weteen.

13. Minä lakkautan laulujesi helinän, eikä kuulu enää kanneltesi soitto.

13. Niin tahdon minä lopettaa sinun laulus äänen, ettei enään kuultaman pidä sinun kantelees helinää.

13. Nijn tahdon minä lopetta sinun laulus änen ettei enä cuuluman pidä sinun candeles helinätä.

14. Minä panen sinut paljaaksi kallioksi, sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka, eikä sinua enää rakenneta. Sillä minä, Herra, olen puhunut, sanoo Herra, Herra.

14. Ja minä tahdon tehdä sinusta paljaan kallion ja luodon, jonka päälle kalaverkot hajoitetaan, ja ei sinun pidä enään rakennettaman; sillä minä Herra olen sen puhunut, sanoo Herra, Herra.

14. Ja minä tahdon tehdä sinust paljan callion ja luodon jonga päälle calawercot hajotetan nijn että sinun pitä sijnä autiana oleman: Sillä minä olen HERra joca tätä puhun sano HERra HERra.

15. Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle: Eivätkö sinun kukistumisesi pauhusta, kun haavoitetut voihkivat, kun surman omat surmataan sinun keskelläsi, saaret vapise?

15. Näin sanoo Herra, Herra Tyroa vastaan: mitämaks että luotoin pitää vapiseman, kuin sinä niin hirmuisesti kaadut, ja sinun haavoitettus huutavat, jotka sinussa hirmuisesti tapetaan.

15. NÄitä sano HERra HERra Tyrusta wastan mitämax että luotoin pitä wapiseman cosca sinä nijn hirmuisest caadut ja sinun hawoitetus huocawat jotca sinusa hirmuisest tapetan.

16. Valtaistuimiltaan astuvat alas kaikki meren ruhtinaat. He heittävät pois viittansa ja riisuvat kirjaellut vaatteensa, he pukeutuvat kauhuun ja istuvat maahan, värisevät joka hetki, tyrmistyneinä sinun tähtesi.

16. Ja kaikki ruhtinaat meren tykönä pitää astuman alas istuimiltansa, ja riisuman hameensa, ja paneman pois yltänsä neulotut vaatteet, ja pitää käymän murhevaatteissa ja istuman maahan, ja pitää hämmästymän ja tyhmistymän, sinun äkillisestä lankeemisestas.

16. Caicki Ruhtinat meren tykönä pitä astuman alas heidän istuimeldans ja rijsuman heidän hamens ja paneman pois pääldäns neulotut waattet ja pitä käymän murhewaatteis ja istuman maahan ja pitä hämmästymän ja tyhmistymän sinun äkillisestä langemisestas.

17. He virittävät sinusta itkuvirren ja sanovat sinulle: 'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu, hävinnyt meriltä, sinä ylistetty kaupunki, väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi, jotka levittivät kauhuansa kaikkiin siellä asuvaisiin.

17. Heidän pitää valittaman sinua, ja sanoman sinusta: voi, kuinka sinä olet niin peräti autioksi tullut, sinä kuuluisa kaupunki! sinä joka meren tykönä olit, joka niin voimallinen olit meren tykönä ynnä sinun asuvaistes kanssa, että kaiken maan täytyi sinua peljätä.

17. Heidän pitä walittaman sinua ja sanoman sinusta: Woi cuinga sinä olet nijn peräti autiaxi tullut sinä cuuluisa Caupungi sinä joca meren tykönä olit ja nijn woimallinen olit meren tykönä ynnä sinun asuwaistes cansa että caiken maan täydyi sinua peljätä/

18. Nyt värisevät saaret sinun kukistumisesi päivänä, merensaaret kauhistuvat sinun loppuasi.'

18. Nyt tyhmistyvät luodot sinun lankeemistas, ja luotokunnat meressä hämmästyvät sinun loppuas.

18. Woi cuinga luodot tyhmistywät sinun langemistas ja luotocunnat meresä hämmästywät sinun paha loppuas.

19. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun minä teen sinusta aution kaupungin, niinkuin asumattomat kaupungit ovat, kun minä annan syvyyden käydä sinun ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut,

19. Sillä näin sanoo Herra, Herra: minä tahdon sinua tehdä autioksi kaupungiksi, niinkuin ne kaupungit, joissa ei kenkään asu, ja annan tulla suuren virran sinun päälles, suuret vedet sinua peittämään;

19. Nijn sano HERra HERra: minä tahdon sinua tehdä autiaxi Caupungixi nijncuin muut Caupungit joisa ei kengän asu ja annan tulla suuren wirran sinun päälles suuret wedet sinua peittämän ja sinua cukistaman luolaan nimittäin cuolluitten tygö.

20. silloin minä syöksen sinut alas hautaanvaipuneitten pariin, ikiaikojen kansan tykö, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, niinkuin siellä ovat ikiaikojen rauniot, hautaanvaipuneitten parissa, ettei sinussa asuttaisi; mutta ihanuuden minä annan elävien maahan.

20. Ja annan sinun mennä alas niiden kanssa, jotka menevät alas hautaan, muinaisen kansan tykö, ja tahdon kukistaa sinut maan alle, ja teen sinut niinkuin ijäiseksi autioksi niiden kanssa, jotka hautaan menevät, ettei kenenkään sinussa pidä asuman; ja annan kauneuden eläväin maahan.

20. Minä cukistan sinun maan ala ja teen sinun nijncuin ijäisexi autiaxi nijden cansa jotca hautaan menewät ettei kenengän sinusa pidä asuman ja annan cauneuden eläwitten maahan.

21. Sinut minä panen kauhuksi, sinua ei sitten enää ole; ja jos sinua etsitään, ei sinua enää löydy, hamaan ikiaikoihin asti, sanoo Herra, Herra.

21. Ja teen sinun hämmästykseksi, ettei sinun enää pidä oleman; niin että kuin sinua kysytään, niin ei ikänä pidä kenenkään sinua enään löytämän, sanoo Herra, Herra.

21. Ja minä teen sinun hämmästyxexi ettei sinun enä pidä oleman nijn että cosca sinua kysytän nijn ei ikänäns pidä kenengän sinua enä löytämän sano HERra HERra.