19 luku

Itkuvirsi Juudan viimeisistä kuninkaista ja heidän äidistänsä.

1. Mutta sinä, viritä itkuvirsi Israelin ruhtinaista

1. Mutta tee sinä valitusitku Israelin päämiehistä.

1. MUtta tee walitusitcu Israelin Försteistä ja sano:

2. ja sano: Mikä naarasleijona olikaan sinun äitisi leijonain joukossa! Se makasi nuorten jalopeurain keskellä, kasvatti poikasiansa

2. Ja sano: miksi sinun äitis naaras jalopeura makasi jalopeurain seassa, ja kasvatti penikkansa nuorten jalopeurain seassa.

2. Mixi sinun äitis naaras Lejoni maca Lejonein seas ja caswatta poicans nuorten Lejonein seas?

3. ja sai ylenemään yhden poikasistaan: siitä tuli nuori jalopeura, se oppi saalista raatelemaan, se söi ihmisiä.

3. Yhden hän niistä kasvatti, ja siitä tuli nuori jalopeura, se tottui julmasti repimään ja syömään ihmisiä.

3. Yhden hän nijstä caswatti ja sijtä tuli nuori Lejoni se tottui repimän ja syömän ihmisiä.

4. Mutta kansat kuulivat siitä: se pyydystettiin heidän kuoppaansa ja vietiin turpakoukussa Egyptin maahan.

4. Kuin pakanat sen hänestä kuulivat, ottivat he sen kiinni luolassansa, ja veivät sen kahleissa Egyptin maalle.

4. Cosca pacanat sencaltaista hänestä cuulit: Otit he sen kijnni luolasans ja weit sen cahleis Egyptin maalle.

5. Kun emo näki, että viipyi, että hukkui hänen toivonsa, otti se toisen poikasistaan, sai sen nuoreksi jalopeuraksi.

5. Kuin nyt äiti sen näki, että hänen toivonsa oli pois, otti hän toisen pojistansa ja teki siitä nuoren jalopeuran.

5. COsca nyt äiti sen näki että hänen toiwons oli pois otti hän toisen pojistans ja teki sijtä nuoren Lejonin.

6. Se käyskenteli leijonain keskellä, siitä tuli nuori jalopeura, se oppi saalista raatelemaan, se söi ihmisiä.

6. Kuin se vaelsi jalopeurain seassa, tuli se nuoreksi jalopeuraksi, joka myös harjaantui julmasti raatelemaan ja syömään ihmisiä.

6. Cosca se waelsi Lejonein seas tuli se nuorexi Lejonixi joca myös harjandui raateleman ja syömän ihmisiä.

7. Se ryhtyi heidän leskiinsä ja teki autioiksi heidän kaupunkinsa, ja maa ja kaikki, mitä siinä on, kauhistui sen ärjynnän äänestä.

7. Se oppi heidän leskensä tuntemaan ja hävitti heidän kaupunkinsa, niin että maa ja mitä siinä oli, kauhistui hänen kiljumisensa ääntä.

7. Se oppi heidän leskens tundeman ja häwitti heidän Caupungins nijn että maa ja mitä sijnä oli cauhistui hänen räyskywäistä ändäns.

8. Silloin kansat maakunnista yltympäri asettivat ja virittivät sille verkkonsa; se pyydystettiin heidän kuoppaansa.

8. Niin asettivat pakanat itsensä kaikista maakunnista hänen ympärillensä, ja heittivät verkkonsa hänen päällensä, ja käsittivät hänen luolassansa.

8. Nijn asetit pacanat idzens caikist maacunnist hänen ymbärillens ja heitit werckons hänen päällens ja käsitit hänen luolasans.

9. Ja se pantiin häkkiin, turpakoukkuun ja vietiin Baabelin kuninkaan eteen. Se vietiin vuorilinnoihin, ettei sen ääni enää kuuluisi Israelin vuorille.

9. Ja panivat hänen kahleissa vankiuteen, ja veivät hänen Babelin kuninkaan tykö; ja hän vietiin varustuksiin, ettei hänen äänensä pitänyt enää kuultaman Israelin vuorilla.

9. Ja panit hänen sidottuna rautacarsinaan ja weit sen cahleis Cuningan tygö Babelijn ja se kätkettin ettei hänen änens pitänyt enämbi cuultaman Israelin wuorilla.

10. Sinun äitisi oli sinulle kuin verevä viinipuu, veden ääreen istutettu. Se tuli runsaasta vedestä hedelmöitseväksi ja tuuhealehväiseksi.

10. Sinun äitis on sinun levossas niinkuin viinapuu veden reunalla istutettu; ja sen hedelmät ja oksat kasvoivat siitä paljosta vedestä.

10. SInun äitis oli nijncuin wijnapuu sinun alallas ollesas joca weden reunalla istutettu oli ja sen hedelmät ja oxat caswoit sijtä paljosta wedestä/

11. Siihen tuli ylväitä oksia hallitsijain valtikoiksi, ja sen runko kohosi korkealle tiheän lehvistön keskellä ja näkyi kauas korkeana ja runsas-oksaisena.

11. Että sen oksat niin vahvaksi tulivat, että ne herrain valtikaksi kelpasivat, ja se tuli korkiaksi paksuin oksain seassa. Ja kuin se nähtiin, että se niin korkia oli, ja että hänellä niin monta oksaa oli;

11. Että sen oxat nijn wahwaxi tulit että ne Herrain waldicaxi kelpaisit ja se tuli corkiaxi paxuin oxain seas. Ja cosca se nähtin että se nijn corkia oli ja että hänellä nijn monda oxa oli:

12. Mutta se temmattiin vihaisesti irti, viskattiin maahan, ja itätuuli kuivasi sen hedelmät, ne revittiin hajalleen, ja sen ylväät oksat kuivuivat, ne kulutti tuli.

12. Reväistiin se maahan vihassa, ja heitettiin pois, itätuuli kuivasi hänen hedelmänsä; ja sen vahvat oksat murrettiin rikki, niin että ne kuivetuksi ja tulelta poltetuiksi tulivat.

12. Rewäistin se maahan hirmuisudes ja heitettin pois itä tuuli cuiwais hänen hedelmäns ja sen wahwat oxat murttin ricki nijn että ne cuiwetuxi ja poljetuxi tulit.

13. Nyt se on istutettuna erämaahan, kuivaan ja janoiseen maahan.

13. Mutta nyt se on istutettu korpeen, kuivaan ja karkiaan maahan.

13. Mutta nyt se on istutettu corpeen cuiwaan ja carkiaan maahan

14. Ja sen valtaoksasta on lähtenyt tuli, se on kuluttanut sen hedelmät, ja ylvästä oksaa hallitusvaltikaksi ei siinä enää ole. Itkuvirsi tämä oli oleva, ja itkuvirsi siitä on tullut.

14. Ja tuli kävi ulos sen vahvoista oksista, se söi sen hedelmän, niin ettei sen päällä enään vahvoja oksia ole herrain valtikaksi. Se on valitettava ja surullinen asia.

ja tuli käwi ulos sen wahwoista oxista se sawu söi sen hedelmän nijn ettei sen päällä sillen wahwoja oxia ole Herran waldicaxi: se on walitettapa ja surullinen asia.