21 luku

Laki orjista. Säädöksiä hengen ja omaisuuden turvaamiseksi.

1. Nämä ovat ne oikeudet, jotka sinun tulee asettaa heidän eteensä:

1. Nämät ovat ne oikeudet, jotka sinun pitää paneman heidän eteensä:

1. NÄmät owat ne oikeudet jotca sinun pitä paneman heidän eteens.

2. Jos sinä ostat hebrealaisen orjan, niin hän palvelkoon kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän pääsköön vapaaksi maksutta.

2. Jos sinä ostat Hebrealaisen orjan, hänen pitää sinua palveleman kuusi vuotta; vaan seitsemäntenä pitää hänen lähtemän vapaana lunastamatta;

2. Jos sinä ostat Hebrerin orjan hänen pitä sinua palweleman cuusi wuotta waan seidzemendenä pitä hänen lähtemän wapana ehdollans.

3. Jos hän on tullut yksinäisenä, niin yksinäisenä lähteköönkin; mutta jos hän oli nainut, niin lähteköön vaimo hänen kanssaan.

3. Jos hän naimatoinna on ollut, naimatoinna pitää hänen myös lähtemän; vaan jos hän nainunna tuli, lähtekään emäntinensä.

3. Jos hän naimatoina on tullut naimatoina pitä hänen myös lähtemän waan jos hän nainuna tuli nijn lähtekän emändinens.

4. Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon, ja tämä on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, niin vaimo lapsinensa jääköön isännän omaksi, ja hän lähteköön yksinään.

4. Jos hänen isäntänsä antoi hänelle emännän, jos se on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, niin hänen emäntänsä ja lapsensa pitää oleman hänen isäntänsä omat, vaan itse hänen pitää lähtemän yksinänsä.

4. Jos hänen Isändäns andoi hänelle emännän ja hän on synnyttänyt hänelle poikia ja tyttäritä nijn hänen emändäns ja lapsens pitä oleman hänen Isändäns omat waan idze hänen pitä lähtemän yxinäns.

5. Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä tahdo päästä vapaaksi',

5. Mutta jos orja julkisesti sanoo: minä rakastan minun isäntääni, vaimoani ja lapsiani: en tahdo tulla minä vapaaksi,

5. Mutta jos orja sano: minä racastan minun Isändäni emändäni ja lapsiani en tahdo minä tulla wapaxi.

6. niin hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntänsä lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan.

6. Niin hänen isäntänsä viekään hänen tuomarien tykö, ja seisauttakaan hänet oveen, taikka pihtipieleen, ja lävistäkään isäntä hänen korvansa naskalilla, ja olkaan ijäti hänen orjansa.

6. Nijn hänen Isändäns wiekän hänen jumalten tygö taicka seisautacan hänen oween taicka pihtipieleen ja läwistäkän Isändä hänen corwans nascalilla ja olcan ijäns hänen orjans.

7. Jos joku myy tyttärensä orjaksi, älköön tämä pääskö vapaaksi, niinkuin miesorjat pääsevät.

7. Jos joku myy tyttärensä orjaksi, ei hänen pidä lähtemän niinkuin orjat lähtevät.

7. JOs jocu myy tyttärens orjaxi ei hänen pidä lähtemän nijncuin orja.

8. Jos hän ei miellytä isäntäänsä, sittenkuin tämä jo on määrännyt hänet itsellensä, niin tämä sallikoon lunastaa hänet pois. Vieraaseen kansaan älköön hänellä olko valtaa häntä myydä, kun hän hänet hylkää.

8. Jollei hän kelpaa isännällensä, joka ei tahdo häntä kihlata, niin hänen pitää antaman hänen lunastettaa; mutta muukalaiselle kansalle ei pidä oleman hänelle voimaa häntä myydä, tehden petollisesti hänen kanssansa.

8. Jollei hän kelpa Isännällens ja ei tahdo händä awioxi otta nijn hänen pitä andaman hänen lunastetta mutta muucalaiselle Canssalle ei pidä oleman hänellä woima händä myydä sillä hän on cadzonut hänen ylön.

9. Mutta jos hän määrää hänet pojallensa, niin antakoon hänen nauttia tyttärien oikeutta.

9. Mutta jos hän sen kihlaa pojallensa, niin antakaan hänen nautita tytärten oikeutta.

9. Mutta jos hän naitta pojallens hänen nijn andacan hänen nautita tyttären oikeutta.

10. Jos hän ottaa itselleen toisen vaimon, niin älköön vähentäkö ensimmäiseltä tämän ravintoa, vaatetusta ja aviollista oikeutta.

10. Jos hän pojallensa ottaa toisen, niin ei hänen pidä kieltämän häneltä hänen ravintoansa, vaatteitansa, ja asunto-oikeuttansa.

10. Jos hän pojallens otta toisen nijn ei hänen pidä kieldämän häneldä hänen rawindotans waatteitans ja Awioskäskyn oikeutta.

11. Jos hän ei tee hänelle näitä kolmea, niin lähteköön vaimo pois maksutta ja rahakorvauksetta.

11. Jollei hän tee hänelle näitä kolmea, niin sen pitää vapaana lähtemän lunastamatta.

11. Jollei hän tee hänelle näitä colme: nijn hänen pitä wapana lähtemän lunastamata.

12. Joka lyö ihmistä, niin että tämä kuolee, se rangaistakoon kuolemalla.

12. Joka lyö ihmisen niin että hän kuolee, hänen pitää totisesti kuoleman.

12. Joca lyö ihmisen nijn että hän cuole hänen pitä totisest cuoleman.

13. Mutta jos hän ei ole tehnyt sitä murha-aikeessa, vaan Jumala on sallinut sen vahingon tapahtua hänen kätensä kautta, niin minä määrään sinulle paikan, johon hän voi paeta.

13. Vaan jollei hän ole häntä väijynyt, mutta Jumala on antanut hänen langeta hänen käsiinsä, niin minä määrään sinulle paikan, johonka hänen pakeneman pitää.

13. Waan jollei hän ole hänen hengens jälken wäjynnyt mutta Jumala on andanut hänen tapaturmast langeta hänen käsijns nijn minä määrän sinulle paican johonga hänen pakeneman pitä.

14. Mutta jos joku menettelee niin rikollisesti lähimmäistänsä kohtaan, että tappaa hänet kavalasti, on sinun otettava hänet minun alttarinikin luota surmattavaksi.

14. Mutta jos joku ylpeydestä tappaa lähimmäisensä kavaluudella; sen sinun pitää ottaman minun alttariltanikin pois, kuolettaa.

14. Mutta jos jocu ylpeydest tappa lähimmäisens cawaludella sen sinun pitä ottaman minun Altarildanikin pois cuoletetta.

15. Joka lyö isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.

15. Joka lyö isäänsä taikka äitiänsä, sen pitää totisesti kuoleman.

15. JOca lyö Isäns taicka äitiäns hänen pitä totisest cuoleman.

16. Joka varastaa ihmisen ja joko myy hänet tahi pitää häntä hallussansa, se rangaistakoon kuolemalla.

16. Joka varastaa ihmisen ja myy hänen, eli löydetään hänen tykönänsä, sen pitää totisesti kuoleman.

16. Joca warasta ihmisen ja myy hänen ja löytän hänen tykönäns hänen pitä totisest cuoleman.

17. Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.

17. Ja joka kiroilee isäänsä ja äitiänsä, sen pitää totisesti kuoleman.

17. Ja joca kiroile Isäns ja äitiäns hänen pitä toisest cuoleman.

18. Jos miehet riitelevät keskenänsä ja toinen lyö toista kivellä tai nyrkillä, mutta tämä ei kuole, vaan joutuu vuoteen omaksi,

18. Koska miehet keskenänsä riitelevät, ja toinen lyö toistansa kivellä eli rusikalla, ja hän ei kuole vaan makaa vuoteessansa:

18. COsca miehet keskenäns rijtelewät ja toinen lyö toista kiwellä eli rusicalla ja ei cuole waan maca wuotesans/

19. niin olkoon, jos hän tointuu ja voi mennä ulos sauvaansa nojaten, lyöjä vapaa rangaistuksesta; korvatkoon ainoastaan hänen sairastamisaikansa ja pitäköön huolta hänen paranemisestaan.

19. Jos hän paranee, niin että hän käy ulos sauvansa nojalla, niin sen pitää syyttömän oleman joka löi: ainoastaan maksakaan hänen työnsä vahingon, josta hän on estetyksi tullut, ja hänen pitää kaiketi hänen terveeksi laittaman.

19. Jos hän parane nijn että hän käy ulos sauwans nojalla nijn sen pitä syyttömän oleman joca löi ainoastans maxacan hänen työns wahingon josta hän on estetyxi tullut ja andacan Lääkärin palcan.

20. Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan sauvalla, niin että tämä kuolee hänen käsiinsä, niin häntä rangaistakoon.

20. Kun joku lyö palveliaansa eli palkkapiikaansa sauvalla, niin että hän kuolee hänen käsiinsä: hän pitää kaiketi kostettaman.

20. COsca jocu lyö palcollistans sauwalla nijn että hän cuole hänen käsijns hänen pitä rangaistuxen kärsimän.

21. Mutta jos se elää päivän tai kaksi, niin älköön lyöjää rangaistako, sillä se on hänen omaa rahaansa.

21. Vaan jos hän päivän taikka kaksi elää, ei pidä häntä kostettaman, sillä se on hänen rahansa.

21. Waan jos hän päiwän taicka caxi elä ei pidä händä costettaman sillä se on hänen rahans.

22. Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä vaimon miehen vaatimuksen ja riidanratkaisijan harkinnan mukaan.

22. Jos miehet tappelevat keskenänsä, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin että hänen täytyy hedelmänsä kesken synnyttää; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hän pitää rahalla rangaistaman, sen jälkeen kuin vaimon mies häneltä anoo, ja se pitää annettaman arviomiesten ehdosta;

22. JOs miehet rijtelewät keskenäns ja louckawat rascan waimon nijn että häneldä lapsi huckan tule ja ei wahingo tapahdu nijn hänen pitä rahalla rangaistaman senjälken cuin waimon mies häneldä ano ja se pitä annettaman arwiomiesten ehdost.

23. Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä,

23. Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitää hänen antaman hengen hengestä.

23. Mutta jos jotacuta wahingota tule nijn pitä hänen andaman hengen hengest.

24. silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta,

24. Silmän silmästä, hampaan hampaasta, käden kädestä, jalan jalasta.

24. Silmän silmäst hamban hambast: käden kädest jalan jalast.

25. palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma mustelmasta.

25. Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.

25. Polton poltost haawan haawast sinimarjan sinimarjast.

26. Jos joku lyö orjaansa tai orjatartansa silmään ja turmelee sen, niin päästäköön hänet vapaaksi silmän tähden.

26. Joka lyö palveliansa eli palkkapiikansa silmän, ja turmeles sen, hänen pitää päästämän sen vapaaksi silmän tähden.

26. JOca lyö palcollisens silmän ja turmele sen hänen pitä päästämän hänen wapaxi silmän tähden.

27. Ja jos hän lyö orjaltaan tai orjattareltaan hampaan suusta, niin päästäköön hänet vapaaksi hampaan tähden.

27. Niin myös jos hän lyö palvelialtansa taikka palkkapiialtansa hampaan suusta, niin pitää hänen päästämän sen vapaaksi hampaan tähden.

27. Nijn myös jos hän lyö hänen palcolliseldans hamban suusta nijn pitä hänen päästämän händä wapaxi hamban tähden.

28. Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, niin härkä kivitettäköön, älköönkä sen lihaa syötäkö; mutta härän omistaja olkoon vapaa rangaistuksesta.

28. Jos härkä kuokaisee miehen eli vaimon, niin että hän kuolee: se härkä pitää kaiketi kivitettämän, ja ei pidä hänen lihaansa syötämän; ja niin on härjän isäntä viatoin.

28. JOs härkä cuocaise miehen eli waimon nijn että hän cuole se härkä pitä kiwitettämän ja ei pidä hänen lihans syötämän ja nijn on härjän Isändä wiatoin.

29. Mutta jos härkä on ennenkin puskenut ja sen isäntää on varoitettu eikä hän ole sitä vartioinut, ja jos se tappaa miehen tai naisen, niin härkä kivitettäköön, ja myös sen isäntä rangaistakoon kuolemalla.

29. Mutta jos härkä ennen oli harjaantunut kuokkimaan, ja sen isännälle oli todistusten kanssa ilmoitettu, ja ei hän korjannut häntä; jos hän sitte tappaa miehen eli vaimon, niin pitää härkä kivitettämän, ja hänen isäntänsä kuoleman.

29. Mutta jos härkä ennen oli harjandunut cuockiman ja hänen Isännällens oli sanottu ja ei hän corjannut händä jos hän sijtte tappa miehen eli waimon nijn pitä härkä kiwitettämän ja hänen Isändäns cuoleman.

30. Mutta jos hänelle määrätään lunastusmaksu, niin maksakoon henkensä lunnaiksi niin paljon, kuin hänelle määrätään.

30. Mutta jos hän rahalla pääsee, niin pitää hänen antaman henkensä lunastukseksi niin paljo kuin määrätään.

30. Mutta jos hän rahalla pääse nijn pitä hänen andaman hengens lunastuxexi nijn paljo cuin määrätän.

31. Jos se puskee pojan tai tytön, niin meneteltäköön saman lain mukaan.

31. Jos hän pojan eli tyttären kuokaisee, niin pitää yhdellä tavalla hänen kanssansa tehtämän.

31. Sillä tawalla pitä myös hänen cansans tehtämän jos hän pojan eli tyttären cuocaise.

32. Jos härkä puskee orjan tai orjattaren, niin maksakoon sen omistaja pusketun isännälle kolmekymmentä hopeasekeliä, ja härkä kivitettäköön.

32. Jos joku härkä kuokaisee palvelian eli palkkapiian, niin pitää hänen antaman heidän isännällensä kolmekymmentä hopiasikliä, ja härkä pitää kivitettämän.

32. Jos jocu härkä cuocaise palcollisen nijn pitä hänen andaman heidän Isännällens colmekymmendä hopia sicli ja härkä pitä kiwitettämän.

33. Jos joku jättää kaivon auki tahi kaivaa kaivon eikä peitä sitä, ja härkä tai aasi putoaa siihen,

33. Jos joku avaa kuopan, taikka kaivaa kuopan, jos ei hän sitä peitä, ja härkä eli aasi siihen putoo:

33. JOs jocu awa cuopan taicka caiwa cuopan jos ei hän sitä jällens peitä ja härkä eli Asi sijhen puto.

34. niin kaivon omistaja korvatkoon isännälle sen rahassa; mutta kuollut eläin olkoon hänen.

34. Niin pitää sen kuopan isäntä maksaman rahalla sen isännälle; mutta sen kuolleen pitää hänen oleman.

34. Nijn pitä sen cuopan Isändä maxaman rahalla toiselle mutta sen cuolluen pitä hänen oleman.

35. Jos jonkun härkä puskee toisen härän kuoliaaksi, niin myykööt elävän härän ja jakakoot sen hinnan, ja myös kuolleen jakakoot keskenään.

35. Jos jonkun härkä kuokkii toisen miehen härjän, että se kuolee, niin pitää heidän myymän sen elävän härjän, ja jakaman rahan, niin myös sen kuolleen härjän pitää heidän jakaman.

35. JOs jongun härkä cuocki toisen miehen härjän että se cuole nijn pitä heidän myymän sen eläwän härjän ja jacaman rahan nijn myös cuollen härjän jacaman.

36. Jos taas oli tunnettua, että se härkä ennenkin oli puskenut eikä sen isäntä ollut sitä vartioinut, niin antakoon härän härästä, mutta kuollut olkoon hänen.

36. Elikkä jos se oli tiettävä, että härkä on ennen tottunut kuokkimaan, ja hänen isäntänsä ei korjannut häntä, niin hänen pitää antaman härjän härjästä, ja se kuollut pitää hänen oleman.

36. Elickä jos se oli tiettäwä että se härkä on ennen tottunut cuockiman ja hänen Isändäns ei corjannut händä nijn hänen pitä andaman härjän härjästä ja se cuollut pitä hänen oleman.