5 luku

Mooseksen ja Aaronin ensimmäinen käynti faraon luona. Israelilaisten pakkotyötä kovennetaan.

1. Senjälkeen Mooses ja Aaron menivät ja sanoivat faraolle: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Päästä minun kansani viettämään minulle juhlaa erämaassa.

1. Sitte menivät Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat: näin sanoo Herra Israelin Jumala: päästä minun kansani pitämään minulle juhlaa korvessa.

1. SIitte menit Moses ja Aaron Pharaon tygö ja sanoit: näin sano HERra Israelin Jumala: päästä minun Canssan pitämän minulle juhla corwesa.

2. Mutta farao vastasi: Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä päästä Israelia.

2. Pharao vastasi: kuka on Herra, jonka ääntä minun pitäis kuuleman, ja päästämän Israelin? En minä siitä Herrasta mitään tiedä, enkä päästä Israelia.

2. Pharao wastais: cuca on HERra jonga ändä minun pidäis cuuleman ja päästämän Israelin? en minä sijtä HERrasta mitän tiedä engä päästä Israeli.

3. Niin he sanoivat: Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän rankaisisi meitä rutolla tai miekalla.

3. Ja he sanoivat: Heprealaisten Jumala on kohdannut meitä; anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen uhraamaan Herralle meidän Jumalallemme, ettei hän rutolla miekalla meidän päällemme tulis.

3. Ja he sanoit: Hebrerein Jumala on cudzunut meitä anna sijs nyt meidän mennä colmen päiwän matca corpeen uhraman HERralle meidän Jumalallem ettei rutto eli miecka meidän päällem tulis.

4. Mutta Egyptin kuningas vastasi heille: Miksi te, Mooses ja Aaron, pidätätte kansaa työnteosta? Menkää töihinne.

4. Niin Egyptin kuningas sanoi heille: miksi te, Moses ja Aaron, pidätte kansan heidän työstänsä? Menkäät teidän työhönne.

4. Nijn Egyptin Cuningas sanoi heille: mixi te nijn teette sinä Moses ja Aaron että tämä Canssa jättä heidän työns? mengät teidän työhön.

5. Ja farao sanoi vielä: Katsokaa, liian paljon on muutenkin joutoväkeä maassa, ja te tahdotte saattaa heidät kulkemaan työttöminä.

5. Pharao sanoi vielä: katso, ilmankin on kansaa paljo maalla, ja te vielä nyt tahdotte heitä joutilaaksi saattaa heidän töistänsä.

5. Pharao sanoi wielä: cadzo ilmangin on Canssa paljo maalla ja te wielä nyt tahdotta heitä joutilaxi saatta heidän töistäns.

6. Ja farao antoi sinä päivänä käskyn kansan työnteettäjille ja päällysmiehille, sanoen:

6. Sentähden käski Pharao sinä päivänä kansan teettäjille ja heidän haltioillensa, sanoen:

6. SEntähden käski Pharao sinä päiwänä Canssan teettäille ja heidän haldioillens sanoden:

7. Älkää enää antako kansalle olkia tiilien tekemistä varten niinkuin ennen; he menkööt itse ja kootkoot itselleen oljet.

7. Ei teidän pidä tästälähin olkia antaman kansalle tiilejä tehdä niinkuin ennen; menkään he itse ja kootkaan itsellensä olkia.

7. Ei teidän pidä tästälähin olkia cocoman ja andaman Canssalle tijlejä polta nijncuin ennen andacat heidän idze mennä ja coota heillens olkia.

8. Pankaa kuitenkin heidän tehtäväkseen sama tiilimäärä, jonka he ennenkin ovat tehneet, siitä mitään vähentämättä; sillä he ovat laiskoja, sentähden he huutavat näin: 'Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!'

8. Kuitenkin se tiililuku, jonka he tekivät tähän asti, laskekaat heidän päällensä, ja älkäät siitä vähentäkö; sillä he ovat joutilaisna, sentähden he huutavat, sanoen: me tahdomme mennä uhraamaan meidän Jumalallemme.

8. Cuitengin se tijlilucu cuin he teit tähän asti laskecat heidän päällens ja älkät sijtä wähendäkö: sillä he owat joutilassa sentähden he huutawat sanoden: mengäm uhraman meidän Jumalallem.

9. Pantakoon miehille raskasta työtä, että heillä olisi siinä tekemistä ja että he eivät kuuntelisi valhepuheita.

9. Rasitettakoon kansa työllä, että heillä olis kyllä tekemistä, eikä luottaisi valhepuheisiin.

9. Rascauttacam Canssa työllä että heillä olis kyllä tekemist ja ei luottais heitäns walhepuheisijn.

10. Niin kansan työnteettäjät ja päällysmiehet menivät ja sanoivat kansalle: Näin sanoo farao: 'Minä en anna teille enää olkia.

10. Niin kansan teettäjät ja heidän haltiansa menivät ja puhuivat kansalle, sanoen: näin sanoo Pharao: en minä tahdo teille olkia antaa.

10. Nijn Canssan teettäjät ja heidän haldians menit ja puhuit Canssalle sanoden: näin sano Pharao: ei teille pidä olkia annettaman.

11. Menkää itse ja hankkikaa itsellenne olkia, mistä vain löydätte, mutta työstänne ei vähennetä mitään.'

11. Menkäät itse kokoomaan teillenne olkia kusta ikänänsä te löydätte; mutta teidän työstänne ei pidä mitään vähennettämän.

11. Mengät idze cocoman teillen olkia custaikänäns te löydätte mutta teidän työstän ei pidä mitän wähettämän.

12. Niin kansa hajosi pitkin Egyptin maata keräämään pehkuja olkien asemesta.

12. Niin kansa hajotti itsensä koko Egyptin maan ympärinsä hakemaan heillensä sänkiä, että heillä olkia olisi.

12. Nijn canssa hajotti idzens coco Egyptin maan ymbärins hakeman heillens sängiä että heillä olkia olis.

13. Ja työnteettäjät ahdistivat heitä sanoen: Tehkää työnne valmiiksi, kunkin päivän määrä päivälleen, niinkuin silloinkin, kun saitte olkia.

13. Ja teettäjät vaativat heitä, sanoen: täyttäkäät teidän päivätyönne, niinkuin silloinkin, koska teillä olkia oli.

13. Ja teettäjät waadeit heitä sanoden: täyttäkät teidän päiwätyön nijncuin silloingin cosca teillä olkia oli.

14. Ja israelilaisten päällysmiehiä, joita faraon työnteettäjät olivat heille asettaneet, piestiin, ja heille sanottiin: Miksi ette ole eilen ettekä tänään suorittaneet tähänastista määräänne tiilien teossa?

14. Ja Israelin lasten haltiat, jotka Pharaon teettäjät heidän päällensä asettaneet olivat, piestiin ja sanottiin heille: miksi ette eilen eikä tänäpänä täyttäneet teidän määrättyä päivätyötänne tiilein tekemisessä, niinkuin ennenkin.

14. Ja Israelin lasten haldiat jotca Pharaon teettäjät heidän päällens asettanet olit piestin ja sanottin heille: mixet te eilän eikä tänäpän täyttänet teidän määrättyä päiwätyötän nijncuin ennengin?

15. Niin israelilaisten päällysmiehet menivät ja valittivat faraolle, sanoen: Minkätähden teet näin palvelijoillesi?

15. Niin Israelin lasten haltiat menivät ja huusivat Pharaon tykö, sanoen: miksis näin teet palvelioilles?

15. NIin Israelin lasten haldiat menit ja huusit Pharaon tygö sanoden: mixis näin teet palwelioilles?

16. Olkia palvelijoillesi ei anneta, mutta kuitenkin sanotaan meille: 'Tehkää tiilet.' Ja katso, palvelijoitasi piestään, vaikka vika on sinun oman väkesi.

16. Ei anneta sinun palvelioilles olkia, ja he sanovat meille: tehkäät tiilit, ja katso, sinun palvelias piestään, ja sinun kansalles nuhde on.

16. Ei anneta sinun palwelioilles olkia ja pitä cuitengin tekemän tijlit cuin meille määrätty on ja cadzo sinun palwelias piestän ja sinun Canssas wäärintekiäxi soimatan.

17. Mutta hän sanoi: Te olette laiskoja, laiskoja olette; sentähden te sanotte: 'Menkäämme uhraamaan Herralle.'

17. Ja hän sanoi: te olette joutilaat, joutilaat te olette, sentähden te sanotte: menkäämme ja uhratkaamme Herralle.

17. Pharao sanoi: te oletta joutilat joutilat te oletta sentähden te sanotta: mengäm ja uhratcam HERralle.

18. Menkää vain työhönne. Olkia ei teille anneta, mutta määrätty luku tiiliä on teidän hankittava.

18. Niin menkäät nyt, ja tehkäät työtä. Olkia ei pidä teille annettaman; mutta tiililuvun pitää teidän kuitenkin antaman.

18. Nijn mengät nyt ja tehkät teidän päiwätyön olkia ei pidä teille annettaman mutta tijlilugun pitä teidän cuitengin andaman.

19. Niin israelilaisten päällysmiehet huomasivat joutuneensa ahtaalle, kun heille sanottiin: Ette saa mitään tiililuvun vähennystä kunkin päivän määrästä.

19. Niin Israelin lasten haltiat näkivät itsensä olevan ahdistuksessa, sillä (heille) sanottiin: ei teidän pidä vähentämän teidän tiileistänne, kunkin päivän määrästä.

19. Nijn Israelin lasten haldiat näit että se pahemmaxi tuli sillä heille sanottin: ei teidän pidä wähendämän teidän tijleistän cungin päiwän määrästä.

20. Ja kun he lähtivät faraon luota, kohtasivat he Mooseksen ja Aaronin, jotka odottivat heitä,

20. Ja he kohtasivat Moseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä vastassa, kuin he läksivät Pharaon tyköä.

20. Ja cosca he läxit Pharaon tykö cohtaisit heidän Moses ja Aaron jotca seisoit heidän edesäns tiellä.

21. ja he sanoivat näille: Herra kostakoon teille ja tuomitkoon teidät; sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijainsa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, meille surmaksi.

21. Joille he sanoivat: Herra nähköön teitä ja tuomitkoon; sillä te olette tehneet meidän haisevaiseksi Pharaon edessä, ja hänen palveliainsa edessä, että te olette miekan antaneet heidän käteensä, surmata meitä.

21. Joille he sanoit: HERra nähkön teitä ja costacon: sillä te oletta tehnet meidän haisewaisexi Pharaon edes ja hänen palwelians edes että te oletta miecan andanet heidän käteens surmata meitä.

22. Silloin Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: Herra, miksi olet tehnyt niin pahoin tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut?

22. Moses palasi Herran tykö, ja sanoi: Herra miksis niin pahasti teet tätä kansaa vastaan? Miksis olet minut tänne lähettänyt?

22. Moses palais HERran tygö ja sanoi: HERra mixis nijn pahasti teet tätä Canssa wastan? mixis olet minun lähettänyt?

23. Sillä siitä asti, kun minä menin faraon tykö puhumaan sinun nimessäsi, hän on tehnyt pahaa tälle kansalle, etkä sinä suinkaan ole kansaasi vapahtanut.

23. Sillä sitte kuin minä menin Pharaon tykö, puhuttelemaan häntä sinun nimees, on hän pahoin tehnyt tälle kansalle; ja et sinä ollenkaan ole pelastanut sinun kansaas.

23. Sillä sijtte cuin minä menin Pharaon tygö puhutteleman händä sinun nimesäs on hän wielä cowemmin waiwannut Canssa ja et sinä ole pelastanut sinun Canssas.