13 luku

Esikoisten pyhittämisestä Herralle. Israelilaisten kulku Kaislamerta kohti. Pilven- ja tulenpatsas.

1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

1. Ja Herra puhui Mosekselle ja sanoi:

1. JA HERra puhui Mosexelle ja sanoi:

2. Pyhitä minulle jokainen esikoinen, jokainen, joka israelilaisten seassa, sekä ihmisistä että karjasta, avaa äidinkohdun; se on minun.

2. Pyhitä minulle jokainen esikoinen, kuka ikänänsä äitinsä kohdun avaa Israelin lasten seassa, sekä ihmisistä että eläimistä: ne ovat minun.

2. Pyhitä minulle jocainen esicoinen cucaikänäns ensin äitins cohdun awa Israelin lasten seas sekä ihmisistä että eläimistä sillä ne owat minun.

3. Ja Mooses sanoi kansalle: Muistakaa tämä päivä, jona te lähditte Egyptistä, orjuuden pesästä; sillä Herra vei teidät sieltä pois väkevällä kädellä. Sentähden älköön mitään hapanta syötäkö.

3. Niin sanoi Moses kansalle: muistakaat tämä päivä, jona te olette lähteneet Egyptistä, orjuuden huoneesta, että Herra on teidät täältä johdattanut väkevällä kädellä. Sentähden ei pidä syötämän hapointa.

3. Nijn sanoi Moses Canssalle: muistacat tämä päiwä jona te oletta lähtenet Egyptist orjuden huonesta että HERra on teidän tääldä johdattanut wäkewällä kädellä. Sentähden ei sinun pidä syömän hapoinda.

4. Tänä päivänä aabib-kuussa te lähditte.

4. Tänäpänä olette lähteneet, sillä kuulla Abib.

4. Tänäpänä oletta te lähtenet sillä cuulla Abib.

5. Ja kun Herra vie sinut kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, jonka hän sinun isillesi vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle, siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, niin vietä tämä jumalanpalvelus tässä kuussa.

5. Ja on tapahtuva, koska Herra sinun tulla antaa Kanaanealaisten, Hetiläisten, Amorilaisten, Heviläisten ja Jebusilaisten maalle, jonka hän sinun isilles on vannonut antaaksensa sinulle: sen maan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, niin sinun pitää tämän palveluksen tekemän tällä kuulla:

5. Cosca HERra anda tulla sinun Cananerein Hetherein Amorrerein Hewerein ja Jebuserein maalle jonga hän sinun Isilles on wannonut andaxens sinulle sen maan josa riesca ja hunajata wuota nijn sinun pitä tämän palweluxen tekemän tällä cuulla:

6. Syö seitsemänä päivänä happamatonta leipää, ja seitsemäntenä päivänä olkoon Herran juhla.

6. Seitsemän päivää pitää sinun syömän happamatointa leipää, ja seitsemäntenä päivänä on Herran juhla.

6. Seidzemen päiwä pitä sinun syömän happamatoinda leipä ja seidzemendenä päiwänä on HERran juhla.

7. Happamatonta leipää syötäköön näinä seitsemänä päivänä; älköön mitään hapanta olko, älköön olko hapanta taikinaa koko sinun maassasi.

7. Sentähden pitää seitsemän päivää syötämän happamatointa leipää, ja ei pidä sinun tykönäs yhtään hapointa taikinaa nähtämän; eikä hapointa leipää pidä nähtämän kaikissa sinun maas äärissä.

7. Sentähden pitä sinun seidzemen päiwä syömän happamatoinda leipä ettei sinun tykönäs yhtän hapoinda taikinata eikä hapoinda leipä pidä nähtämän caikisa sinun maas ärisä.

8. Ja kerro pojallesi sinä päivänä ja sano: 'Näin tehdään sen johdosta, mitä Herra minulle teki, kun minä lähdin Egyptistä.'

8. Ja sinun pitää ilmoittaman sinun pojalles sinä päivänä, sanoen: (tämän minä pidän) sentähden että Herra teki näin minun kanssani, koska minä läksin Egyptistä.

8. Ja sinun pitä sanoman sinun pojalles sinä päiwänä sanoden: tämän me pidämme sentähden että HERra teki näin meidän cansam cosca me läxim Egyptistä.

9. Ja se olkoon merkkinä sinun kädessäsi ja muistutuksena sinun otsallasi, että Herran laki olisi sinun suussasi; sillä Herra vei sinut väkevällä kädellä pois Egyptistä.

9. Sentähden pitää tämä oleman sinulle merkiksi sinun kädessäs, ja muistoksi sinun edessäs, että Herran käsky pitää oleman sinun suussas; sillä Herra on väkevällä kädellä sinun johdattanut Egyptistä.

9. Sentähden tämän pitä oleman sinulle merkixi sinun kädesäs ja muistoxi sinun edesäs että HERran käsky pitä oleman sinun suusas että HERra on wäkewällä kädellä sinun johdattanut Egyptistä.

10. Sentähden noudata tätä säädöstä määräaikanansa vuodesta vuoteen.

10. Sentähden pidä tämä sääty ajallansa vuosi vuodelta.

10. Sentähden pidä tämä sääty ajallans wuosiwuodelda.

11. Ja kun Herra on vienyt sinut kanaanilaisten maahan, niinkuin hän on sinulle ja sinun isillesi vannonut, ja kun hän on sen sinulle antanut,

11. Ja koska Herra on sinun vienyt Kanaanealaisten maalle, niinkuin hän sinulle ja sinun isilles vannonut on, ja antanut sen sinulle,

11. COsca HERra on sinun wienyt Cananerein maalle nijncuin hän sinulle ja sinun Isilles wannonut on ja andanut sen sinulle.

12. niin luovuta Herralle kaikki, mikä avaa äidinkohdun; ja kaikki ensiksisyntyneet karjastasi, urospuolet, olkoot Herran.

12. Niin pitää sinun eroittaman Herralle jokaisen kuin avaa äitinsä kohdun, ja jokaisen esikoisen eläinten seassa, kuin sinulla on: kaikki miehenpuoli on Herran.

12. Nijn pitä sinun eroittaman HERralle jocaidzen cuin awa äitins cohdun ja esicoisen eläinden seas cuin sinulla on caicki miehenpuoli on HERran.

13. Mutta jokainen aasin ensiksisynnyttämä lunasta lampaalla; mutta jos et sitä lunasta, niin taita siltä niska. Ja lunasta jokainen ihmisen esikoinen poikiesi seassa.

13. Mutta kaikki aasin esikoiset pitää sinun lunastaman karitsalla; jollet sinä lunasta sitä, niin väännä niskat rikki. Mutta jokaisen esikoisen ihmisistä sinun lastes seassa pitää sinun lunastaman.

13. Mutta caicki Asin esicoiset pitä sinun lunastaman lamballa: Jollet sinä lunasta sitä nijn wäännä niscat ricki. Mutta jocaidzen esicoisen ihmisistä sinun lastes seas pitä sinun lunastaman.

14. Ja kun sinun poikasi vastaisuudessa kysyy sinulta ja sanoo: 'Mitä tämä merkitsee?' niin vastaa hänelle: 'Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä, orjuuden pesästä.

14. Ja koska sinun poikas kysyy sinulta tästedes: mikä tämä on? pitää sinun sanoman hänelle: Herra on johdattanut meitä väkevällä kädellä Egyptistä, orjuuden huoneesta.

14. Ja cosca sinun poicas kysy sinulle tänäpänä eli huomena: mikä tämä on? sinun pitä sanoman hänelle: HERra on johdattanut meidän wäkewällä kädellä Egyptistä orjuden huonesta.

15. Sillä kun farao paatui ja kieltäytyi päästämästä meitä, surmasi Herra kaikki esikoiset Egyptin maassa, ihmisten esikoisista karjan esikoisiin asti. Sentähden minä uhraan Herralle jokaisen urospuolen, joka avaa äidinkohdun, ja jokaisen esikoisen pojistani minä lunastan.'

15. Sillä se tapahtui, koska Pharao kovuutti itsensä ja ei tahtonut meitä päästää, että Herra löi kuoliaaksi jokaisen esikoisen Egyptin maalla, ihmisen esikoisesta niin eläinten esikoiseen asti: sentähden uhraan minä Herralle jokaisen kuin äitinsä kohdun avaa, joka miehenpuoli on, ja jokaisen, esikoisen minun lapsistani lunastan minä.

15. Sillä cosca Pharao ei tahtonut meitä päästä löi HERra cuoliaxi jocaidzen esicoisen Egyptin maalla ihmisen esicoisesta nijn eläinden esicoisen asti: sentähden uhran minä HERralle jocaidzen cuin ensin äitins cohdun awa joca miehenpuoli on ja jocaidzen esicoisen minun lapsistani lunastan minä.

16. Ja se olkoon merkkinä sinun kädessäsi ja muistolauseena sinun otsallasi; sillä Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä.

16. Ja tämän pitää oleman merkiksi sinun kädessäs, ja muistoksi sinun edessäs: että Herra on johdattanut meidät väkevällä kädellä Egyptistä.

16. Ja tämän pitä oleman merkixi sinun kädesäs ja muistoxi sinun edesäs että HERra on johdattanut meidän wäkewällä kädellä Egyptistä.

17. Mutta kun farao oli päästänyt kansan, ei Jumala johdattanut heitä sitä tietä, joka kulki filistealaisten maan kautta, vaikka se oli suorin, sillä Jumala ajatteli, että kansa ehkä katuisi nähdessänsä sodan syttyvän ja palaisi Egyptiin;

17. Ja tapahtui, koska Pharao oli päästänyt kansan, niin ei Jumala johdattanut heitä tietä Philistealaisten maan lävitse, joka tärkin oli; sillä Jumala sanoi, ettei kansa joskus katuisi, koska he näkisivät sodan heitänsä vastaan, ja palajaisi Egyptiin.

17. COsca Pharao oli päästänyt Canssan ei Jumala johdattanut heitä sitä teitä Philisterein maan läpidze joca tärkin oli: sillä Jumala ajatteli että Canssa joscus catuis cosca he näkisit sodan heitäns wastan ja palajaisit Egyptijn.

18. vaan Jumala antoi kansan poiketa erämaan tietä myöten Kaislamerta kohti. Ja taisteluun valmiina israelilaiset lähtivät Egyptin maasta.

18. Sentähden hän johdatti kansan ympärinsä, korven lävitse Punaista merta kohden. Ja Israelin lapset läksivät viisin joukoin Egyptin maalta.

18. Sentähden hän johdatti Canssan ymbärins corwen läpidze punaista merta cohden. Ja Israelin lapset läxit warustettuna Egyptin maalda.

19. Ja Mooses otti mukaansa Joosefin luut; sillä tämä oli vannottanut israelilaisia ja sanonut: Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä mukananne.

19. Ja Moses otti myötänsä Josephin luut: sillä hän oli kovasti vannottanut Israelin lapset, sanoen: Jumala on tosin teitä etsivä, niin viekäät minun luuni täältä myötänne.

19. Ja Moses otti myötäns Josephin luut: sillä hän oli wannottanut Israelin lapset sanoden: Jumala on teitä edziwä nijn wiekät minun luuni tääldä myötän.

20. Ja he lähtivät liikkeelle Sukkotista ja leiriytyivät Eetamiin, erämaan reunaan.

20. Niin he läksivät Sukkotista, ja sioittivat heitänsä Etamiin, joka on korven ääressä.

20. Nijn he läxit Suchothista ja sioitit heidäns Etamin corpe likemmä.

21. Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä.

21. Ja Herra kävi heidän edellänsä päivällä pilven patsaassa, johdattaaksensa heitä tiellä, ja yöllä tulen patsaassa, valistaaksensa heitä vaeltamaan, sekä yöllä että päivällä.

21. Ja HERra käwi heidän edelläns päiwällä pilwen padzas johdataxens heitä oikiata tietä: ja yöllä tulen padzas walistaxens heitä waeldaman sekä yöllä että päiwällä.

22. Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä.

22. Pilven patsas ei erinnyt päivällä, eikä tulen patsas yöllä kansan edestä.

22. Pilwen padzas ei erinnyt Canssasta päiwällä eikä tulen padzas yöllä.