31 luku

Faraon tulevaa kukistumista verrataan korkean setrin kaatumiseen.

1. Yhdentenätoista vuotena, kolmannessa kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä tuli minulle tämä Herran sana:

1. Ja tapahtui ensimmäisenä vuotena toistakymmentä ensimmäisenä päivänä kolmannessa kuukaudessa, että Herran sana tapahtui minulle, sanoen:

1. Ja se tapahdui ensimäisnä toistakymmendenä wuotena ensimäisnä päiwänä colmannes Cuucaudes tapahdui HERran sana minulle sanoden:

2. Ihmislapsi, sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja hänen meluaville joukoillensa: Kenen kaltainen sinä olet suuruudessasi?

2. Sinä, ihmisen poika, sano Pharaolle, Egyptin kuninkaalle ja hänen kansallensa: kenen vertaiseksi sinä luulet itses sinun suuruudessas?

2. Sinä ihmisen poica sano Pharaolle Egyptin Cuningalle ja caikelle hänen Canssallens: kenen sinä luulet wertaisexes sinun cunniasas?

3. Katso, Assur oli setri Libanonilla, kaunislehväinen, taajavarjoinen, korkeakasvuinen, ja sen latva oli tiheän lehvistön keskellä.

3. Katso, Assur oli niinkuin sedripuu Libanonissa, ihanaisilla oksilla, paksuilla lehdillä, sangen korkia, että hänen latvansa oli kaikkein korkein muiden paksuin oksain seassa,

3. CAdzo Assur oli nijncuin Cedri Libanonis ihanaisilla oxilla paxuilla lehdeillä sangen corkia että hänen ladwans oli caickein corkein muiden paxuin oxain seas.

4. Vedet olivat sen suureksi kasvattaneet, korkeaksi oli sen saanut syvyys, joka virtoinensa kiersi sen istutusmaata ja lähetti ojiansa kaikille metsän puille.

4. Vedet tekivät hänen suureksi ja syvyys korkiaksi; hänen virtansa kävivät ympäri hänen kantoansa, ja ojansa antoi hän vuotaa kaikkien puiden tykö maalla.

4. Wesi teki hänen suurexi ja sywyys corkiaxi hänen wirtans käwit ymbäri hänen candoans ja hänen ojans caickein puiden tygö maalla.

5. Sentähden siitä tuli korkeakasvuisin kaikista metsän puista, se sai haaroja paljon, ja oksat, joita se levitti, venyivät pitkiksi runsaista vesistä.

5. Sentähden tuli hän muita puita korkiammaksi, ja sai monta oksaa ja pitkää varpua; sillä hänellä oli kyllä vettä, itsiänsä levittää.

5. Sentähden tuli hän muita puita corkiammaxi ja sai monda oxa ja pitkä warpua: sillä hänellä oli kyllä wettä idziäns lewittä.

6. Sen lehvillä pesivät kaikki taivaan linnut, sen oksien alla synnyttivät kaikki metsän eläimet, ja sen varjossa asuivat kaikki suuret kansat.

6. Kaikki taivaan linnut tekivät pesänsä hänen oksiinsa, ja kaikki pedot kedolla poikivat hänen varpujensa alla, ja hänen varjonsa alla asuivat kaikki suuret kansat.

6. Caicki taiwan linnut teit pesäns heidän oxijns ja caicki pedot kedolla pojeit hänen warpuens alla ja hänen warjons alla asuit caicki suuret Canssat.

7. Kaunis se oli suuruudessaan, oksiensa pituudessa, sillä sen juuri oli runsasten vetten ääressä.

7. Hänellä oli kauniit ja pitkät oksat; sillä hänen juurillansa oli paljon vettä.

7. Hänellä olit caunit ja pitkät oxat sillä hänen juurillans oli paljo wettä.

8. Eivät olleet setrit sen vertaiset Jumalan puutarhassa, eivät kypressit sen oksien veroiset, eivät plataanit niinkuin sen haarat. Ei yksikään puu Jumalan puutarhassa ollut sen veroinen kauneudessa.

8. Ja ei yksikään sedripuu ollut Jumalan puutarhassa hänen veransa, eikä hongatkaan olleet hänen oksiinsa verrattavat, ei myös plataneapuut olleet mitään hänen oksainsa suhteen; ja ei Jumalan puutarhassa ollut yhtään puuta hänen kaltaistansa kauneudessa.

8. Ja ei yxikän Cedri ollut Jumalan krydimaas hänen wertans eikä Hongatcan ollet hänen oxijns werrattawat ei myös Castanea puut ollet mitän hänen oxains suhten ja ei Jumalan krydimaas ollut yhtän puuta caunembata händä.

9. Minä tein sen niin kauniiksi oksarunsaudessaan, että kaikki Eedenin puut Jumalan puutarhassa sitä kadehtivat.

9. Minä olen sen kauniiksi tehnyt saamaan niin monta oksaa, että kaikki ihanaiset puut Jumalan puutarhassa kadehtivat häntä.

9. Minä olen sen caunixi tehnyt saaman nijn monda oxa että caicki ihanaiset puut Jumalan krydimaas cadetit händä.

10. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska se tuli korkeakasvuiseksi ja sen latva oli tiheän lehvistön keskellä ja sen sydän ylpistyi sen korkeudesta,

10. Sentähden sanoo Herra, Herra näin että hän niin korkiaksi tullut on, että hänen latvansa seisoi suurten ja korkiain paksuin oksain seassa, ja hänen sydämensä paisui hänen korkeutensa tähden:

10. Sentähden sano HERra HERra näin: että hän nijn corkiaxi tullut on että hänen ladwans seisoi suurten ja corkiain paxuin oxain seas ja hänen sydämens paisui hänen corkeudens tähden:

11. annan minä sen pakanoista mahtavimman käsiin, ja hän tekee sille, minkä tekee; jumalattomuutensa tähden minä sen olen karkoittanut.

11. Sentähden annoin minä hänen kaikkein väkevimmän käsiin pakanain seassa, joka hänen kanssansa mielensä jälkeen toimittaa; ja minä ajoin hänen pois, niinkuin hän jumalattomalla menollansa ansainnut oli:

11. Sen tähden annoin minä hänen caickein wäkewämbäin käsijn pacanain seas jotca hänen toimitaisit ja ajaisit pois nijncuin hän hänen jumalattomalla menollans ansainnut oli.

12. Ja sen hakkasivat muukalaiset, julmimmat pakanoista, ja heittivät sen maahan. Vuorille ja kaikkiin laaksoihin kaatuivat sen haarat, ja sen oksat murskaantuivat kaikkiin maan puronotkoihin. Kaikki maan kansat laskeutuivat alas sen varjosta ja jättivät sen.

12. Että muukalaiset pakanain tyrannit hänen hävittäisivät, ja hajoittaisivat hänen, että hänen oksansa vuorella ja kaikissa laaksoissa makaisivat, ja hänen oksansa murtuneina kaikissa maan ojissa olisivat; että kaikkein kansain maan päällä täytyy hänen varjoansa paeta, ja sen jättää.

12. Että muucalaiset hänen häwitäisit nimittäin pacanain tyrannit ja hajotaisit hänen että hänen oxans wuorilla ja caikis laxois macaisit ja hänen oxans murtununna caikis maan ojis olisit.

13. Sen kaatuneella rungolla asuvat kaikki taivaan linnut, ja sen oksien ääressä oleskelevat kaikki metsän eläimet —

13. Ja kaikki taivaan linnut istuivat hänen langenneilla kannoillansa, ja kaikki pedot kedolla nojasivat hänen oksiinsa.

13. Että caicki Canssat maan päällä hänen warjons täyty paeta ja sen jättä. Ja caicki taiwan linnut hänen langenneilla cannoillans istuit ja caicki pedot kedolla nojaisit idzens hänen oxijns.

14. ettei yksikään puu vetten vierellä kasvaisi niin korkeaksi eikä ojentaisi latvaansa pilvien väliin ja etteivät mahtavimmatkaan niistä, ei mitkään, jotka vettä juovat, olisi pysyväisiä korkeudessaan, sillä ne ovat kaikki annetut alttiiksi kuolemalle, menemään maan syvyyteen, hautaanvaipuneitten pariin yhdessä ihmislasten kanssa.

14. Ettei enään yksikään puu veden tykönä iso olisi korkeudestansa, eikä sen latva seisoisi korkiana suurten paksuin oksain seassa, ja ettei yksikään puu veden tykönä tekisi itsiänsä suuremmaksi muita; sillä heidän kaikkein pitää maan alle ja kuolemalle annetuksi tuleman, niinkuin muutkin ihmiset, jotka kuoppaan menevät.

14. Ettei sillen yxikän puu weden tykönä isoi olis hänen corkeudestans että hänen ladwans seiso suurten paxuin oxain seas ja ettei yxikän puu weden tykönä tekis idzens suuremmaxi muita: sillä heidän caickein pitä maan ala ja cuolemalle annetuxi tuleman nijncuin muutkin ihmiset jotca cuoppan menewät.

15. Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona hän astui alas tuonelaan, minä verhosin syvyyden suruun hänen tähtensä, pidätin virrat, niin että paljot vedet pysähtyivät juoksussaan, ja puin Libanonin hänen tähtensä mustiin, ja kaikki metsän puut nääntyivät hänen tähtensä.

15. Näin sanoo Herra, Herra: siihen aikaan, kuin hän meni alas helvettiin, tein minä murheen, ja annoin syvyyden peittää hänen, ja hänen virtansa piti oleman alallansa, ja ne suuret vedet ei taitaneet juosta, ja tein, että Libanon murehti hänen tähtensä, ja kaikki puut kedolla kuivettuivat hänen tähtensä.

15. Nijn sano HERra HERra: sijhen aican cosca hän meni alas helwettin murehdin minä että sywyys peitti hänen ja hänen wirtans piti oleman alallans ja ne suuret wedet ei tainnet juosta ja tein että Libanon murehti hänen tähtens.

16. Hänen kaatumisensa ryskeestä minä panin kansakunnat vapisemaan, kun minä syöksin hänet alas tuonelaan, hautaanvaipuneitten pariin. Mutta lohdutetuiksi tulivat maan syvyydessä kaikki Eedenin puut, Libanonin valiot ja parhaat, kaikki, jotka vettä juovat.

16. Minä peljätin pakanat, kuin he kuulivat hänen langenneeksi, ja että minä syöksin hänen alas helvettiin niiden sekaan, jotka kuoppaan menevät; ja kaikki ihanaiset puut maassa, parhaat ja jaloimmat Libanonissa, ja kaikki, jotka olivat seisoneet veden tykönä, saivat siitä lohdutuksen.

16. Minä peljätin pacanat cosca he cuulit hänen langennexi ja minä syöxin hänen alas helwettin nijden secaan jotca cuoppan menewät. Ja caicki ihanaiset puut maan päällä parhat ja jaloimmat Libanonis ja caicki jotca olit seisonet weden tykönä soit sen kyllä hänelle.

17. Myöskin ne olivat hänen kanssansa astuneet alas tuonelaan, miekalla kaadettujen pariin; samoin hänen auttajansa, ne, jotka istuivat hänen varjossaan kansojen joukossa.

17. Sillä heidän piti myös alas menemän heidän kanssansa helvettiin miekalla tapettuin tykö, että he hänen käsivartensa varjon alla pakanain seassa asuneet olivat.

17. Sillä heidän piti myös alas helwettin miecalla tapettuin tygö että he hänen käsiwartens warjon alla pacanain seas asunet olit.

18. Oliko yhtään Eedenin puista sinun vertaistasi kunniassa ja suuruudessa? Mutta sinut on Eedenin puitten kanssa syösty alas maan syvyyteen; ympärileikkaamattomien keskellä sinä makaat miekallakaadettujen parissa. Näin käy faraon ja koko hänen meluavan joukkonsa, sanoo Herra, Herra.

18. Kuinka suureksi sinä (Pharao) luit sinun ylpeytes ja suuruutes niiden ihanain puiden seassa? Sillä sinun täytyy ihanain puiden kanssa mennä alas maan alle, ja ympärileikkaamattomain seassa maata, jotka miekalla tapetut ovat. Niin pitää Pharaolle tapahtuman, ja kaikelle hänen kansallensa, sanoo Herra, Herra.

18. CUinga suurexi sinä ( Pharao ) luit sinun ylpeydes ja coreudes nijden ihanain puiden seas? sillä sinun täyty ihanain puiden cansa mennä alas maan ala ja ymbärileickamattomain seas maata jotca miecalla tapetut owat. Nijn pitä Pharaolle tapahtuman ja caikelle hänen Canssallens sano HERra HERra.