19 luku

Tulo Siinain erämaahan. Herra ilmestyy Siinain vuorella.

1. Kolmantena kuukautena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, juuri samana kuukauden päivänä, he tulivat Siinain erämaahan.

1. Kolmantena kuukautena Israelin lasten lähtemisestä Egyptin maalta, tulivat he sinä päivänä Sinain korpeen.

1. COlmandena Cuucautena Israelin lasten lähtemisest Egyptin maalda tulit he sinä päiwänä Sinain corpeen.

1. COLManden Cwcauten sen Israelin Lastein vloslectemisen ielkin/ Egyptin maalda/ tulit he telle peiuelle sihen Sinain erimaan. (Kolmantena kuukautena sen Israelin lasten uloslähtemisen jälkeen Egyptin maalta/ tulit he tällä päiwällä siihen Siinain erämaahan.)

2. Sillä he olivat lähteneet Refidimistä, tulleet Siinain erämaahan ja leiriytyneet erämaahan; ja Israel oli siellä leirissä vuoren kohdalla.

2. Sillä he olivat lähteneet Raphidimista, ja tulivat Sinain korpeen, ja sioittivat itsensä korpeen: ja Israel sioitti itsensä siihen, vuoren kohdalle.

2. Sillä he olit lähtenet Raphidimist ja tahdoit Sinain corpeen ja sioitit idzens sijhen corpeen: wuoren cohdalle.

2. Sille he olit vlosmennyet Raphidimist/ ia tacdhoit sihen Sinain erimaan siselle/ Ja scantzasit sijnä samas Erimaas/ sen Woren coctan/ (Sillä he oliwat ulosmenneet Raphidimista/ ja tahdoit siihen Siinain erämaan sisälle/ ja sijoitit siinä samassa erämaassa/ sen wuoren kohtaan/)

3. Ja Mooses nousi Jumalan tykö, ja Herra huusi häntä vuorelta ja sanoi: Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille:

3. Ja Moses astui ylös Jumalan tykö. Ja Herra huusi häntä vuorelta, ja sanoi: näin sinun pitää sanoman Jakobin huoneelle, ja Israelin lapsille ilmoittaman.

3. JA Moses astui ylös Jumalan tygö. Ja HERra huusi händä wuorelda ja sanoi: tätä sinun pitä sanoman Jacobin huonelle: ja Israelin lapsille ilmoittaman.

3. Ja Moses ylesastui Jumalan tyge. Ja HERRA cutzui hende Worelda/ ia sanoi. Neite sinun pite sanoman Jacobin Honelle/ ia Israelin Lapsille ilmoittaman. (Ja niin Moses ylösastui Jumalan tykö. Ja HERRA kutsui häntä wuorelta/ ja sanoi. Näitä sinun pitää sanoman Jakobin huoneelle/ ja Israelin lapsille ilmoittaman.)

4. Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni.

4. Te olette nähneet, mitä minä Egyptiläisille tehnyt olen: ja kuinka minä olen teitä kantanut kotkan siivillä, ja olen saattanut teidät minun tyköni.

4. Te oletta nähnet mitä minä Egyptiläisille tehnyt olen ja cuinga minä olen teitä candanut cotcain sijwillä ja olen saattanut teidän minun tygöni.

4. Te oletta nähnet/ mite mine olen nijlle Egypterille tehnyt/ ia quinga mine olen teite candanut Cotkain Sipein päle/ ia olen teite itzelleni omistanut. (Te olette nähneet/ mitä minä olen niille Egyptiläisille tehnyt/ ja kuinka minä olen teitä kantanut kotkain siipein päällä/ ja olen teitä itselleni omistanut.)

5. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun.

5. Jos te siis minun ääneni ahkerasti kuulette, ja pidätte minun liittoni, niin teidän pitää oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun.

5. Jos te sijs minun äneni cuuletta ja pidätte minun lijttoni nijn teidän pitä oleman minun omani caikist Canssoist sillä coco maa on minun.

5. Jos te sis minun Eneni cwlisitte/ ia ketkisitte minun Lijttoni/ nin teiden pite oleman minun Omaisudheni/ caickein Canssain edes. Sille coco Maa ombi minun. (Jos te siis minun ääneni kuulisitte/ ja kätkisitte minun liittoni/ niin teidän pitää oleman minun omaisuuteni/ kaikkein kansain edessä. / Sillä koko maa ompi minun.)

6. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.' Sano nämä sanat israelilaisille.

6. Ja teidän pitää oleman minulle papillinen valtakunta ja pyhä kansa. Nämä ovat ne sanat, jotka sinun pitää Israelin lapsille, sanoman.

6. Ja teidän pitä oleman minullen papillinen waldacunda ja pyhä Canssa. Nämät owat ne sanat jotca sinun pitä Israelin lapsille sanoman.

6. Anna hemmestus langeta heiden pälens/ ia pelco sinun wäkeuen Käsiuardes cautta/ ette he patuisit ninquin kiui/ Sihenasti sinun Canssas HERRA lepitze tuleuat/ sihenasti sinun Canssas lepitze tuleuat/ iongas olet saanut. (Anna hämmästys langeta heidän pääl

7. Kun Mooses tuli takaisin, kutsui hän kokoon kansan vanhimmat ja puhui heille kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänen käskenyt puhua.

7. Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja jutteli heille kaikki sanat, jotka Herra hänen käskenyt oli.

7. Moses tuli ja cudzui cocoon wanhimmat Canssan seast ja jutteli heille caicki sanat jotca HERra käskenyt oli.

7. Moses tuli/ ia coconcutzui ne Wanhimat Canssan seast/ ia caiki nemet sanat heiden eteens pani/ iotca HERRA keskenyt oli. (Moses tuli/ ja kokoon kutsui ne wanhimmat kansan seasta/ ja kaikki nämät sanat heidän eteensä pani/ jotka HERRA käskenyt oli.)

8. Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme. Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle.

8. Ja kaikki kansa vastasi yhtä haavaa, ja sanoi: kaikki mitä Herra puhunut on, me tahdomme tehdä. Ja Moses sanoi jällensä kansan sanat Herralle.

8. Ja caicki Canssa wastais ja sanoi: caicki mitä HERra puhunut on me teemme. Ja Moses sanoi jällens Canssan sanat HERralle.

8. Ja caiki Canssa ynne wastasit ia sanoit. Caiki mite se HERRA puhunut on me tadhome tädhe. Ja quin Moses iellenssanoi Canssan sanat HERRAN tyge/ (Ja kaikki kansa ynnä wastasit ja sanoi. Kaikki mitä HERRA puhunut on, me tahdomme tehdä. Ja kuin Moses jällens sanoi kansan sanat HERRAN tykö/)

9. Niin Herra sanoi Moosekselle: Katso, minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä, että kansa kuulisi, kun minä puhun sinun kanssasi, ja uskoisi myös sinua ainiaan. Ja Mooses ilmoitti Herralle kansan vastauksen.

9. Niin Herra sanoi Mosekselle: katso, minä tulen sinun tykös paksussa pilvessä, että kansa kuulee minun puhuvan sinun kanssas, ja uskoo sinua ijankaikkisesti. Ja Moses ilmoitti Herralle kansan puheen.

9. Nijn HERra sanoi Mosexelle: cadzo minä tulen sinun tygös paxus pilwes että Canssa cuule minun sanani jotca minä sinun cansas puhun ja usco sinun ijancaickisest. Ja Moses ilmoitti HERralle Canssan puhen.

9. nin sanoi Henelle HERRA. Catzo/ Mine tadhon sinun tyges tulla ydhes paxus Pilues/ ette Canssan pite minun Sanani cwleman/ iotca mine sinun cansas puhun/ ia wskoman sinua ijancaikisesta. Ja Moses ilmoitti HERRALLE Canssan puhet. (Niin sanoi hänelle HERRA. Katso/ Minä tahdon sinun tykösi tulla yhdessä paksussa pilwessä/ että kansan pitää minun Sanani kuuleman/ jotka minä sinun kanssasi puhun/ ja uskomaan sinua iankaikkisesti/ Ja Moses ilmoitti HERRALLE kansan puheet.)

10. Niin Herra sanoi Moosekselle: Mene kansan luo ja pyhitä heidät tänä päivänä ja huomenna, ja peskööt he vaatteensa.

10. Ja Herra sanoi Mosekselle: mene kansan tykö, ja pyhitä heitä tänäpänä ja huomenna: että he vaatteensa pesisivät.

10. JA HERra sanoi Mosexelle: mene Canssan tygö ja pyhitä heitä tänäpänä ja huomena että he waattens pesisit.

10. Sanoi HERRA Mosel/ Mene Canssan tyge/ ia pyhite heite tenepene ia hoomen/ ia heiden wattens pesisit/ (Sanoi HERRA Mosekselle/ Mene kansan tykö/ ja pyhitä heitä tänäpäiwäna ja huomenna/ ja heidän waatteensa pesisit/)

11. Ja olkoot valmiit kolmanneksi päiväksi; sillä kolmantena päivänä Herra astuu koko kansan nähden alas Siinain vuorelle.

11. Ja olisivat kolmantena päivänä valmiit; sillä kolmantena päivänä Herra on astuva alas kaiken kansan eteen Sinain vuorelle.

11. Ja olisit colmandena päiwänä walmit sillä colmandena päiwänä HERra on astuwa alas caiken Canssan eteen Sinain wuorelle.

11. ia olisit colmandena peiuen walmijt/ Sille colmanden peiuen HERRA alasastupi caiken Canssan eteen/ Sinain Woren päle. (ja olisit kolmantena päiwänä walmiit/ Sillä kolmantena päiwän HERRA alas astuupi kaiken kansan eteen/ Siinain wuoren päälle.)

12. Ja merkitse raja kansalle yltympäri ja sano: 'Varokaa nousemasta vuorelle tahi koskettamasta sen juureen. Jokainen, joka vuoreen koskee, rangaistakoon kuolemalla.

12. Ja sinun pitää paneman rajan kansan ympärille, sanoen: karttakaat teitänne, ettette vuorelle astu taikka tartu sen rajaan: joka siihen vuoreen sattuu, sen pitää totisesti kuoleman.

12. Ja pane raja Canssan ymbärille sanoden heille: carttacat teitän ettet te wuorelle astu taicka satu sijhen: Sillä joca sijhen wuoreen sattu sen pitä totisest cuoleman.

12. Ja aseta Canssalle märeraijat ymberins/ ia sanos heille. Cartacat teiten/ ettei te Woren päle ylesastu/ taica rupet sihen Loppun. Sille ioca sihen Woreen rupepi/ sen pite Colemalla surmattaman. (Ja aseta kansalle määrärajat ympäriinsä/ ja sanos heille/ Karttakaat teitä/ ettei te wuoren päälle ylös astu/ taikka rupeet siihen loppuun/ Sillä joka siihen wuoreen rupeepi/ se pitää kuolemalla surmattaman.)

13. Älköön kenenkään käsi häneen koskeko, vaan hänet kivitettäköön tahi ammuttakoon kuoliaaksi. Olipa eläin tai ihminen, ei se saa jäädä eloon.' Vasta kun pitkä torven puhallus kuuluu, he nouskoot vuorelle.

13. Ei yksikään käsi pidä häneen rupeeman, vaan hän pitää täydellisesti kivitettämän, eli kohdastansa ammuttaman lävitse, joko se eläin taikka ihminen olis, ei pidä sen elämän. Koska ääni rupee pitkään kajahtamaan, silloin he vuorelle astukaan.

13. Ei yxikän käsi pidä häneen rupeman waan hänen pitä kiwillä kiwitettämän eli nuolilla ammuttaman läpidze joco se eläin taicka ihminen olis ei pidä sen elämän. Cosca äni rupe pitkän cajahtaman silloin he wuorelle astucan.

13. Ei ycten kätte pidhe heneen rupeman/ wan henen pite kiuitettemen eli nolilla lepitzeammuttaman/ Waicka se Elein taica Inhiminen olis/ nin eipe sen pidhe elemen. Mutta coska Pasuna rupe caijactaman/ silloin he woren päle astucaat. (Ei yhtään kättä pidä häneen rupeaman/ waan heidän pitää kiwitettämän eli nuolilla läwitse ammuttaman/ Waikka se eläin taikka ihminen olisi/ niin eipä sen pidä elämän. Mutta koska pasuuna rupeaa kajahtaman/ silloin he wuoren päälle astukaat.)

14. Ja Mooses astui alas vuorelta kansan luo; ja hän pyhitti kansan, ja he pesivät vaatteensa.

14. Moses astui vuorelta kansan tykö, ja pyhitti heitä: ja he pesivät vaatteensa.

14. Moses astui wuorelda Canssan tygö ja pyhitti heitä ja he pesit waattens.

14. Moses alasastui worelda Canssan tyge/ ia heite pyhitti/ ia he wattens pesit. (Moses alasastui wuorelta kansan tykö/ ja heitä pyhitti/ ja he waatteensa pesit.)

15. Ja hän sanoi kansalle: Olkaa kolmanneksi päiväksi valmiit; älköön kukaan ryhtykö naiseen.

15. Ja hän sanoi heille: olkaat kolmanteen päivään valmiit, ja älkäät lähestykö vaimoja.

15. Ja hän sanoi heille: olcat colmandena päiwänä walmit ja älkät ryhtykö waimoin.

15. Ja hen sanoi heille. Olcat colmanden peiuen walmijt/ ia elket lehestykö teiden Emendijn. (Ja hän sanoi heille. Olkaat kolmantena päiwänä walmiit/ ja älkäät lähestykö teidän emäntiä.)

16. Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta.

16. Kuin kolmas päivä tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkäisen jylinä ja leimaus, ja paksu pilvi vuoren päälle, ja sangen väkevä basunan ääni: niin kaikki kansa, jotka leirissä olivat, pelvosta vapisivat.

16. CUin colmas päiwä tuli nijn amulla rupeis pitkäinen cuuluman paxun pilwen cansa wuorella ja sangen wäkewä Basunan äni nijn caicki Canssa jotca leiris olit peljästyit.

16. Quin nyt se Colmas peiue tuli/ ia Amu ioutui/ Ja catzo/ nin rupesit pitkeiset cwluman/ ia Leimauxet welkymen/ ia yxi syngy paxuin Pilui sen Woren päle/ ia sen Pasunan Heline sangen iylisi ialomasti. Nin caiki Canssa/ ioca Scantzis olit/ peliestyit. (Kuin nyt se kolmas päiwä tuli/ ja aamu joutui/ Ja katso/ niin rupesiwat pitkäiset (salamat) kuuluman/ ja leimaukset wälkkymään/ ja yksi synkkä paksu pilwi sen wuoren päälle/ ja sen pasuunan helinä sangen jylisi jalommasti. Niin kaikki kansa/ joka skanssissa (leirissä) oli/ peljästyit.)

17. Silloin Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he asettuivat vuoren juurelle.

17. Ja Moses johdatti kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he seisahtivat vuoren alle.

17. Ja Moses johdatti Canssan leirist Jumalata wastan: nijn he astuit wuoren ala.

17. Quin Moses Canssan vloswei Scantzist Jumalata wastan/ nin he astuit woren iwren. (Kuin Moses kansan uloswei skanssista (leiristä) Jumalata wastaan/ niin he astuiwat wuoren juureen.)

18. Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti.

18. Mutta koko Sinain vuori suitsi, siitä että Herra astui alas sen päälle tulessa, ja sen savu kävi ylös niinkuin pätsin savu, niin että koko vuori sangen kovaan vapisi.

18. Mutta coco Sinain wuori suidzi sijtä että HERra astui alas sen päälle tules ja sen sawu käwi ylös nijncuin pädzistä nijn että coco wuori sangen cowan wapisi.

18. Mutta se coco Sinain wori suitzi sijte/ ette HERRA Jumala sen päle alasastui tulen sisel/ ia sen Sauu yleskeui ninquin Ugnista/ nin ette se coco Wori sangen wapisi/ (Mutta se koko Siinain wuori suitsi siitä/ että HERRA Jumala sen päällä alasastui tulen sisällä/ ja sen Sawu ylöskäwi niinkuin uunista/ niin että se koko wuori sangen wapisi.)

19. Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä.

19. Ja sen basunan helinä enemmin ja enemmin eneni. Moses puhui ja Jumala vastasi häntä kuultavasti.

19. Ja sen Basunan helinä enämmin ja enämmin enäni. Moses puhui ja Jumala wastais händä cuulttawast.

19. Ja sen Pasunan heline ieriestens eneni swremaxi. Moses puhui/ ia HERRA wastasi hende selkesti. (Ja sen pasunan helinä järjestänsä eneni suuremmaksi. Moses puhui/ ja HERRA wastasi hänelle selkeästi.)

20. Ja Herra astui alas Siinain vuorelle, vuoren kukkulalle, ja Herra kutsui Mooseksen vuoren kukkulalle; ja Mooses nousi sinne ylös.

20. Kuin nyt Herra oli tullut alas Sinain vuoren kukkulalle, niin Herra kutsui Moseksen vuoren kukkulalle. Ja Moses astui sinne ylös.

20. Cuin nyt HERra oli tullut alas Sinain wuoren cuckulalle nijn hän cudzui Mosexen wuoren cuckulalle. Ja Moses astui sinne ylös.

20. Quin nyt se HERRA alastullut oli sen Sinain woren cuckulan päle/ nin hen cutzui Mosen sen Woren cuckulan päle. Ja Moses sinne ylesastui. (Kuin nyt se HERRA alastullut oli sen Siinain wuoren kukkulan päälle/ niin he kutsui Moseksen sen wuoren kukkulan päälle. Ja Moses sinne ylösastui.)

21. Niin Herra sanoi Moosekselle: Astu alas ja varoita kansaa tunkeutumasta lähelle Herraa, häntä nähdäkseen, sillä silloin heistä monta kaatuu.

21. Niin sanoi Herra hänelle: astu alas ja varoita kansaa, ettei he kävisi rajan ylitse Herran tykö, häntä näkemään, ja monta heistä lankeaisi.

21. Nijn sanoi HERra hänelle: astu alas ja sano Canssalle ettei he käwis rajan ylidze HERran tygö händä näkemän ja monda heistä langeis.

21. Nin sanoi HERRA henelle. Alasastu/ ia todhista Canssalle/ ettei he edeskeuisi HERRAN tyge ylitze Märenraijoia/ ette he henen näkisit/ ia monda heiste langeisit. (Niin sanoi HERRA hänelle. Alasastu/ ja todista kansalle/ ettei he edeskäwisi HERRAN tykö ylitse määrärajoja/ ettei he hänen näkisit/ ja monta heistä lankeisit.)

22. Papitkin, jotka saavat lähestyä Herraa, pyhittäkööt itsensä, ettei Herra heitä tuhoaisi.

22. Niin myös papit, jotka Herraa lähestyvät, pitää heitänsä pyhittämän, ettei Herra heitä hukuttaisi.

22. Nijn myös Papit jotca HERra lähestywät pitä heitäns pyhittämän ettei HERra heitä hucutais.

22. Nin mös Papit/ iotca HERRA lehestyuet/ pite heitens pyhittemen/ ettei hen heite hucutais. (Niin myös papit/ jotka HERRAA lähestywät/ pitää heitänsä pyhittämän/ ettei hän heitä hukuttaisi.)

23. Mutta Mooses vastasi Herralle: Kansa ei voi nousta Siinain vuorelle, sillä sinä olet varoittanut meitä ja sanonut: 'Merkitse raja vuoren ympäri ja pyhitä se.'

23. Ja Moses sanoi Herralle: eipä kansa saa astua ylös Sinain vuorelle; sillä sinä olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat vuoren ympärille, ja pyhitä se.

23. Moses sanoi HERralle: eipä Canssa saa astua ylös Sinain wuorelle: sillä sinä olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat wuoren ymbärille ja pyhitä se.

23. Nin sanoi Moses HERRALLE/ Eipe Canssa woi ylesastua Sinain woren päle/ Sille sine olet meille todhistanut/ ia sanonut. Pane Märenraijat woren ymberille/ ia pyhite se. (Niin sanoi Moses HERRALLE/ Eipä kansa woi ylösastua Sinain wuoren päälle/ Sillä sinä olet meille todistanut/ ja sanonut. Pane määrärajat wuoren ympärille/ ja pyhitä se.)

24. Niin Herra sanoi hänelle: Astu alas ja tule taas ylös, sinä ja Aaron sinun kanssasi. Mutta papit ja kansa älkööt tunkeutuko ylös, Herraa lähelle, ettei hän heitä tuhoaisi.

24. Ja Herra sanoi hänelle: mene ja astu alas, ja astu ylös (jällensä) sinä ja Aaron sinun kanssas; mutta papit ja kansa älkään lähestykö astumaan ylös Herran tykö, ettei hän heitä hukuttaisi.

24. Ja HERra sanoi hänelle: mene ja astu alas sinä ja Aaron pitä sinun cansas astuman ylös. Mutta Papit ja Canssa älkän lähestykö astuman ylös HERran tygö ettei hän heitä hucutais.

24. Ja HERRA sanoi henelle/ Mene ia alasastu/ Sine ia Aaron sinun cansas pite ylesastuman. Mutta Papit ia Canssat euet pidhe Märenraioia ylitzekeumen/ eike HERRAN tyge ylesastuman/ ettei hen heite hucuttais. (Ja HERRA sanoi hänelle/ Mene ja alasastu/ Sinä ja Aaron sinun kanssas pitä ylösastuman Mutta papit ja kansa eiwät pidä määrärajoja ylitsekäymän/ Eikä HERRAN tykö ylösastuman/ ettei hän heitä hukuttais.)

25. Ja Mooses astui alas kansan luo ja sanoi heille tämän.

25. Ja Moses astui alas kansan tykö ja sanoi nämät heille.

25. Ja Moses astui alas Canssan tygö ja sanoi nämät heille.

25. Ja Moses alasastui Canssan tyge/ ia site caiki heille iutteli. (Ja Moses alasastui kansan tykö/ ja sitten kaikki heille jutteli.)