12 luku

Vertauskuvallinen ennustus lähdöstä pakkosiirtolaisuuteen ja Israelin maan hävityksestä. Profeetan sana on täyttyvä varmasti ja viipymättä.

1. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

1. Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:

1. JA HERran sana tuli minulle ja sanoi: ihmisen poica/

2. Ihmislapsi, sinä asut uppiniskaisen suvun keskellä, niiden, joilla on silmät nähdä, mutta eivät näe, ja korvat kuulla, mutta eivät kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku.

2. Ihmisen poika, sinä asut kovakorvaisen kansan seassa, jolla kyllä silmät ovat nähdä, ja ei kuitenkaan tahdo nähdä, ja korvat kuulla, eikä tahdo kuitenkaan kuulla; sillä se on tottelematoin huone.

2. Sinä asut cowacorwaisen Canssan seas jolla kyllä silmät owat nähdä ja ei cuitengan tahdo nähdä ja corwat cuulla eikä tahdo cuitengan cuulla mutta on tottelematoin huone.

3. Sinä, ihmislapsi, tee itsellesi matkavarusteet ja mene päiväiseen aikaan heidän silmäinsä edessä pakkosiirtolaisuuteen; sinun on mentävä pakkosiirtolaisuuteen omalta paikkakunnaltasi toiseen paikkakuntaan heidän silmäinsä edessä. Ehkäpä he näkevät sen, sillä he ovat uppiniskainen suku.

3. Sentähden sinä ihmisen poika, tee itselles vaellusaseet, ja vaella valkialla päivällä heidän silmäinsä edessä; sinun pitää vaeltaman siastas toiseen paikkaan heidän silmäinsä edessä, jos he, mitämaks, tahtovat ymmärtää, että he kovakorvainen kansa ovat.

3. Sentähden sinä ihmisen poica teeskele sinus waeldaman ja menemän matcas walkialla päiwällä heidän silmäins edes: sinun pitä waeldaman sinun siastas toiseen paickaan heidän silmäins eds jos he mitämax tahtowat ymmärtä että he cowacorwainen Canssa owat.

4. Ja vie ulos varusteesi, niinkuin pakkosiirtolaiset varusteensa, päiväiseen aikaan heidän silmäinsä edessä; mutta lähde itse illalla heidän silmäinsä edessä, niinkuin pakkosiirtolaiset lähtevät.

4. Ja sinun pitää tuoman sinun asees edes, niinkuin sinä tahtoisit vaeltaa valkialla päivällä heidän silmäinsä edessä, niiden uloslähtemisen tavalla, jotka vaeltaa tahtovat.

4. Ja sinun pitä tuoman sinun ases edes nijncuin sinä tahdoisit waelda walkealla päiwällä heidän silmäins edes ja sinun pitä lähtemän matcas ehtona heidän silmäins edes nijncuin menemän pois cosca waelda tahdotan.

5. Murtaudu läpi seinän heidän silmäinsä edessä ja vie ne siitä ulos.

5. Ja sinun pitää murtaman sinuas seinän lävitse heidän silmäinsä edessä, ja menemän siitä ulos.

5. Ja sinun pitä cangottaman sinuas seinän läpidzen heidän silmäins edes ja mene sijtä ulos.

6. Nosta ne hartioillesi heidän silmäinsä edessä ja vie ulos pilkkopimeässä; peitä kasvosi, niin ettet näe maata. Sillä ennusmerkiksi minä olen sinut pannut Israelin heimolle.

6. Ja olallas kantaman heidän silmäinsä edessä, ja kuin pimiä tullut on, menemän matkaas. Sinun pitää kasvos peittämän, ettet sinä saa nähdä maata; sillä minä olen pannut sinun ihmeeksi Israelin huoneelle.

6. Ja sinun pitä ottaman sen sinun olalles heidän silmäins edes ja cosca pimiä tullut on menemän matcas. Sinun pitä caswos peittämän ettet sinä saa nähdä maata: sillä minä olen pannut sinun ihmexi Israelin huonesa.

7. Ja minä tein, niinkuin minua oli käsketty: minä vein ulos päiväiseen aikaan varusteeni, niinkuin pakkosiirtolaiset varusteensa, mutta illalla minä murtauduin käsin läpi seinän; pilkkopimeässä minä ne vein ulos, minä nostin ne hartioilleni heidän silmäinsä edessä.

7. Ja minä tein, niinkuin minulle käsketty oli, ja kannoin aseeni edes, niikuin minun piti vaeltaman valkialla päivällä, ja ehtoona kangotin minä itseni lävitse seinän kädellä. Ja kuin pimiä oli tullut, otin minä sen olalleni ja kannoin sen ulos heidän silmäinsä edessä.

7. Ja minä tein nijncuin minulle käsketty oli ja cannoin minun aseni edes nijncuin minun piti waeldaman walkealla päiwällä ja ehtona cangotin minä läpidzen seinän kädellä. Ja cosca pimiä oli tullut otin minä sen olalleni ja cannoin sen ulos heidän silmäins edes.

8. Mutta aamulla minulle tuli tämä Herran sana:

8. Ja huomeneltain varhain tuli Herran sana minulle ja sanoi:

8. JA huomeneltain warhain tuli HERran sana minulle ja sanoi:

9. Ihmislapsi, eikö ole Israelin heimo, uppiniskainen suku, sinulle sanonut: 'Mitä sinä teet?'

9. Sinä ihmisen poika, eikö Israelin huone, tottelematoin huone, ole sanonut sinulle: mitä sinä teet?

9. Sinä ihmisen poica eikö Israelin huone se tottelematoin Canssa ole sanonut sinulle:

10. Sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ruhtinasta, joka on Jerusalemissa, koskee tämä ennustus ja kaikkea Israelin heimoa, mikä on heidän keskuudessaan.

10. Niin sano siis heille: näin sanoo Herra, Herra: tämä kuorma tulee päämiehen päälle Jerusalemissa, ja koko Israelin huoneen päälle, joka siellä on.

10. Mitä sinä teet? Nijn sano sijs heille näitä sano HERra HERra: tämä cuorma tule Förstein Jerusalemis ja coco Israelin huonen päälle cuin siellä on.

11. Sano: Minä olen teille ennusmerkki: niinkuin minä tein, niin heille tehdään, pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen he menevät.

11. Sano siis: minä olen teidän ihmeenne: niinkuin minä tehnyt olen, niin teille tapahtuman pitää, että teidän pitää vaeltaman ja vankina vietämän pois.

11. Sano sijs: minä olen teidän ihmen nijncuin minä tehnyt olen nijn teille tapahtuman pitä että teidän pitä waeldaman ja fangina wietämän pois.

12. Ruhtinas, joka on heidän keskellänsä, nostaa nostettavansa hartioilleen ja lähtee ulos pilkkopimeässä; seinästä he murtautuvat läpi, viedäkseen siitä ulos vietävänsä. Kasvonsa hän peittää, koska hän ei ole silmillänsä näkevä maata.

12. Heidän päämiehensä pitää vietämän pois olkapäillä pimeydessä, ja pitää käymän ulos seinän lävitse, jonka heidän särkemän pitää, että heidän pitää vaeltaman sen lävitse; hänen kasvonsa pitää peitettämän, ettei hän yhdelläkään silmällä näe maata.

12. Heidän Förstins pitä wietämän pois olcapäillä pimeydes ja pitä käymän ulos seinän läpidze jonga heidän särkemän pitä että heidän pitä waeldaman sen läpidzen hänen caswons pitä peitettämän ettei hän yhdelläkän silmällä näe maata.

13. Minä levitän verkkoni hänen ylitsensä, ja hän takertuu minun pyydykseeni; minä vien hänet Baabeliin, kaldealaisten maahan, mutta sitä hän ei saa nähdä, ja sinne hän kuolee.

13. Minä tahdon myös heittää minun verkkoni hänen päällensä, että hän minun verkollani pitää otettaman kiinni; ja minä tahdon antaa hänen tulla Babeliin Kaldean maalle, jota ei hänen kuitenkaan näkemän pidä, ja siellä hänen pitää kuoleman.

13. Minä tahdon myös heittä minun werckoni hänen päällens että hän minun saartamisesan pitä fangixi otettaman ja minä tahdon anda hänen tulla Babelijn Chalderein maalle jota ei hänen cuitengan näkemän pidä ja siellä hänen pitä cuoleman.

14. Ja kaikki, keitä hänellä on ympärillään apunansa, ja kaikki hänen sotajoukkonsa minä hajotan kaikkiin tuuliin, ja minä ajan niitä takaa paljastetulla miekalla.

14. Ja kaikki, jotka ovat hänen ympärillensä, hänen apumiehensä, ja kaiken sotajoukkonsa tahdon minä hajoittaa kaikkiin tuuliin, ja vetää ulos miekan heidän jälkeensä.

14. Ja caicki jotca owat hänen ymbärilläns hänen apumiehens ja hänen cumpanins tahdon minä hajotta caickijn tuulijn ja wetä miecan heidän jälkens.

15. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin.

15. Ja niin heidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra, kuin minä ajan heitä pois pakanain sekaan, ja hajoitan heitä maakuntiin.

15. Ja nijn heidän pitä ymmärtämän että minä olen HERra cosca minä ajan heitä pois pacanain secaan ja hajotan heitä maacundijn.

16. Mutta vähäisen määrän heitä minä jätän miekasta, nälästä ja rutosta jäljelle kertomaan pakanain seassa, siellä, minne he joutuvat, kaikista kauhistuksistansa; ja ne tulevat tietämään, että minä olen Herra.

16. Mutta minä tahdon muutamia harvoja heistä tallella pitää miekan, nälän ja ruton edestä; että heidän pitää jutteleman kaikki kauhistuksensa pakanain seassa, kuhunka heidän tuleman pitää, ja ymmärtämän, että minä olen Herra.

16. Mutta minä tahdon muutamita harwoja heistä tallella pitä miecan näljän ja ruton edest: että heidän pitä ilmoittaman heidän cauhiuttans pacanain seas cuhunga heidän tuleman pitä ja heidän pitä ymmärtämän että minä olen HERra.

17. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

17. Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:

17. JA HErran sana tuli minulle ja sanoi:

18. Ihmislapsi, syö leipäsi vavisten, juo vetesi väristen ja huolenalaisena

18. Sinä ihmisen poika, sinun pitää syömän leipäs vavistuksella, ja juoman vetes väristyksellä ja murheella,

18. Sinä ihmisen poica sinun pitä syömän leipäs wapistuxella ja juoman wetes wäristyxellä ja murhella.

19. ja sano maan kansalle: Näin sanoo Herra, Herra Jerusalemin asukkaista Israelin maassa: He tulevat syömään leipänsä huolenalaisina ja juomaan vetensä kauhun vallassa, ja sen maa tulee autioksi kaikesta, mitä siinä on, kaikkien siinä asuvaisten väkivaltaisuuden tähden.

19. Ja sanoman maakunnan kansalle: näin sanoo Herra, Herra Jerusalemin asuvaisista Israelin maalla: heidän pitää syömän leipänsä murheessa, ja juoman vetensä vaivaisuudessa; sillä maa pitää hävitetyksi tuleman kaikista, mitä siinä on, kaikkein asuvaisten pahuuden tähden.

19. Ja sano maacunnalle: näin sano HERra HERra Jerusalemin asuwaisist Israelin maalla: heidän pitä syömän leipäns murhesa ja juoman wetens waiwaisudesa: sillä maa pitä häwitetyxi tuleman caikista cuin sijnä on caickein asuwaisten pahuden tähden.

20. Asutut kaupungit joutuvat raunioiksi, ja maa tulee autioksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.

20. Ja ne kaupungit, jotka hyvin asetetut ovat, pitää tyhjäksi ja maa kylmille tuleman; ja niin teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra.

20. Ja ne Caupungit jotca hywin asetetut owat pitä tyhjäxi ja maa kylmille tuleman ja nijn teidän pitä ymmärtämän että minä olen HERra.

21. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

21. Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:

21. JA HERran sana tuli minulle ja sanoi:

22. Ihmislapsi, miksi teillä on tämä pilkkalause Israelin maasta, kun sanotte: 'Aika venyy pitkälle, ja tyhjään raukeavat kaikki näyt?'

22. Sinä ihmisen poika, mikä sananlasku on teillä Israelin maalla, että te sanotte: että se viipyy niin kauvan, niin kaikki ennustus turhaan raukee.

22. Sinä ihmisen poica mikä sananlascu on teillä Israelin maalla? ja sanotta: Että se wijpy nijn cauwan nijn ei nyt mitän enämbi ole teidän ennustuxestan.

23. Sentähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Minä teen lopun tästä pilkkalauseesta, niin ettei sitä enää lausuta Israelissa. Sano heille päinvastoin: Lähellä on aika ja kaikkien näkyjen täyttymys.

23. Sentähden sano heille: näin sanoo Herra, Herra: minä tahdon hyljätä sen sananlaskun, ettei sitä enään pidä pidettämän Israelissa; ja sano heille: aika on juuri läsnä, ja kaikki, mitä ennustettu on.

23. Sentähden sano heille: näin sano HERra HERra: minä tahdon hyljätä sen sananlascun ettei sitä sillen pidä pidettämän Israelis ja sano heille: aica on juuri läsnä ja caicki mitä ennustettu on.

24. Sillä ei ole oleva enää petollista näkyä, ei liukasta ennustelua Israelin heimon keskuudessa.

24. Sillä tästedes ei yksikään näky pidä puuttuman, eikä ennustus valehteleman Israelin huoneessa.

24. Sillä teidän pitä nyt ymmärtämän tästedes ettei yxikän pidä puuttuman eikä yxikän ennustus walehteleman Israelin huonetta wastan.

25. Sillä minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan minä puhun, se tapahtuu eikä enää viivy. Sillä teidän aikananne, uppiniskainen suku, minä sanan puhun ja sen myös täytän, sanoo Herra, Herra.

25. Sillä minä Herra sen puhun, mitä minä puhun, sen pitää tapahtuman, ja ei edemmä viivytettämän; mutta teidän ajallanne, sinä tottelematoin huone, pitää minun tekemän sen minkä minä puhun, sanoo Herra, Herra.

25. Sillä minä olen HERra mitä minä puhun se pitä tapahtuman ja ei edemmä wijwytettämän: mutta teidän ajallan te tottelematoin canssa pitä minun tekemän sen cuin minä puhun sano HERra HERra.

26. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

26. Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:

26. JA HERran sana tuli minulle ja sanoi: sinä ihmisen poica: Cadzo Israelin huone sano:

27. Ihmislapsi, katso, Israelin heimo sanoo: 'Niihin näkyihin, joita tämä näkee, on päiviä paljon, ja hän ennustaa kaukaisista ajoista.'

27. Sinä ihmisen poika: katso, Israelin huone sanoo: se näky, jonka tämä näkee, on vielä kaukana, ja ennustaa siitä ajasta, joka vielä nyt kaukana on.

27. Se näky jonga tämä näke on wielä caucana ja ennusta sijtä ajasta joca wielä nyt caucana on.

28. Sentähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ei viivy enää yksikään minun sanani: Minkä sanan minä puhun, se tapahtuu, sanoo Herra, Herra.

28. Sentähden sano heille: näin sanoo Herra, Herra: ei yhtään minun sanastani pidä enään viivytetyksi tuleman; mutta se sana, jonka minä puhun, pitää tapahtuman, sanoo Herra, Herra.

28. Sentähden sano heille: näin sano HERra HERra: mitä minä puhun ei pidä sillen wijwytetyxi tuleman: mutta pitä tapahtuman sano HERra HERra.