34 luku

Israelin paimenten kelvottomuus ja tuomio. Herra itse kaitsee lampaansa ja herättää heille hyvän paimenen, siunaukseksi kansalle.

1. Minulle tuli tämä Herran sana:

1. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

1. Ja HERran sana tapahdui minulle ja sanoi:

1. JA se HERRAN sana tapactui minulle/ ia sanoi/ (Ja se HERRAN sana tapahtui minulle/ ja sanoi/)

2. Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille — paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita?

2. Sinä, ihmisen poika, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille, jotka paimenet ovat: näin sanoo Herra, Herra: voi Israelin paimenia, jotka itsiänsä ruokkivat! eikö paimenten pitäisi laumaa ruokkiman?

2. Sinä ihmisen poica ennusta Israelin paimenita wastan: ennusta ja sano heille: näin sano HERra: woi Isrealin paimenita jotca idziäns ruockiwat eiköst paimenden pidäis lauma ruockiman?

2. Sine Inhimisen Lapsi/ Prophetera Israelin Paimenita wastan/ Prophetera/ ia sanos heillen. Nein sanopi HERRA Jumala/ We Israelin Paimenille/ iotca itzeheitens roockiuat/ Eikö paimenet pidheis Laumans caitzeman? (Sinä ihmisen lapsi/ Propheteeraa Israelin paimenia wastaan/ Propheteeraa/ ja sanos heillen. Näin sanoopi HERRA Jumala/ Wie Israelin paimenille/ jotka itse heitäns ruokkiwat/ Eikö paimenet pitäisi laumansa kaitseman?)

3. Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa,

3. Mutta te syötte lihavaa, ja verhoitatte teitänne villoilla, ja teurastatte syötetyitä; mutta ette tahdo ruokkia lampaita.

3. Mutta te syötte sitä lihawata ja werhoitatte teitän willoilla ja teurastatte syötetyitä mutta et te tahdo ruockia lambaita.

3. Mutta te sööt site Lihauata/ ia Willoilla te itzenne waateitta/ ia teurastit site Sötetty/ Mutta nijte Lambaita ette te tadho roockia. (Mutta te syöt sitä lihawa/ ja willoilla te itsenne waatetatte/ ja teurastit sitä syötettyä/ Mutta niitä lampaita ette te tahdo ruokkia.)

4. ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.

4. Heikkoja ette tue, sairaita ette paranna, haavoitettuja ette sido, eksyneitä ette palauta, kadonneita ette etsi; mutta kovin ja ankarasti hallitsette heitä.

4. Huonoist et te lucua pidä sairaita et te paranna haawoitettuja et te sido exyneitä et te nouda cadonneita et te edzi mutta cowin ja angarast hallidzet heitä.

4. Nijte Heiccoia ette te wahuistanuet/ ia nijte Sairaita ette te paranneet/ Ne Haauoitetut/ eipe te sitonuet/ Ne Exyueiset eipe te iellenshakenuet/ Ja site Hucutettu eipe te etzinyet. Waan angarast ia hartaast te oletta heiden ylitzens wallaneet/ (Niitä heikkoja ette te wahwistaneet/ ja niitä sairaita ette te parantaneet/ Ne haawoitetut/ eipä te sitoneet/ Ne eksywäiset eipä te jällens hakeneet/ Ja sitä hukutettua eipä te etsineet. Waan ankarasti ja hartaasti te olette heidän ylitsensä wallanneet/)

5. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi — hajaantuneet ne ovat.

5. Ja minun lampaani ovat hajoitetut, niinkuin ne, joille ei paimenta ole, ja ovat kaikille pedoille ruaksi tulleet, ja ovat peräti hajoitetut,

5. Ja minun lambani owat hajotetut nijncuin ne joilla ei paimenda ole ja owat caikille pedoille ruaxi tullet ja owat peräti pahoin haawoitetut:

5. ia minun Lambani ouat haiotetut/ ninquin heillä ei olisicka Paimenda. Ja ouat caikille pedhoille Roaxi tulluet/ ia ratki hawoitetut/ (ja minun lampaani owat hajoitetut/ niinkuin heillä ei olisikaan paimenta. Ja owat kaikille pedoille ruoaksi tulleet/ ja ratki haawoitetut/)

6. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.

6. Ja käyvät eksyksissä kaikilla vuorilla ja korkeilla kukkuloilla; ja ovat kaikkeen maahan hajoitetut, ja ei ole ketään, joka heitä kysyy eli tottelee.

6. Ja käywät exyxis sinne ja tänne wuorilla ja corkeilla cuckuloilla ja owat caicken maahan hajotetut ja ei ole ketän joca heitä kysy eli tottele.

6. ia exyuen keuuet wortein päle/ sinne ia tenne/ ia caikein corkein Cuckulain päle. Ja ouat caiken Maan päle haiotetut/ ia eikengen ole/ ioca heiden ielkens kysy/ eli iotaki heiste tottele. (ja eksywän käywät wuorten päälle/ sinne ja tänne/ ja kaikkein korkein kukkulain päälle. Ja owat kaiken maan päälle hajoitetut/ ja eikenkään ole/ joka heidän jälkeensä kysy/ eli jotakin heistä tottele.)

7. Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana:

7. Sentähden te paimenet, kuulkaat Herran sanaa:

7. Sentähden te paimenet cuulcat HERran sana:

7. Senteden cwlcat te paimenet HERRAN sana/ (Sentähden kuulkaat te paimenet HERRAN sana/)

8. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani,

8. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: että te annatte minun lampaani raatelukseksi ja minun laumani kaikille pedoille ruaksi, ettei heillä ole paimenta, ja minun paimeneni ei pidä lukua minun laumastani; vaan ovat senkaltaiset paimenet, jotka itsiänsä ruokkivat, mutta minun lampaitani ei he tahdo ruokkia;

8. Nijn totta cuin minä elän sano HERra HERra: että te annatte minun lambani raateluxexi ja minun laumani caikille pedoille ruaxi ettei heillä ole paimenda ja minun paimeneni ei tottele minun laumani waan owat sencaltaiset paimenet jotca idziäns ruockiwat mutta minun lambaitani ei he tahdo ruockia.

8. Nin totta quin mine elen sanopi HERRA Jumala. Ette te ylenannat minun Lambani Raateluxexi ia minun Laumani caikille Pedhoille roaxi/ coska ei heille ole ycten Paimenda/ eike minun Paimeneni tottele minun Laumastani. Waan he ouat sencaltaiset Paimenet/ iotca itzeheitens caitzeuat/ Mutta minun Lambaitani euet he tadho roockia. (Niin totta kuin minä elän sanoopi HERRA Jumala. Että te ylenannat minun lampaani raatelukseksi ja minun laumani pedoille ruoaksi/ koska ei heillä ole yhtään paimenta/ eikä minun paimeneni tottele minun laumastani. Waan he owat senkaltaiset paimenet/ joka itseheitänsä kaitsewat/ Mutta minun lampaitani eiwät he tahdo ruokkia.)

9. sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana:

9. Sentähden, te paimenet, kuulkaat Herran sanaa:

9. Sentähden te paimenet cuulcat HERran sana: Näin sano HERra HERra:

9. Senteden te Paimenet cwlcat HERRAN sana/ nein sanopi HERRA Jumala. (Sentähden te paimenet kuulkaat HERRAN sana/ näin anoopi HERRA Jumala.)

10. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä.

10. Näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon paimenien kimppuun, ja tahdon minun laumani heidän käsistänsä vaatia, ja tahdon heitä lopettaa, ettei heidän pidä enään paimenena oleman eikä itsiänsä ruokkiman; minä tahdon minun lampaani heidän suustansa temmata ulos, ja ei ne pidä oleman heidän ruokansa.

10. Cadzo minä tahdon paimenitten kimpuun ja tahdon minun laumani heidän käsistäns waatia ja tahdon heitä lopetta ettei heidän pidä enä paimenena oleman eikä idziäns ruockiman minä tahdon minun lambani heidän kidastans pelasta ettei he heitä wasta saa syödä.

10. Catzo/ Mine tadhon ninen Paimenden tyge/ Ja tadhon waatia minun Laumani heiden käsistens. Ja tadhon heite lopetta/ ettei he sillen pidhe Paimenet oleman/ ia ei sillen itzeheitens caitzeman. Mine tadhon pelasta minun Lambani heiden suustans/ ettei he sillen pidhe heite ylessömen. (Katso/ Minä tahdon niiden paimenten tykö/ Ja tahdon waatia minun laumani heidän käsistänsä. Ja tahdon heitä lopettaa/ ettei he silleen pidä paimenet oleman/ ja ei silleen itseheitänsä kaitseman. Minä tahdon pelastaa minun lampaani heidän suustansa/ ettei he silleen pidä heitä ylössyömän.)

11. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.

11. Sillä näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon itse pitää murheen lampaistani, ja tahdon heitä etsiä.

11. SIllä näin sano HERra: cadzo minä tahdon idze pitä murhen lambaistani ja tahdon heitä edziä: nijncuin paimen edzi lambaitans cosca he laumastans exynet owat:

11. SIlle nein sanopi HERRA Jumalan/ Catzo mine itze tadhon murhen pite minun Lambaistani. Ja etzie minun Lambaitani/ ninquin Paimen etzipi henen Lambaitans/ iotca heiden Laumastans poisexyneet ouat. (Sillä näin sanoopi HERRA Jumalan/ Katso minä itse tahdon murheen pitää minun lampaistani. Ja etsiiä minun lampaitani/ niinkuin paimen etsiipi hänen lampaitansa/ jotka heidän laumastansa pois eksyneet owat.)

12. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.

12. Niinkuin paimen etsii lampaitansa, kuin he laumastansa eksyneet ovat, niin tahdon minä myös minun lampaitani etsiä; ja tahdon heitä kaikista paikoista pelastaa, joihin he hajoitetut ovat, siihen aikaan kuin sumu ja pimiä oli.

12. Nijn tahdon minä myös minun lambaitani edziä ja tahdon heitä caikist paicoist pelasta joihin he hajotetut owat sijhen aican cosca sumu ja pimiä oli.

12. Nin ikenens mine tadhon etzie minun Lambaitani/ ia tadhon heite pelasta iocaizes Paicas/ sielle quin he haiotetut ouat/ sihen aican/ coska syngy ia Pimie oli. (Niin ikänänsä minä tahdon etsiä minun lampaitani/ ja tahdon heitä pelastaa jokaisessa paikassa/ siellä kuin he hajoitetut owat/ siihen aikaan/ koska synkeä ja pimeä oli.)

13. Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa.

13. Ja tahdon heitä kaikista kansoista viedä ulos, ja kaikista maakunnista koota, ja heitä omalle maallensa viedä; ja kaita heitä Israelin vuorilla, ojain tykönä kaikissa suloisissa paikoissa,

13. Minä tahdon heitä caikista Canssoista wiedä ulos ja caikista maacunnista coota ja tahdon heitä omalle maallens wiedä ja caidzen heitä Israelin wuorilla caikisa nijtuisa ja caikisa suloisisa paicoisa.

13. Mine tadhon heite caikista Canssoissa vloswiedhe/ ia caikist Makunnist heite coghota/ ia tadhon heite omijn Maihins wiedhe. Ja tadhon heite caita Israelin Mekein päle/ ia caikis Laxois/ ia caiken Maan wehman päle. (Minä tahdon heitä kaikista kansoista uloswiedä/ ja kaikista maakunnista heitä koota/ ja tahdon heitä omiin maihinsa wiedä. Ja tahodn heitä kaita Israelin mäkein päällä/ ja kaikissa laaksoissa/ ja kaiken maan wehmaan päällä.)

14. Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla.

14. Ja heitä parhaalle laitumelle viedä, ja heidän majansa pitää korkeilla Israelin vuorilla seisoman; siinä heidän pitää levollisessa varjossa makaaman, ja heillä pitää oleman lihava laidun Israelin vuorilla.

14. Minä tahdon heitä parhalle laituimelle wiedä ja heidän majans pitä corkeilla Israelin wuorilla seisoman sijnä heidän pitä lewollises warjos macaman ja heillä pitä oleman lihawa laiduin Israelin wuorilla.

14. Mine tadhon heite wiele nihin parahin Laitumihin/ ia heiden Pihaittans pite ninen Corkein Wortein päle Israelis seisoman. Sielle heiden pite lustilisis Pihaittois macaman/ ia lihauan Laituman saadha Israelin mekein päle. (Minä tahdon heitä wieä niihin parhaihin laitumiin/ ja heidän pihaittainsa pitää niiden korkein wuorten päällä Israelissa seisoman. Siellä heidän pitää lystillisissä pihaitoissa makaaman/ ja lihawan laitumen saada Israelin mäkein päällä.)

15. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra.

15. Minä tahdon itse minun lampaani ruokkia, ja minä tahdon heitä sioittaa, sanoo Herra, Herra.

15. Minä tahdon idze minun lambani ruockia minä tahdon heitä sioitta sano HERra HERra:

15. Mine tadhon itze caita minun Lambani/ ia annan heidhen macailla/ sanopi HERRA Jumala. (Minä tahdon itse kaita minun lampaani/ ja annan heidän makailla/ sanoopi HERRA Jumala.)

16. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.

16. Kadonneet tahdon minä etsiä ja eksyneet tallelle tuottaa, haavoitetut sitoa, heikkoja vahvistaa; lihavia ja väkeviä tahdon minä hävittää, ja kaitsen heitä toimellisesti.

16. Cadonnet minä tahdon edziä ja exynet tallelle tuotta haawoitetut sito heickoja cadzo lihawita ja wäkewitä tahdon minä kätke ja teen heille nijncuin sopikin.

16. Mine tadhon site cadhotettua ylesetziä/ ia site exyueiste iellenstoodha/ ia site haauoitettu situa/ ia site Heicko wahuista. Ja mite lihaua ia wäkeue on/ tadhon mine kätke/ ia tadhon heite caita/ ninquin cuki taruitze. (Minä tahdon sitä kadotettua ylösetsiä/ ja sitä eksywäistä jällens tuoda/ ja sitä haawoitettua sitoa/ ja sitä heikkoa wahwistaa. ja mitä lihawa ja wäkewä on/ tahdon minä kätkeä/ ja tahdon heitä kaita/ niinkuin kukin tarwitsee.)

17. Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä.

17. Mutta teille, minun laumani, sanoo Herra, Herra näin: katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä ja oinasten ja kauristen välillä.

17. MUtta teille minun laumani sano HERra HERra näin: cadzo minä tahdon duomita lamban ja lamban wälillä ja oinasten ja cauristen wälillä.

17. MUtta teille minun Lauman/ sanopi HERRA Jumala nein/ Catzo/ mine tadhon domita Lamban waihel/ ia Järein ia Cauristen waihel. (Mutta teille minun lauman/ sanoopi HERRA Jumala näin/ Katso/ minä tahdon tuomita lampaan waiheella/ ja jääräin ja kauristen waiheella.)

18. Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput?

18. Eikö siinä kyllä ole, että teillä niin hyvä laidun on, ja jääneet teidän laitumistanne te jaloillanne tallaatte, ja niin jalot lähteet juoda, että te jäänneet jaloillanne tallaatte?

18. Eikö sijnä kyllä ole että teillä nijn hywä laiduin on ja nijn wiljalda että te sen jalgoilla tallatte ja nijn jalot lähtet juoda nijn wiljalda että te nijhin astutte ja pyderrättä ne.

18. Eikö sijne kylle ole/ ette teille nin hyue wehmas on/ ia nin yldekylle/ ette te sen ialghoillan tallatte. Ja nin lustiset Läctet iodhaxen/ nin yldekylle/ ette te sisellenkeut/ ia ne pyterexi teet? (Eikö siinä kyllä ole/ että teillä niin hywä wehmas on/ ja niin yltäkyllä/ että te sen jaloillanne tallaatte. Ja niin lystiset lähteet juodaksenne/ niin yltäkyllä/ että te sisällen käytte/ ja ne pytereeksi teet?)

19. Ja onko minun lampaitteni oltava laitumella siinä, mitä jalkanne ovat tallanneet, ja juotava sitä, mitä jalkanne ovat hämmentäneet?

19. Että minun lampaani pitää syömän sitä, jota te olette jaloillanne sotkuneet, ja pitää myös juoman sitä, jota te tallanneet olette jaloillanne.

19. Että minun lambani pitä syömän sitä cuin te oletta jalgoillanne sotcunet ja pitä myös juoman sitä cuin te saastaisexi tehnet oletta jalgoillanne.

19. Nin ette minun Lambani teuty södhe/ iotca te tallaneet oletta/ ia iodha site/ ionga te Jalghoillan pydhertenyet oletta? (Niin että minun lampaani täytyy syödä/ jotka te tallanneet olette/ ja juoda sitä/ jotka te jaloillanne pydertäneet (tallanneet 1776) olette?)

20. Sentähden sanoo Herra, Herra niille näin: Katso, minä, minä tuomitsen lihavan lampaan ja laihan lampaan välillä.

20. Sentähden näin sanoo Herra, Herra heille: katso, minä tahdon tuomita lihavain ja laihain lammasten välillä,

20. Sentähden sano HERra HERra heille: cadzo minä tahdon duomita lihawain ja laihain lammasten wälillä.

20. Senteden nein sanopi HERRA Jumala nijlle/ Catzo/ mine tadhon domita Laihain ia Lihauain Lambain waihel. (Sentähden näin sanoopi HERRA Jumala niille/ Katso/ minä tahdon tuomita laihain ja lihawain lampain waiheella.)

21. Koska te olette kylki- ja niskavoimalla sysineet ja sarvillanne puskeneet kaikkia heikkoja, kunnes olette saaneet ne ajetuiksi ulos ja hajallensa,

21. Että te potkitte jaloillanne, ja puskette heikkoja sarvillanne, siihenasti kuin te heidät hajoitatte ulos.

21. Että te potkitta teidän jalgoillan ja pusketta heickoja teidän sarwillan sijhenasti cuin te heidän caicki teistän hajotatte.

21. Senteden ette te potkitta teiden Jalghoillan/ ia nijte Heickoia te poispusket teiden Saruillan/ sihenasti ette te heite caikia teisten poishaiotat. (Sentähden että te potkitte teidän jaloillanne/ ja niitä heikkoja te poispusket teidän sarwillan/ siihenasti että te heitä kaikkia teistän poishajoitat.)

22. niin minä tahdon vapauttaa lampaani, etteivät ne enää jää ryöstettäviksi; ja minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä.

22. Ja minä tahdon auttaa minun laumaani, ettei sitä pidä enään raatelukseksi annettaman, ja tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä.

22. Ja minä tahdon autta minun laumani ettei sitä pidä enä raateluxexi annettaman ja tahdon duomita lamban ja lamban wälillä.

22. Ja mine tadhon autta minun Laumani/ ettei hen sillen pidhe Raateluxexi tuleman/ ia mine tadhon domita lammasten ia Lammasten waihel. (Ja minä tahdon auttaa minun laumaani/ ettei hän silleen pidä raatelukseksi tuleman/ ja minä tahdon tuomita lammasten ja lammasten waiheella.)

23. Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa.

23. Ja minä tahdon yhden ainokaisen paimenen herättää, joka heitä on ravitseva, palveliani Davidin: hän on heitä ravitseva ja on heidän paimenensa oleva.

23. Ja minä tahdon yhden ainocaisen paimenen herättä joca heitä on rawidzewa nimittäin minun palweliani Dawidin hän on heitä rawidzewa ja on heidän paimenens olewa.

23. Ja mine tadhon heille ydhen ainoan Paimenen ylesherette/ ionga heite caitzeman pite/ nimitein/ Minun Palueliani Dauidin. Henen pite heite caitzeman/ ia heiden Paimenens oleman. (Ja minä tahdon heille yhden ainoan paimenen ylösherättää/ jonka heitä kaitseman pitää/ nimittäin/ Minun palwelijan Dawidin. Hänen pitää heitä kaitseman/ ja heidän paimenensa oleman.)

24. Ja minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. Minä, Herra, olen puhunut.

24. Ja minä Herra tahdon olla heidän Jumalansa, mutta minun palveliani David on heidän seassansa päämies oleva; minä Herra olen sen puhunut.

24. Ja minä HERra tahdon olla heidän Jumalans mutta minun palwelian Dawid on heidän seasans Försti olewa sen minä HERra sanon.

24. Ja mine HERRA tadhon olla heiden Jumalans/ Mutta minun Palueliani Dauid pite heiden seaszans Pämiehen oleman/ Site mine HERRA itze sanon. (Ja minä HERRA tahdon olla heidän Jumalansa/ Mutta minun palwelijani Dawid pitää heidän seassansa päämiehen oleman/ Sitä minä HERRA itse sanon.)

25. Ja minä teen heidän kanssansa rauhan liiton; minä lopetan maasta pahat eläimet, niin että he asuvat turvallisesti erämaassa ja nukkuvat metsiköissä;

25. Ja minä tahdon rauhan liiton heidän kanssansa tehdä, ja kaikki pahat eläimet maalta ajaa pois, että he surutoinna korvessa asuisivat ja metsissä makaisivat.

25. Ja minä tahdon rauhan lijton heidän cansans tehdä ja caicki pahat eläimet aja maalda pois että he surutoinna corwes asuisit ja laxois macaisit.

25. Ja mine tadhon heiden cansans ydhen RauhaLijton tedhä/ ia caiki pahat Pedhot maasta poiskarcotta/ ette Lambat pite irstast asuman Corues/ ia metzis macaman. (Ja minä tahdon heidän kanssansa yhden rauhaliiton tehdä/ ja kaikki pahat pedot maasta poiskarkottaa/ että lampaat pitää irstaasti (turwalllisena) asuman korwessa/ ja metsissä makaaman.)

26. ja minä teen siunatuiksi heidät ja kaiken, mitä minun kukkulani ympärillä on, ja vuodatan sateen ajallansa — ne ovat siunauksen sateita.

26. Ja tahdon heidät ja kaikki minun kukkulani siunata; ja annan heille sataa oikialla ajalla, joka on armon sade oleva,

26. Minä tahdon heidän ja caicki minun cuckulani siunata ja annan heille sata oikialla ajalla joca on armon sade olewa.

26. Mine tadhon heite/ ia caiki minun Cuckulani siugnata/ ia annan sata heiden pälens oikialla aialla/ sen pite Armolisen Sateen oleman. (Minä tahdon heitä/ ja kaikkia minun kukkulaani siunata/ ja annan sataa heidän päällensä oikealla ajalla/ sen pitää armollisen sateen oleman.)

27. Ja kedon puut kantavat hedelmänsä, ja maa antaa satonsa, ja he saavat olla turvassa maassansa. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä särjen heidän ikeensä puut ja pelastan heidät heidän orjuuttajainsa käsistä.

27. Että puut kedolla hedelmänsä kantavat ja maa antaa kasvunsa, ja he asuvat surutoinna maassa; ja heidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä heidän ikeensä jutan katkaisen, ja heitä olen pelastanut niiden käsistä, joita heidän pitää palveleman.

27. Että puut kedolla hedelmän candawat ja maa anda caswons ja he asuwat surutoinna maasa että he saawat nähdä että minä olen HERra cosca minä heidän ikens jutan catcaisen ja heitä olen pelastanut nijden käsist joita heidän pitä palweleman.

27. Ette ne Puudh kedholla pite heiden hedhelmens candaman/ ia heidhen Casuons andaman pite/ ia heiden pite irstana Maasa asuman. Ja heiden pite ymmertemen/ ette mine HERRA olen/ coska mine heiden Ikens serkenyt olen/ ia lunastanut heite ninen käsiste/ ioita he paluelit. (Että ne puut kedolla pitäää heidän hedelmansä kantaman/ ja heidän kaswonsa antaman pitää/ ja heidän pitää irstana (turwallisena) maassa asuman. Ja heidän pitää ymmärtämän/ että minä HERRA olen/ koska minä heidän ikeensä särkenyt olen/ ja lunastanut heitä niiden käsistä/ joita he palwelit.)

28. Eivätkä he enää ole pakanain ryöstettävinä, eivätkä metsän pedot heitä syö, vaan he asuvat turvassa, kenenkään peloittelematta.

28. Ja ei heidän pidä enään pakanoille raatelukseksi oleman, ja ei maan pedot pidä enään heitä syömän, mutta heidän pitää surutoinna ja pelkäämättä asuman.

28. Ja ei heidän pidä sillen pacanoille raateluxexi oleman ja ei maan pedot pidä sillen heitä syömän mutta heidän pitä surutoin ja pelkämät asuman.

28. Ja eipe heiden pidhe sillen Pacanoille Raateluxexi oleman/ ia ei yxiken Peto Maan päle/ pidhe heite sillen ylessömen/ Waan irstana asuman/ ilman caiketa pelghota. (Ja eipä heidän pidä silleen pakanoille raatelukseksi oleman/ ja ei yksikään peto maan päällä/ pidä heitä silleen ylössyömän/ waan irstana asuman/ ilman kaiketa pelkoa.)

29. Ja minä annan nousta heille istutuksen, joka on oleva kunniaksi, niin ettei heidän tarvitse siinä maassa menehtyä nälkään eikä enää kärsiä pakanain pilkkaa.

29. Ja minä tahdon heille kuuluisan vesan herättää; ettei heidän pidä enään nälkää maalla kärsimän, eikä heidän pilkkansa pakanain seassa kantaman.

29. Ja minä tahdon heille cuuluisan wesan herättä ettei heidän pidä enä nälkä maalla kärsimän eikä heidän pilckans pacanain seas candaman.

29. Ja mine tadhon heille ydhen kerskatun Plantun ylesherette/ ettei heiden pidhe sillen Maasa Nelke kersimen/ ia ei enembe heiden pilcans Pacanain seas kersie. (Ja minä tahdon heille yhden kerskatun plantun (wesan 1642) ylösherättää/ ettei heidän pidä silleen maassa nälkää kärsimän/ ja ei enempää heidän pilkkansa pakanain seassa kärsiä.)

30. Ja he tulevat tietämään, että minä, Herra, heidän Jumalansa, olen heidän kanssansa ja että he, Israelin heimo, ovat minun kansani, sanoo Herra, Herra.

30. Ja heidän pitää tietämän, että minä Herra, Heidän Jumalansa, olen heidän tykönänsä, ja Israelin huone on minun kansani, sanoo Herra, Herra.

30. Ja heidän pitä näkemän että minä HERra heidän Jumalans olen heidän tykönäns ja ne Israelin huonest owat minun Canssan sano HERra HERra.

30. Ja heiden pite tietemen/ ette mine se HERRA/ heiden Jumalans olen heiden tykenens/ ia ette ne Israelin Honesta ouat minun Canssani/ sanopi HERRA Jumala. (Ja heidän pitää tietämän/ että minä se HERRA/ heidän Jumalansa olen heidän tykönänsä/ ja että ne Israelin huoneesta owat minun kanssani/ sanoopi HERRA Jumala.)

31. Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset; minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.

31. Ja te ihmiset pitää oleman minun laitumeni lauma; ja minä tahdon olla teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.

31. Ja te ihmiset pitä oleman minun laituimeni lauma ja minä tahdon olla teidän Jumalan sano HERra HERra.

31. Ja tosin/ te Inhimiset pite oleman minun Wehmani Lambat/ ia Mine tadhon teiden Jumalan olla/ sanopi HERRA Jumala. (Ja tosin/ te ihmiset pitää oleman minun wehmaani lampaat/ ja minä tahdon teidän Jumalan olla/ sanoopi HERRA Jumala. (Lue Käsikiriast Ezech. xxxviij. sen sine Rumin hautamises leudhet.)