28 luku

Tyyron ruhtinaan ylpeys ja tuomio. Siidonin tuomio. Israel on palaava maahansa ja saava rauhan naapureiltansa.

1. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

1. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

1. JA HERran sana tapahtui minulle ja sanoi:

2. Ihmislapsi, sano Tyyron ruhtinaalle: Näin sanoo Herra, Herra: Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: 'Minä olen jumala, jumalain istuimella minä istun merten sydämessä', ja olet kuitenkin ihminen, et jumala, vaikka omasta mielestäsi olet jumalan vertainen —

2. Sinä ihmisen poika, sano Tyron ruhtinaalle: näin sanoo Herra, Herra: että sinun sydämes paisuu, ja sinä sanot: minä olen Jumala, minä istun Jumalan istuimella keskellä merta; vaikka sinä olet ihminen ja et Jumala, kuitenkin yltyy sinun sydämes, niin kuin Jumalan sydän.

2. Sinä ihmisen poica sanos Tyrin Ruhtinalle: näitä sano HERra HERra: Että sinun sydämes paisu ja sinä sanot: Minä olen Jumala minä istun istuimella nijncuin Jumala keskellä merta waicka sinä olet ihminen ja et Jumala cuitengin yldy sinun sydämes nijncuin sinä olisit Jumala.

3. ja katso, viisaampi sinä oletkin kuin Daniel, ei mikään salaisuus ole sinulta pimitetty;

3. Katso, sinä olet olevinas viisaampi Danielia, ettei sinulta mitään salattu olisi;

3. Cadzo sinä olet olewanas wijsambi Danieli ettei sinulda mitän salattu olis/

4. viisaudessasi ja ymmärtäväisyydessäsi olet hankkinut itsellesi rikkautta, hankkinut kultaa ja hopeata aarreaittoihisi,

4. Ja että sinä toimellas ja taidollas olet sen voiman saanut, ja koonnut sinun tavaroihis kultaa ja hopiaa,

4. Ja että sinä sinun toimellas ja taidollas olet sencaltaisen woiman matcan saattanut ja coonnut tawaroita culda ja hopiata/

5. ja suuressa viisaudessasi olet kaupankäynnillä kartuttanut rikkautesi, ja niin sinun sydämesi on ylpistynyt rikkaudestasi —

5. Ja olet sinun suurella viisaudellas ja kaupallas niin suuren voiman saanut; siitä sinä olet niin ylpiäksi tullut, että sinä niin voimallinen olet.

5. Ja olet sinun suurella wijsaudellas ja caupallas nijn suuren woiman saanut: sijtä sinä olet nijn ylpiäxi tullut että sinä nijn woimallinen olet.

6. sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska omasta mielestäsi olet jumalan vertainen,

6. Sentähden sanoo Herra, Herra näin: että sinun sydämes ylpeilee, niinkuin sinä Jumala olisit;

6. Sentähden sano HERra HERra näin: että sinun sydämes ylpeile nijncuin sinä Jumala olisit.

7. sentähden, katso, minä tuon sinun kimppuusi muukalaiset, julmimmat pakanoista; he paljastavat miekkansa sinun viisautesi kauneutta vastaan ja häpäisevät sinun ihanuutesi.

7. Sentähden katso, minä tahdon lähettää muukalaiset sinun päälles, julmat pakanat; heidän pitää miekkansa vetämän sinun kaunista viisauttas vastaan, ja tekemän sinbun suuren kunnias häpiäksi.

7. Sentähden cadzo minä tahdon lähettä muucalaisia sinun päälles nimittäin julmat pacanat heidän pitä mieckans wetämän sinun caunista wijsauttas wastan ja tekemän sinun suuren cunnias häpiäxi.

8. He syöksevät sinut alas kuoppaan, ja sinä kuolet, niinkuin kaadetut kuolevat, merten sydämessä.

8. Heidän pitää sinun paiskaaman luolaan, että sinun pitää kuoleman keskellä merta, niinkuin tapetut.

8. Heidän pitä sinun paiscaman luolaan että sinun pitä cuoleman keskellä merta nijncuin tapetut.

9. Vieläköhän sanot surmaajasi edessä: 'Minä olen jumala', kun kuitenkin olet ihminen, et jumala, kaatajaisi käsissä?

9. Mitämaks, jos sinä murhaajalles sanot: minä olen Jumala; vaikka et sinä Jumala ole, vaan ihminen, ja olet sinun murhaajas kädessä.

9. Mitämax jos sinä sinun murhajalles sanot: minä olen Jumala? waicka et sinä Jumala ole waan ihminen ja olet sinun murhajas kädes.

10. Niinkuin kuolevat ympärileikkaamattomat, niin sinä kuolet muukalaisten käden kautta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra.

10. Sinun pitää kuoleman, niinkuin ympärileikkaamattomat, muukalaisten käsiin; sillä minä olen sen sanonut, sanoo Herra, Herra.

10. Sinun pitä cuoleman nijncuin ymbärileickamattomat muucalaisten käsijn: Sillä minä olen sen sanonut sano HERra HERra.

11. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

11. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

11. JA HERran sana tapahdui minulle ja sanoi:

12. Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa.

12. Sinä, ihmisen poika, itke valitusitku Tyron kuninkaasta, ja sano hänelle: näin sanoo Herra, Herra: sinä olet kauniisti tehty sinetti, täynnä viisautta ja sangen ihana.

12. Sinä ihmisen poica itke walitusitcu Tyrin Cuningast ja sano hänelle: näitä sano HERra HERra: Sinä olet jaloin caunista tegosta täynäns wijsautta ja sangen ihana.

13. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.

13. Sinä olet Edenissä, Jumalan yrttitarhassa, ja kaunistettu kaikkinaisilla kalliilla kivillä, sardilla, topasilla, timantilla, turkosilla, onikilla, jaspiksilla, saphirilla, rubinilla, smaragdilla ja kullalla: sinä päivänä, kuin sinä luotiin, olivat valmiina sinun tykönäs sinun rumpus ja huilus.

13. Sinä olet Jumalan krydimaa ja caunistettu caickinaisilla calleilla kiwillä nimittäin Sardeilla Topatzeilla Demanteilla Turkoseilla Onicheilla Jaspixilla Saphireillä Rubineillä Smaragdeilla ja cullalla sinä päiwänä cuin sinä luotin piti oleman walmin sinun tykönäs sinun trombus ja huilus.

14. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.

14. Sinä olet niinkuin Kerub, voideltu peittämään; ja minä olen sinun asettanut, ja sinä olet Jumalan pyhällä vuorella, että sinun kuumain kivien seassa vaeltaman pitäis.

14. Sinä olet nijncuin woideltu Cherub joca idzens lewiäldä hajotta ja idzens peittä ja minä olen sinun asettanut Jumalan wuorella että sinun cuumain kiwein seas waeldaman pidäis.

15. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.

15. Ja olit vakaa sinun teissäs, siitä päivästä kuin sinä luotu olit, siihenasti kuin sinun pahuutes löydettiin.

15. Ja olit sangen ihana algusta sijhenasti cuin sinun pahudes löyttin.

16. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä.

16. Sillä sinä olet sisältä täynnä pahuutta sinun suuresta kaupastas, ja olet syntiä tehnyt: sentähden tahdon minä sinun eroittaa Jumalan vuorelta, ja tahdon sysätä pois sinua, sinä peittävä Kerub kuumista kivistä.

16. Sillä sinä olet sisäldä täynäns pahutta sinun suuresta caupastas ja olet syndiä tehnyt: Sentähden tahdon minä sinun eroitta Jumalan wuorelda ja tahdon sysätä pois sinua sinä hajotettu Cherub cuumista kiweistä.

17. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen.

17. Ja että sinun sydämes paisuu, ettäs niin ihana olet, ja olet antanut kavaluutes sinus pettää koreudessas; sentähden tahdon minä kukistaa sinun maahan, ja tehdä sinun ihmeeksi kuninkaille.

17. Ja että sinun sydämes paisu ettäs nijn ihana olet ja sinä olet andanut sinun cawaludes sinus pettä sinun coreudesas: Sentähden tahdon minä cukista sinun maahan ja tehdä sinun ihmexi Cuningoille.

18. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät.

18. Sillä sinä turmelit sinun pyhyytes suurella pahuudellas ja väärällä kaupallas: sentähden tahdon minä antaa tulen sinusta tulla, joka sinun kuluttaman pitää, ja teen sinun tuhaksi maan päällä kaikkein niiden silmäin edessä, jotka sinun näkevät.

18. Sillä sinä turmelit sinun pyhydes sinun suurella pahudellas ja wäärällä caupallas: Sentähden tahdon minä anda tulen sinusta tulla joca sinun culuttaman pitä ja teen sinun tuhwaxi maan päällä että coco mailma sen pitä näkemän:

19. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti.

19. Kaikki, jotka sinun tuntevat pakanain seassa, pitää hämmästymän sinun tähtes; sinä olet suureksi pelvoksi, ettes ikänä enään taida tulla ylös.

19. Caicki jotca sinun tundewat pacanain seas pitä ihmettelemän sinua ettäs nijn äkist hucut ja et ikänäns enä taida tulla ylös.

20. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

20. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

20. JA HERran sana tapahdui minulle ja sanoi:

21. Ihmislapsi, käännä kasvosi Siidonia kohti ja ennusta sitä vastaan

21. Sinä ihmisen poika, aseta kasvos Zidonia vastaan, ja ennusta häntä vastaan,

21. Sinä ihmisen poica aseta sinun caswos Zidonita wastan ja ennusta händä wastan ja sano:

22. ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Siidon, ja näytän kunniani sinun keskuudessasi. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä siinä panen toimeen tuomiot ja näytän siinä pyhyyteni.

22. Ja sano: näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon sinun kimppuus, Zidon, ja tahdon voittaa kunnian sinusta, että ymmärrettäisiin, että minä olen Herra, kuin minä annan oikeuden käydä hänen ylitsensä, ja hänessä osoitan, että minä pyhä olen.

22. Näin sano HERra HERra: cadzos minä tahdon sinun kimpuus Zidon ja tahdon woitta cunnian sinusta että ymmärrettäisin että minä olen HERra cosca minä annan oikeuden käydä hänen ylidzens ja hänesä osotan että minä pyhä olen.

23. Minä lähetän sinne ruton ja verta sen kaduille, ja kaatuneita on viruva sen keskellä, kaatuneita miekkaan, joka käy sen kimppuun joka taholta. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

23. Ja lähetän ruton hänen sekaansa ja veren vuodatuksen hänen kaduillensa, ja heidän pitää kuolemahaavoissa lankeeman miekallas, jonka pitää tuleman heidän päällensä joka taholta; ja heidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra.

23. Ja minä lähetän ruton hänen secaans ja weren wuodatuxen hänen catuillens ja heidän pitä cuolemahaawois langeman miecalla jonga pitä tuleman heidän päällens jocapaicas ja heidän pitä ymmärtämän että minä HERra olen.

24. Sitten ei Israelin heimolle enää ole pistävänä orjantappurana eikä vaivaavana ohdakkeena yksikään sen naapureista, jotka ovat heitä halveksineet. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, Herra.

24. Ja ei pidä sitte ympäri Israelin huoneita, joissa heidän vihollisensa ovat, orjantappuroita, jotka pistävät, eikä ohdakkeita, jotka heitä vaivaavat, jäämän, että heidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra, Herra.

24. Ja ei pidä sijtte ymbärins Israelin huoneita joisa heidän wihollisens owat orjantappuroita jotca pistäwät eikä ohdackeita jotca heitä waiwawat jäämän että heidän pitä ymmärtämän että minä olen HERra HERra.

25. Näin sanoo Herra, Herra: Kun minä kokoan Israelin heimon kansoista, joitten sekaan he ovat hajotetut, silloin minä näytän pyhyyteni heissä pakanakansain silmien edessä, ja he saavat asua maassansa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille.

25. Näin sanoo Herra, Herra: kuin minä Israelin huonetta kokoon kansoista, joihin he hajoitetut ovat, niin minä tahdon heissä osoittaa pakanoille, että minä pyhä olen; ja heidän pitää asuman maallansa, jonka minä palvelialleni Jakobille antanut olin.

25. NÄitä sano HERra HERra: Cosca minä Israelin huonetta cocon Canssoista joihin he hajotetut owat: Nijn minä tahdon heisä osotta pacanoille että minä pyhä olen.

26. He asuvat siinä turvallisesti ja rakentavat taloja ja istuttavat viinitarhoja. Turvallisesti he asuvat, kun minä panen toimeen tuomiot kaikille heidän naapureillensa, jotka ovat heitä halveksineet. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa.

26. Ja heidän pitää murheetoinna asuman siinä, ja huoneita rakentaman, ja istuttaman viinapuita, juuri murheetoinna he asuvat, kuin minä annan oikeuden käydä kaikkein heidän vihollistensa ylitse heidän ympäristöllänsä; ja heidän pitää ymmärtämän, että minä Herra olen heidän Jumalansa.

26. Ja heidän pitä asuman heidän maallans jonga minä minun palwelialleni Jacobille andanut olin ja murhetoina pitä heidän asuman sijnä ja huoneita rakendaman ja istuttaman wijnapuita juuri murhetoina he asuwat cosca minä annan oikeuden käydä caickein heidän wihollistens ylidze caicki ymbärins ja heidän pitä ymmärtämän että minä HERra olen heidän Jumalans.