5 luku

Määräyksiä saastaisten karkoittamisesta leirin ulkopuolelle ja vääryydellä anastetun korvaamisesta. Uskottomuudesta epäillyn vaimon tutkiminen.

1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

1. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

1. JA HERra puhui Mosexelle sanoden:

2. Käske israelilaisten karkoittaa leiristä jokainen pitalinen ja jokainen vuotoa sairastava ja jokainen kuolleesta saastunut.

2. Käske Israelin lapset ajaa kaikki spitaliset leiristä ulos, ja kaikki, joiden siemen vuotaa, ja kaikki ne, jotka ovat johonkuhun kuolleesen itsensä saastuttaneet.

2. käske Israelin lapset aja caicki spitaliset leiristä ulos ja caicki joidenga siemen wuota ja ne jotca owat johongun cuolluen idzens saastuttanet.

3. Karkoittakaa sellaiset, sekä miehet että naiset, leirin ulkopuolelle, etteivät he saastuttaisi leiriään, jossa minä asun heidän keskellänsä.

3. Sekä miehet että vaimot pitää teidän ajaman ulos: leiristä ne pitää teidän ajaman ulos, ettei he leiriänsä saastuttaisi, kussa minä heidän keskellänsä asun.

3. Sekä miehet että waimot pitä teidän ajaman leiristä ulos ettei he leiriäns saastutais cusa minä heidän keskelläns asun.

4. Ja israelilaiset tekivät niin ja karkoittivat heidät leirin ulkopuolelle; niinkuin Herra oli puhunut Moosekselle, niin israelilaiset tekivät.

4. Ja Israelin lapset tekivät niin, ja ajoivat ne leiristä ulos: niinkuin Herra oli Mosekselle sanonut, niin he tekivät.

4. Ja Israelin lapset teit nijn ja ajoit heidän leiristä ulos nijncuin HERra oli Mosexelle sanonut.

5. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

5. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

5. Ja HERra puhui Mosexelle sanoden:

6. Puhu israelilaisille: Jos mies tai nainen tekee rikkomuksen minkä tahansa, jonka ihminen tekee menettelemällä uskottomasti Herraa kohtaan, ja niin joutuu vikapääksi,

6. Puhu Israelin lapsille: jos joku mies eli vaimo tekee jotakin syntiä ihmistä vastaan, niin että hän raskaasti rikkoo Herraa vastaan, se sielu on vianalaiseksi itsensä saattanut.

6. Puhu Israelin lapsille: jos mies eli waimo ricko ihmisten tawalla HERra wastan nijn on se sielu syypää.

7. tunnustakoon hän rikkomuksensa, jonka on tehnyt, ja maksakoon velkansa täyteen määrään sekä pankoon siihen lisäksi viidennen osan sen arvosta ja antakoon sen sille, jolle hän on velkaa.

7. Heidän pitää tunnustaman rikoksensa, jonka he tehneet ovat, ja pitää päänänsä sovittaman vikansa, ja vielä lisäämän viidennen osan, ja antaman sille, jota vastaan he rikkoneet ovat.

7. Ja heidän pitä tunnustaman ricoxens cuin he tehnet owat ja pitä päänäns sowittaman wicans ja wielä lisämän wijdennen osan ja andaman sille jota wastan he rickonet owat.

8. Mutta jos hänellä ei ole sukulunastajaa, jolle velka olisi maksettava, maksettakoon velka Herralle, se on papille, ja sitä paitsi sovitus-oinas, jolla toimitetaan syynalaiselle sovitus.

8. Jos ei sillä ihmisellä ole sitä, jolla omaisen oikeus on, jolle se rikos maksettaa taittaisiin, niin pitää se Herralle annettaman, ja oleman papin oman, paitsi sovinto-oinasta, jolla hän sovitetaan.

8. Jos ei sitä ole jolle se maxetaisin nijn pitä se annettaman HERralle papin edes paidzi sowindo oinasta jolla hän sowitetan.

9. Ja jokainen anti, mikä hyvänsä israelilaisten papille tuomista pyhistä lahjoista, olkoon papin oma.

9. Niin pitää myös kaikki ylennys kaikista, minkä Israelin lapset pyhittävät ja uhraavat papille, oleman hänen omansa.

9. Nijn pitä myös caicki ylönnys caikista cuin Israelin lapset pyhittäwät ja uhrawat papille oleman hänen omans.

10. Ja jokaisen pyhät lahjat olkoot papin omat; mitä joku antaa papille, se olkoon papin oma.

10. Jos joku jotain pyhittää, sen pitää oleman papin omana, ja mitä joku antaa papille, sen pitää oleman myös hänen omansa.

10. Jos jocu jotain pyhittä sen pitä oleman hänen omans ja mitä jocu anda papille sen pitä myös oleman hänen omans.

11. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

11. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

11. JA HERra puhui Mosexelle sanoden:

12. Puhu israelilaisille ja sano heille: jos jonkun miehen vaimo on pettänyt miehensä ja ollut hänelle uskoton

12. Puhu Israelin lapsille ja sano heille: jos jonkun miehen vaimo tulee ynsiäksi ja rikkoo kovasti häntä vastaan;

12. Puhu Israelin lapsille ja sano heille: jos jongun miehen waimo carca hänen tyköäns ja ricko händä wastan.

13. ja joku on maannut hänen kanssaan eikä hänen miehensä ole saanut sitä tietää ja vaimo on saanut sen salatuksi, vaikka hän on saastuttanut itsensä, eikä ole todistajaa häntä vastaan eikä häntä ole teosta tavattu,

13. Ja jos joku makaa hänen, ja se on hänen miehensä silmäin edestä salattu ja peitetty, että hän on itsensä saastuttanut, ja ei ole todistusta häntä vastaan, eikä hän ole siinä löydetty,

13. Ja jos jocu maca händä ja se on hänen oman miehens silmäin edest salattu ja peitetty että hän on idzens saastuttanut ja ei taita sitä täyttä todistuxella sillä ettei hän ole sijnä löytty.

14. mutta luulevaisuuden henki on vallannut miehen ja hän luulee vaimoansa, joka onkin saastuttanut itsensä, tahi jos luulevaisuuden henki on vallannut miehen ja hän luulee vaimoansa, vaikka tämä ei ole saastuttanut itseänsä,

14. Ja kiivaushenki kehoittaa hänen, että hän kiivoittelee vaimostansa, että hän on saastuttanut itsensä, eli epäluulon henki on tullut hänen päällensä, että hän on epäluulossa vaimostansa, vaikka ei hän ole saastuttanut itsiänsä,

14. Ja kijwaus hengi kehoitta hänen että hän kijwoittele waimostans ongo hän saastuttanut idzens taicka ei.

15. niin tuokoon mies vaimonsa papin eteen ja uhrilahjana hänen puolestaan kymmenennen osan eefa-mittaa ohrajauhoja, mutta älköön hän sen päälle vuodattako öljyä älköönkä panko suitsuketta, sillä se on luulevaisuusuhri, muistutusuhri, joka johdattaa muistoon pahan teon.

15. Niin pitää miehen viemän vaimonsa papin eteen, ja viemän uhrin hänen edestänsä, kymmenennen osan ephaa ohraisia jauhoja, ja ei sen päälle öljyä vuodattaman, eikä myös pyhää savua sen päälle paneman; sillä se on kiivausuhri ja muistouhri, joka pahan teon muistuttaa.

15. Nijn pitä miehen waimons papin eteen wiemän ja wiemän uhrin hänen edestäns kymmenennen osan Ephast ohran jauhoja ja ei sen päälle öljyä wuodattaman eikä myös pyhä sawua sen päälle paneman: sillä se on kijwausuhri ja muistouhri joca pahan tegon muistutta.

16. Ja pappi tuokoon vaimon ja asettakoon hänet Herran eteen.

16. Niin pitää papin tuoman hänen edes, ja asettaman Herran eteen.

16. Nijn pitä papin tuoman hänen edes ja asettaman HERran eteen.

17. Ja pappi ottakoon pyhää vettä saviastiaan, ja sitten pappi ottakoon tomua asumuksen lattialta ja pankoon veteen.

17. Ja papin pitää ottaman pyhää vettä saviastiaan, ja tomua Tabernaklin permannosta pitää papin myös ottaman ja paneman veteen.

17. Ja papin pitä ottaman pyhä wettä sawiastiaan ja tomua majan permannosta paneman sijhen weteen.

18. Ja pappi asettakoon vaimon Herran eteen, päästäköön vaimon tukan hajalle ja asettakoon hänen käsiinsä muistutusuhrin, se on luulevaisuusuhrin, ja papin kädessä olkoon katkera kirovesi.

18. Ja papin pitää asettaman vaimon Herran eteen, ja paljastaman vaimon pään, ja paneman sen kätten päälle muistouhrin, joka on kiivausuhri, ja papin kädessä pitää oleman ne katkerat kirousvedet.

18. Ja pitä asettaman waimon HERran eteen ja awaman hänen pääns ja paneman hänen kätens muistouhrin päälle joca on kijwausuhri ja papin kädes pitä oleman ne catkerat kirouxen wedet.

19. Ja pappi vannottakoon vaimoa ja sanokoon hänelle: 'Jos ei kukaan ole maannut sinun kanssasi etkä ole pettänyt miestäsi saastuttamalla itseäsi, niin älköön tämä katkera kirovesi sinua vahingoittako.

19. Ja papin pitää vannottaman vaimoa, ja sanoman hänelle: jos ei yksikään mies ole maannut sinun kanssas, ja jos et sinä ole poikennut sinun miehes tyköä, niin ettet sinä ole itsiäs saastuttanut, niin sinun pitää vapaa oleman tästä karvaasta vedestä.

19. Ja pitä wannottaman waimo ja sanoman hänelle: Jos ei yxikän mies ole maannut sinun cansas ja jos et sinä ole juosnut sinun miehes tykö nijn ettet sinä ole idzes saastuttanut nijn tämä catkera kirottu wesi ei pidä sinulle mitän wahingota tekemän.

20. Mutta jos olet pettänyt miehesi ja saastuttanut itsesi ja joku muu kuin miehesi on maannut sinun kanssasi,

20. Mutta jos sinä olet poikennut miehes tyköä, niin että sinä olet saastuttanut itses, ja joku on sinun maannut, paitsi sinun omaa miestäs,

20. Mutta jos sinä ole juosnut sinun miehes tykö nijn että sinä olet saastuttanut idzes ja jocu on sinun maannut paidzi sinun oma miestäs.

21. niin' — pappi vannottakoon vaimoa kirovalalla ja pappi sanokoon vaimolle — 'tehköön Herra sinun nimesi kiroukseksi ja sadatukseksi sinun kansasi keskuudessa, kuihduttakoon Herra sinun lanteesi ja paisuttakoon vatsasi;

21. Niin pitää papin vannottaman vaimoa kirouksen valalla, ja sanoman hänelle: Herra antakoon sinun kiroukseksi ja sadatukseksi kansas keskelle, niin että Herra sallii lakastua lantees ja vatsas ajettua.

21. Nijn pitä papin wannottaman waimo kirouxen sadatuxella ja sanoman hänelle: HERra andacon sinun kirouxexi ja sadatuxexi sinun Canssas keskelle nijn että HERra salli mädätä sinun landes: ja sinun wadzas ajettua.

22. menköön tämä kirovesi sinun sisuksiisi, niin että vatsasi paisuu ja lanteesi kuihtuvat.' Ja vaimo sanokoon: 'Amen, Amen.'

22. Niin menkään nyt tämä kirousvesi sinun sisällyksiis, niin että sinun vatsas ajettuu, ja sinun lantees lakastuvat. Ja vaimon pitää sanoman: amen, amen!

22. Nijn mengän nyt tämä kirottu wesi sinun sisällyxijs nijn että sinun wadzas ajettu ja sinun landes mätänewät ja waimon pitä sanoman: Amen Amen.

23. Ja pappi kirjoittakoon nämä kiroukset ja huuhtokoon kirjoituksen kiroveteen.

23. Ja niin pitää papin kirjoittaman nämä kiroukset kirjaan, ja pitää taas pyyhkimän ne ulos siihen katkeraan veteen,

23. Ja nijn pitä papin kirjoittaman nämät kirouxet kirjaan ja pitä wiruttaman catkeralla wedellä.

24. Sitten hän juottakoon vaimolla sen katkeran kiroveden, ja menköön kirovesi häneen, tuskaksi hänelle.

24. Ja pitää antaman vaimon juoda siitä katkerasta kirousvedestä, ja se kirousvesi pitää menemän hänen sisällensä katkeruudeksi.

24. Ja pitä andaman waimon juoda sijtä catkerasta kirotusta wedestä. Ja cosca se catkera kirottu wesi on mennyt hänen sisällens.

25. Ja pappi ottakoon vaimon kädestä luulevaisuusuhrin ja toimittakoon uhrin heilutuksen Herran edessä ja tuokoon sen alttarille.

25. Ja papin pitää ottaman kiivausuhrin vaimon kädestä, ja ylentämän sen Herran eteen ruokauhriksi, ja uhraaman sen alttarilla.

25. Pitä papin ottaman sen kijwausuhrin hänen kädestäns ja pitä ylöndämän sen HERran eteen ruocauhrixi ja uhraman sen Altarilla.

26. Ja pappi ottakoon uhrista kourallisen alttariuhriosaksi ja polttakoon sen alttarilla ja juottakoon sitten vaimolla veden.

26. Ja papin pitää ottaman pivon täyden ruokauhrista hänen muistouhriksensa, ja polttaman sen alttarilla, ja sitte antaman sitä vettä vaimon juoda.

26. Nimittäin hänen pitä ottaman pion täyden ruocauhrista waimon muistouhrixi ja polttaman sen Altarilla ja sijtte andaman wettä waimon juoda.

27. Ja kun hän on juottanut vaimolla veden, niin, jos hän on saastuttanut itsensä ja ollut miehelleen uskoton, menee kirovesi häneen, hänelle tuskaksi, ja hänen vatsansa paisuu ja lanteensa kuihtuvat, ja vaimon nimi tulee kiroukseksi hänen kansansa keskuudessa.

27. Ja koska hän on juottanut hänen sillä vedellä, niin tapahtuu, jos hän on itsensä saastuttanut ja kaiketikin rikkonut miestänsä vastaan, että kirousvesi tulee hänen sisällänsä katkeraksi, ja hänen vatsansa ajettuu ja hänen lanteensa lakastuvat: ja sen vaimon pitää oleman kirotun kansansa seassa.

27. Ja cosca hän weden on juonut ja hän on saastuttanut idzens ja rickonut hänen miestäns wastan nijn pitä sen catkeran kirotun weden menemän hänen sisällens ja oleman hänelle catkeran: nijn että hänen wadzans ajettu ja hänen landens mätänewät ja sen waimon pitä oleman kirotun hänen Canssans seas.

28. Mutta jos vaimo ei ole saastuttanut itseänsä, vaan on puhdas, ei hän vahingoitu, vaan pysyy hedelmällisenä.

28. Vaan jos se vaimo ei ole saastuttanut itsiänsä, vaan on puhdas, niin ei pidä sen mitään hänelle vahinkoa tekemän, vaan hänen pitää hedelmälliseksi tuleman.

28. Waan jos se waimo ei ole saastuttanut idzens waan on puhdas nijn ei pidä sen mitän hänelle wahingota tekemän nijn että hän sijttekin hedelmälisexi tule.

29. Tämä on laki luulevaisuudesta. Jos vaimo pettää miehensä ja saastuttaa itsensä,

29. Tämä on kiivauslaki: koska joku vaimo poikkee pois miehensä tyköä ja saastuttaa itsensä,

29. Tämä on kijwauslaki cosca jocu waimo carca miehens tykö ja on saastuttanut idzens.

30. tai jos jonkun valtaa luulevaisuuden henki ja hän luulee vaimoansa, niin hän asettakoon vaimonsa Herran eteen, ja pappi tehköön vaimolle kaiken tämän lain mukaan.

30. Eli koska epäluulon henki kehoittaa miehen kiivoittelemaan vaimostansa, että hän asettaa hänen Herran eteen, niin papin pitää tekemän hänelle kaiken tämän lain jälkeen.

30. Eli cosca kijwaus hengi kehoitta miehen kijwoitteleman waimostans että hän asetta hänen HERran eteen nijn papin pitä tekemän hänelle caiken tämän lain jälken.

31. Niin mies olkoon syyllisyydestä vapaa, mutta vaimo kantakoon syyllisyytensä.

31. Ja miehen pitää oleman viattoman siitä pahasta teosta, vaan vaimon pitää kantaman pahuutensa.

31. Ja miehen pitä oleman wiattoman sijtä pahast tegost waan waimon pitä candaman hänen pahat tecons.