2 luku

Hesekiel kutsutaan profeetaksi ja saa kirjakäärön.

1. Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, nouse jaloillesi, niin minä puhuttelen sinua.

1. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, seiso jaloillas, niin minä tahdon puhua sinun kanssas.

1. Ja cosca minä sen nähnyt olin langeisin minä caswoilleni ja cuulin änen puhuwan.

2. Niin minuun tuli henki, kun hän puhui minulle, ja se nosti minut jaloilleni, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle.

2. Ja kuin hän puhui minun kanssani, niin minä vahvistuin hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni; ja minä kuulteli häntä, joka puhui minun kanssani.

2. JA hän sanoi minulle: Sinä ihmisen lapsi seiso jalgoillas nijn minä tahdon puhua sinun cansas. Ja cuin hän puhui minun cansani: nijn minä wahwistuin ja seisoin minun jalgoillani ja cuuldelin händä joca puhui minun cansani.

3. Ja hän sanoi minulle: Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti.

3. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, minä lähetän sinun Israelin lasten tykö, jotka minusta luopuneet ovat, jotka isäinsä kanssa hamaan tähän päivään asti ovat minua vastaan rikkoneet.

3. Ja hän sanoi minulle: Sinä ihmisen lapsi minä lähetän sinun Israelin lasten tygö sen luopuwaisen Canssan tygö jotca minusta luopunet owat. Jotca heidän Isäins cansa haman tähän päiwän asti owat minua wastan rickonet.

4. Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet — niitten luokse minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra.

4. Mutta ne lapset, joiden tykö minä sinun lähetän, ovat niskurit ja paatuneet sydämestä; niille pitää sinun sanoman; näin sanoo Herra, Herra:

4. Mutta ne lapset joiden tygö minä sinun lähetän owat niscurit ja paatunet sydämest nijlle pitä sinun sanoman:

5. Kuulkoot tai olkoot kuulematta — sillä uppiniskainen suku he ovat — he tulevat kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä.

5. Jos he sen kuulevat, taikka katsovat ylön, sillä se on tottelematoin huone, niin pitää heidän kuitenkin tietämän, että propheta heidän seassansa on.

5. Näitä sano HERra HERra jos he sen cuulewat taicka cadzowat ylön. Se on kyllä tottelematoin huone nijn pitä heidän cuitengin tietämän että Propheta heidän seasans on.

6. Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, äläkä pelkää heidän sanojansa, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku.

6. Ja sinä ihmisen lapsi, ei sinun pidä pelkäämän heitä, ei myös heidän sanojansa pelkäämän, he ovat tosin vastahakoiset ja terävät orjantappurat sinua vastaan, ja sinä asut skorpionein seassa; mutta ei sinun pidä pelkäämän heidän sanojansa, eikä hämmästymän heidän kasvojansa, vaikka he ovat tottelematoin huone.

6. JA sinä ihmisen lapsi ei sinun pidä pelkämän heitä cuinga he sinusta duomidzewat he owat tosin wastahacoiset ja teräwät orjantappurat sinua wastan ja sinä asut Scorpionein seas: Mutta ei sinun pidä pelkämän heidän sanojans eikä hämmästymän heidän caswojans/

7. Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat.

7. Mutta sinun pitää sanoman heille minun sanani, jos he sen kuulevat taikka katsovat ylön; sillä he ovat vastahakoiset.

7. Waicka he owat tottelamatoin huone: Mutta sinun pitä sanoman heille minun sanani jos he sen cuulewat taicka cadzowat ylön: sillä se on cowacorwainen Canssa.

8. Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen, niinkuin uppiniskainen suku on. Avaa suusi ja syö, mitä minä sinulle annan.

8. Mutta sinä ihmisen lapsi, kuules, mitä minä sinulle sanon, ja älä ole tottelematoin huone. Avaa suus ja syö, mitä minä sinulle annan.

8. Mutta sinä ihmisen lapsi cuules mitä minä sinulle sanon ja älä ole tottelematoin nijncuin he tottelemattomat owat: awa suus ja syö mitä minä sinun annan.

9. Niin minä näin, ja katso: käsi ojennettiin minua kohti, ja katso: siinä oli kirjakäärö.

9. Ja minä näin, ja katso, käsi oli ojennettu minun puoleeni, ja katso, siinä oli kääritty kirja,

9. Ja minä näin ja cadzo käsi oli ojettu minun puoleeni josa oli kääritty kirja:

10. Ja hän levitti sen minun eteeni, ja katso: se oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä. Ja siihen oli kirjoitettu itkuvirret ja huokaukset ja voi-huudot.

10. Jonka hän avasi minun eteeni, ja se oli kirjoitettu ulkoa ja sisältä; ja siinä olivat kirjoitetut valitukset, ja huokaukset, ja voi!

jonga hän awais minun eteeni ja se oli kirjoitettu ulco ja sisäldä ja sijnä oli kirjoitetut walituxet ja pargut.