20 luku

Herra ei vastaa luopuneen kansan kysymyksiin. Israelin kuritus, kääntymys ja armahdus. Jerusalemin tuomiota verrataan metsänpaloon.

1. Seitsemäntenä vuotena, viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä tuli miehiä Juudan vanhinten joukosta kysymään neuvoa Herralta, ja he istuivat minun eteeni.

1. Ja tapahtui seitsemäntenä vuotena, kymmenentenä päivänä viidennessä kuukaudessa, että muutamia Israelin vanhimmista tuli kysymään Herralta; ja he istuivat minun eteeni.

1. JA se tapahtui seidzemendenä wuotena kymmendenä päiwänä wijdennes Cuucaudes tulit muutamita wanhemmista Israelis kysymän HERralda ja istuit minun eteeni.

2. Niin minulle tuli tämä Herran sana:

2. Silloin tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:

2. Silloin tapahtui HERran sana minulle ja sanoi: Sinä ihmisen poica puhu Israelin wanhemmitten cansa ja sano heille: näitä sano HERra HERra:

3. Ihmislapsi, puhu Israelin vanhimmille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Tekö tulette minulta neuvoa kysymään? Niin totta kuin minä elän, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa, sanoo Herra, Herra.

3. Sinä, ihmisen poika, puhu Israelin vanhimpain kanssa, ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: oletteko te tulleet kysymään minulta? Niin totta kuin minä elän, en tahdo minä teitä vastata, sanoo Herra, Herra.

3. Olettaco tullet kysymän minulda: Nijn totta cuin minä elän en tahdo minä teitä wastata sano HERra HERra.

4. Etkö tuomitse heitä, etkö tuomitse, ihmislapsi? Tee heille tiettäviksi heidän isiensä kauhistukset

4. Mutta jos sinä ihmisen poika tahdot tuomita heitä, niin tuomitse heitä näin: ilmoita heille heidän isäinsä kauhistus.

4. Mutta jos sinä ihmisen poica tahdot rangaista heitä nijn rangaise heitä näin: ilmoita heille heidän Isäins cauhistus ja sano heille.

5. ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä Israelin valitsin, minä kättä kohottaen lupasin Jaakobin heimon jälkeläisille, minä tein itseni heille tunnetuksi Egyptin maassa ja kättä kohottaen lupasin heille sanoen: 'Minä olen Herra, teidän Jumalanne.'

5. Ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: siihen aikaan, kuin minä valitsin Israelin, nostin minä käteni Jakobin huoneen siemenelle, ja annoin heidän tuta minuani Egyptin maalla; ja tosin minä nostin käteni heille, ja sanoin: minä olen Herra teidän Jumalanne.

5. Näitä sano HERra HERra sijhen aican cosca minä walidzin Israelin nostin minä käteni Jacobin huonen siemenelle ja annoin heidän tuta minuani Egyptin maalla ja tosin minä nostin käteni heille ja sanoin: Minä olen HERra teidän Jumalan.

6. Sinä päivänä minä kättä kohottaen lupasin heille, että vien heidät pois Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin heille katsonut ja joka vuotaa maitoa ja mettä — se on kaunistus kaikkien maitten joukossa. —

6. Mutta minä nostin heille käteni sillä ajalla, että minun piti johdattaman heitä Egyptin maalta siihen maakuntaan, jonka minä heille edes katsonut olin, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa, joka on paras kaikkein maakuntain seassa.

6. Mutta minä nostin käteni sillä ajalla että minun piti johdattaman heitä Egyptin maalda maacundaan jonga minä heille edescadzonut olin joca riesca ja hunajata wuota joca on caickein paras maacunda.

7. Ja minä sanoin heille: 'Heittäkää, itsekukin, pois silmienne iljetykset älkääkä saastuttako itseänne Egyptin kivijumalilla: minä olen Herra, teidän Jumalanne.'

7. Ja sanoin heille: heittäkään jokainen kauhistuksen pois silmäinsä edestä, ja älkäät saastuttako itsiänne Egyptin epäjumalista; sillä minä olen Herra teidän Jumalanne.

7. Ja sanoin heille: heittäkän jocainen cauhistuxen pois silmäins edestä ja älkät te saastuttaco idzenne Egyptiläisten epäjumalis: Sillä minä olen HERran teidän Jumalan.

8. Mutta he niskoittelivat minua vastaan eivätkä tahtoneet minua kuulla; eivät heittäneet pois itsekukin silmiensä iljetyksiä eivätkä hyljänneet Egyptin kivijumalia. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani täytäntöön heissä keskellä Egyptin maata.

8. Mutta he olivat minulle kovakorvaiset ja ei tahtoneet kuulla minua; ja ei yksikään heistä heittänyt kauhistustansa pois silmäinsä edestä, ja ei hyljänneet Egyptin epäjumalia. Niin minä ajattelin vuodattaa vihani heidän päällensä, ja antaa minun hirmuisuuteni käydä heidän ylitsensä Egyptin maassa.

8. Mutta he olit minulle cowacorwaiset ja ei tahtonet cuulla minua ja ei yxikän heistä heittänyt cauhistustans pois silmäins edest ja ei hyljännet Egyptin epäjumalita. Nijn minä ajattelin wuodatta hirmuisudeni heidän päällens ja anda caiken minun wihan käydä heidän ylidzens Egyptin maasa:

9. Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten keskellä he olivat ja joitten silmäin edessä minä olin tehnyt itseni heille tunnetuksi viemällä heidät pois Egyptin maasta.

9. Mutta en minä tehnyt sitä minun nimeni tähden, ettei sen pitänyt saastutetuksi tuleman pakanain edessä, joiden seassa he olivat, ja joille minä olin itseni ilmoittanut, että minä heidät tahdoin johdattaa ulos Egyptin maalta.

9. Mutta en minä tehnyt sitä minun nimeni tähden ettei sen pitänyt saastutetuxi tuleman pacanain edes joiden seas he olit ja joille minä olin idzeni ilmoittanut että minä heidän tahdoin johdatta Egyptin maalda.

10. Ja kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidät erämaahan,

10. Ja kuin minä heidät Egyptin maalta olin johdattanut ulos, ja antanut heidän tulla korpeen:

10. Ja cosca minä heidän Egyptin maalda johdattanut olin ja andanut heidän tulla corpeen.

11. niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä.

11. Annoin minä heille minun säätyni, ja minun oikeuteni heille tiettäväksi tein: se ihminen joka ne tekee, hän elää niissä.

11. opetin minä heille minun käskyni ja Lakini joiden cautta ihminen elä joca ne pitä.

12. Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.

12. Minä annoin myös heille minun sabbatini merkiksi minun ja heidän vaiheellansa, että heidän piti tietämän, että minä olen Herra, joka heitä pyhitän.

12. Minä annoin myös heille minun Sabbathin merkixi heidän ja minun waihellani että heidän pitä oppeman että minä olen HERra joca heitä pyhitän.

13. Mutta Israelin heimo niskoitteli minua vastaan erämaassa: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ylenkatsoivat minun oikeuteni, jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja minun sapattini he kovin rikkoivat. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä erämaassa ja lopettaa heidät.

13. Mutta Israelin huone oli minulle kovakorvainen korvessa, ja ei elänyt minun säätyini jälkeen, ja katsoi minun oikeuteni ylön, joissa se ihminen elää, joka ne tekee; ja he saastuttivat minun sabbatini sangen suuresti: niin minä ajattelin vuodattaa minun vihani heidän päällensä korvessa, ja peräti kadottaa heitä.

13. Mutta Israelin huone oli minulle myös cowacorwainen corwesa ja ei elänyt minun käskyni jälken ja cadzoi minun Lakini ylön joiden cautta ihminen elä joca ne pitä ja saastutti minun Sabbathini sangen suuresti. Nijn minä ajattelin wuodatta minun hirmuisudeni heidän päällens corwesa ja peräti cadotta heitä:

14. Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois.

14. Mutta en minä sitä tehnyt minun nimeni tähden, ettei sen pitänyt turmelluksi tuleman pakanain seassa, joista minä heidät olin johdattanut ulos heidän silmäinsä edessä.

14. Mutta en minä sitä tehnyt minun nimeni tähden ettei sen pitänyt turmelluxi tuleman pacanain seas joista minä heidän johdattanut olin.

15. Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, etten heitä tuo siihen maahan, jonka olin antanut heille, joka vuotaa maitoa ja mettä — se on kaunistus kaikkien maitten joukossa —

15. Ja minä nostin käteni heitä vastaan korvessa, etten minä tahtonut heitä antaa tulla siihen maahan, jonka minä heille antanut olin, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa, joka on paras kaikkein maakuntain seassa,

15. Ja minä nostin käteni heitä wastan corwesa etten minä tahtonut heitä anda tulla sijhen maahan jonga minä heille andanut olin joca riesca ja hunajata wuota joca on caickein paras maacundain seas:

16. koska he pitivät minun oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensä vaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä.

16. Että he katsoivat minun oikeuteni ylön, ja ei eläneet minun säätyini jälkeen, ja turmelivat minun sabbatini; sillä heidän sydämensä vaelsi heidän epäjumalainsa jälkeen.

16. Että he cadzoit minun Lakini ylön ja ei elänet minun käskyn jälken ja turmelit minun Sabbathin: Sillä he waelsit heidän sydämens epäjumalten jälken.

17. Mutta minä säälin heitä, niin etten heitä hävittänyt enkä tehnyt heistä loppua erämaassa.

17. Mutta minun silmäni armahti heitä, etten minä heitä kadottanut, enkä peräti tyhjäksi tehnyt heitä korvessa.

17. Mutta minun silmäni armahti heitä etten minä cadottanut taicka peräti tyhjäxi tehnyt heitä corwesa.

18. Sitten minä sanoin heidän lapsillensa erämaassa: Älkää vaeltako isäinne käskyjen mukaan, heidän oikeuksiansa älkää noudattako älkääkä saastuttako itseänne heidän kivijumalillansa.

18. Ja minä sanoin heidän lapsillensa korvessa: ei teidän pidä elämän teidän isäinne säätyin jälkeen, eikä pitämän heidän oikeuksiansa, eli saastuttaman itsiänne heidän epäjumaliinsa;

18. JA minä sanoin heidän lapsillens corwesa: Ei teidän pidä elämän teidän Isäin käskyn jälken eikä pitämän heidän Lakians eli saastuttaman idzenne heidän epäjumalijns.

19. Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää

19. Sillä minä olen Herra teidän Jumalanne: minun säätyini jälkeen pitää teidän elämän, ja minun oikeuteni pitämän, ja niiden jälkeen tekemän.

19. Sillä minä olen HERra teidän Jumalan. Minun käskyn jälken teidän pitä elämän ja minun Lakin teidän pitä pitämän ja sen jälken tekemän.

20. ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.

20. Ja minun sabbatini pitää teidän pyhittämän, että ne pitää oleman merkiksi minun ja teidän vaiheellanne, että teidän pitää tietämän, että minä Herra olen teidän Jumalanne.

20. Ja minun Sabbathin pitä teidän pyhittämän että ne pitä oleman merkixi minun ja teidän waihellan että teidän pitä tietämän että minä HERra olen teidän Jumalan.

21. Mutta lapset niskoittelivat minua vastaan: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, eivät noudattaneet minun oikeuksiani, niin että olisivat ne pitäneet, — jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi — ja rikkoivat minun sapattini. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani heissä täytäntöön erämaassa.

21. Mutta lapset olivat minulle myös kovakorvaiset, ja ei eläneet minun säätyini jälkeen, eikä pitäneet minun oikeuksiani, tehdäksensä niiden jälkeen, joissa ihminen elää, joka ne pitää, ja he turmelivat minun sabbatini; niin minä ajattelin vuodattaa minun vihani heidän päällensä, ja antaa minun hirmuisuuteni käydä heidän ylitsensä korvessa.

21. Mutta lapset olit minulle myös cowacorwaiset ei elänet minun käskyni jälken eikä pitänet minun Lakian nijn että he sen jälken teit joiden cautta ihminen elä joca ne pitä ja he turmelit minun Sabbathin.

22. Mutta minä pidätin käteni ja tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois.

22. Mutta minä käänsin käteni, ja en tehnyt sitä minun nimeni tähden, ettei sen pitänyt turmelluksi tuleman pakanain edessä, joista minä heitä olen johdattanut ulos heidän silmäinsä edessä.

22. Nijn minä ajattelin wuodatta minun hirmuisudeni heidän päällens ja anda caiken minun wihan käydä heidän ylidzens corwesa. Mutta minä käänsin minun käteni ja en tehnyt sitä minun nimeni tähden ettei sen pitänyt turmelluxi tuleman pacanain edes joista minä heitä johdattanut olen.

23. Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin,

23. Minä nostin myös minun käteni heitä vastaan korvessa, hajoittaakseni heitä pakanain sekaan ja maakuntiin,

23. Minä nostin myös minun käteni heitä wastan corwesa hajottaxen heitä pacanain secaan ja maacundijn.

24. koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään.

24. Ettei he pitäneet minun oikeuksiani, ja katsoivat minun säätyni ylön, ja turmelivat minun sabbatini, ja katselivat isäinsä epäjumalia.

24. Ettei he pitänet minun käskyäni ja cadzoit minun Lakini ylön ja turmelit minun Sabbathini ja cadzelit heidän Isäins epäjumalita.

25. Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,

25. Sentähden annoin minä heille säädyt, jotka ei hyvät olleet, ja oikeudet, joissa ei heille ollut elämää,

25. Sentähden annoin minä heille säädyt jotca ei hywät ollet ja oikeuden josa ei heille ollut elämätä.

26. ja annoin heidän saastua lahjoistansa, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra.

26. Ja hylkäsin heidän uhrinsa koska he käyttivät tulessa kaikki esikoiset, että minun piti heitä hävittämän, ja että heidän piti tietämän, että minä olen Herra.

26. Ja minä hylkäisin heidän uhrins cosca he käytit tules caicki esicoiset: Että minun pitä heitä häwittämän ja että heidän piti oppiman että minä olen HERra.

27. Sentähden puhu Israelin heimolle, ihmislapsi, ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Vielä niinkin ovat isänne minua herjanneet, että ovat olleet uskottomat minua kohtaan.

27. Sentähden puhu, sinä ihmisen poika, Israelin huoneelle, ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: teidän isänne ovat vielä enemmin minua pilkanneet, hyvällä ehdolla minua vastaan rikkoissansa.

27. Sentähden puhu sinä ihmisen poica Israelin huonelle ja sano heille: näitä sano HERra HERra: teidän Isän owat wielä enämmin pilcannet ja häwäisnet minua.

28. Kun minä toin heidät maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannut heille antaa, niin missä vain he näkivät korkean kukkulan tai tuuhean puun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja antoivat vihastuttavat uhrilahjansa, siinä panivat esiin suloisesti tuoksuvat uhrinsa ja siinä vuodattivat juomauhrinsa.

28. Sillä kuin minä olin antanut heidän tulla siihen maahan, jonka ylitse minä käteni nostanut olin, että minun piti sen antaman heille; kussa he joskus näkivät korkean vuoren taikka paksuoksaisen puun, siellä he uhrasivat uhrinsa ja kantoivat sinne uhrinsa vihan kehoitukseksi, ja suitsuttivat siellä makian hajunsa ja vuodattivat siellä juomauhrinsa.

28. Sillä cosca minä olin andanut heidän tulla maahan jonga ylidzen minä käteni nostanut olin että minun piti sen andaman heille: Cusa he joscus näit corkian wuoren taicka paxuoxaisen puun siellä he uhraisit uhrins ja cannoit sinne heidän kelwottomat lahjans ja suidzutit siellä makian hajuns ja wuodatit siellä juomauhrins.

29. Niin minä sanoin heille: 'Mikä tämä uhrikukkula on, jolle te menette?' Ja niin sai sellainen nimen uhrikukkula aina tähän päivään asti.

29. Mutta minä sanoin heille: mihinkä pitää siis oleman sen kukkulan, johonka te menette? Ja siitä kutsutaan se kukkulaksi aina tähän päivään asti.

29. Mutta minä sanoin heille: mihingä pitä sijs oleman sen cuckulan johonga te menette? ja sijtä cudzutan se cuckulaxi aina tähän päiwän asti.

30. Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Ettekö te saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän iljetystensä jäljessä?

30. Sentähden sano Israelin huoneelle: näin sanoo Herra, Herra: te saastutatte itsenne teidän isäinne menoissa, ja teette huorin heidän kauhistustensa kanssa;

30. Sentähden sanos Israelin huonelle: näitä sano HERra HERra: Te saastutatte idzenne teidän Isäin menois ja teette huorin teidän cauhistuxen cansa.

31. Ettekö ole saastuttaneet itseänne kaikilla kivijumalillanne aina tähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette lapsenne käymään tulen läpi? Ja minäkö antaisin teidän kysyä minulta neuvoa, te Israelin heimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa.

31. Ja saastutatte itsenne teidän epäjumalissanne, joille te uhraatte teidän lahjanne, ja poltatte teidän poikanne tulessa hamaan tähän päivään asti: ja minun pitäis antaman teille vastausta, sinä Israelin huone? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: en tahdo minä vastausta antaa teille.

31. Ja saastutatte idzenne teidän epäjumalisan joille te uhratte teidän lahjan ja poldatte teidän poicanne ja tyttärenne tulesa haman tähän päiwän asti: ja minun pidäis andaman teille wastausta Israelin huone? Nijn totta cuin minä elän sano HErra HERra: En tahdo minä wastausta anda teille.

32. Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei totisesti ole tapahtuva — se, mitä sanotte: 'Me tahdomme olla pakanain kaltaisia, muitten maitten sukukuntain kaltaisia, niin että palvelemme puuta ja kiveä.'

32. Ja se mikä tulee teidän mieleenne, ei siitä pidä mitään oleman: että te sanotte: me tahdomme tehdä niinkuin pakanat ja muut kansat maakunnissa, ja palvella kantoja ja kiviä.

32. Nijn myös cosca te ajatteletta: me tahdomme tehdä nijncuin pacanat ja muu Canssa maacunnasa ja rucoilla candoja ja kiwiä: nijn sengin pitä puuttuman teildä.

33. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti minä olen hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla.

33. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, minä tahdon hallita teitä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, ja vuodatetulla hirmuisuudella.

33. Nijn totta cuin minä elän sano HERra HERra: Minä tahdon hallita teitä wäkewällä kädellä ja ojetulla käsiwarrella ja wuodatetulla hirmuisudella.

34. Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla.

34. Ja tahdon johdattaa teitä pois kansoista, ja koota teitä niistä maakunnista, joihinka te hajoitetut olette, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, ja vuodatetulla hirmuisuudella.

34. Ja tahdon johdatta teitä pois Canssasta ja tahdon coota teitä nijstä maacunnista cuhunga te hajotetut oletta wäkewällä kädellä ojetulla käsiwarrella ja wuodatetulla hirmuisudella.

35. Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin.

35. Ja tahdon teidän antaa tulla kansain korpeen, ja olla siellä oikeudella teidän kanssanne, kasvoista niin kasvoihin.

35. Ja tahdon teidän anda tulla Canssan corpeen ja tahdon olla siellä oikeudella teidän cansanne caswosta nijn caswoon.

36. Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra.

36. Niinkuin minä teidän isäinne kanssa Egyptin maan korvessa oikeudella olin: juuri sillä tavalla tahdon minä olla oikeudella teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra.

36. Nijncuin minä teidän Isäin cansa corwesa Egyptin tykönä oikeudella olin juuri sillä tawalla tahdon minä olla oikeudella teidän cansan sano HERra HERra.

37. Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen.

37. Minä tahdon antaa teidän tulla vitsan alle, ja johdattaa teitä liiton siteellä.

37. Minä tahdon anda teidän tulla widzan ala ja waatia teitä lijton sitellä.

38. Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.

38. Ja tahdon perata pois vastahakoiset ja minusta luopuvaiset teidän seastanne. Ja tosin minä tahdon johdattaa heitä ulos asumamaastansa, ja en anna heitä tulla Israelin maalle, että teidän tietämän pitää, että minä olen Herra.

38. Ja minä tahdon perata pois wastahacoiset ja luopuwaiset teidän seastan. Ja tosin minä tahdon johdatta heitä sijtä maasta josa te asutte nyt ja en anda heitä tulla Israelin maalle että teidän oppiman pitä että minä olen HERra.

39. Mutta te, Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itsekukin omia kivijumalianne. Mutta vastedes te totisesti kuulette minua ettekä enää häpäise minun pyhää nimeäni lahjoillanne ynnä kivijumalillanne.

39. Sentähden te, Israelin huone, näin sanoo Herra, Herra: ettette kuitenkaan tahdo kuulla minua, niin tehkäät niinkuin teille kelpaa, ja jokainen teitä palvelkaan epäjumalaansa tästäkin lähin; mutta minun pyhä nimeni antakaat tästäedes pilkkaamatta olla teidän uhreissanne ja epäjumalissanne.

39. SEntähden te Israelin huonesta näitä sano HERra HERra: Ettet te cuitengan tahdo cuulla minua nijn tehkät nijncuin teidän kelpa ja jocainen teistä palwelcan hänen epäjumalatans: mutta minun pyhä nimen andacat tästedes pilckamata olla teidän uhreisan ja epäjumalisan.

40. Sillä minun pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikki tyynni, mitä maassa on. Siellä minä heihin mielistyn, siellä minä halajan teidän antimianne, uutisverojanne, kaikkinaisia teidän pyhiä lahjojanne.

40. Sillä näin sanoo Herra, Herra: minun pyhällä vuorellani, korkialla Israelin vuorella, siellä pitää koko Israelin huone ja kaikki, jotka maakunnassa ovat, palveleman minua; siellä pitää heidän minulle oleman otolliset, ja siellä minä tahdon anoa teiltä ylennysuhria ja teidän uhrinne esikoista kaiken sen kanssa, jolla te minua pyhitätte.

40. Sillä näitä sano HERra HERra: Minun pyhällä wuorellani sillä corkialla Israelin wuorella siellä pitä coco Israelin huone ja caicki jotca maacunnas owat palweleman minua siellä pitä heidän minulle oleman otolliset ja siellä minä tahdon anoa teildä ylönnysuhria ja teidän uhrin esicoista caiken sen cansa jolla te minua pyhitätte.

41. Niinkuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä teihin mielistyn, kun minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanain silmien edessä.

41. Te olette minulle otolliset makialla savulla, kuin minä annan teidän tulla pois kansoista, ja kokoon teitä siitä maasta, kuhunka te hajoitetut olette, ja pyhitän itseni teissä, pakanain edessä.

41. Te oletta minulle otolliset makialla sawulla cosca minä annan teidän tulla pois Canssasta ja cocoon teitä sijtä maasta cuhunga te hajotetut oletta ja pyhitän teitä pacanain edes.

42. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä tuon teidät Israelin maahan, siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olin luvannut antaa teidän isillenne.

42. Ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra, koska minä olen antanut teidän tulla Israelin maalle, siihen maahan, josta minä nostin käteni, että minun piti teidän isillenne sen antaman.

42. Ja teidän pitä ymmärtämän että minä olen HERra cosca minä olen andanut teidän tulla Israelin maalle sijhen maahan josta minä nostin käteni että minun pitä teidän Isillenne sen andaman.

43. Ja te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla olette itsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahain töittenne tähden, mitä olette tehneet.

43. Siellä pitää teidän muistaman teidän menonne ja kaikki teidän tekonne, joilla te itsenne saastuttaneet olette, ja teidän pitää suuttman itseenne kaiken teidän pahuutenne tähden, jonka te tehneet olette.

43. Siellä pitä teidän muistaman teidän menon ja caicki teidän teconne joilla te sastutetut oletta ja teidän pitä suuttuman caickeen teidän pahuteen cuin te tehnet oletta.

44. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen teille, minkä teen, oman nimeni tähden, en teidän pahan vaelluksenne enkä riettaiden tekojenne ansion mukaan, te Israelin heimo; sanoo Herra, Herra.

44. Ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra, koska minä teen teidän kanssanne minun nimeni tähden, ja ei teidän pahan menonne ja vahingollisen työnne jälkeen, sinä Israelin huone, sanoo Herra, Herra.

44. Ja teidän pitä ymmärtämän että minä olen HERra: Cosca minä teen teidän cansan minun nimeni tähden ja ei teidän pahan menonne jälken ja wahingolisen työn sinä Israelin huone sano HERra HERra.

45. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

45. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

45. JA HERran sana tapahtui minulle ja sanoi:

46. Ihmislapsi, käännä kasvosi etelää kohti, vuodata sanasi etelää vastaan ja ennusta kedon metsikköä vastaan, joka on Etelämaassa.

46. Sinä, ihmisen poika, aseta kasvos oikian käden puoleen, ja pisaroitse lounaan puoleen, ja ennusta metsää vastaan, kedolla lounaan päin,

46. Sinä ihmisen poica aseta caswos oikian käden puoleen ja pisaroidze lounan puoleen ja ennusta medzä wastan kedolla lounan päin.

47. Ja sano Etelämaan metsikölle: Kuule Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä sytytän sinut tuleen, ja se kuluttaa kaikki sinun tuoreet puusi ja kuivat puusi. Ei sammu leimuava liekki, ja siitä kärventyvät kaikki kasvot, etelästä pohjoiseen asti;

47. Ja sano lounaan puoliselle metsälle: kuule Herran sanaa: näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon sinussa tulen sytyttää, sen pitää sekä tuoreet että kuivat puut polttaman, ettei hänen ankaraa liekkiänsä taideta sammuttaa, vaan kaikki pitää poltettaman, mitä lounaasta pohjaan käsin on.

47. Ja sano lounan puoliselle medzälle: Cuule HERran sana näin sano HERra: cadzo minä tahdon sinus tulen sytyttä sen pitä sekä tuoret että cuiwat puut polttaman ettei hänen lieckiäns taita sammutetta waan caicki pitä poltettaman mitä lounast pohjan käsin on.

48. ja kaikki liha on näkevä, että minä, Herra, olen sen sytyttänyt: se ei sammu.

48. Ja kaikki liha pitää näkemän, että minä Herra sen sytyttänyt olen; ja ei pidä sitä sammutettaman.

48. Ja caicki liha pitä näkemän että minä HERra sytyttänyt olen ja ettei kengän sammutais:

49. Niin minä sanoin: Voi Herra, Herra! Ne sanovat minusta: 'Tämähän puhuu pelkkiä vertauksia.'

49. Ja minä sanoin: ah! Herra, Herra, he sanovat minusta: tämä puhuu paljaita tapauksia.

49. Ja minä sanoin: Woi HERra HERra he sanowat minusta: tämä puhu aiwa tapauxia.