21 luku

Aradin kuningas voitetaan. Vaskikäärme. Israelilaiset valloittavat Jordanin itäpuolella amorilaisten alueen ja Baasanin.

1. Mutta kun Aradin kuningas, kanaanilainen, joka asui Etelämaassa, kuuli, että Israel oli tulossa Atarimin tietä, ryhtyi hän sotimaan Israelia vastaan ja otti muutamia heistä vangiksi.

1. Ja koska Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etelän puolessa, kuuli Israelin tulleeksi vakoojain tien kautta, soti hän Israelia vastaan ja vei heistä monikahtoja vangiksi.

1. JA cosca Arad Cananerein Cuningas joca asui etelän puoles cuuli Israelin tullexi wacoitten tien cautta sodei hän israeli wastan ja wei heistä monicahtoja fangixi.

2. Silloin Israel teki lupauksen Herralle ja sanoi: Jos sinä annat tämän kansan minun käsiini, niin minä vihin sen kaupungit tuhon omiksi.

2. Niin lupasi Israel Herralle lupauksen ja sanoi: jos sinä annat tämän kansan minun käteni alle, niin minä kiroon heidän kaupunkinsa.

2. Nijn lupais Israel HERralle lupauxen ja sanoi: jos sinä annat tämän Canssan minun käteni ala nijn minä kiron heidän Caupungins.

3. Ja Herra kuuli, mitä Israel lausui, ja jätti kanaanilaiset hänen käsiinsä. Niin Israel vihki heidät ja heidän kaupunkinsa tuhon omiksi. Ja sen paikan nimeksi pantiin Horma.

3. Ja Herra kuuli Israelin rukouksen: ja antoi heille Kanaanealaiset, ja he kirosivat heitä ja heidän kaupungeitansa. Ja kutsui sen paikan Horma.

3. Ja HERra cuuli Israelin rucouxen ja andoi heille Cananerit ja he kiroisit heitä ja heidän caupungeitans. Ja cudzui sen paican Horma.

4. Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi.

4. Sitte menivät he pois Horin vuoren tyköä, Punaisen meren tietä, vaeltamaan Edomilaisten maata ympäri. Ja kansa suuttui matkasta.

4. SIjtte menit he pois Horin wuoren tykö sitä tietä punaisen meren päin waeldaman Edomerein maata ymbärins. Ja Canssa suuttui matcast.

5. Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.

5. Ja kansa puhui Jumalaa ja Mosesta vastaan: miksi sinä toit meitä Egyptistä korpeen kuolemaan? Sillä ei tässä ole leipää eikä vettä, ja meidän sielumme suuttuu tähän huonoon ruokaan.

5. Ja puhui Jumalata ja Mosesta wastan: mixi sinä toit meitä Egyptist corpeen cuoleman? Sillä ei täsä ole leipä eikä wettä ja meidän sielum suuttu tähän huonon ruocan.

6. Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli.

6. Niin Herra lähetti kansan sekaan tuliset kärmeet, jotka kansaa purivat, niin että paljo kansaa Israelista kuoli.

6. Nijn HERra lähetti Canssan secaan tuliset kärmet jotca Canssa purit nijn että paljo Canssa israelist cuoli.

7. Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme. Ja Mooses rukoili kansan puolesta.

7. Niin tuli kansa Moseksen tykö, ja sanoivat: me teimme syntiä, puhuen Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa nämät kärmeet meidän seastamme ottamaan pois: ja Moses rukoili kansan edestä.

7. Nijn tulit he Mosexen tygö ja sanoit: me syndiä teim puhuden sinua ja HERra wastan. Rucoile HERra nämät kärmet meidän seastam ottaman pois. Moses rucoili Canssan edest.

8. Silloin Herra sanoi Moosekselle: Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon.

8. Niin sanoi Herra Mosekselle: tee sinulles tulinen kärme, ja nosta se merkiksi ylös: ja tapahtuu, että se joka purtu on, kuin hän katsoo sen päälle, niin hän elää.

8. Nijn sanoi HERra Mosexelle: tee sinulles kärme ja nosta se merkixi ylös: ja tapahtu että se joca purtu on ja cadzo sen päälle nijn hän elä.

9. Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.

9. Ja Moses teki vaskikärmeen, ja nosti sen merkiksi ylös: ja tapahtui, että jos joku kärmeeltä purtiin, ja katsahti vaskikärmeen päälle, niin hän jäi elämään.

9. Ja Moses teki waskikärmen ja nosti sen merkixi ylös että jos jocu kärmeildä purtin ja cadzatti sen waskikärmen päälle nijn hän jäi elämän.

10. Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Oobotiin.

10. Ja Israelin lapset läksivät, ja sioittivat heitänsä Obotiin.

10. JA Israelin lapset läxit ja sioitit heidäns Obothijn.

11. Ja he lähtivät liikkeelle Oobotista ja leiriytyivät Iije-Abarimiin siinä erämaassa, joka on Mooabista itään, auringon nousun puolella.

11. Ja läksivät Obotista, ja sioittivat itsensä Abarimin mäen tykö, siihen korpeen, joka Moabin kohdalla on, auringon nousemiseen päin.

11. Ja läxit Obothist ja sioitit heidäns Jimijn Abarimin mäen tygö sijhen corpeen joca Moabin cohdalla on itän päin.

12. Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Seredin laaksoon.

12. Sieltä läksivät he, ja sioittivat heitänsä Saredin ojan tykö.

12. Sieldä läxit he ja sioitit heidäns Saredin ojan tygö.

13. Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät erämaahan tuolle puolelle Arnon-jokea, joka lähtee amorilaisten alueelta; sillä Arnon on Mooabin rajana Mooabin ja amorilaisten maan välillä.

13. Niin he sieltä menivät ulos, ja sioittivat heitänsä tälle puolen Arnonia, joka korvessa on, ja tulee Amorilaisten maan ääristä; sillä Arnon on Moabin ja Amorin välillä.

13. Nijn he sieldä menit ulos ja sioitit heidäns tälle puolen Arnonita joca corwes on ja tule Amorrerein maan ärist. Sillä Arnon on Moabin maan raja Moabin ja Amorin wälillä.

14. Sentähden sanotaan Herran sotien kirjassa: Vaaheb Suufassa ja Arnonin laaksot

14. Siitä sanotaan Herran sotain kirjassa: Vaheb Suphassa , ja Arnonin ojat.

14. Sijtä sanotan HERran sotain kirjas: Wahebi Supha ja Arnonin oja.

15. ja laaksojen rinteet, jotka ulottuvat Aarin tienoille ja kallistuvat Mooabin rajaan.

15. Ja sen ojan juoksu, joka poikkee Arin asumiseen, ja ulottuu Moabin rajaan.

15. Ja sen ojan lähde joca ulottu Arin asumiseen ja ulottu Moabiterein maan rajoin.

16. Ja sieltä he kulkivat Beeriin. Se oli se kaivo, josta Herra oli sanonut Moosekselle: Kokoa kansa, niin minä annan heille vettä.

16. Ja sieltä läksivät he Beraan , se on se kaivo, josta Herra sanoi Mosekselle: kokoa kansa, ja minä annan heille vettä.

16. Ja sieldä läxit he caiwolle se on se caiwo josta HERra sanoi Mosexelle: coco Canssa minä annan heille wettä.

17. Silloin lauloi Israel tämän laulun: Kuohu, kaivo! — laulakaa sille laulu —

17. Silloin veisasi Israel tämän virren: Nouse, kaivo, veisatkaat hänestä toinen toisellenne.

17. Silloin weisais Israel tämän wirren: Nouse caiwo weisatca hänelle.

18. kaivo, jonka ruhtinaat kaivoivat, kansan parhaat koversivat valtikallaan, sauvoillansa! Ja siitä erämaasta he kulkivat Mattanaan

18. Tämä on se kaivo, jonka päämiehet kaivoivat, kansan johdattajat kaivoivat, lain opettajan kautta sauvallansa. Tästä korvesta matkustivat he Mattanaan.

18. Tämä on se caiwo jonga päämiehet caiwoit ja jonga Canssan Ruhtinat caiwoit opettajain ja heidän sauwains cautta. Tästä corwesta matcustit he Mathanaan.

19. ja Mattanasta Nahalieliin ja Nahalielista Baamotiin

19. Ja Mattanasta niin Nahalieliin, Ja Nahalielistä niin Bamotiin,

19. Ja Mathanast nijn Nahalielijn: ja Nahalielist nijn Bamotthijn.

20. ja Baamotista siihen laaksoon, joka on Mooabin maassa, Pisgan huipun juurella, joka kohoaa yli erämaan.

20. Ja Bamotista siihen laaksoon, joka on Moabin kedolla, Pisgan kukkulaa kohden, joka katsahtaa korpeen päin.

20. Ja Bamothist nijn sijhen laxoon joca on Moabiterein maalla sen corkean wuoren tykönä Pisga joca cadzatta corpen päin.

21. Ja Israel lähetti sanansaattajat Siihonin, amorilaisten kuninkaan, tykö sanomaan:

21. Ja Israel lähetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan tykö, ja käski sanoa hänelle:

21. JA Israel lähetti sanan Sihonille Amorrerein Cuningalle ja käski sano hänelle:

22. Salli minun kulkea maasi läpi. Me emme poikkea pelloille emmekä viinitarhoihin emmekä juo vettä kaivoista. Valtatietä me kuljemme, kunnes olemme päässeet sinun alueesi läpi.

22. Salli minun vaeltaa maakuntas lävitse: emme poikkee peltoihin, emmekä viinamäkiin, emmekä juo vettä kaivosta; maantietä myöten me vaellamme, siihenasti kuin me tulemme sinun maas ääristä ulos.

22. Salli minun waelda sinun maacundas läpidze en minä poicke sinun peldoijs engä wijnamäkijs engä me myös juo wettä sinun caiwostas maantietä myöden me waellam sijhenasti cuin me tulem sinun maas äristä ulos.

23. Mutta Siihon ei sallinut Israelin kulkea alueensa läpi, vaan kokosi kaiken väkensä ja lähti Israelia vastaan erämaahan. Ja kun hän oli tullut Jahaaseen, ryhtyi hän taisteluun Israelia vastaan.

23. Mutta Sihon ei sallinut Israelin vaeltaa maakuntansa lävitse, vaan Sihon kokosi kaiken väkensä, ja meni Israelia vastaan korpeen, ja tuli Jaksaan, ja soti Israelia vastaan.

23. Mutta Sihon ei sallinut Israelin lasten waelda hänen maacundans läpidze waan cocois caiken wäkens ja meni Israeli wastan corpeen ja cuin hän tuli Jachsaan sodei hän Israeli wastan.

24. Mutta Israel voitti hänet miekan terällä ja valloitti hänen maansa Arnonista Jabbokiin, aina ammonilaisten maahan asti, sillä ammonilaisten raja oli varustettu.

24. Mutta Israel löi hänen miekan terällä, ja omisti hänen maansa Arnonista Jabbokiin asti, ja vielä Ammonin lapsiin saakka; sillä Ammonin maan ääret olivat vahvat.

24. Mutta Israel löi hänen miecan terällä ja omisti hänen maans Arnonist Jabokin asti ja wielä Ammonin lapsin saacka: sillä Ammonin maan äret olit wahwat.

25. Ja Israel valtasi sieltä kaikki kaupungit; ja Israel asettui kaikkiin amorilaisten kaupunkeihin, Hesboniin ja kaikkiin sen tytärkaupunkeihin.

25. Ja näin Israel sai kaikki nämät kaupungit, ja Israel asui kaikissa Amorilaisten kaupungeissa, Hesbonissa ja kaikissa sen tyttärissä.

25. Ja näin Israel sai caicki nämät Caupungit ja asui caikis Amorrerein Caupungeis Hesbonis ja caikis hänen tyttärisäns.

26. Sillä Hesbon oli amorilaisten kuninkaan Siihonin kaupunki; hän oli näet käynyt sotaa entistä Mooabin kuningasta vastaan sekä vallannut häneltä kaiken hänen maansa Arnoniin asti.

26. Sillä Hesbonin kaupunki oli Sihonin Amorilaisten kuninkaan oma, ja hän soti ennen Moabilaisten kuninkaan kanssa, ja otti häneltä kaiken hänen maansa Arnoniin asti.

26. Sillä Hesbonin caupungi oli Sihonin Amorrerein Cuningan oma ja hän sodei ennen Moabiterein Cuningan cansa ja otti caiken hänen maans Arnonin asti.

27. Sentähden runosepät sanovat: Tulkaa Hesboniin! Rakennettakoon ja varustettakoon Siihonin kaupunki.

27. Siitä sananlaskussa sanotaan: tulkaat Hesboniin: rakennettakoon ja valmistettakoon Sihonin kaupunki;

27. Sijtä sanan lascus sanotan: tulcat Hesbonijn rakendaman ja wahwistaman Sihonin Caupungi:

28. Sillä tuli lähti Hesbonista, liekki Siihonin kaupungista; se kulutti Aar-Mooabin, Arnonin kukkulain valtiaat.

28. Sillä tuli on käynyt Hesbonista ulos, ja liekki Sihonin kaupungista: se on kuluttanut Moabin Arin, ja Arnonin korkeuden asuvaiset.

28. Sillä tuli on käynyt Hesbonist ulos ja liecki Sihonin Caupungist. Hän on culuttanut Moabiterein Arin ja Arnonin corkeuden asuwaiset.

29. Voi sinua, Mooab! Sinä hukuit, Kemoksen kansa! Poikiensa hän salli tulla pakolaisiksi, tytärtensä amorilaisten kuninkaan Siihonin vangeiksi.

29. Voi sinuas Moab! sinä Kamosin kansa olet hukkunut! Hän saatti poikansa pakolaiseksi ja hänen tyttärensä vangiksi, Sihonille Amorilaisten kuninkaalle.

29. Woi sinuas Moab sinä Camonin Canssa olet huckunut. Hänen poicans lyötin paosa ja hänen tyttärens wietin fangina Sihonin Amorrerein Cuningan tygö.

30. Me ammuimme heidät, Hesbon kukistui Diibonia myöten; me hävitimme Noofahiin asti, aina Meedebaan saakka.

30. Me olemme heitä ampuneet, Hesbon on kukistettu Diboniin asti: me hävitimme heitä hamaan Nophaan, joka Medebaan ulottuu.

30. Heidän cunnians tuli tyhjäxi Hesbonist nijn Dibonijn ja hän häwitettin Nophan asti joca Medbahan ulottu.

31. Niin Israel asettui amorilaisten maahan.

31. Ja niin Israel asui Amorilaisten maakunnassa.

31. Ja nijn Israel asui Amorrerein maacunnas.

32. Ja Mooses lähetti vakoilemaan Jaeseria, ja he valloittivat sen tytärkaupungit; ja hän karkoitti amorilaiset, jotka siellä olivat.

32. Sitte lähetti Moses vakoomaan Jaeseria, ja he voittivat sen tyttärinensä, ja omistivat ne Amorilaiset, jotka siinä asuivat.

32. Ja Moses lähetti wacojat Jaeserin ja woitit sen tyttärinens ja omisti ne Amorrerit jotca sijnä asuit.

33. Sitten he kääntyivät toisaalle ja kulkivat Baasanin tietä. Silloin lähti Oog, Baasanin kuningas, heitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä, Edreihin taistelemaan.

33. Ja he palasivat ja menivät ylöspäin tietä Basaniin. Niin Og, Basanin kuningas, meni heitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä, sotimaan Edreissä.

33. Ja he palaisit ja menit ylöspäin sitä tietä Basanin. Nijn Og Cuningas Basanijst meni heitä wastan wäkinens sotiman Edreis.

34. Mutta Herra sanoi Moosekselle: Älä pelkää häntä, sillä minä annan sinun käteesi hänet ja kaiken hänen kansansa ja maansa. Ja tee hänelle, niinkuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa.

34. Ja Herra sanoi Mosekselle: älä pelkää häntä, sillä minä annoin hänen sinun käsiis, sekä kaiken hänen väkensä, että hänen maansa: ja sinun pitää tekemän hänelle niinkuin sinä Sihonille Amorilaisten kuninkaalle teit, joka Hesbonissa asui.

34. Ja HERra sanoi Mosexelle: älä pelkä händä: sillä minä annoin hänen sinun käsijs sekä hänen maacundans ja caiken Canssan tee hänelle nijncuin sinä Sihonille Amorrerein Cuningalle teit joca Hesbonis asui.

35. Ja he voittivat hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen väkensä, päästämättä pakoon ainoatakaan. Niin he valloittivat hänen maansa.

35. Ja he löivät hänen ja hänen poikansa ja hänen väkensä, siihenasti ettei yksikään elämään jäänyt, ja he valloittivat hänen maansa.

35. Ja he löit hänen ja hänen poicans ja caiken hänen wäkens sijhenasti ettei yxikän eläwänä löytty ja omisti hänellens maacunnan.