14 luku

Israelilaiset kulkevat meren poikki. Egyptiläiset hukkuvat mereen.

1. Herra puhui Moosekselle sanoen:

1. Ja Herra puhui Mosekselle sanoen:

1. JA HERra puhui Mosexelle sanoden:

2. Sano israelilaisille, että he kääntyvät takaisin ja leiriytyvät Pii-Hahirotin kohdalle Migdolin ja meren välille; leiriytykää vastapäätä Baal-Sefonia meren rannalle.

2. Puhu Israelin lapsille, että he palajaisivat ja sioittaisivat heitänsä Hiirotin laakson kohdalle, Migdolin ja meren vaiheelle, BaalZephonin eteen ja sen kohdalle sioittaen heitänsä meren tykö.

2. Puhu Israelin lapsille ja sano: että he palajaisit ja sioitaisit heitäns Hijrothin laxon cohdalle Migdolin ja meren waihelle BaalZephonin eteen ja sen cohdalle sioittaden heidäns meren tygö.

3. Ja farao on ajatteleva, että israelilaiset ovat eksyneet maassa ja että erämaa on saartanut heidät.

3. Ja Pharao sanoo Israelin lapsista: he käyvät eksyksissä maalla, korpi on heidät sulkenut.

3. Sillä Pharao sano Israelin lapsista: he käywät exyxis maalla corpi on heidän sulkenut.

4. Ja minä paadutan faraon sydämen, niin että hän ajaa heitä takaa; mutta minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa; ja niin egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra. Ja he tekivät niin.

4. Ja minä paadutan Pharaon sydämen, ja hän ajaa heitä takaa; ja minä voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hänen sotaväestänsä. Ja Egyptiläisten pitää tietämän, että minä olen Herra. Ja he tekivät niin.

4. Ja minä paadutan Pharaon sydämen että hän aja heitä taca ja woitan cunnian Pharaosta ja caikesta hänen sotawäestäns. Ja Egyptiläisten pitä ymmärtämän että minä olen HERra. Ja he teit nijn.

5. Kun Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut, muuttui faraon ja hänen palvelijainsa mieli kansaa kohtaan, ja he sanoivat: Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!

5. Ja kuin sanottiin Egyptin kuninkaalle, että kansa pakeni, tuli hänen ja hänen palveliainsa sydän käännetyksi kansaa vastaan, ja he sanoivat: miksi me olemme niin tehneet, että me päästimme Israelin palvelemasta meitä?

5. JA cuin se sanottin Egyptin Cuningalle että Canssa pakeni: tuli hänen ja hänen palweliains sydän käätyxi Canssa wastan ja he sanoit: mixi me olemme nijn tehnet että me päästimme Israelin palwelemast meitä?

6. Ja hän valjastutti hevoset sotavaunujensa eteen ja otti väkensä mukaansa;

6. Ja hän valmisti vaununsa, ja otti väkensä myötänsä.

6. Ja hän walmisti waununs ja otti sotawäkens myötäns.

7. ja hän otti kuudetsadat valitut sotavaunut sekä kaikki muut Egyptin sotavaunut ynnä vaunusoturit niihin kaikkiin.

7. Ja otti kuusisataa parasta vaunua, niin myös kaikki muut Egyptin vaunut, ja päämiehet niiden kaikkein päälle.

7. Ja otti cuusisata parasta waunua nijn myös caicki muut Egyptin waunut ja caicki hänen sotajouckons päämiehet.

8. Sillä Herra paadutti faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa.

8. Ja Herra paadutti Pharaon Egyptin kuninkaan sydämen, ja hän ajoi takaa Israelin lapsia, jotka kuitenkin olivat korkian käden kautta lähteneet.

8. Silloin HERra paadutti Pharaon Egyptin Cuningan sydämen ja hän ajoi taca Israelin lapsia jotca cuitengin olit corkian käden cautta lähtenet.

9. Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, sotavaunut ja ratsumiehet ja koko hänen sotajoukkonsa, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät leiriytyneinä meren rannalle, Pii-Hahirotin kohdalle, vastapäätä Baal-Sefonia.

9. Niin Egyptiläiset ajoivat heitä takaa, ja saavuttivat heidät meren tykönä, kussa he itsensä sioittaneet olivat, kaikki Pharaon vaunuhevoset, hänen ratsasmiehensä, ja hänen sotajoukkonsa: Hiirotin laaksossa, BaalZephonin kohdalla.

9. Nijn Egyptiläiset ajoit heitä taca ja saawutit heidän meren tykönä cusa he idzens sioittanet olit hewoisten waunuin radzasmiesten ja coco Pharaon sotawäen cansa Hijrothin laxos BaalZephonin cohdalla.

10. Ja kun farao oli lähellä, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa.

10. Ja kuin Pharao lähestyi heitä, nostivat Israelin lapset silmänsä, ja katso, Egyptiläiset tulivat heidän perässänsä; ja Israelin lapset pejästyivät sangen suuresti, ja huusivat Herran tykö.

10. Ja cuin Pharao lähestyi heitä nostit Israelin lapset silmäns ja cadzo Egyptiläiset tulit heidän peräsäns ja he peljästyit sangen suurest ja huusit HERran tygö.

11. Ja he sanoivat Moosekselle: Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä!

11. Ja sanoivat Mosekselle: Eikö hautoja ollut Egyptissä, ettäs rupesit meitä johdattamaan korpeen kuolemaan? Miksis meille niin olet tehnyt: ettäs meitä johdatit Egyptistä?

11. Ja he sanoit Mosexelle: eikö hautoja ollut Egyptis ettäs rupeisit meitä johdattaman corpeen cuoleman? mixis meille nijn olet tehnyt ettäs meitä johdatit Egyptist?

12. Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.

12. Eikö tämä se ole, kuin me puhuimme Egyptissä, sanoen: anna meidän olla, että me palvelisimme Egyptiläisiä; sillä meidän olis parempi palvella Egyptiläisiä, kuin kuolla korvessa.

12. Eikö tämä se ole cuin me sanoimme sinulle Egyptisä? anna meidän olla että me palwelisim Egyptiläisiä: sillä meidän olis parambi palwella Egyptiläisiä cuin cuolla corwesa.

13. Mooses vastasi kansalle: Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään.

13. Moses sanoi kansalle: älkäät peljätkö, seisokaat ja katsokaat minkä autuuden Herra tänäpänä tekee teille; sillä näitä Egyptiläisiä, jotka te tänäpänä näette, ei teidän pidä ikänänsä enempi näkemän ijankaikkisesti,

13. Moses sanoi Canssalle: älkät peljätkö seisocat ja cadzocat mingä autuuden HERra tänäpänä teke teille: sillä näitä Egyptiläisiä jotca te tänäpän näitte ei teidän pidä ikänäns enämbi näkemän ijancaickisest.

14. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.

14. Herra sotii teidän puolestanne, ja teidän pitää alallanne oleman.

14. HERra soti teidän puolestan ja teidän pitä alallans oleman.

15. Ja Herra sanoi Moosekselle: Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.

15. Ja Herra sanoi Mosekselle: mitäs huudat minun tyköni? Sano Israelin lapsille, että he vaeltaisivat.

15. HERra sanoi Mosexelle: mitäs huudat minun tygöni? sano Israelin lapsille että he waellaisit.

16. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.

16. Mutta nosta sinä sauvas, ja ojenna kätes meren ylitse, ja eroita se yhdestä, että Israelin lapset kävisivät keskeltä merta kuivaa myöten.

16. Mutta nosta sinun sauwas ja ojenna kätes meren ylidzen ja eroita se yhdest että Israelin lapset käwisit keskeldä merta cuiwa myöden.

17. Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.

17. Ja katso, minä paadutan Egyptiläisten sydämet, ja he seuraavat teidän jälissänne; niin minä voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hänen sotajoukostansa, hänen vaunuistansa ja ratsasmiehistänsä.

17. Cadzo minä paadutan Egyptiläisten sydämet että he seurawat teidän jälisän nijn minä woitan cunnian Pharaosta ja caikesta hänen sotawäestäns hänen waunuistans ja radzasmiehistäns.

18. Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.

18. Ja Egyptiläisten pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä olen kunnian voittanut Pharaosta, ja hänen vaunuistansa ja ratsasmiehistänsä.

18. Ja Egyptiläiset pitä tietämän että minä olen HERra cosca minä olen cunnian woittanut Pharaosta ja hänen waunuistans ja radzasmiehistäns.

19. Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa

19. Niin Jumalan enkeli nousi, joka Israelin joukon edellä kävi, ja meni heidän takansa: ja pilven patsas siirsi itsensä heidän kasvoinsa edestä, ja seisoi heidän takanansa,

19. NIin Jumalan Engeli nousi joca Israelin joucon edellä käwi ja meni heidän taans: ja pilwen padzas sijrsi idzens heidän caswons edestä ja käwi heidän tacanans.

20. ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista.

20. Ja tuli Egyptiläisten ja Israelin joukkoin vaiheelle, ja oli pimiä pilvi, ja valaisi (näille) yön: niin ettei he koko yönä toinen toistansa taitaneet lähestyä.

20. Ja tuli Egyptiläisten ja Israelin jouckoin waihelle ja oli pimiä pilwi ja walais yön nijn ettei he coco yönä toinen toistans tainnet lähestyä.

21. Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia.

21. Koska Moses ojensi kätensä meren ylitse, antoi Herra vedet juosta pois vahvalla itätuulella koko sen yön; ja teki meren kuiville, ja vedet erkanivat.

21. Cosca Moses ojensi kätens meren ylidze andoi HERra wedet juosta pois jalolla itä tuulella coco sen yön ja teki meren cuiwille ja wedet ercanit.

22. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.

22. Ja Israelin lapset kävivät keskeltä merta kuivaa myöten, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidän oikialla ja vasemmalla puolellansa.

22. Ja Israelin lapset käwit keskeldä merta cuiwa myöden ja wedet olit heille nijncuin muuri oikialla ja wasemalla puolella.

23. Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta.

23. Ja Egyptiläiset ajoivat heitä takaa ja seurasivat heidän perässänsä, ja kaikki Pharaon hevoset, hänen vaununsa ja ratsasmiehensä keskelle merta.

23. Ja Egyptiläiset ajoit taca ja seuraisit heidän peräsäns caicki Pharaon hewoiset waunut ja radzasmiehet keskelle merta.

24. Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon.

24. Koska aamuvartio tuli, katsahti Herra Egyptiläisten joukon päälle tulen patsaasta ja pilvestä hukuttaaksensa Egyptiläisten joukon,

24. Cosca amuwartio tuli cadzatti HERra Egyptiläisten joucon päälle tulen padzasta ja pilwestä ja saatti pelgon heidän jouckoons.

25. Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan.

25. Ja hän syöksi pyörät erinänsä heidän vaunuistansa, niin että he työläästi vetivät niitä. Niin sanoivat Egyptiläiset: paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestansa Egyptiläisiä vastaan.

25. Ja hän syöxi rattat erinäns heidän waunuistans ja cukisti heidän woimalisest ylösalaisin. Nijn sanoit Egyptiläiset: paetcam Israeli: sillä HERra soti heidän edestäns Egyptiläisiä wastan.

26. Mutta Herra sanoi Moosekselle: Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä.

26. Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes meren ylitse, että vedet juoksisivat Egyptiläisten ylitse, heidän vaunuinsa ja ratsasmiestensä ylitse.

26. Mutta HERra sanoi Mosexelle: ojennä kätes meren ylidze että wedet juoxisit Egyptiläisten ylidzen heidän waunuins ja radzasmiestens ylidzen.

27. Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta.

27. Niin ojensi Moses kätensä meren ylitse, ja meri palasi ennen huomenta voimaansa. Ja koska Egyptiläiset pakenivat, kohtasi heitä vesi, ja Herra syöksi heidät keskelle merta.

27. Nijn ojensi Moses kätens meren ylidze ia meri palais ennen huomenda hänen wirtaans. Ja cosca Egyptiläiset pakenit cohtais heidän wesi ja HERra pijritti heidän käskelle merta.

28. Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut.

28. Ja vedet palasivat ja kävivät vaunuin, ja ratsasmiesten, ja koko Pharaon sotajoukon ylitse, jotka heitä olivat seuranneet mereen: niin ettei yksikään heistä päässyt.

28. Nijn että wesi palais ja käwi waunuin ja radzasmiesten ja coco Pharaon sotawäen ylidzen jotca heitä olit seurannet mereen: nijn ettei yxikän heistä pääsnytt.

29. Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.

29. Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidän oikialla ja vasemmalla puolellansa.

29. Mutta Israelin lapset käwit cuiwana käskeldä merta ja wedet olit heille nijncuin muuri oikialla ja wasemalla puolella.

30. Niin Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla.

30. Ja niin Herra vapahti Israelin sinä päivänä Egyptiläisten kädestä: ja Israel näki Egyptiläiset kuolleina meren reunalla.

30. Ja nijn HERra wapahti Israelin sinä päiwänä Egyptiläisten kädest.

31. Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta.

31. Ja Israel näki myös sen suuren voiman, jonka Herra oli osottanut Egyptiläisten päälle. Ja kansa pelkäsi Herraa, ja he uskoivat Herran ja hänen palveliansa Moseksen.

31. Ja he näit Egyptiläiset cuolluna meren reunalla. 32. Ja sen suuren käden jonga HERra oli osottanut Egyptiläisten päälle. Ja Canssa pelkäisit HERra ja uscoit hänen ja hänen palwelians Mosexen.