16 luku

Kansa napisee Siinain erämaassa. Viiriäiset ja manna.

1. Sitten he lähtivät, koko Israelin kansa, liikkeelle Eelimistä ja tulivat Siinin erämaahan, joka on Eelimin ja Siinain välillä, toisen kuun viidentenätoista päivänä siitä, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta.

1. Niin he matkustivat Elimistä, ja koko Israelin lasten joukko tuli Sinnin korpeen, joka on Elimin ja Sinain välillä: viidentenätoistakymmenentenä päivänä toisella kuulla sittenkuin he Egyptin maalta lähteneet olivat.

1. Nijn he matcustit Elimist ja tuli coco Israelin lasten joucko Sinnin corpeen ( joca on Elimin ja Sinain wälillä ) wijdendenä toistakymmendenä päiwänä toisella cuulla sijttecuin he Egyptin maalda lähtenet olit.

2. Ja koko Israelin kansa napisi Moosesta ja Aaronia vastaan erämaassa;

2. Ja koko Israelin lasten joukko napisi Mosesta ja Aaronia vastaan korvessa.

2. Ja coco Israelin lasten joucko napisit Mosesta ja Aaronita wastan corwesa.

3. ja israelilaiset sanoivat heille: Jospa olisimme saaneet surmamme Herran kädestä Egyptin maassa, jossa istuimme lihapatain ääressä ja leipää oli kyllin syödäksemme! Mutta te olette tuoneet meidät tähän erämaahan antaaksenne koko tämän joukon kuolla nälkään.

3. Ja Israelin lapset sanoivat heille: joska me olisimme Egyptin maalla Herran käden kautta kuolleet, koska me istuimme lihapatain tykönä, ja oli leipää yltäkyllä syödä; sillä te olette sentähden meidän johdattaneet tähän korpeen kuolettaaksenne näljällä kaikkea tätä joukkoa.

3. Ja sanoit heille: josca Jumala että me olisim Egyptin maalla HERran käden cautta cuollet cosca me istuim lihapatain tykönä ja oli leipä yldäkyllä syötä: sillä te oletta sentähden meidän johdattanet tähän corpeen cuolettaxen näljällä caicke tätä joucko.

4. Niin Herra sanoi Moosekselle: Katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta. Ja kansa menköön ja kootkoon kunakin päivänä sen päivän tarpeen. Näin minä koettelen heitä, vaeltavatko he minun lakini mukaan vai eivät.

4. Niin sanoi Herra Mosekselle: katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta: ja kansan pitää menemän ulos ja kokooman joka päivä niin paljo kuin he tarvitsevat, koetellakseni heitä, jos he vaeltavat minun käskyssäni elikkä ei.

4. Nijn sanoi HERra Mosexelle: Cadzo minä annan sata teille leipä taiwast ja Canssan pitä cocoman jocapäiwä nijn paljo cuin he tarwidzewat coetellaxeni heitä jos he waeldawat minun käskyisäni elickä ei.

5. Ja kun he kuudentena päivänä valmistavat sen, mitä ovat tuoneet kotiin, niin sitä on oleva kaksi kertaa niin paljon, kuin mitä he muutoin joka päivä kokoavat.

5. Ja pitää tapahtuman, että he kuudentena päivänä valmistavat sen kuin he tuovat (kotia) ja kaksikertaisesti sen suhteen, minkä he muutoin joka päivä kokoovat.

5. Cuudendena päiwänä pitä heidän idzens walmistaman cocoman caxikertaisest sen ehton cuin he muutoin jocapäiwä cocowat.

6. Ja Mooses ja Aaron sanoivat kaikille israelilaisille: Tänä iltana te tulette tietämään, että Herra on vienyt teidät pois Egyptin maasta,

6. Moses ja Aaron sanoivat kaikille Israelin lapsille: ehtoona pitää teidän tietämän Herran johdattaneen teidät Egyptin maalta.

6. Moses ja Aaron sanoit Israelin lapsille: ehtona pitä teidän ymmärtämän HERran johdattanen teidän Egyptin maalda.

7. ja huomenaamuna te tulette näkemään Herran kunnian, koska Herra on kuullut teidän napinanne häntä vastaan. Sillä mitä olemme me, että te meitä vastaan napisette?

7. Ja huomenna pitää teidän näkemän Herran kunnian; sillä hän on kuullut teidän napistuksenne Herraa vastaan. Ja mitkä me olemme, että te napisette meitä vastaan?

7. Ja huomena pitä teidän näkemän HERran cunnian: sillä hän on cuullut teidän napistuxen HERra wastan. Ja mitkä me olemme että te napisetta meitä wastan?

8. Ja Mooses sanoi vielä: Herra antaa teille tänä iltana lihaa syödäksenne ja huomenna leipää yltäkyllin ravinnoksenne, koska Herra on kuullut teidän napinanne, kun olette napisseet häntä vastaan. Sillä mitä olemme me? Ette ole napisseet meitä vastaan, vaan Herraa vastaan.

8. Vielä sanoi Moses: Herra antaa teille ehtoona lihaa syödäksenne, ja huomenna leipää teidän ravinnoksenne, että Herra on kuullut teidän napistuksenne, jolla te olette napisseet häntä vastaan. Sillä mitkä me olemme? Teidän napistuksenne ei ole meitä, vaan Herraa vastaan.

8. Wielä sanoi Moses: HERra anda teille ehtona liha syödäxen ja huomena leipä yldäkyllä että HERra on cuullut teidän napistuxen jolla te olette napisnet händä wastan. Sillä mitkä me olemme? teidän napistuxen ei ole meitä mutta HERra wastan.

9. Ja Mooses sanoi Aaronille: Sano koko Israelin kansalle: Astukaa Herran eteen, sillä hän on kuullut teidän napinanne.

9. Ja Moses sanoi Aaronille: sano koko Israelin lasten joukolle: tulkaat Herran eteen, sillä hän on kuullut teidän napistuksenne.

9. Ja Moses sanoi Aaronille: sano coco Israelin lasten joucolle: tulcat HERran eteen sillä hän on cuullut teidän napistuxen.

10. Ja kun Aaron oli puhunut tämän koko Israelin seurakunnalle, kääntyivät he erämaahan päin, ja katso, Herran kunnia näkyi pilvessä.

10. Ja tapahtui, kun Aaron näitä puhunut oli kaikelle Israelin lasten joukolle, käänsivät he itsensä korpeen päin, ja katso, Herran kunnia näkyi pilvessä.

10. Ja cuin Aaron näitä puhunut oli caikelle Israelin lasten joucolle: käänsit he idzens corpen päin ja cadzo HERran cunnia näyi pilwes.

11. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

11. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

11. Ja HERra sanoi Mosexelle:

12. Minä olen kuullut israelilaisten napinan. Puhu heille ja sano: Iltahämärässä teillä on oleva lihaa syödäksenne, ja huomenna on teillä leipää yltäkyllin; niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.

12. Minä olen kuullut Israelin lasten napistuksen, puhu heille sanoen: kahden ehtoon välillä pitää teillä oleman lihaa syödäksenne, ja aamulla pitää teidän ravituksi tuleman leivästä: ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra teidän Jumalanne.

12. Minä olen cuullut Israelin lasten napistuxen puhu heille: ehtona pitä teillä oleman liha syödäxen ja amulla rawituxi tuleman leiwästä ja teidän pitä ymmärtämän että minä olen HERra teidän Jumalan.

13. Ja illalla tuli viiriäisiä, ja ne peittivät leirin, ja aamulla laskeutui kastesumu leirin ympärille.

13. Ja tapahtui ehtoona, että peltokanat tulivat ja peittivät leirin, ja aamulla oli kaste leirin ympärinsä.

13. Ja ehtona tulit peldocanat ja peitit leirin ja amulla oli caste leirin ymbärins.

14. Ja kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa, suomujen tapaista, jotakin hienoa niinkuin härmä.

14. Ja kuin kaste nousi, katso, niin oli korvessa jotakin ymmyrjäistä ja pientä, niin kuin härmää maan päällä.

14. Ja cuin caste tuli pois: cadzo nijn oli corwes jotakin ymmyrjäistä ja piendä nijncuin härmä maan päällä.

15. Kun israelilaiset näkivät sen, kyselivät he toisiltansa: Mitä tämä on? Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: Tämä on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi.

15. Ja kuin Israelin lapset sen näkivät, sanoivat he toinen toisellensa: Man tämä on; sillä he ei tietäneet mitä se oli. Mutta Moses sanoi heille: tämä on se leipä, jonka Herra teille on antanut syödäksenne.

15. Ja cuin Israelin lapset sen näit sanoit he toinen toisellens: Man tämä on sillä ei he tiennet mikä se oli. Mutta Moses sanoi heille: tämä on se leipä jonga HERra teille on andanut syödäxen.

16. Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä, jokainen tarpeenne mukaan; ottakaa goomer-mitta mieheen perheenne pääluvun mukaan, kukin niin monelle, kuin kullakin majassansa on.

16. Tämä on se, josta Herra käskenyt on. Jokainen kootkaan sitä niin paljo kuin hän itse syö, ja ottakaan gomor joka pääluvulle, henkiluvun jälkeen joka on hänen majassansa.

16. Tämä on se josta HERra käskenyt on. Jocainen cootcan sijtä nijn paljo cuin hän idze syö ja ottacat Gomor joca päälugulle hengilugun jälken cuin on hänen majasans.

17. Ja israelilaiset tekivät niin, ja he kokosivat, yksi enemmän, toinen vähemmän.

17. Ja Israelin lapset tekivät niin, ja kokosivat muutamat enemmän ja muutamat vähemmän.

17. Ja Israelin lapset teit nijn ja cocoisit muutamat enämmän ja muutamat wähemmän.

18. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla, niin ei sille jäänyt liikaa, joka oli koonnut enemmän, eikä siltä puuttunut, joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon, kuin hän tarvitsi.

18. Ja kuin he mittasivat sen gomorilla, niin ei sillä mitään liiaksi ollut, joka paljo koonnut oli, eikä siltä mitään puuttunut, joka vähemmän kokosi, mutta jokainen oli koonnut niin paljo kuin he syödäksensä tarvitsivat.

18. Waan cuin he mittaisit sen Gomorilla nijn ei hänellä mitän lijaxi ollut joca paljo coonnut oli eikä sildä mitän puuttunut joca wähemmän cocois: mutta jocainen oli coonnut nijn paljo cuin he syödäxens tarwidzit.

19. Ja Mooses sanoi heille: Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi.

19. Ja Moses sanoi heille: ei kenenkään pidä siitä huomeneksi mitään jättämän.

19. Ja Moses sanoi heille: ei kenengän pidä sijtä huomenexi mitän jättämän.

20. Mutta he eivät kuulleet Moosesta, vaan muutamat jättivät siitä jotakin huomiseksi. Niin siihen kasvoi matoja, ja se rupesi haisemaan; ja Mooses vihastui heihin.

20. Mutta ei he kuulleet Mosesta, monikahdat jättivät siitä jotakin huomeneksi. Niin madot kasvoivat siihen, ja tuli haisemaan. Ja Moses vihastui heidän päällensä.

20. Mutta ei he cuullet Mosesta waan monicahdat jätit sijtä jotakin huomenexi. Nijn madot caswoit sijhen ja tuli haiseman. Ja Moses wihastui heidän päällens.

21. Ja he kokosivat sitä joka aamu sen verran, kuin kukin tarvitsi; mutta kun aurinko alkoi paahtaa, niin se suli.

21. Niin he kokosivat siitä joka aamu, niin paljon kuin jokainen syödäksensä tarvitsi. Mutta koska päivä tuli palavaksi, niin se suli.

21. Nijn he cocoisit sijtä joca aamu nijn paljo cuin jocainen syödäxens tarwidzi. Mutta cosca päiwä tuli palawaxi nijn se suli.

22. Mutta kuudentena päivänä he kokosivat sitä leipää kaksinkertaisesti, kaksi goomeria kullekin. Ja kaikki kansan päämiehet tulivat ja ilmoittivat sen Moosekselle.

22. Ja tapahtui kuudentena päivänä, että he kokosivat kaksikertaisesti sitä leipää, kaksi gomoria kullekin. Ja kaikki päämiehet kansan seasta tulivat ja ilmoittivat sen Mosekselle.

22. JA cuudendena päiwänä cocoisit he caxikertaisest sijtä leiwästä caxi Gomoria cullengin. Ja caicki päämiehet Canssan seast tulit ja ilmoitit sen Mosexelle.

23. Niin hän sanoi heille: Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää; mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi.

23. Ja hän sanoi heille: tämä on se minkä Herra sanonut on: huomenna on sabbati, pyhä lepo Herralle: mitä te leivotte, se leipokaat, ja mitä te keitätte, se keittäkäät; mutta mitä liiaksi on, jättäkäät se tähteelle pantaa huomeneksi.

23. Ja hän sanoi heille: tämä on se cuin HERra sanonut on: huomena on Sabbathi se pyhä lepo HERralle mitä te leiwotte se leipocat ja mitä te keitätte se keittäkät mutta mitä lijaxi on jättäkät se tähdelle panda huomenexi.

24. Ja he panivat sen talteen huomiseksi, niinkuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan, eikä siihen tullut matoja.

24. Ja he jättivät sitä huomeneksi, niinkuin Moses käskenyt oli: ja ei tullut se haisemaan, eikä matoa tullut siihen.

24. Ja he jätit sijtä huomenexi nijncuin Moses käskenyt oli: ja ei tullut se haiseman eikä matoa tullut sijhen.

25. Ja Mooses sanoi: Syökää se tänä päivänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti; tänään ette löydä kedolta mitään.

25. Niin sanoi Moses: syökäät se tänäpänä, sillä tätäpänä on Herran sabbati: tänäpänä ette sitä löydä kedolta.

25. Nijn sanoi Moses: syökät se tänäpänä sillä tänäpänä on HERran Sabbathi tänäpänä et te sitä löydä kedolda.

26. Kuutena päivänä on teidän sitä koottava, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti; silloin ei sitä ole.

26. Kuusi päivää pitää teidän kokooman; mutta seitsemäntenä päivänä on sabbati, ja ei löydetä sitä.

26. Cuusi päiwä pitä teidän cocoman mutta sedzemendenä päiwänä on Sabbathi ja sinä päiwänä ei löytä sitä.

27. Kuitenkin muutamat kansasta lähtivät seitsemäntenä päivänä kokoamaan sitä, mutta he eivät löytäneet mitään.

27. Ja tapahtui, että seitsemäntenä päivänä läksivät muutamat kansan seasta kokoomaan, ja ei he löytäneet mitään.

27. Mutta seidzemendenä päiwänä läxit muutamat Canssan seast cocoman ja ei he löynnet mitän.

28. Niin Herra sanoi Moosekselle: Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?

28. Niin Herra sanoi Mosekselle: kuinka kauvan ette tahdo pitää minun käskyjäni ja lakiani?

28. Nijn sanoi HERra Mosexelle: cuinga cauwan et te pidä minun käkäskyjäni ja säätyjäni?

29. Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa seitsemäntenä päivänä.

29. Katsokaat, Herra on teille antanut sabbatin, ja sen tähden on hän antanut teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän: niin olkaan siis jokainen kotonansa, ja älkään yksikään lähtekö siastansa seitsemäntenä päivänä.

29. Cadzocat HERra on teille andanut Sabbathin ja sentähden on hän andanut teille cuudendena päiwänä cahden päiwän leiwän nijn olcan sijs jocainen cotona idzellens ja älkän yxikän lähtekö siastans seidzemendenä päiwänä.

30. Ja kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä.

30. Niin lepäsi kansa seitsemäntenä päivänä.

30. Nijn lewäisit Canssa seidzemendenä päiwänä.

31. Ja Israelin heimo antoi sille nimen manna. Ja se oli valkean korianderinsiemenen kaltaista ja maistui hunajakakulta.

31. Ja Israelin huone kutsui hänen nimensä man: ja se oli niinkuin korianderin siemen, valkia, ja maisti niinkuin sämpylä hunajan kanssa.

31. Ja Israelin huone cudzui hänen nimens Man ja se oli nijncuin Corianderin siemen walkia ja maisti nijncuin sämbylä hunajan cansa.

32. Ja Mooses sanoi: Näin on Herra käskenyt: Ota sitä goomerin täysi säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen, että he näkisivät sen leivän, jolla minä olen ravinnut teitä erämaassa, johdattaessani teitä Egyptin maasta.

32. Ja Moses sanoi: tämä on se minkä Herra käskenyt on: täytä gomor siitä, kätkettää teidän jälkeentulevaisillenne: että he näkisivät sen leivän, jolla minä olen teitä ruokkinut korvessa, koska minä johdatin teitä ulos Egyptin maalta.

32. JA Moses sanoi: tämä on se cuin HERra käskenyt on: täytä Gomor sijtä kätkettä teidän lapsillen että se leipä nähtäisin jolla minä olen teitä ruockinut corwesa cosca minä johdatin teitä Egyptin maalda.

33. Ja Mooses sanoi Aaronille: Ota astia ja pane siihen goomerin täysi mannaa ja aseta se Herran eteen säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen.

33. Ja Moses sanoi Aaronille: ota astia, ja pane siihen gomorin täysi mannaa: ja pane se Herran eteen, tallella pidettää teidän jälkeen tulevaisillenne.

33. Ja Moses sanoi Aaronille: ota astia ja pane sijhen Gomorin täysi Manna ja pane HERran eteen tallella pidettä lapsillen.

34. Ja Aaron asetti sen talteen lain arkin eteen, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.

34. Niinkuin Herra käskenyt oli Mosekselle, niin Aaron pani sen todistuksen eteen tallella pidettäväksi.

34. Nijncuin HERra käskenyt oli Mosexelle. Nijn Aaron pani sen todistuxen eteen tallella pidettäwäxi.

35. Ja israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, kunnes he tulivat asuttuun maahan; he söivät mannaa siihen asti, kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle.

35. Ja Israelin lapset söivät mannaa neljäkymmentä ajastaikaa, siihenasti kuin he tulivat sille maalle jossa heidän asuman piti: siihenasti kuin he tulivat Kanaanin maan rajoille, söivät he mannaa.

35. Ja Israelin lapset söit Manna neljäkymmendä ajastaica sijhen asti cuin he tulit sille maalle cuin heidän asuman piti cuin he tulit Canaan maan rajoille söit he Manna.

36. Goomer on kymmenesosa eefaa.

36. Ja gomor on kymmenes osa ephaa.

36. Ja Gomor on kymmenes osa Ephast.