15 luku

Israelilaisten kiitosvirsi. Kansa napisee Maarassa. Tulo Eelimiin.

1. Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin: Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi.

1. Silloin veisasi Moses ja Israelin lapset Herralle tämän virren, ja sanoivat: Minä veisaan Herralle, sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.

1. SIlloin weisais Moses ja Israelin lapset HERralle tämän wirren ja sanoit: Minä weisan HERralle sillä hän on sangen jalon työn tehnyt hewoisen ja waunun hän mereen syöxi.

1. Silloin weisasi Moses ia Israelin Lapset HERRALLE temem weisun/ ia sanoit. MIne tadon HERRALLE weisata/ Sille hen on Cunnialisen Töön tehnyt/ Hingistit ia Rattat hen Merehen sööxi. (Silloin weisasi Moses ja Israelin lapset HERRALLE tämän weisun/ ja sanoit. Minä tahdon HERRALLE weisata/ Sillä hän on kunniallisen työn tehnyt/ Hingistit ja rattaat hän merehen syöksi.)

2. Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä.

2. Herra on minun väkevyyteni ja kiitosvirteni, ja on minun autuuteni. Hän on minun Jumalani, ja minä rakennan hänelle majan, hän on minun Isäni Jumala, ja minä ylistän häntä.

2. HERra on minun wäkewyten ja kijtoswirten ja on minun autuuden. Hän on minun Jumalan ja minä cunnioitan händä hän on minun Isäni Jumala ja minä ylistän händä.

2. HERRA on minun Wäkewythen ia Kijtoswirthen/ ia ombi minun Terueythen. Se on minun Jumalan/ Mine tadhon hende cunnioitta/ Hen on minun Iseni Jumala ia mine tadhon hende yliste. (HERRA on minun wäkewyyteni ja kiitoswirteni/ ja ompi minun terweyteni. Se on minun Jumalani/ Minä tahdon häntä kunnioittaa/ Hän on minun Isäni Jumala ja minä tahdon häntä ylistää.)

3. Herra on sotasankari, Herra on hänen nimensä.

3. Herra on äsken sotamies: Herra on hänen nimensä.

3. HERra on äsken sotamies HERra on hänen nimens.

3. HERRA ombi se oikia Sotamies/ HERRA ombi henen Nimense. (HERRA ompi se oikea sotamies/ HERRA ompi hänen nimensä.)

4. Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen, hänen valitut vaunusoturinsa hukkuivat Kaislamereen.

4. Pharaon vaunut ja hänen sotaväkensä syöksi hän mereen. Hänen valitut päämiehensä ovat upotetut Punaiseen mereen.

4. Pharaon waunut ja hänen sotawäkens syöxi hän mereen. Hänen walitut päämiehens owat upotetut punaiseen mereen.

4. Pharaonin Rattat/ ia henen wäens hen sööxi merehen. Henen vlgoswalitut päruchtinans ouat vpotetut sihen punaisen mereen. (Pharaon rattaat/ ja hänen wäkensä hän syöksi merehen. Hänen uloswalitut pääruhtinaansa owat upotetut siihen Punaiseen Mereen.)

5. Syvyys peitti heidät; he vajosivat pohjaan niinkuin kivi.

5. Syvyys on heitä peittänyt, ja vajosivat pohjaan, niinkuin kivi.

5. Sywyys on heitä peittänyt ja wajoisit pohjaan nijncuin kiwi.

5. Sywyys on heite peittenyt/ he vaioit pohian ninquin kiui. (Sywyys on heitä peittänyt/ he wajosit pohjaan niinkuin kiwi)

6. Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo, sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.

6. Herra, sinun oikia kätes osotti hänensä voimalliseksi väkevyydessä: Herra, sinun oikia kätes on lyönyt vihollisen.

6. HERra sinun oikia kätes teke suuren ihmen HERra sinun oikia kätes on lyönyt wiholisen.

6. HERRA sinun oikia kätes teke swren ihmen/ HERRA sinun oikia kätes on löönyt wiholiset. (HERRA sinun oikea kätesi tekee suuren ihmeen/ HERRA sinun oikea kätesi on lyönyt wiholliset.)

7. Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät niinkuin korret.

7. Ja sinun suurella kunniallas olet sinä sinun vihollises kukistanut, sillä koska sinä lähetit hirmuisuutes, kulutti se heidät niinkuin korren.

7. Ja sinun suurella cunniallas olet sinä sinun wiholises cukistanut Sillä cosca sinä lähetit hirmuisudes culutti se heidän nijncuin corren.

7. Ja sinun swrella Cunniallas/ sine olet ne sinun wastanseisoias cukistanut. Sille cosca sine annoit vlostulla sinun hirmusudhes/ culutti se heidhet ninquin cordhen. (Ja sinun suurella kunniallasi/ Sinä ole ne sinun wastaan seisojasi kukistanut. Sillä koska sinä annoit ulostulla sinun hirmuisuutesi/ kulutti se heidät niinkuin korren.)

8. Ja sinun vihasi puhalluksesta kasaantuivat vedet, laineet seisahtuivat roukkioiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.

8. Ja sinun vihas puhalluksen kautta kokoontuivat vedet; ja virrat seisoivat niinkuin roukkioissa, syvyydet niinkuin hyytyivät keskelle merta.

8. Sinun puhaldamises cautta cocounsit wedet ja wirrat seisoit rouckioisa: sywydet cocounsit keskellä merta.

8. Ja sinun Twlispäs cautta/ ylesannoit wedhet heidhens/ ia wirtauaiset wedhet piseinyt/ Ne sywydhet culieskelit toinen toisestans keskelle mertä. (Ja sinun tuulispääsi kautta / ylösannoit wedet heidänsä/ ja wirtaawaiset wedet pisälnyt/ Ne sywyydet kuljeskelit toinen toisestansa keskelle merta.)

9. Vihollinen sanoi: 'Minä ajan takaa, minä saavutan heidät, minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni; minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät.'

9. Vihollinen sanoi: minä ajan takaa ja saavutan heitä, ja saalista jaan, ja heihin minun mieleni jäähdytän: minä vedän ulos miekkani, ja minun käteni pitää heitä hukuttaman.

9. Wiholinen sanoi: minä ajan taca ja saawutan heitä ja saalista jaan ja heihin minun mieleni jähdytän: minä wedän ulos minun mieckani ja minun käteni pitä heitä hucuttaman.

9. Se wiholinen sanoi/ mine tadhon heite tacaaia/ ia käsitte/ ia Saalist iaca/ ia heihin minun mieleni sammutta. Mine vloswedhän minun Mieckan/ ia minun käten pite heite mestaman. (Se wihollinen sanoi/ minä tahdon heitä takaa ajaa/ ja käsittää / ja saalista jakaa/ ja heihin minun mieleni sammuttaa. Minä uloswedän minun miekkani/ ja minun käteni pitää heitä mestaamaan.)

10. Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy.

10. Silloin sinun tuules puhalsi, ja meri peitti heidät, ja he pohjaan vajosivat, niinkuin lyijy, väkevissä vesissä.

10. Silloin sinun tuules puhalsi ja meri heitä peitti ja he pohjaan wajoisit nijncuin Blyjy wäkewis wesis.

10. Silloin sinun Twles puhalsi/ ia Meri heite peitti/ Ja he waioit ninquin Siantina wäkewise wesis. (Silloin sinun tuulesi puhalsi/ ja meri heitä peitti/ Ja he wajoit niinkuin siantina wäkewissä wesissä.)

11. Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa! Kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo; sinä ylistettävissä teoissa peljättävä, sinä ihmeitten tekijä!

11. Herra, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun kaltaises, joka olet niin korkia ja pyhä, hirmullinen, kiitettävä ja ihmetten tekiä?

11. HERra cuca on sinun wertas jumalten seas? cuca on sinun caltaises joca olet nijn jalo ja pyhä: hirmullinen kijtettäpä ja ihmetten tekiä.

11. HERRA/ cuca on sinun wertas Jumaloitten seas ? Cuca ombi sinun caltaises/ ioca olet nin ialo/ Pyhe ia hirmulinen/ kitettäpe/ ia Ihmecten Tekiä? (HERRA/ kuka on sinun wertasi jumaloitten seassa? Kuka ompi sinun kaltaisesi/ joka olet niin jalo/ Pyhä ja hirmullinen/ kiitettäwä/ ja ihmeitten tekijä?)

12. Sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät.

12. Koskas oikian kätes ojensit, niin maa heidät nieli.

12. Coscas oikian kätes ojensit nijn maa heitä nieli.

12. Coska sine kädes oiensit/ nin maa heite ylesnieli. (Koska sinä kätesi ojensit/ niin maa heitä ylösnieli.)

13. Mutta armossasi sinä johdatit lunastamaasi kansaa, sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.

13. Sinä olet johdattanut laupiudessas tämän kansan, jonkas pelastit, ja olet vienyt heidän väkevyydessäs sinun pyhään asumisees.

13. Sinä olet johdattanut laupiudesas tämän Canssan jongas pelastit ja olet wienyt heidän wäkewydesäs sinun pyhän asumisees.

13. Sine olet iodhattanut laupiuxesa sinun Canssas/ iongas pelastit ia veit heidhet sinun wäkewydheses/ sinun pyheen Asumisees. (Sinä olet johdattanut laupiuksessa sinun kansasi/ jonkas pelastit ja weit heidät sinun wäkewyydessäsi/ sinun pyhään asumiseesi.)

14. Kansat kuulivat sen ja vapisivat, tuska valtasi Filistean asukkaat.

14. Koska kansat sen kuulevat, vapisevat he: ahdistus käsittää Philistealaiset.

14. Cosca Canssat sen cuulewat wapisewat he: ahdistus käsittä Philisterit.

14. Cosca Canssat sen cwlit/ vapitzit he/ Adhistos tuli Philisterin päle. (Koska kansat sen kuulit/ wapisit he/ Ahdistus tuli philisterin päälle.)

15. Silloin peljästyivät Edomin ruhtinaat, Mooabin sankarit valtasi vavistus, kaikki Kanaanin asukkaat menehtyivät pelkoon.

15. Silloin hämmästyvät Edomin ruhtinaat, ja vapistus tarttuu Moabin sankareihin: kaikki kanaanin maan asuvaiset raukeavat.

15. Silloin hämmästywät Edomin Ruhtinat ja wapistus tarttu Moabin sangareihin caicki Canaan maan asuwaiset raukewat.

15. Silloin hemmestuit Edomin päruchtinat/ Ja cauhistos tartui Moabin Sangarihin/ Caiki Canaan Asuiat condattihin. (Silloin hämmästyit Edomin pääruhtinaat/ Ja kauhistus tarttui Moabin sankarihin/ Kaikki Kanaan asujat kondattihin (raukeawat 1642).)

16. Kauhu ja väristys valtasi heidät; sinun käsivartesi väkevyyden tähden he kävivät mykiksi niinkuin kivi. Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut.

16. Tulkoon hämmästys heidän päällensä, ja pelko sinun väkevän käsivartes kautta, he vaijetkoon niinkuin kivi, siihenasti että sinun kansas, Herra, lävitse käy, jonka sinä saanut olet.

16. Tulcon hämmästys heidän päällens ja pelco sinun wäkewän käsiwartes cautta että he puunduisit nijncuin kiwi: sijhenasti että sinun Canssas HERra läpidzen käy sijhenasti että Canssa läpidze käy jonga sinä saanut olet.

16. Anna hemmestus langeta heiden pälens/ ia pelco sinun wäkeuen Käsiuardes cautta/ ette he patuisit ninquin kiui/ Sihenasti sinun Canssas HERRA lepitze tuleuat/ sihenasti sinun Canssas lepitze tuleuat/ iongas olet saanut. (Anna hämmästys langeta heidän päällensä/ ja pelko sinun wäkewän käsiwartesi kautta/ että he paatuisit niinkuin kiwi/ Siihen asti sinun kansasi HERRA läwitse tulewat/ siihen asti sinun kansasi läwitse tulewat/ jonkas olet saanut.)

17. Sinä viet heidät perille ja istutat heidät vuorelle, joka on sinun perintöosasi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut, pyhäkköösi, Herra, jonka sinun kätesi ovat tehneet.

17. Johdata heitä ja istuta heitä sinun perimises vuorelle, jonka sinä Herra asumisekses tehnyt olet: sinun pyhyytes tykö, Herra, jonka sinun kätes vahvistaneet ovat.

17. Johdata heitä ja istuta heitä sinun perimises wuorelle jonga sinä HERra asumisexes tehnyt olet sinun pyhydes tygö HERra ionga sinun kätes walmistanet owat.

17. Jodhata heite siselle/ ia iurittele sinun perimises woren päle/ ionga sine HERRA sinun Asumisexes tehnyt olet/ Sinun pyhydhes tyge HERRA/ ionga sinun kädhes ouat walmistaneet. (Johdata heitä sisälle/ ja juurittele sinun perimisesi wuoren päälle/ jonka sinä HERRA sinun asumiseksesi tehnyt olet/ Sinun pyhyytesi tykö HERRA/ jonka sinun kätesi owat walmistaneet.)

18. Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti.

18. Herra hallitsee alati ja ijankaikkisesti.

18. HERra hallidze ijancaickisest ja ilman loputa.

18. HERRAN pite hallitzeman ijancaikisesta ia edhemme/ (HERRAN pitää hallitseman iankaikkisesti ja edemmäs/)

19. Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, palautti Herra meren vedet heidän päällensä; mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki.

19. Sillä Pharaon hevoset menivät mereen, vaunuinensa ja ratsasmiehinensä, ja Herra palautti meren vedet heidän päällensä. Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta.

19. Sillä Phrao meni mereen hewoisinens waunuinens ja radzasmiehinens ja HERra palautti meren wedet heidän päällens. Mutta Israelin lapset käwit cuiwana keskeldä merta.

19. Sille Radzahin Pharao meren sisellemeni Rattahinens/ ia Hingistinens/ ia Satamiehinens/ Ja HERRA annoi meren iellens heidhen pälens langeta. Mutta Israelin Lapset keuit quiuana sen meren lepitze. (Sillä ratsahin pharao meren sisälle meni rattahinensa/ hingistinensä/ sotamiehinensä/ ja HERRA antoi meren jällens heidän päällensä langeta. Mutta Israelin lapset käwit kuiwana sen meren läpitse.)

20. Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden.

20. Ja MirJam prophetissa, Aaronin sisar, otti kanteleen käteensä, ja kaikki vaimot seurasivat häntä kanteleilla ja hypyllä.

20. JA MirJam Prophetissa Aaronin sisar otti candelen käteens ja caicki waimot seuraisit händä candeleilla ja hypyllä.

21. Ja Mirjam viritti heille virren: Veisatkaa Herralle, sillä hän on ylen korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi.

21. Ja MirJam vastasi heitä: Veisatkaat Herralle: sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.

21. Ja MirJam weisais heidän edelläns: Weisatcam HERralle sillä hän on sangen jalon työn tehnyt miehen ja hewoisen hän mereen syöxi.

22. Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä.

22. Niin Moses antoi Israelin lasten vaeltaa Punaisen meren tyköä, ja he menivät Suurin korpeen: ja matkustivat kolme päivää korvessa, ja ei löytäneet vettä.

22. NIin Moses andoi waelda Israelin lapset punaisen meren tykö Surrin corpe cohden ja he matcustit colme päiwä corwes ja ei löytänet wettä.

23. Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta. Sentähden paikka sai nimen Maara.

23. Niin he tulivat Maraan, vaan eivät saaneet juoda sitä vettä Marassa, sillä se oli ylen karvas; josta se paikka kutsutaan Mara.

23. Nijn he tulit Maraan waan ei he saanet juoda sitä wettä Maras sillä se oli ylön carwas josta se paicka cudzutan Mara.

24. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: Mitä me juomme?

24. Siinä napisi kansa Mosesta vastaan, sanoen: mitä me juomme?

24. Sijnä napisit Canssa Mosesta wastan sanoden: mitä me juomme?

25. Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä.

25. Mutta hän huusi Herran tykö, ja Herra osotti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vedet tulivat makiaksi. Siinä pani hän heidän eteensä käskyn ja oikeuden, ja kiusasi siinä heitä.

25. Mutta hän huusi HERran tygö: Ja HERra osotti hänelle puun jonga hän heitti weteen ja wedet tulit makiaxi.

26. Hän sanoi: Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.

26. Ja sanoi: jos sinä kuulet sinun Herras Jumalas äänen, ja teet mikä oikeus on hänen edessänsä, ja panet hänen käskynsä sinun korviis, ja pidät kaikki hänen säätynsä: niin en minä pane sinun päälles yhtäkään vitsausta niistä, jotka minä Egyptiläisten päälle pannut olen; sillä minä olen Herra sinun parantajas.

26. Sijnä pani hän heidän eteens käskyn ja oikeuden ja kiusais sijnä heitä ja sanoi: jos sinä cuulet sinun HERras Jumalas änen ja teet mikä oikeus on hänen edesäns ja panet hänen käskyns sinun corwijs ja pidät caicki hänen säätyns nijn en minä pane sinun päälles yhtäkän widzausta nijstä jotca minä Egyptiläisten päälle pannut olen sillä minä olen HERra sinun parandajas.

27. Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen.

27. Ja he tulivat Elimiin, siellä on kaksitoistakymmentä lähdettä, ja seitsemänkymmentä palmupuuta: siellä he sioittivat itsensä vetten tykö.

27. JA he tulit Elimijn siellä oli caxitoistakymmendä lähdettä ja seidzemenkymmendä palmupuuta siellä he sioitit idzens wetten tygö.