32 luku

Kultainen vasikka.

1. Mutta kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kokoontui kansa Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: Nouse, tee meille Jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.

1. Mutta koska kansa näki, että Moses viipyi tulemasta alas vuorelta, niin he kokoontuivat Aaronia vastaan, ja sanoivat hänelle: nouse, tee meille jumalia, jotka meidän edellämme kävisivät; sillä emme tiedä, mitä tälle miehelle Mosekselle tapahtunut on, joka meidät Egyptin maalta johdatti.

1. MUtta cosca Canssa näki että Moses wijwyi tulemast alas wuorelda nijn he cocounsit Aaronita wastan ja sanoit hänelle: nouse tee meille jumalita jotca meidän edelläm käywät: sillä en me tiedä mitä tälle miehelle Mosexelle tapahtunut on joca meidän Egyptin maalda johdatti.

2. Niin Aaron sanoi heille: Irroittakaa kultarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle.

2. Niin sanoi Aaron heille: reväiskäät kultaiset korvarenkaat, jotka ovat emäntienne korvissa, ja teidän poikainne, ja teidän tyttärenne: ja tuokaat minun tyköni.

2. Nijn sanoi Aaron heille: rewäiskät ne cullaiset corwarengat jotca owat teidän emännitten corwisa ja teidän poicain ja teidän tytärten ja tuocat minun tygöni.

3. Ja kaikki kansa irroitti kultarenkaat, jotka heillä oli korvissaan, ja he toivat ne Aaronille;

3. Niin kaikki kansa repäisi ne kultaiset korvarenkaat, jotka olivat heidän korvissansa: ja toivat Aaronin tykö.

3. Nijn caicki Canssa rewäisit heidän cullaiset corwarengans heidän corwistans ja toit Aaronin tygö.

4. ja hän otti vastaan kullan heidän käsistään, kaavaili sitä piirtimellä ja teki siitä valetun vasikan. Ja he sanoivat: Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.

4. Jonka hän otti heidän kädestänsä, ja kuvasi sen kaivinraudalla, ja teki siitä valetun vasikan; ja he sanoivat: nämät ovat sinun jumalas, Israel, jotka sinun Egyptin maalta johdattivat ulos.

4. Jotca hän otti heidän kädestäns ja krijpusteli sen caiwinraudalla ja teki sijtä waletun wasican: ja he sanoit: nämät owat sinun jumalas Israel jotca sinun Egyptin maalda johdatit.

5. Kun Aaron tämän näki, rakensi hän sille alttarin; ja Aaron julisti ja sanoi: Huomenna on Herran juhla.

5. Ja koska Aaron sen näki, rakensi hän alttarin heidän eteensä; ja Aaron huusi ja sanoi: huomenna on Herran juhlapäivä.

5. Cosca Aaron sen näki rakensi hän Altarin heidän eteens huusi ja sanoi: huomena on HERran juhlapäiwä.

6. Ja he nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään.

6. Ja he varhain aamulla nousivat toisena päivänä, ja he uhrasivat polttouhria, ja kantoivat edes kiitosuhria. Ja kansa istui syömään ja juomaan, ja nousivat mässäämään.

6. JA he warhain amulla nousit toisna päiwänä ja uhraisit polttouhria ja cannoit edes kijtosuhria. Ja Canssa istuit syömän ja juoman ja nousit mässämän.

7. Silloin Herra sanoi Moosekselle: Mene, astu alas, sillä sinun kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on turmion tehnyt.

7. Mutta Herra puhui Mosekselle: mene, astu alas; sillä sinun kansas, jonka sinä Egyptin maalta johdatit ulos, turmeli itsensä.

7. Mutta HERra puhui Mosexelle: mene astu alas: sillä sinun Canssas jonga sinä Egyptin maalda johdatit turmeli idzens.

8. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä käskin heidän kulkea; he tekivät itselleen valetun vasikan. Sitä he ovat kumartaneet, ja sille he ovat uhranneet ja sanoneet: 'Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.'

8. He äkisti poikkesivat pois siltä tieltä, jonka minä heille käskin. He tekivät itsellensä valetun vasikan, ja kumarsivat sitä, ja uhrasivat sille, ja sanoivat: nämät ovat sinun jumalas, Israel, jotka sinun Egyptin maalta johdattivat ulos.

8. He äkist poickeisit pois sildä tieldä jonga minä heille käskin. He teit heillens waletun wasican ja cumarsit sitä ja uhraisit sille ja sanoit: Nämät owat sinun jumalas Israel jotca sinun Egyptin maalda johdatit.

9. Ja Herra sanoi vielä Moosekselle: Minä näen, että tämä kansa on niskurikansa.

9. Ja Herra sanoi Mosekselle: minä näin tämän kansan; ja katso, se on niskurikansa.

9. Ja HERra sanoi Mosexelle: minä näen tämän Canssan ja cadzo se on niscuri Canssa.

10. Anna minun olla, että vihani leimahtaisi heitä vastaan, hukuttaakseni heidät; mutta sinusta minä teen suuren kansan.

10. Sentähden salli nyt minun vihani julmistua heidän päällensä, että minä hukutan heidät: niin minä teen sinun suureksi kansaksi.

10. Sentähden salli nyt minun wihan julmistua heidän päällens ja niellä heitä: nijn minä teen sinun suurexi Canssaxi.

11. Mutta Mooses rukoili armoa Herralta, Jumalaltansa, ja sanoi: Herra, miksi sinun vihasi syttyy omaa kansaasi vastaan, jonka olet vienyt pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä?

11. Mutta Moses rukoili hartaasti Herran Jumalansa edessä, ja sanoi: Herra, miksi sinun vihas julmistuu sinun kansan päälle, jonka Egyptin maalta johdatit ulos, suurella voimalla ja väkevällä kädellä?

11. Mutta Moses hartast rucoili hänen HERrans Jumalans edes ja sanoi: HERra mixi sinun wihas julmistu sinun Canssas päälle jongas Egyptin maalda johdatit suurella woimalla ja wäkewällä kädellä?

12. Miksi egyptiläiset saisivat sanoa: 'Heidän onnettomuudekseen hän vei heidät pois, tappaaksensa heidät vuorilla ja hävittääksensä heidät maan päältä'? Käänny vihasi hehkusta ja kadu sitä turmiota, jonka aiot tuottaa kansallesi.

12. Miksi Egyptiläiset pitäis puhuman ja sanoman: heidän vahingoksensa hän heitä johdatti ulos, tappaaksensa heitä vuorella, ja hävittääksensä heitä maan päältä? Käänny pois sinun vihas hirmuisuudesta, ja kadu sitä pahaa sinun kansaas vastaan.

12. Mixi Egyptiläiset pidäis puhuman ja sanoman: heidän wahingoxens hän heitä johdatti ulos tappaxens heitä wuorella ja häwittäxens heitä maan pääldä? käännä pois sinun wihas hirmuisudesta ja ole armollinen sinun Canssas pahudelle.

13. Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Israelia, joille olet itse kauttasi vannonut ja sanonut: 'Minä teen teidän jälkeläistenne luvun paljoksi kuin taivaan tähdet; ja koko tämän maan, josta olen puhunut, minä annan teidän jälkeläisillenne, ja he saavat sen ikuiseksi perinnöksi.'

13. Muista sinun palvelioitas Abrahamia, Isaakia ja Israelia, joille sinä itse kauttas vannoit, ja sanoit heille: minä enennän teidän siemenenne niinkuin taivaan tähdet: ja kaiken tämän maan, josta minä sanoin, annan teidän siemenellenne, ja heidän pitää sen perimän ijankaikkisesti.

13. Muistele sinun palweliais Abrahamin Isaachin ja Israelin päälle joille sinä idze cauttas wannoit ja sanoit heille: Minä enännän teidän siemenen nijncuin taiwan tähdet ja caiken tämän maan josta minä sanoin: annan teidän siemenellen ja heidän pitä sen perimän ijancaickisest.

14. Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa.

14. Niin Herra katui sitä pahaa, jonka hän uhkasi tehdä kansallensa.

14. Nijn HERra catui sitä pahutta jonga hän uhcais tehdäxens Canssallens.

15. Ja Mooses kääntyi ja astui alas vuorelta, ja hänen kädessään oli kaksi laintaulua. Ja tauluihin oli kirjoitettu molemmille puolille; etupuolelle ja takapuolelle oli niihin kirjoitettu.

15. Ja Moses käänsi itsensä, ja astui alas vuorelta, ja hänen kädessänsä oli kaksi todistuksen taulua: ja taulut olivat kirjoitetut molemmilta puolilta.

15. JA Moses käänsi idzens ja astui alas wuorelda ja hänen kädesäns oli caxi todistuxen taulua ja taulut olit kirjoitetut molemmilda puolilda.

16. Ja taulut olivat Jumalan tekemät, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, joka oli tauluihin kaiverrettu.

16. Ja taulut olivat Jumalan teko: ja kirjoitus oli myös Jumalan kirjoitus, kaivettu tauluihin.

16. Ja taulut olit Jumalan teco ja kirjoitus oli myös Jumalan kirjoitus caiwettu tauluin.

17. Kun Joosua kuuli kansan huudon, sen melutessa, sanoi hän Moosekselle: Sotahuuto kuuluu leiristä.

17. Koska Josua kuuli kansan huudon, sanoi hän Mosekselle: sodan ääni leirissä.

17. Cosca Josua cuuli Canssan huudon että he riemuidzit sanoi hän Mosexelle: Sodan meteli on leiris.

18. Mutta tämä vastasi: Se ei ole voittajien huutoa, eikä se ole voitettujen huutoa; minä kuulen laulua.

18. Hän vastasi: ei se ole voittajain, eikä voitettuiden huuto: minä kuulen veisaajain äänen.

18. Hän wastais: ei se ole woittaitten eikä woitettuiden huuto mutta minä cuulen hyppäwäisten weisun änen.

19. Ja kun Mooses lähestyi leiriä ja näki vasikan ja karkelon, niin hänen vihansa syttyi, ja hän heitti taulut käsistänsä ja murskasi ne vuoren juurella.

19. Ja koska hän lähestyi leiriä, näki hän vasikan ja hypyn. Ja Moseksen viha julmistui, ja heitti pois käsistänsä taulut, ja löi ne rikki vuoren alla.

19. Ja cosca hän lähestyi leiriä näki hän wasican ja hypyn. Ja Mosexen wiha julmistui ja heitti pois käsistäns taulut ja löi ricki wuoren alla.

20. Senjälkeen hän otti vasikan, jonka he olivat tehneet, poltti sen tulessa ja rouhensi sen hienoksi ja hajotti veteen ja juotti sen israelilaisille.

20. Hän otti myös vasikan, jonka he tehneet olivat, ja poltti tulella, ja musersi sen tuhaksi; sitte hajoitti hän sen veteen, ja antoi sen Israelin lasten juoda.

20. Hän otti myös wasican jonga he tehnet olit ja poltti tulella ja musersi sen tuhwaxi sijtte hän secoitti sen weteen ja andoi sen Israelin lasten juoda.

21. Ja Mooses sanoi Aaronille: Mitä tämä kansa on tehnyt sinulle, kun olet saattanut heidät näin suureen syntiin?

21. Ja Moses sanoi Aaronille: mitä tämä kansa on sinulle tehnyt, ettäs niin suuren rikoksen saatit heidän päällensä?

21. Ja Moses sanoi Aaronille: mitä tämä Canssa on sinun tehnyt ettäs nijn suuren ricoxen saatit heidän päällens?

22. Aaron vastasi: Älköön herrani viha syttykö; sinä tiedät itse, että tämä kansa on paha.

22. Ja Aaron sanoi: älköön minun herrani viha julmistuko: sinä tiedät, että tämä kansa on pahuudessa.

22. Aaron sanoi: älkön minun herrani wiha julmistuco sinä tiedät että tämä Canssa on paha.

23. He sanoivat minulle: 'Tee meille jumala, joka käy meidän edellämme; sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.'

23. He sanoivat minulle: tee meille jumalia, jotka meidän edellemme kävisivät; sillä emme tiedä, mitä tälle miehelle Mosekselle tapahtunut on, joka meidän Egyptin maalta johdatti.

23. He sanoit minulle: tee meille jumalita jotca meidän edelläm käywät: sillä en me tiedä mitä tälle miehelle Mosexelle tapahtunut on joca meidän Egyptin maalda johdatti.

24. Niin minä sanoin heille: 'Jolla on kultaa, irroittakoon sen yltänsä'; ja he antoivat sen minulle. Ja minä heitin sen tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka.

24. Joille minä sanoin: jolla on kultaa, reväiskään sen pois; ja he antoivat sen minulle, ja minä heitin sen tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka.

24. Joille minä sanoin: jolla on culda rewäiskän sen pois ja andacan minulle ja minä heitin sen tuleen ja sijtä tuli tämä wasicka.

25. Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa,

25. Kun Moses näki, että kansa oli paljastettu; sillä Aaron oli heidän paljastanut häväistykseksi heidän vihollisillensa,

25. COsca Moses näki että Canssa oli paljas ( sillä Aaron oli heidän paljastanut häwäistyxexi heidän wiholisillens )

26. niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni. Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset.

26. Niin Moses seisoi leirin portissa ja sanoi: joka on Herran oma, se tulkaan minun tyköni; niin kokoontuivat hänen tykönsä kaikki Levin pojat,

26. Nijn Moses astui leirin porttijn ja sanoi: joca on HERran oma se tulcan minun tygöni: nijn cocounsit hänen tygöns caicki Lewin pojat.

27. Ja hän sanoi heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.'

27. Joille hän sanoi: näin sanoo Herra Israelin Jumala: jokainen sitokaan miekan kupeillensa: vaeltakaat lävitse, ja palaitkaat portista niin porttiin leirissä, ja tappakaat itsekukin veljensä, ja kukin ystävänsä, ja kukin lähimmäisensä.

27. Joille hän sanoi: näin sano HERra Israelin Jumala: jocainen sitocan miecan cupeillens waeldacat läpidze ja palaitcat portist nijn porttijn leirisä ja tappacan idzecukin weljens ja idzecukin ystäwäns ja idzecukin lähimmäisens.

28. Niin leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan; ja sinä päivänä kaatui kansaa noin kolmetuhatta miestä.

28. Niin Levin pojat tekivät Moseksen käskyn jälkeen: ja sinä päivänä lankesi kansasta liki kolmetuhatta miestä.

28. Nijn Lewin pojat teit Mosexen käskyn jälken. Ja sinä päiwänä langeis Canssasta liki colmetuhatta miestä.

29. Ja Mooses sanoi: Koska te nyt olette olleet omia poikianne ja veljiänne vastaan, niin vihkiytykää tänä päivänä Herran palvelukseen, että hän tänä päivänä antaisi siunauksen teille.

29. Moses sanoi: pyhittäkäät tänäpänä teidän kätenne Herralle, itsekukin pojassansa ja veljessänsä, että hän tänäpänä antais teille siunauksen.

29. Moses sanoi: Täyttäkät tänäpänä teidän käten HERralle idzecukin pojasans ja weljesäns että hän tänäpänä andais teille siunauxen.

30. Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: Te olette tehneet suuren synnin. Minä nousen nyt Herran tykö — jos ehkä voisin sovittaa teidän rikoksenne.

30. Toisna päivänä sanoi Moses kansalle: te olette tehneet suuren synnin; ja nyt minä astun ylös Herran tykö, jos minä mitämaks taidan sovittaa teidän rikoksenne.

30. TOisna päiwänä sanoi Moses Canssalle: te oletta tehnet suuren pahan: nyt minä astun ylös HERran tygö jos minä lepytän teidän ricoxen.

31. Ja Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: Voi, tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta.

31. Niin Moses palasi Herran tykö, ja sanoi: minä rukoilen; tämä kansa teki suuren synnin, ja he tekivät itsellensä kultaisia jumalia.

31. Nijn Moses palais HERran tygö ja sanoi: minä rucoilen tämä Canssa teki suuren synnin: sillä he teit idzellens cullaisita jumalita.

32. Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat.

32. Nyt siis anna heidän rikoksensa anteeksi; mutta jollei, niin pyyhi minut nyt pois sinun kirjastas, jonkas kirjoittanut olet.

32. Nyt sijs anna heidän ricoxens andexi mutta jolleica nijn pyhi minua pois sinun kirjastas jongas kirjoittanut olet.

33. Mutta Herra vastasi Moosekselle: Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani.

33. Ja Herra sanoi Mosekselle: joka minua vastaan syntiä tekee, sen minä pyyhin minun kirjastani.

33. Ja HERra sanoi Mosexelle: Cuinga? Joca minua wastan ricko sen minä pyhin minun kirjastani.

34. Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa.

34. Niin mene sinä nyt, ja johdata kansa sille sialle, josta minä olen sinulle puhunut: Katsos, minun enkelini käy sinun edelläs. Mutta minun etsikkopäivänäni kostan minä heidän rikoksensa.

34. Nijn mene sijs nyt ja johdata Canssa sille sialle josta minä olen sinulle puhunut: Cadzos minun Engelin käy sinun edelläs. Mutta sinä minun edzickopäiwäni costan minä heidän ricoxens.

35. Niin Herra rankaisi kansaa, koska he olivat teettäneet vasikan, jonka Aaron teki.

35. Ja niin löi Herra kansaa; että he olivat tehneet vasikan, jonka Aaron teki.

35. Ja nijn rangais HERra Canssa että he olit tehnet wasican jonga Aaron heille teki.