3 luku

Profeetta syö kirjakäärön, saa ohjeet Herralta ja menee kansansa tykö. Profeetan sielunhoitaja – kutsumus.

1. Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat; syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle.

1. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, syö mitä sinun edessäs on: syö tämä kirja, ja mene ja saarnaa Israelin huoneelle.

1. JA hän sanoi minulle: Sinä ihmisen lapsi syö mitä sinun edesäs on nimittäin tämä kirja ja mene ja saarna Israelin huonelle.

2. Niin minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syödäkseni.

2. Niin minä avasin suuni, ja hän antoi sen kirjan minun syödäkseni,

2. Nijn minä awaisin suuni ja hän annoi sen kirjan minun syödäxeni.

3. Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan. Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja.

3. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, sinun pitää tämän kirjan, jonka minä annan sinulle, syömän ruumises ja täyttämän sillä vatsas. Niin minä söin sen, ja se oli minun suussani niin makia kuin hunaja.

3. Ja sanoi minulle: Sinä ihmisen lapsi sinun pitä tämän kirjan jonga minä annan sinulle syömän sinun ruumisees ja täyttämän sillä wadzas. Nijn minä söin sen ja se oli minun suusani nijn makia cuin hunaja.

4. Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, mene nyt Israelin heimon tykö ja puhu heille minun sanani.

4. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, mene Israelin huoneesen ja saarnaa heille minun sanani.

4. JA hän sanoi minulle: Sinä ihmisen lapsi mene Israelin huoneseen ja saarna heille minun sanani.

5. Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan tykö, vaan Israelin heimon tykö;

5. Sillä en minä sinua lähetä sen kansan tykö, jolla outo puhe ja vieras kieli on, vaan Israelin huoneesen,

5. Sillä en tosin minä sinua lähetä sen Canssan tygö jolla outo puhe ja wieras kieli on waan Israelin huoneseen:

6. ei monien kansojen tykö, outokielisten ja kankeapuheisten, joiden puhetta et ymmärrä. Jos niiden tykö lähettäisin sinut, he sinua kuulisivat.

6. Ja en suuren kansan tykö, joilla outo puhe ja vieras kieli olis, joiden puhetta et sinä ymmärrä. Ja jos minä vielä lähettäisin sinun niiden tykö, niin pitäis heidän kuitenkin mielellänsä kuuleman sinua.

6. Ja en suuren Canssan tygö joilla outo puhe ja wieras kieli olis joiden puhetta et sinä ymmärrä: Ja jos minä wielä lähetäisin sinun nijden tygö nijn pidäis heidän cuitengin mielelläns cuuleman sinua.

7. Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo minua kuulla. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän.

7. Mutta Israelin huone ei tahdo sinua kuulla, sillä ei he tahdo kuulla itse minuakaan; sillä koko Israelin huonella on kova otsa ja paatunut sydän.

7. Mutta Israelin huone ei tahdo sinua cuulla: sillä ei he tahdo cuulla idze minuacan: sillä coco Israelin huonella on paha pää ja cowa sydän.

8. Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa.

8. Mutta katso, kuitenkin olen minä tehnyt sinun kasvos lujaksi heidän kasvojansa vastaan ja sinun otsas lujaksi heidän otsaansa vastaan.

8. Mutta cuitengin olen minä tehnyt sinun caswos lujaxi heidän caswojans wastan ja sinun odzas heidän odzans wastan.

9. Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku.

9. Ja minä olen tehnyt sinun otas niin kovaksi kuin timantin, joka kovempi on kuin kallio: älä pelkää heitä, älä myös hämmästy heidän edessänsä, ehkä he ovat tottelematoin huone.

9. Ja minä olen tehnyt sinun odzas nijn cowaxi cuin Demantin ja cowemmaxi cuin callion: Sentähden älä pelkä heitä älä myös hämmästy heidän edesäns ehkä he owat sencaltainen tottelematoin Canssa.

10. Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, kaikki minun sanani, jotka minä sinulle puhun, ota sydämeesi ja kuule korvillasi.

10. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, kaikki minun sanani, jotka minä sanoin sinulle, ota sinun sydämees ja pane korviis.

10. JA hän sanoi minulle: Sinä ihmisen lapsi caicki minun sanani jotca minä sanon sinulle ota ne sinun sydämees ja corwijs:

11. Ja nyt mene pakkosiirtolaisten tykö, kansasi lasten tykö; puhu heille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra — kuulkoot he tai olkoot kuulematta.

11. Ja mene pois sinun kansas vankien tykö, ja saarnaa heille, ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: jos he kuulevat sen, taikka katsovat ylön.

11. Ja mene pois sinun Canssas fangein tygö ja saarna heille ja sano heille: Näitä sano HERra HERra jos he cuulewat sen taicka cadzowat ylön.

12. Niin henki nosti minut, ja minä kuulin takaani suuren, jylisevän äänen: Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä kussa se on!

12. Ja henki otti minun ylös, ja minä kuulin jälissäni suuren humauksen äänen (sanovan): siunattu olkoon Herran kunnia hänen siassansa!

12. Ja hengi otti minun ylös ja minä cuulin minun jälijsäni suuren humauxen änen ( Siunattu olcon HERran cunnia hänen siasans )

13. ja olentojen siipien kohinan, kun ne löivät toisiinsa, samalla pyöräin jyrinän ja suuren, jylisevän äänen.

13. Ja minä kuulin eläinten siipien äänen, jotka löivät toiseensa ja ratasten jyrinän, jotka juuri niiden tykönä olivat, ja suuren humauksen äänen.

13. Ja minä cuulin eläinden sijpein änen jotca löit toinen toiseens ja ratasten jyrinän jotca juuri nijden tykönä olit ja suuren humauxen änen.

14. Ja henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni.

14. Niin henki nosti minut ylös, ja vei minut pois; ja minä menin pois, ja olin suuresti hämmästynyt mutta Herran käsi piti minun vahvana.

14. Nijn hengi nosti minun ylös ja wei minun pois ja minä menin pois ja oli suuresti hämmästynyt: mutta HERran käsi piti minun wahwana.

15. Ja minä tulin Tell-Aabibiin pakkosiirtolaisten tykö, jotka asuivat Kebar-joen varrella; ja siellä, missä he asuivat, minä istuin jäykistyneenä heidän keskuudessaan seitsemän päivää.

15. Ja minä tulin vankien tykö Telabibiin, jotka asuivat Kebarin virran tykönä, ja viivyin heidän tykönänsä, kussa he istuivat, ja olin siellä seitsemän päivää hämmästyksissä heidän keskellänsä.

15. Ja minä tulin fangein tygö Thel Abibin jotca asuit Chebarin wirran tykönä ja istuin heidän tygöns cusa he istuit ja olin siellä heidän cansans seidzemen päiwä rascasa murhesa.

16. Mutta seitsemän päivän kuluttua tuli minulle tämä Herran sana:

16. Ja kuin ne seitsemän päivää olivat kuluneet, tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:

16. JA cosca ne seidzemen päiwä olit culunet tapahdui HERran sana minulle: ja sanoi:

17. Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.

17. Sinä ihmisen lapsi, minä olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi; sinun pitää kuuleman sanan minun suustani, ja varaaman heitä minun puolestani.

17. Sinä ihmisen lapsi minä olen pannut sinun Israelin huonen wartiaxi sinun pitä cuuleman sanan minun suustani ja waraman heitä minun puolestani.

18. Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

18. Kuin minä sanon jumalattomalle: sinun pitää totisesti kuoleman, ja et sinä varaa häntä etkä sano hänelle sitä, että jumalatoin lakkais jumalattomasta menostansa ja sais elää, niin pitää sen jumalattoman kuoleman synteinsä tähden; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs.

18. JOs minä sanon jumalattomalle: sinun pitä totisest cuoleman ja et sinä wara händä etkä sano hänelle sitä että jumalatoin lackais hänen jumalattomasta menostans ja sais elä: nijn pitä sen jumalattoman cuoleman hänen syndeins tähden mutta hänen werens tahdon minä waatia sinun kädestäs.

19. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.

19. Mutta jos sinä varaat sitä jumalatointa, ja ei hän käänny jumalattomuudestansa ja jumalattomasta tiestänsä, niin hänen pitää synteinsä tähden kuoleman; mutta sinä olet sielus vapahtanut.

19. Mutta jos sinä warat sitä jumalatoinda ja ei hän käänny hänen jumalattomasta menostans ja teistäns: nijn pitä hänen syndeins tähden cuoleman: mutta sinä olet wapahtanut sinun sielus.

20. Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee — kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta — mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

20. Ja kuin vanhurskas luopuu vanhurskaudestansa ja tekee pahaa, niin minä sallin hänen loukata itsensä, ja hänen pitää kuoleman; sentähden, ettes ole häntä varannut, pitää hänen synteinsä tähden kuoleman, ja hänen entistä vanhurskauttansa, jonka hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs.

20. Ja jos se wanhurscas luopu hänen wanhurscaudestans ja teke paha nijn minä sallin hänen loucata idzens ja hänen pitä cuoleman. Sentähden ettes ole händä warannut pitä hänen syndeins tähden cuoleman ja hänen endistä wanhurscauttans cuin hän tehnyt on ei pidä muistettaman:

21. Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut.

21. Mutta jos sinä varaat vanhurskasta, ettei hän syntiä tekisi, ja ei hän myös syntiä tee, niin pitää hänen totisesti elämän, että hän on neuvon ottanut; olet sinä myös sielus vapahtanut.

21. Mutta hänen werens tahdon minä kysyä sinun kädestäs. Mutta jos sinä warat wanhurscasta ettei hän syndiä tekis ja ei hän myös syndi tee: nijn pitä hänen elämän: ja että sinä waraisit händä olet sinä myös sinun sielus wapahtanut.

22. Herran käsi tuli siellä minun päälleni, ja hän sanoi minulle: Nouse ja mene laaksoon, niin minä siellä puhuttelen sinua.

22. Ja siellä tuli Herran käsi minun päälleni ja sanoi minulle: nouse ja mene ulos kedolle, siellä tahdon minä puhua sinun kanssas.

22. JA siellä tuli HERran käsi minun päälleni ja sanoi minulle: Nouse ja mene kedolle siellä tahdon minä puhua sinun cansas.

23. Niin minä nousin ja menin laaksoon, ja katso, siellä seisoi Herran kirkkaus, samankaltainen kuin kirkkaus, jonka minä olin nähnyt Kebar-joen varrella. Ja minä lankesin kasvoilleni.

23. Ja minä nousin ja menin ulos kedolle, ja katso, siellä seisoi Herran kunnia, niinkuin se kunnia, jonka minä Kebarin virran tykönä ennen nähnyt olin; ja minä lankesin maahan kasvoilleni,

23. Ja minä nousin ja menin kedolle ja cadzo nijn siellä seisoi HERran cunnia nijncuin minä sen Chebarin wirran tykönä ennen nähnyt olin ja minä langeisin maahan minun caswoilleni.

24. Mutta minuun tuli henki ja nosti minut jaloilleni, ja hän puhutteli minua ja sanoi minulle: Mene, sulkeudu sisälle huoneeseesi.

24. Ja tulin virvoitetuksi hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni, ja puhui minun kanssani, ja sanoi minulle: mene ja sulje itses huoneeses.

24. Ja minä tulin wirwotetuxi ja seisoin minun jalgoillani ja hän puhui minun cansani ja sanoi minulle: Mene ja sulje idzes sinun huoneses.

25. Ja sinä, ihmislapsi! Katso, sinut pannaan köysiin ja sidotaan niillä, niin ettet voi mennä ulos heidän keskuuteensa.

25. Ja sinä ihmisen lapsi, katso, nuorat pitää pantaman sinun päälles, ja he sitovat sinun niillä, ettei sinun pidä pääsemän heiltä.

25. JA sinä ihmisen lapsi cadzo sitet pitä pandaman sinun päälles ja he sitowat sinun nijllä ettei sinun pidä pääsemän heildä.

26. Ja minä tartutan sinun kielesi suusi lakeen, niin että mykistyt etkä voi olla heille nuhtelijana, sillä he ovat uppiniskainen suku.

26. Ja minä tahdon sinun kieles antaa tarttua suus lakeen, niin että sinun pitää tuleman mykäksi, ja ei enään taitaman nuhdella heitä; sillä se on vastahakoinen huone.

26. Ja minä tahdon sinun kieles anda tarttua sinun suus lakeen nijn että sinun pitä tuleman mykäxi ja ei enä taitaman nuhdella heitä.

27. Mutta kun minä puhuttelen sinua, avaan minä sinun suusi, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku.

27. Mutta kuin minä puhun sinun kanssas, niin tahdon minä avata sinun suus, että sinun heille sanoman pitää: näin sanoo Herra, Herra: joka kuulee, se kuulkaan, ja joka hylkää, se hyljätkään; sillä se on tottelematoin huone.

27. Sillä se on cowacorwainen Canssa. Mutta cosca minä puhun sinun cansas nijn tahdon minä awata sinun suus että sinun heille sanoman pitä: Näitä sano HERra HERra joca sen cuule hän cuulcan: Joca sen cadzo ylön cadzocan: Sillä se on tottelematoin Canssa.