4 luku

Mooses palaa Egyptiin israelilaisten luo.

1. vastasi ja sanoi: Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt'.

1. Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikä ole kuuliaiset minun äänelleni; vaan sanovat: ei ole Herra näkynyt sinulle.

1. MOses wastais ja sanoi: cadzo ei he usco minua eikä ole cuuliaiset minun änelleni waan sanowat: ei ole HERra näkynyt sinulle:

2. Herra sanoi hänelle: Mikä sinulla on kädessäsi? Hän vastasi: Sauva.

2. Herra sanoi hänelle: mikä se on sinun kädessäs? Hän sanoi: sauva.

2. HERra sanoi hänelle: mikä se on sinun kädesäs? hän sanoi: sauwa.

3. Hän sanoi: Heitä se maahan. Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä.

3. Ja hän sanoi: heitä se maahan, ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui kärmeeksi. Ja Moses pakeni häntä.

3. Ja hän sanoi: heitä se maahan ja hän heitti sen maahan ja se muuttui kärmexi ja Moses pakeni händä.

4. Mutta Herra sanoi Moosekselle: Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön. Niin hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.

4. Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes, ja rupee hänen pyrstöönsä. Niin hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.

4. Mutta HERra sanoi Mosexelle: ojenna sinun kätes ja rupe hänen pyrstööns. Nijn hän ojensi kätens ja rupeis häneen ja se muuttui sauwaxi hänen kädesäns.

5. — Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt.

5. Sentähden pitää heidän uskoman, että Herra on näkynyt sinulle, heidän isäinsä Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala.

5. Sentähden pitä heidän uscoman että HERra on näkynyt sinulle heidän Isäins Jumala Abrahamin Jumala Isaachin Jumala ja Jacobin Jumala.

6. Ja Herra sanoi vielä hänelle: Pistä kätesi poveesi. Ja hän pisti kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi.

6. Ja Herra sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen poveensa. Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli spitalinen niinkuin lumi.

6. Ja HERra sanoi wielä hänelle: pistä kätes sinun powees. Ja cosca hän weti sen ulos cadzo hänen kätens oli spitalinen nijncuin lumi.

7. Ja hän sanoi: Pistä kätesi takaisin poveesi. Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa.

7. Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen poveensa, ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin hänen ihonsa.

7. Ja hän sanoi: pistä kätes jällens powees ja hän pisti kätens jällens poweens ja weti jällens sen ulos powestans ja cadzo se tuli nijncuin muukin hänen ihons.

8. Herra sanoi: Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon.

8. Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles yhden ihmeen tähden, niin he uskovat sinun äänes toisen ihmeen tähden.

8. Jollei he sinua usco eikä ole cuuliaiset sinun änelles yhden ihmen tähden nijn he uscowat sinun änes toisen ihmen tähden.

9. Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla.

9. Jollei he usko niitä kahta ihmettä, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles, niin ota vettä virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla.

9. Jollei he usco nijtä cahta ihmettä eikä ole cuuliaiset sinun änelles nijn ota wettä wirrasta ja caada cuiwalle maalle nijn se wesi jongas olet ottanut wirrasta tule werexi cuiwalla maalla.

10. Niin Mooses sanoi Herralle: Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.

10. Niin sanoi Moses Herralle: Ah Herra, en ole minä tähän asti puhelias mies ollut, enkä myös sitte kuin sinä palvelias kanssa puhunut olet; sillä minulla on hidas puhe ja kankia kieli.

10. NIin sanoi Moses HERralle: ah HERra en ole minä tähän asti puheljas mies ollut sitten cuins sinun palwelias cansa puhunut olet: sillä minulla on hidas puhe ja cangia kieli.

11. Ja Herra sanoi hänelle: Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?

11. Ja Herra sanoi hänelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, eli näkevän taikka sokian? Enkö minä Herra (ole niitä tehnyt)?

11. Ja HERra sanoi hänelle: cuca on luonut ihmisen suun? eli cuca on tehnyt mykän taicka cuuroin eli näkewän taicka sokian? engö minä HERra ole nijtä tehnyt.

12. Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava.

12. Mene siis nyt, minä olen sinun suussas, ja opetan sinua, mitä sinun puhuman pitää.

12. Mene sijs nyt minä olen sinun suusas ja opetan sinua mitä sinun puhuman pitä.

13. Mutta hän sanoi: Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!

13. Moses sanoi: Ah Herra, lähetä, jonkas tahdot lähettää.

13. Moses sanoi: minun HERran lähetä jongas tahdot lähettä.

14. Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä.

14. Niin Herra vihastui suuresti Moseksen päälle, ja sanoi: enkö minä tunne Aaronia sinun veljeäs, Levin suvusta, että hän on puhelias? Ja katso, hän tulee sinua vastaan, ja koska hän näkee sinun, niin hän iloitsee sydämestänsä.

14. Nijn HERra wihastui suurest Mosexen päälle ja sanoi: engö minä tiedä että Aaron sinun weljes Lewin sugusta on puheljas? ja cadzo hän tule sinua wastan ja cosca hän näke sinun nijn hän iloidze sydämestäns.

15. Ja puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä.

15. Sinun pitää puhuman hänelle, ja paneman sanat hänen suuhunsa; ja minä olen sinun ja hänen suunsa kanssa, ja opetan teitä, mitä teidän pitää tekemän.

15. Sinun pitä puhuman hänelle ja paneman sanat hänen suuhuns ja minä olen sinun ja hänen suuns cansa ja opetan teitä mitä teidän pitä tekemän.

16. Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä Jumalana.

16. Ja hänen pitää puhuman sinun puolestas kansalle. Hänen pitää oleman sinun suunas, ja sinun pitää oleman hänelle Jumalana.

16. Ja hänen pitä puhuman sinun puolestas Canssalle. Hänen pitä oleman sinun suunas ja sinun pitä oleman hänelle Jumalana.

17. Ja ota käteesi tämä sauva, jolla olet tekevä nuo tunnusteot.

17. Ja ota tämä sauva kätees, jolla sinun pitää tekemän ihmeitä.

17. Ja ota tämä sauwa kätees jolla sinun pitä tekemän ihmeitä.

18. Niin Mooses tuli takaisin appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: Anna minun mennä takaisin veljieni tykö Egyptiin, katsomaan, ovatko he vielä elossa. Jetro sanoi Moosekselle: Mene rauhassa.

18. Niin Moses läksi sieltä, ja tuli jällensä appensa Jetron tykö, ja sanoi hänelle: annas minun mennä, että minä palajaisin veljeini tykö, jotka ovat Egyptissä, ja näkisin heitä, jos he vielä elävät. Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa.

18. NIin Moses läxi sieldä ja tuli jällens Jethron hänen Appens tygö ja sanoi hänelle: annas minun mennä että minä palajaisin weljeini tygö jotca owat Egyptis ja näkisin heitä jos he wielä eläwät. Ja Jethro sanoi Mosexelle: mene rauhan.

19. Ja Herra sanoi Moosekselle Midianissa: Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne ovat kuolleet, jotka väijyivät sinun henkeäsi.

19. Ja Herra sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sillä ne kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes perään seisoivat.

19. Ja HERra sanoi Mosexelle Midianis: mene ja palaja Egyptijn: sillä ne caicki owat cuollet jotca sinun henges perän seisoit.

20. Niin Mooses otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan; ja Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.

20. Ja Moses otti emäntänsä ja poikansa, ja pani ne aasin päälle, ja palasi Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan käteensä.

20. Ja Moses otti emändäns ja poicans ja pani Asin päälle ja palais Egyptijn ja otti Jumalan sauwan käteens.

21. Ja Herra sanoi Moosekselle: Kun tulet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut sinun käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin että hän ei päästä kansaa.

21. Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jällensä, ettäs teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessä, jotka minä olen antanut sinun kätees. Ja minä paadutan hänen sydämensä, ja ei hän päästä kansaa.

21. Ja HERra sanoi Mosexelle: cadzo coscas tulet Egyptijn jällens ettäs teet caicki ne ihmet Pharaon edes jotca minä olen andanut sinun kätes ala. Ja minä paadutan hänen sydämens nijn ettei hän päästä Canssa.

22. Sano silloin faraolle: 'Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani;

22. Ja sinun pitää sanoman Pharaolle: näin sanoo Herra: Israel on minun poikani, minun esikoiseni.

22. Ja sinun pitä sanoman hänelle näin sano HERra: Israel on minun esicoisen.

23. sentähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi.'

23. Ja minä käsken sinulle: päästä minun poikani palvelemaan minua, ja jos et sinä tahdo häntä päästää, katso, minä tapan sinun poikas, sinun esikoises.

23. Ja minä käsken sinulle: päästä minun poican palweleman minua ja jos sinä sitä estät nijn minä surman sinun esicoises.

24. Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet.

24. Ja koska hän oli tiellä majassa, tuli Herra häntä vastaan, ja tahtoi hänen tappaa.

24. Ja cosca hän oli tiellä majasa cohdais HERra hänen ja tahdoi tappa.

25. Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: Sinä olet minun veriylkäni.

25. Niin Zippora otti kiven, ja ympärileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi hänen jalkoihinsa, ja sanoi: sinä olet minulle veriylkä.

25. Nijn Zipora otti kiwen ja ymbärinsleickais poicans esinahan ja rupeis hänen jalcoins ja sanoi: sinä olet minulle weriylkä.

26. Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: Veriylkä ympärileikkauksen kautta.

26. Niin hän luopui hänestä. Mutta sanoi: veriylkä ympärileikkauksen tähden.

26. Nijn luopui hän hänestä. Mutta hän sanoi: weriylkä ymbärinsleickauxen tähden.

27. Ja Herra sanoi Aaronille: Mene Moosesta vastaan erämaahan. Ja hän meni ja kohtasi hänet Jumalan vuorella ja suuteli häntä.

27. Ja Herra sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja hän meni, ja tuli häntä vastaan Jumalan vuorella, ja antoi hänen suuta.

27. JA HERra sanoi Aaronille: mene Mosesta wastan corpeen. Ja hän meni ja tuli händä wastan Jumalan wuorella ja andoi suuta.

28. Ja Mooses kertoi Aaronille kaikki, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet, ja kaikki ne tunnusteot, jotka hän oli käskenyt hänen tehdä.

28. Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki Herran sanat, jotka hänen lähetti, ja kaikki ihmeet, jotka hän hänet käskenyt oli.

28. Ja Moses ilmoitti Aaronille caicki HERran sanat joca hänen lähetti ja caicki ihmet cuin hän hänelle käskenyt oli.

29. Niin Mooses ja Aaron menivät ja kokosivat kaikki israelilaisten vanhimmat.

29. Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.

29. Nijn he menit ja cocoisit caicki Israelin lasten wanhemmat.

30. Ja Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä.

30. Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka Herra Mosekselle puhunut oli, ja teki ihmeitä kansan edessä.

30. Ja Aaron puhui caicki ne sanat cuin HERra Mosexelle puhunut oli ja teki ihmeitä Canssan edes.

31. Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän kurjuutensa, kumartuivat he maahan ja rukoilivat.

31. Ja kansa uskoi. Ja kuin he kuulivat, että Herra oli etsinyt Israelin lapsia, nähnyt myös heidän ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat.

31. Ja Canssa uscoi. Ja cuin he cuulit että HERra oli edzinyt Israelin lapsia nähnyt myös heidän surkeudens langeisit he maahan ja rucoilit.