24 luku

Pata, josta ruoste ei polttamatta lähde, ja profeetan vaimon äkkikuolema vertauskuvina Jerusalemin synnistä ja tuomiosta.

1. Tämä Herran sana tuli minulle yhdeksäntenä vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä:

1. Ja Herran sana tapahtui minulle, yhdeksäntenä vuonna, kymmenentenä päivänä kymmenennestä kuusta, ja sanoi:

1. JA HERran sana tapahtui minulle ydexändenä wuonna kymmendenä päiwänä kymmenennestä cuusta ja sanoi:

2. Ihmislapsi, kirjoita muistiisi päivän nimi — juuri tämän päivän nimi: Baabelin kuningas rynnistää Jerusalemia vastaan juuri tänä päivänä.

2. Sinä, ihmisen poika, kirjoita sinulles tämän päivän nimi, juuri tämä päivä; sillä Babelin kuningas on juuri tänäpäivänä Jerusalemia vastaan hankinnut.

2. Sinä ihmisen poica kirjoita tämä juuri tämä päiwä: Sillä Babelin Cuningas on juuri tänäpän Jerusalemita wastan hanginnut.

3. Lausu uppiniskaiselle suvulle vertaus ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Pane pata liedelle, pane. Kaada myös siihen vettä.

3. Ja pane tottelemattoman kansan eteen vertaus, ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: pane pata ja valmista, ja pane siihen vettä.

3. Ja pane sen tottelemattoman Canssan eteen wertaus ja sano heille: Näin sano HERra HERra pane pata walmista ja pane sijhen wettä.

4. Kokoile siihen lihakappaleet — kaikki hyvät kappaleet, reittä ja lapaa — ja täytä se valituilla luilla.

4. Pane kappaleet siihen kokoon, kaikki ne parhaat kappaleet, reisi ja lapa; ja täytä se parhailla luukappaleilla.

4. Pane cappalet cocon sijhen jotca sinne pandaman pitä ja ne parahat cappalet reidet ja lapa ja täytä se parahilla ydyin cappaleilla.

5. Ota valiolampaita, lado myös halkoja sen alle. Anna sen kiehumistaan kiehua, niin että siinä luutkin tulevat keitetyiksi.

5. Ota paras laumasta, ja tee valkia alle luukappaleita keittääkses; ja anna vahvasti kiehua, ja luukappaleet hyviä kypsyä.

5. Ota paras laumasta ja tee walkia ala ydyin cappaleita keittäxes ja anna wahwast kiehua ja ydyin cappalet hywin kypsyä.

6. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia, pataa, joka on ruostunut ja josta ei lähde sen ruoste! Tyhjennä se kappale kappaleelta: sille ei ole langennut arpaosaa.

6. Sentähden näin sanoo Herra, Herra: voi murhakaupunkia! joka senkaltainen pata on, jossa ruoste riippuu kiinni, niin ettei sen ruoste tahdo eritä. Ota kappale kappaleen jälkeen siitä ulos, sillä ei tarvita siitä arpaa heittää.

6. Sentähden sano HERra HERra woi murhacaupungita joca sencaltainen pata on josa ruoste rippu kijnni ja ei eritä tahdo. Ota cappale cappalen jälken sieldä pois ja et sinä tohdi arpa heittä cuca ensist ulos pitä.

7. Sillä sen vuodattama veri on sen keskellä, paljaalle kalliolle se on sen koonnut, ei ole vuodattanut sitä maahan, tomun peitettäväksi.

7. Sillä hänen verensä on siellä, joka paljaalle kalliolle pantu on, ja ei maan päälle vuodatettu, että se mullalla peitettäisiin.

7. Sillä hänen werens on siellä jonga he paljalle calliolle ja ei maan päälle wuodattanet owat että maalla cuitengin olis peitettä taittu.

8. Nostattaakseni kiivauden, tuottaakseni koston minä olen pannut sen veren paljaalle kalliolle, ettei se peittyisi.

8. Ja minä olen myös sentähden heidän antanut sen veren paljaalle kalliolle vuodattaa, ettei se peitettäisi, että viha tulis heidän päällensä, ja heille kostettaisiin.

8. Ja minä olen myös sentähden heidän andanut sen weren paljalle calliolle wuodatta ettei se peitetäis että hirmuisus tulis heidän päällens ja heille costetaisin.

9. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia! Minäkin suurennan liettä.

9. Sentähden sanoo Herra, Herra näin: voi murhakaupunkia! jonka minä suureksi valkiaksi teen.

9. SEntähden sano HERra HERra näin: Woi murhacaupungita jonga minä suurexi walkiaxi teen.

10. Lisää halkoja, viritä tulta, keitä liha loppuun, kiehuta liemi kuiviin, polta luut karreksi.

10. Kanna vaivoin paljo puita, sytytä tuli, että liha kypsäksi tulis, ja pane hyvin yrttejä sen päälle, että luukappaleet palaisivat.

10. Canna waiwoin paljon puita tähän sytytä tuli että liha kypsexi tulis ja pane hywin krydiä sen päälle että ydyin cappalet palaisit.

11. Anna sen sitten olla tyhjänä hiiltensä päällä, niin että se kuumenee, sen vaski hehkuu ja sen saastat siitä sulavat, sen ruosteesta tulee loppu.

11. Pane myös pata tyhjänä hiilille, että se kuumaksi tulis, ja sen vaski palais, jos sen saastaisuus sulais, ja sen ruoste läksis.

11. Pane myös pata tyhjänä hijlille että hän cuumaxi tulis ja hänen waskens palais jos hänen saastaisudens sulais ja hänen ruostens läxis.

12. Siitä on ollut vaivaa väsymykseen asti, mutta ei ole lähtenyt siitä sen ruosteen paljous. Tuleen sen ruoste!

12. Vaan ruoste, ehkä se kuinka kovin poltetaan, ei tahdo lähteä, sillä se on aivan kovin ruostunut, se pitää tulessa sulattaman.

12. Waan ruoste ehkä se cuinga cowin poltetan ei tahdo lähte sillä se on aiwa cowin ruostunut se pitä tules sulattaman.

13. Sinun iljettävän saastaisuutesi takia — koska minä tahdoin puhdistaa sinut, mutta sinä et puhdistunut saastaisuudestasi — sinä et enää puhdistu, ennenkuin minä olen tyydyttänyt kiivauteni sinussa.

13. Sinun saastaisuutes on sula ilkeys, että vaikka minä sinua mielelläni puhdistaisin, et kuitenkaan sinä tahdo itsiäs puhdistaa antaa; sinun saastaisuudestas et sinä tästedes enää taida puhdistettaa, siihenasti että minun hirmuisuuteni sinussa sammunut on.

13. Sinun saastaisudes on nijn cowendunut että waicka minä sinua mielelläni puhdistaisin et cuitengan sinä tahdo idzes puhdista anda sinun saastaisudestas. Sentähden et sinä tästedes enä taita puhdistetta sijhenasti että minun hirmuisuden sinusa sammunut on.

14. Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en säästä enkä kadu: teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra.

14. Minä Herra olen sen puhunut; se pitää tuleman, minä tahdon tehdä, ja en viivyttää, en minä tahdo armahtaa, enkä kadu; vaan heidän pitää sinun tuomitseman, niinkuin sinä elänyt ja tehnyt olet, sanoo Herra, Herra.

14. Minä HErra olen sen puhunut se pitä tuleman minä tahdon tehdä ja en wijwytä en minä tahdo armahta engä cadu waan heidän pitä sinun duomidzeman nijncuin sinä elänyt ja tehnyt olet sano HERra HERra.

15. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

15. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

15. JA HERran sana tapahtui minulle ja sanoi:

16. Ihmislapsi, katso, minä otan sinulta äkkikuolemalla pois silmiesi ihastuksen, mutta älä valita, älä itke, älköönkä tulko sinulta kyyneltä.

16. Sinä ihmisen poika, katso, minä tahdon sinulta silmäis himon ottaa pois rangaistuksen kautta; mutta ei sinun pidä valittaman, eikä itkemän, eikä kyyneleitä vuodattaman.

16. Sinä ihmisen poica Cadzo minä tahdon sinulda sinun silmäis himon otta pois rangaistuxen cautta. Mutta ei sinun pidä walittaman eikä itkemän eikä kyynelitä wuodattaman.

17. Huokaile hiljaa, mutta älä pane toimeen kuolleenvalittajaisia. Sido juhlapäähine päähäsi, pane kengät jalkaasi, älä peitä partaasi äläkä syö suruleipää.

17. Salaa sinä mahdat huoata, mutta kuolleen valitusta ei sinun pidä pitämän, vaan sinun pitää kaunistukses paneman päälles, ja kengät jalkaas kenkimän; ei sinun pidä suutas peittämän, eikä murheellisten leipää syömän.

17. Sala sinä mahdat huogata mutta cuolluen walitust ei sinun pidä pitämän waan sinun pitä caunistuxes paneman päälles ja kengät jalcas kengimän. Ei sinun pidä suutas peittämän eikä murhen leipä syömän.

18. Ja minä puhuin kansalle aamulla, mutta illalla kuoli minun vaimoni; sitten aamulla minä tein, niinkuin minun oli käsketty tehdä.

18. Ja kuin minä huomeneltain varhain kansalle puhuin, kuoli minulta ehtoona minun emäntäni. Ja minä tein toisena huomenna, kuin minulle käsketty oli.

18. Ja cosca minä huomeneltain warhain Canssalle puhuin cuoli minulda ehtona minun emändän. Ja minä tein toisna huomeneltain cuin minulle käsketty oli.

19. Niin kansa sanoi minulle: Etkö meille ilmoita, mitä se tietää meille, kun sinä noin teet?

19. Ja kansa sanoi minulle: etkös siis ilmoita meille, mitä tämä meille ennustaa, minkä sinä teet?

19. Ja Canssa sanoi minulle: Etkös sijs ilmoita meille mitä tämä meille ennusta cuin sinä teet?

20. Minä sanoin heille: Minulle tuli tämä Herran sana: Sano Israelin heimolle:

20. Ja minä sanoin heille: Herra on minun kanssani puhunut ja sanonut:

20. JA minä sanoin heille: HERra on minun cansani puhunut ja sanonut.

21. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä häpäisen pyhäkköni, joka on teidän varustuksenne ja ylpeytenne, teidän silmienne ihastus ja sielujenne ikävä; ja teidän poikanne ja tyttärenne, jotka teidän on ollut jätettävä, kaatuvat miekkaan.

21. Sano Israelin huoneelle, että Herra näin sanoo: katso, minä tahdon minun pyhäni, teidän korkeimman lohdutuksenne, teidän silmäinne himon ja teidän sydämenne toivon saastuttaa; ja teidän poikanne ja tyttärenne, jotka teidän hylkäämän pitää, lankeevat miekan kautta.

21. Sano Israelin huonelle että HERra HERra näin sano: Minä tahdon minun pyhäni teidän corkeiman lohdutuxen teidän silmäin himon ja teidän sydämen toiwon saastutta.

22. Sitten te teette, niinkuin minä olen tehnyt; ette peitä partaanne ettekä syö suruleipää,

22. Ja teidän täytyy tehdä, niinkuin minä tehnyt olen: teidän suutanne ei teidän pidä peittämän, eikä murheellisen leipää syömän.

22. Ja teidän poican ja tyttären jotca teidän hyljämän pitä langewat miecan cautta. Ja teidän täyty tehdä cuin minä tehnyt olen teidän suitan ei teidän pidä peittämän eikä murheleipä syömän.

23. juhlapäähineen pidätte päässänne ja kengät jalassanne, ette valita ettekä itke, mutta te riudutte syntivelkanne tähden ja huokailette toinen toisellenne.

23. Vaan pitää teidän kaunistuksenne teidän päähänne paneman, ja kenkimän itsenne; ei teidän pidä valittaman eikä itkemän, vaan teidän synnissänne nääntymän, ja keskenänne toinen toisenne kanssa huokaileman.

23. Waan pitä teidän cauhistuxen teidän päähän paneman ja kengimän idzenne. Ei teidän pidä walittaman eikä itkemän waan teidän synnisän näändymän ja keskenän huocaileman.

24. Hesekiel on oleva teille ennusmerkki: aivan niin, kuin hän on tehnyt, niin tekin teette. Kun tämä tapahtuu, te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra.

24. Ja pitää niin Hesekiel teillle ihmeeksi oleman, että teidän tekemän pitää kaiken sen jälkeen, minkä hän tehnyt on; että kuin se tulee, te ymmärtäisitte, että minä Herra, Herra olen.

24. Ja pitä nijn Hesekiel teille ihmexi oleman että teidän tekemän pitä cuin hän tehnyt on cosca se tule että te ymmärräisitte että minä HERra HERra olen.

25. Ja sinä, ihmislapsi! Sinä päivänä, jona minä otan heiltä heidän varustuksensa, ihanan ilonsa, silmiensä ihastuksen, sielujensa halajamisen, heidän poikansa ja tyttärensä,

25. Ja sinä, ihmisen poika, silloin kuin minä heiltä olen ottava pois heidän voimansa ja lohdutuksensa, heidän silmäinsä himon ja heidän sydämensä toivon, heidän poikansa ja tyttärensä;

25. Ja sinä ihmisen poica silloin cosca minä heildä olen ottawa pois heidän woimans ja lohdutuxens heidän silmäins himon ja heidän sydämens toiwon heidän poicans ja tyttärens.

26. sinä päivänä tulee pakolainen sinun luoksesi ilmoittamaan tätä korvaisi kuullen.

26. Silloin pitää yksi, joka päässyt on, tuleman sinun tykös, ja sinulle ilmoittaman.

26. Silloin pitä yxi joca pääsnyt on tuleman sinun tygös ja sinulle ilmoittaman.

27. Sinä päivänä avautuu sinun suusi yhtaikaa kuin pakolaisen, ja sinä puhut etkä enää ole mykkänä. Sinä olet oleva heille ennusmerkki, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

27. Silloin pitää sinun suus avattaman, ja sen joka päässyt on, että sinun puhuman pitää, ja ei enää vaikeneman. Ja sinun pitää heille ihmeeksi oleman, että he ymmärtäisivät minun olevan Herran.

27. Silloin pitä sinun suus awattaman ja sen joca pääsnyt on että sinun puhuman pitä ja ei enämbi waickeneman. Sillä sinun pitä heille ihmexi oleman että he ymmärräisit minun olewan HERran.