33 luku

Sielunhoitajan vastuu. Jumalattoman ja vanhurskaan kohtalo, jos he kääntyvät pois tieltänsä. Tieto Jerusalemin valloituksesta. Kansa kuuntelee, mutta ei seuraa profeetan sanaa.

1. Minulle tuli tämä Herran sana:

1. Ja Herran sana tapahtui minulle, sanoen:

1. JA HERran sana tapahdui minulle sanoden:

1. Ja se HERRAN sana minulle tapactui ia sanoi. (Ja se HERRAN sana minulle tapahtui ja sanoi.)

2. Ihmislapsi, puhu kansasi lapsille ja sano heille: Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostansa ja asettanut hänet vartijakseen

2. Sinä ihmisen poika, saarnaa kansas lapsille ja sano heille: jos minä vetäisin miekan maakunnan ylitse, ja maan kansa ottais yhden miehen huonommistansa ja tekis sen vartiaksensa;

2. Sinä ihmisen poica saarna Canssas wastan ja sano hänelle: jos minä wedäisin miecan maacunnan ylidze ja maan Canssa ottais miehen idze hänestäns ja tekis sen wartiaxens.

2. SIne Inhimisen Lapsi/ sarna sinun Canssas wastan/ ia sanos heille. Coska mine Miecka iongun Maan ylitze weisin/ ia sen Maan Canssa ottaisi ydhen Miehen heiden seastans/ ia tekisit sen heiden Wartiaxens. (Sinä ihmisen lapsi/ saarnaa sinun kansaasi wastaan/ ja sanos heille. Koska minä miekan jonkun maan ylitse weisin/ ja sen maan kansa ottoisi yhden miehen heidän seastansa/ ja tekisit sen heidän wartijaksensa.)

3. ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa,

3. Ja hän näkis miekan tulevan maan ylitse, ja soittais vaskitorvea ja varais kansaa;

3. Ja hän näkis miecan tulewan maan ylidze ja soitais waskitorwe ja warais Canssa.

3. Ja hen näkepi Miecan sen Maan ylitze tuleuan/ ia pasunalla soitta ia Canssans waarapi. (Ja hän näkeepi miekan sen maan ylitse tulewan/ ja pasuunalla soittaa ja kansansa waarantaapi..)

4. ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria, ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle:

4. Joka sitte soittamisen kajahduksen täydellisesti kuulee, ja ei tahdo itsiänsä kavahtaa, ja miekka tulis ja ottais hänen pois; sen veri olkoon hänen päänsä päällä.

4. Joca sijtte soittamisen cajahduxen cuule ja ei tahdo idzens cawahta ja miecka tulis ja ottais hänen pois sen weri olcon hänen pääns päälle:

4. Joca nyt sen pasunan helinen cwlepi/ ia ei tadhoisi hendens neuuotta/ ia se Miecka tulis ia hende poisottais/ sen oma Weri olcoon henen pääns päle. (Joka nyt se pasuuna helinän kuuleepi/ ja ei tahtoisi häntänsä neuwottaa/ ja se miekka tulisi ja häntä pois ottaisi/ sen oma weri olkoon hänen päänsä päällä.)

5. hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa.

5. Sillä hän kuuli soittamisen kajahduksen, ja ei kuitenkaan itsestänsä pitänyt vaaria, sentähden olkoon hänen verensä hänen päällänsä. Mutta joka neuvoa tottelee, hän pelastaa henkensä.

5. Sillä hän cuuli soittamisen cajahduxen ja ei cuitengan idzestäns pitänyt waaria sentähden olcon hänen werens hänen päälläns: mutta joca neuwo tottele hän pelasta sijtä hengens.

5. Sille hen cwli sen Pasunan helinen/ ia ei quitengan hendens waaroinut/ senteden olcoon henen Werens henen ylitzens. Mutta ioca hendens cauatta/ hen Sielunsa wapacta. (Sillä hän kuuli sen pasuunan helinän/ ja ei kuitenkaan häntäns waronut/ sentähden olkoon hänen werensä hänen ylitsensä. Mutta joka häntäns kawahtaa/ hän sielunsa wapahtaa.)

6. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.

6. Mutta jos vartia näkis miekan tulevan, ja ei soittaisi vaskitorvea, eikä kansa pitäisi vaaria, ja miekka tulis ja ottais jonkun pois: hän tosin otettaisiin pois synteinsä tähden, mutta hänen verensä tahdon minä vartian kädestä vaatia.

6. Mutta jos wartia näkis miecan tulewan ja ei soitais waskitorwe eikä neuwois Canssans ja miecka tulis ja ottais muutamat pois jotca tosin otetaisin pois heidän syndeins tähden mutta heidän werens tahdon minä wartian kädestä waatia.

6. Waan ios Wartia näkis Miekan tuleuan/ ia hen ei pasunalla soittaisi/ ia henen Canssans ei waaroinut/ ia Miecka tulis ia poisottaisi mutamita. Ne samat tosin heiden syndiens teden poisotetaisijn/ Mutta heiden Werens mine tadhon sen Wartian kädheste waatia. (Waan jos wartija hänen miekan tulewan/ ja hän ei pasuunalla soittaisi/ ja hänen kansaansa waroittanut/ ja miekka tulisi ja pois ottaisi muutamia. Ne samat tosi heidän syntiensä tähden pois otettaisiin/ Mutta heidän werensä minä tahdon sen wartijan kädestä waatia.)

7. Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.

7. Ja sinä ihmisen poika, minä olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi, kuin sinä jotakin minun suustani kuulet, että sinun pitäis heitä minun puolestani varaaman.

7. Ja nyt ihmisen poica minä olen pannut sinun Israelin huonen wartiaxi cosca sinä jotakin minun suustani cuulet että sinun pidäis heitä minun puolestani waraman.

7. Ja nyt sine Inhimisen Lapsi/ Mine olen asettanut sinun Wartiaxi Israelin Honen ylitze. Coskas iotakin cwlet minun Suustani/ ettes heite manaisit. (Ja nyt sinä ihmisen lapsi/ Minä olen asettanut sinun wartijaksi Israelin huoneen ylitse. Koskas jotakin kuulet minun suustani/ ettäs heitä manaisit.)

8. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

8. Kuin minä sanon jumalattomalle: sinä jumalatoin, sinun pitää totisesti kuoleman, ja et sinä hänelle sitä sano, että jumalatoin ottais vaarin menostansa; niin pitää jumalattoman syntinsä tähden kuoleman, mutta hänen verensä tahdon minä sinun kädestäs vaatia.

8. Cosca minä sanon jumalattomalle: sinä jumalatoin sinun pitä totisest cuoleman ja et sinä hänelle sitä sano etkä jumalatoin ottais waarin menostans nijn pitä jumalattoman hänen jumalattoman menons tähden cuoleman mutta hänen werens tahdon minä sinun kädestäs waatia.

8. Quin mine nyt sillen Jumalattomalle sanon. Sine Jumalatoin sinun teuty coolemalla coolla. Ja et sine site henelle sano/ Ette se Jumalatoin henen menostans cartais. Nin se Jumalatoin pite henen Jumalattoman Menons teden cooleman/ Waan henen Werens mine tadhon sinun kädhestes waatia. (Kuin minä nyt silleen jumalattomalle sanon. Sinä jumalatoin sinun täytyy kuolemalla kuolla. Ja et sinä sitä hänelle sano/ Että se jumalatoin hänen menostansa karttaisi. Niin se jumalatoin pitää hänen jumalttoman menonsa tähden kuoleman/ waan hänen werensä minä tahdon sinun kädestäsi waatia.)

9. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.

9. Mutta jos sinä jumalatointa varoitat hänen tiestänsä, että hän siitä kääntyis, ja hän ei palaja tiestänsä; niin pitää hänen syntinsä tähden kuoleman, ja sinä olet pelastanut sielus.

9. Mutta jos sinä händä waroit hänen jumalattoman menons tähden että hän sitä catuis nijn pitä hänen syndins tähden cuoleman ja sinä olet pelastanut sielus.

9. Mutta ios sine waaraiat sen Jumalattoman henen menons teden/ ette hen sijte hendens käendeis/ Ja ei hen tadhoisi hendens sijte ketä. Nin henen pite syndiens teden cooleman/ Mutta sine olet sinun Sielus wapactanut. (Mutta jos sinä warotat sen jumalattoman hänen menonsa tähden/ että hän siitä häntäns kääntäisi/ Ja ei hän tahtoisi häntäns siitä kääntää. Niin hänen pitää syntiensä tähden kuoleman/ Mutta sinä olet sinun sielusi wapahtanut.)

10. Ja sinä, ihmislapsi! Sano Israelin heimolle: Näin te sanotte: 'Niin, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?'

10. Sentähden sinä, ihmisen poika, sano Israelin huoneelle: te lausutte näin, sanoen: meidän pahatekomme ja rikoksemme makaavat meidän päällämme, että me niiden alla hukumme, kuinka me taidamme elää?

10. SEntähden ihmisen poica sano Israelin huonelle: te sanotte näin: meidän pahattecom ja ricoxem macawat meidän päälläm että me nijden alla hucumme cuingast me taidamme elä?

11. Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!

11. Niin sano heille: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei minulle kelpaa jumalattoman kuolema, mutta että jumalatoin kääntyis tiestänsä ja eläis. Palatkaat, palatkaat teidän pahoista teistänne! ja miksi teidän pitäis kuoleman, te Israelin huone?

11. Nijn sano heille: nijn totta cuin minä elän sano HERra HERra: ei minulle kelpa jumalattoman cuolema mutta että jumalatoin paranda idzens hänen jumalattomasta menostans ja elä.

12. Ja sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee.

12. Ja sinä, ihmisen poika, sano sinun kansas lapsille: sinä päivänä, jona hurskas pahaa tekee, ei hänen vanhurskautensa pidä häntä auttaman; ja jumalattoman ei pidä jumalattomuudessansa lankeeman sinä päivänä, kuin hän itsensä kääntää jumalattomuudestansa; ja vanhurskas ei taida elää vanhurskautensa tähden sinä päivänä, jona hän syntiä tekee.

12. Nijn parandacat sijs nyt teitän teidän pahasta menostan mixi te tahdotta cuolla te Israelin huonesta? Ja sinä ihmisen poica sano sinun Canssalles cosca hurscas paha teke nijn ei händä pidä auttaman että hän hywä on ollut ja cosca jumalatoin hywä teke nijn ei se pidä oleman hänelle wahingoxi että hän jumalatoin on ollut.

13. Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt.

13. Kuin minä hurskaalle sanon: hänen pitää totisesti elämän, ja hän luottaa vangurskauteensa, ja tekee pahaa; niin ei pidä hänen vanhurskauttansa ensinkään muistettaman, mutta hänen pitää kuoleman pahuudessansa, jonka hän tekee.

13. Nijn ei taida hurscas elä cosca hän paha teke: sillä jos minä hurscalle sanon: hänen pitä elämän ja hän luotta hänen wanhurscauteens ja teke paha nijn ei pidä hänen wanhurscauttans ensingän muistettaman mutta hänen pitä cuoleman hänen pahudesans cuin hän teke.

14. Ja jos minä sanon jumalattomalle, että hänen totisesti on kuoltava, mutta hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden

14. Ja kuin minä jumalattomalle sanon: sinun pitää totisesti kuoleman, ja hän parantaa itsensä synnistänsä, ja tekee oikein ja hyvin,

14. Ja cosca minä jumalattomalle sanon: hänen pitä cuoleman ja hän paranda idzens hänen synnistäns ja teke oikein ja hywin:

15. — antaa takaisin, tuo jumalaton, pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan, niin ettei vääryyttä tee — niin totisesti hän saa elää; ei hänen ole kuoltava.

15. Niin että jumalatoin pantin antaa jälleen, ja maksaa mitä hän on ryövännyt, ja elämän sanan jälkeen elää, ettei hän pahaa tee; niin hän saa totisesti elää, ja ei pidä kuoleman.

15. Nijn että jumalatoin pandin anda jällens ja maxa mitä hän on warastanut ja elämän sanan jälken elä ettei hän paha tee nijn hän saa elä ja ei cuole ja caicki hänen syndins jotca hän tehnyt on pitä unhotettaman:

16. Hänen syntejänsä, jotka hän on tehnyt, ei ensinkään muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää.

16. Kaikki hänen syntinsä, jotka hän tehnyt on, pitää unhotettaman; sillä hän tekee, mikä hyvä ja oikia on, sentähden hän saa totisesti elää.

16. Sillä hän teke ainoastans mikä hywä ja oikia on sentähden hän saa elä.

17. Ja vielä sinun kansasi lapset sanovat: 'Herran tie ei ole oikea.' Juuri heidän omat tiensä eivät ole oikeat.

17. Ja sinun kansas lapset sanovat: ei Herra oikein tuomitse; ja kuitenkin heillä on vääryys.

17. Ja sinun Canssas sano ei HERra oikein duomidze ja cuitengin heillä on wäärys:

18. Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja vääryyttä tekee, on hänen sentähden kuoltava.

18. Sillä jos hurskas kääntää itsensä pois hurskaudestansa, ja tekee pahaa, niin hän kuolee syystä sentähden.

18. Sillä jos hurscas käändä idzens pois hänen hurscaudestans ja teke paha nijn hän cuole syyst sen tähden.

19. Ja jos jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestansa ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, saa hän sentähden elää.

19. Ja jos jumalatoin parantaa itsensä jumalattomasta menostansa, ja tekee oikein ja hyvin, niin hän saa sentähden kaiketi elää.

19. Ja jos jumalatoin paranda idzens hänen jumalattomasta menostans ja teke oikein ja hywin nijn hän saa caiketi elä.

20. Ja vielä te sanotte: 'Herran tie ei ole oikea': minä tuomitsen teidät, te Israelin heimo, itsekunkin hänen teittensä mukaan.

20. Kuitenkin te sanotte: ei Herra oikein tuomitse; vaikka minä teille, te Israelin huone, kullekin menonsa jälkeen tuomitsen.

20. Cuitengin te sanotte: ei HERra oikein duomidze waicka minä teille te Israelin huonest cullengin hänen menons jälken duomidzen.

21. Kahdentenatoista meidän pakkosiirtolaisuutemme vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä tuli minun luokseni pakolainen Jerusalemista ja sanoi: Kaupunki on valloitettu.

21. Ja tapahtui toisena vuotena toistakymmentä meidän vankiudestamme, viidentenä päivänä kymmennessä kuukaudessa, että minun tyköni tuli yksi paennut Jerusalemista, ja sanoi: kaupunki lyötiin.

21. JA tapahdui toisna wuotena toistakymmendä meidän fangiudestam wijdendenä toistakymmendenä päiwänä kymmenennes Cuucaudes että minun tygöni tuli yxi carcuri Jerusalemist ja sanoi: Caupungi lyötin.

22. Herran käsi oli tullut minun päälleni jo illalla, ennen pakolaisen tuloa, ja hän avasi minun suuni ennen tämän tuloa aamulla. Niin avautui minun suuni, enkä minä enää ollut mykkänä.

22. Ja Herran käsi oli minun päälläni ehtoona, ennenkuin se paennut tuli, ja avasi minun suuni, siksi kuin hän tuli huomeneltain minun tyköni; ja niin hän avasi minun suuni, etten minä taitanut enää vaiti olla.

22. Ja HERran käsi oli minun päälläni ehtona ennencuin carcuri tuli ja awais minun suuni sijhenasti cuin hän tuli huomeneltain minun tygöni ja nijn awais minun suuni etten minä tainnut enä wait olla.

23. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

23. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

23. JA HERran sana tapahdui minulle ja sanoi:

24. Ihmislapsi, ne, jotka asuvat noilla raunioilla Israelin maassa, sanovat näin: 'Aabraham oli vain yksi, ja hän peri maan; meitä on paljon, meille on maa perinnöksi annettu.'

24. Sinä ihmisen poika, tämän korven asuvaiset Israelin maalla sanovat näin: Abraham oli ainoasti yksi mies, ja peri tämän maan; mutta meitä on paljo, niin meillä on siis tämä maa sitä oikeammin.

24. Sinä ihmisen poica tämän corwen asuwaiset Israelin maalla sanowat näin: Abraham oli ainoastans yxi mies ja peri tämän maan mutta meitä on paljo nijn meillä on sijs tämä maa sitä oikemmin.

25. Sano sentähden heille: Näin sanoo Herra, Herra: Te syötte lihaa verinensä, luotte silmänne kivijumaliinne ja vuodatatte verta; ja tekö perisitte maan?

25. Sano siis heille: näin sanoo Herra, Herra: te olette verta syönneet, ja nostaneet teidän silmänne epäjumalain tykö, ja olette verta vuodattaneet, ja te luulette, että te omistatte maan?

25. Sano sijs heille: näin sano HERRA HERRA: te oletta werta syönet ja nostanet teidän silmän epäjumalain tygö ja oletta werta wuodattanet ja te luuletta että te omistatte maan?

26. Te seisotte miekkanne varassa, harjoitatte kauhistuksia ja saastutatte toistenne vaimoja; ja tekö perisitte maan?

26. Te seisotte aina miekka kädessä ja teette kauhistuksia, ja toinen häpäisee toisen emännän ja te luulette, että te omistatte maan?

26. Ja te tapatte ja teette cauhistuxia ja toinen häwäise toisen emännän ja te luuletta että te omistatte maan?

27. Näin on sinun heille sanottava: Näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, niin ne, jotka ovat raunioilla, kaatuvat miekkaan, ja ne, jotka ovat kedolla, minä annan petoeläimille syötäväksi, ja ne, jotka ovat vuorenhuipuilla ja luolissa, kuolevat ruttoon.

27. Niin sano heille: näin sanoo Herra, Herra: niin totta kuin minä elän, niin pitää kaikki, jotka korvessa asuvat, miekan kautta lankeeman, ja mitä kedolla on, annan minä pedoille syötää, ja ne jotka linnoissa ja luolissa ovat, pitää ruttoon kuoleman.

27. Nijn sano heille: näin sano HERRA HERra: nijn totta cuin minä elän nijn pitä caicki jotca corwes asuwat miecan cautta langeman ja mitä kedolla on annan minä pedoille syödä ja ne jotca linnois ja luolis owat pitä rutton cuoleman.

28. Ja minä teen maan autioksi ja hävitetyksi, ja heidän ylpeästä uhmastaan tulee loppu, ja Israelin vuoret joutuvat autioiksi, niin ettei siellä kenkään kulje.

28. Sillä minä tahdon maan peräti hävittää, ja sen ylpeydelle ja voimalle lopun tehdä, että Israelin vuoret pitää niin autioksi tuleman, ettei kenenkään pidä vaeltaman siitä ohitse.

28. Sillä minä tahdon maan peräti häwittä ja sen ylpeydelle ja woimalle lopun tehdä että Israelin wuoret pitä nijn autiaxi tuleman ettei kenengän pidä waeldaman sijtä ohidze.

29. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen maan autioksi ja hävitetyksi kaikkien kauhistusten tähden, joita he ovat harjoittaneet.

29. Ja heidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä olen maan peräti hävittänyt kaikkein heidän kauhistustensa tähden, joita he tehneet ovat.

29. Ja heidän pitä näkemän että minä olen HERra cosca minäolen maan peräti häwittänyt caickein cauhistusten tähden cuin heillä on.

30. Ja sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: 'Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta.'

30. Ja sinä ihmisen poika, sinun kansas lapset puhuvat sinua vastaan siellä ja täällä, seinillä ja ovien edessä, ja toinen sanoo toisellensa, kukin veljellensä, sanoen: käykäämme kuulemaan, mitä Herra sanoo.

30. Ja sinä ihmisen poica sinun Canssas puhu sinua wastan siellä ja täällä catuilla ja owein edesä ja toinen sano toisellens: käykäm cuuleman mitä HERRA sano.

31. He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä.

31. Ja he tulevat sinun tykös seurakuntaan, ja istuvat sinun edessäs niinkuin minun kansani, ja kuulevat sinun sanas, mutta ei he tee ensinkään sen jälkeen; he tekevät tosin ystävyyttä suullansa, mutta sydämellänsä he seuraavat ahneuttansa.

31. Ja he tulewat sinun tygös seuracundaan ja istuwat sinun edesäs nijncuin minun Canssan ja cuulewat sinun sanas mutta ei he tee ensingän sen jälken waan wilistelewät sinua ja eläwät heidän ahneudens jälken.

32. Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan.

32. Ja katso, sinun täytyy olla heidän ilovirtensä, jota he mielellänsä laulavat ja soittavat; niin he sinun sanas kyllä kuulevat, mutta ei he tee sen jälkeen.

32. Ja cadzo sinun täyty olla heidän wirtens/jota he mielelläns laulawat ja soittawat. Nijn he sinun sanas kyllä cuulewat mutta ei he tee sen jälken.

33. Mutta kun se toteutuu — ja katso, se toteutuu — silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta.

33. Mutta kuin se tulee, joka tuleva on, katso, niin he saavat nähdä, että propheta on heidän seassansa ollut.

33. Mutta cosca se tule joca tulewa on cadzo nijn he saawat nähdä että Propheta on heidän seasans ollut.