35 luku

Leeviläisten kaupungit laidunmaineen. Turvakaupungit. Tappoa koskevia määräyksiä.

1. Ja Herra puhui Moosekselle Mooabin arolla Jordanin rannalla, Jerikon kohdalla, sanoen:

1. Ja Herra puhui Mosekselle, Moabin kedoilla, läsnä Jordania Jerihon kohdalla, sanoen:

1. JA HERra puhui Mosexelle Moabiterein kedoilla läsnä Jordania Jerihon cohdalla sanoden:

2. Käske israelilaisia antamaan omistamistaan perintöosista leeviläisille kaupunkeja heidän asuaksensa ja antamaan leeviläisille myöskin laidunmaata näiden kaupunkien ympäriltä.

2. Käske Israelin lasten perimisestänsä antaa Leviläisille kaupungeita heidän asuaksensa, antakaat myös esikaupungit niiden ympärille Leviläisille,

2. käske Israelin lasten anda Lewitaille Caupungeita asuaxens heidän perimisestäns nijn myös esicaupungit ymbärins Caupungeita andacat Lewitaille.

3. Nämä kaupungit olkoot heillä asuntoina, ja niiden laidunmaat olkoot heidän juhtiansa, karjaansa ja kaikkia muita elukoitansa varten.

3. Että he asuisivat kaupungeissa, ja pitäisivät karjansa, tavaransa ja kaikkinaiset eläimensä esikaupungeissa.

3. Että he asuisit Caupungeis ja pitäisit heidän carjans tawarans ja caickinaiset eläimens esicaupungeis.

4. Ja näiden kaupunkien laidunmaat, jotka teidän on annettava leeviläisille, ulottukoot kaupungin muurista ulospäin tuhat kyynärää joka taholle.

4. Esikaupunkein laveus, jotka teidän pitää antaman Leviläisille, pitää oleman tuhannen kyynärää kaupungin muurista ulos, kaikki ympärinsä.

4. Esicaupungein lawius cuin teidän pitä andaman Lewitaille pitä oleman tuhannen kynärät Caupungin muurist ulos caicki ymbärins.

5. Ja mitatkaa kaupungin ulkopuolella itään päin kaksituhatta kyynärää ja etelään päin kaksituhatta kyynärää ja länteen päin kaksituhatta kyynärää ja pohjoiseen päin kaksituhatta kyynärää, ja kaupunki olkoon siinä keskellä. Tämä olkoon heillä kaupunkien laidunmaa.

5. Niin teidän pitää mittaaman ulkopuolelle kaupunkia idän puolelle kaksituhatta kyynärää, ja etelän puolelle kaksituhatta kyynärää, ja lännen puolelle kaksituhatta kyynärää, ja pohjan puolelle kaksituhatta kyynärää, että kaupunki keskellä olis: se pitää oleman heidän esikaupunkinsa.

5. Nijn teidän pitä mittaman Caupungista idän puolel caxi tuhatta kynärätä: ja etelän puolel caxi tuhatta kynärätä ja lännen puolel caxi tuhatta kynärätä ja pohjan puolel caxi tuhatta kynärätä että Caupungi keskellä olis. Se pitä oleman heidän esicaupungins.

6. Ja niistä kaupungeista, jotka teidän on annettava leeviläisille, olkoon kuusi turvakaupunkia, jotka teidän on annettava pakopaikaksi sille, joka on jonkun tappanut; ja niiden lisäksi antakaa neljäkymmentä kaksi kaupunkia.

6. Ja niiden kaupunkein seassa, mitkä te annatte Leviläisille, pitää teidän antaman kuusi vapaakaupunkia, että se joka jonkun kuoliaaksi lyö, pakenis niihin. Vielä päälliseksi pitää teidän antaman heille kaksiviidettäkymmentä kaupunkia,

6. JA nijden Caupungein seas cuin te annatte Lewitaille pitä teidän andaman cuusi wapat Caupungit että se joca jongun cuoliaxi lyö pakenis nijhin. Wielä päälisexi pitä teidän andaman heille caxiwijdettäkymmendä Caupungita.

7. Kaikkiaan olkoon kaupunkeja ja niiden laidunmaita, jotka teidän on annettava leeviläisille, neljäkymmentä kahdeksan.

7. Niin että kaikkiansa kaupungeita, jotka annatte Leviläisille, tulee kahdeksanviidettäkymmentä, esikaupunkeinensa.

7. Nijn että caickians Caupungeita cuin te annatte Lewitaille tule cahdexan wijdettäkymmendä esicaupungeinens.

8. Ja niitä israelilaisten omistamia kaupunkeja, jotka teidän on annettava, otettakoon useampia siltä sukukunnalta, jolla niitä on paljon, ja vähemmän siltä, jolla niitä on vähemmän. Kukin sukukunta antakoon leeviläisille kaupunkejaan saamansa perintöosan mukaan.

8. Ja ne kaupungit, jotka te annatte Israelin lasten omaisuudesta, pitää heille annettaman enempi siltä, jolla paljo on, ja vähempi siltä, jolla vähempi on: itsekukin perimisensä jälkeen, joka hänelle jaettu on, pitää antaman Leviläisille kaupungeita.

8. Ja pitä heille annettaman enämbi nijldä joilla paljo on Israelin lasten seas ja wähembi nijldä joilla wähembi on idzecukin hänen perimisens jälken joca hänelle jaettu on pitä andaman Lewitaille Caupungit.

9. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

9. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

9. JA HERra puhui Mosexelle sanoden:

10. Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te olette menneet Jordanin yli Kanaanin maahan,

10. Puhu Israelin lapsille ja sano heille: tultuanne Jordanin ylitse Kanaanin maalle

10. Puhu Israelin lapsille ja sano heille: tulduan Jordanin ylidze Canaan maalle

11. niin valitkaa itsellenne kaupunkeja turvakaupungeiksenne. Niihin paetkoon tappaja, joka tapaturmaisesti on jonkun surmannut.

11. Pitää teidän valitseman teillenne kaupungeita, jotka teille vapaat kaupungit oleman pitää, joihin tappaja paetkaan, se kuin tapaturmasta jonkun kuoliaaksi lyö.

11. Pitä teidän walidzeman Caupungeita jotca wapat Caupungit oleman pitä joihinga se paetcan cuin jongun tapaturmast cuoliaxi lyö.

12. Ja nämä kaupungit olkoot teillä turvapaikkoina verenkostajalta, niin ettei tappajan tarvitse kuolla, ennenkuin hän on ollut seurakunnan tuomittavana.

12. Ja pitää senkaltaiset vapaakaupungit oleman teidän seassanne, verenkostajan tähden, ettei tappajan pidä kuoleman, siihenasti että hän koko seurakunnan oikeuden edessä on seisonut.

12. Ja pitä sencaltaiset wapat Caupungit oleman teidän seasan weren costaitten tähden ettei tappajan pidä cuoleman sijhenasti että hän coco seuracunnan oikeuden edes on seisonut.

13. Ja kaupunkeja, jotka teidän on määrättävä turvakaupungeiksi, olkoon teillä kuusi.

13. Ja ne kaupungit, jotka teidän antaman pitää, pitää oleman teille kuusi vapaakaupunkia.

13. Ja ne Caupungit cuin teidän andaman pitä pitä oleman cuusi wapata Caupungita.

14. Kolme kaupunkia teidän on määrättävä tältä puolelta Jordanin, ja kolme kaupunkia teidän on määrättävä Kanaanin maasta; ne olkoot turvakaupunkeja.

14. Kolme kaupunkia pitää teidän antaman tällä puolella Jordania, ja kolme Kanaanin maalla: ne pitää oleman vapauskaupungit.

14. Colme pitä teidän andaman tälle puolen Jordanin ja colme Canaan maalle. Ne owat ne cuusi wapat caupungita.

15. Israelilaisille ja teidän keskuudessanne asuvalle muukalaiselle ja loiselle olkoot ne kuusi kaupunkia turvapaikkoina, joihin voi paeta jokainen, joka tapaturmaisesti jonkun surmaa.

15. Sekä Israelin lapsille, että muukalaisille ja huonekuntalaisille heidän seassansa, pitää ne kuusi kaupunkia oleman pakoa varten, että sinne pakenis kuka ikänä jonkun sielun tapaturmaisesti lyö.

15. Sekä Israelin lapsille että muucalaisille ja huonecundaisille teidän seasan että sinne pakenis cucaikänäns jongun sielun tapaturmast lyö.

16. Mutta jos joku rauta-aseella lyö toista, niin että tämä kuolee, on hän tahallinen tappaja; sellainen tappaja rangaistakoon kuolemalla.

16. Joka jonkun lyö rautaisella aseella, niin että hän kuolee, hän on miehentappaja: sen miestappajan pitää totisesti kuoleman.

16. JOca jongun cuoliaxi lyö raudalla nijn että hän cuole hän on miehen tappaja Ja pitä totisest cuoleman.

17. Jos joku ottaa käteensä kiven, jolla voi lyödä kuoliaaksi, ja lyö toista, niin että tämä kuolee, on hän tahallinen tappaja; sellainen tappaja rangaistakoon kuolemalla.

17. Jos hän paiskaa jonkun kivellä, joka hänen kädessänsä on, josta kuolla taidetaan, ja se kuolee, niin hän on miehentappaja, ja pitää totisesti kuoleman.

17. Paisca hän jongun kiwellä ( jolla cuoletetta taitan ) nijn että hän sijtä cuole nijn hän on miehen tappaja ja pitä totisest cuoleman.

18. Tahi jos joku ottaa käteensä puuaseen, jolla voi lyödä kuoliaaksi, ja lyö toista, niin että tämä kuolee, on hän tahallinen tappaja; sellainen tappaja rangaistakoon kuolemalla.

18. Jos hän lyö häntä jollakulla puuaseella, josta taidetaan kuolla, ja se kuolee, hän on miehentappaja, ja pitää totisesti kuoleman.

18. Lyö hän händä puulla ( jolla taitan cuoletetta ) nijn että hän cuole hän on miehen tappaja ja pitä totisest cuoleman.

19. Verenkostaja ottakoon sellaisen tappajan hengiltä; hän ottakoon hänet hengiltä, milloin vain hänet tapaa.

19. Verenkostajan pitää itse tappaman miehentappajan: kohdatessansa häntä, pitää hänen sen kuolettaman.

19. Weren costajan pitä miehen tappajan andaman cuoletta cohdatesans hänen.

20. Ja jos joku vihassa iskee toista tahi heittää häntä jollakin murhaamisen tarkoituksessa, niin että tämä kuolee,

20. Jos hän syöksee hänen vihasta taikka paiskaa häntä väijymisessä, niin että hän kuolee,

20. Jos hän syöxä hänen wihast taicka paisca hänen päällens jotakin petoxella nijn että hän cuole.

21. tahi vihaa kantaen lyö häntä kädellään, niin että hän kuolee, rangaistakoon lyöjä kuolemalla, sillä hän on tahallinen tappaja; verenkostaja ottakoon sellaisen tappajan hengiltä, milloin vain hänet tapaa.

21. Taikka vihasta lyö häntä kädellänsä, niin että hän kuolee, niin pitää sen totisesti kuoleman, joka hänen löi; sillä hän on miehentappaja. Veren lähimmäinen lanko pitää tappaman hänen kohdatessansa häntä.

21. Taicka wihast lyö händä kädelläns nijn että hän cuole nijn pitä hänen totisest cuoleman joca hänen löi: sillä hän on miehen tappaja. Weren costaja pitä tappaman hänen cohdatesans hänen.

22. Mutta jos joku vahingossa, vaan ei vihassa, satuttaa toista tai heittää häntä jollakin esineellä, millä hyvänsä, ilman murhaamisen tarkoitusta,

22. Mutta jos hän syöksee hänen tapaturmasta ilman vihata, taikka heittää jotakin hänen päällensä ilman väijymystä,

22. Mutta jos hän syöxä hänen tapaturmast ilman wihata taicka heittä jotakin hänen päällens tapaturmast

23. tahi jos hän kivellä, jolla voi lyödä kuoliaaksi, huomaamattansa satuttaa toista, niin että tämä kuolee, eikä hän ollut hänen vihamiehensä eikä tarkoittanut häntä vahingoittaa,

23. Taikka heittää häntä kivellä, josta kuolla taidetaan, ja ei sitä nähnyt, niin että hän kuolee, ja ei ole hänen vihamiehensä, ei myös hänelle mitäkään pahaa aikonut:

23. Taicka heittä kiwellä händä tietämätä ( josta mies cuole ja ei sitä nähnyt ) nijn että hän cuole ja ei ole hän hänen wihamiehens ja hänelle myös ei mitäkän paha suonut

24. niin seurakunta ratkaiskoon tappajan ja verenkostajan välin näiden säädösten mukaan.

24. Niin pitää kansan tuomitseman lyöjän ja verenkostajan välillä, näiden oikeutten jälkeen.

24. Nijn pitä Canssan duomidzeman täsä asias lyöjän ja weren costajan wälillä.

25. Ja seurakunta päästäköön tappajan verenkostajan kädestä, ja seurakunta antakoon hänen palata turvakaupunkiin, johon hän oli paennut, ja siellä hän asukoon pyhällä öljyllä voidellun ylimmäisen papin kuolemaan asti.

25. Ja kansan pitää vapahtaman miehentappajan verenkostajan käsistä, antaen hänen tulla vapaakaupunkiin jälleen, johon hän pakeni; ja siellä pitää hänen oleman ylimmäisen papin kuolemaan asti, joka pyhällä öljyllä voideltu on.

25. Ja Canssan pitä wapahtaman miehen tappajan weren costajan käsistä andaden hänen tulla wapaan Caupungijn jällens johonga hän pakeni ja siellä pitä hänen oleman ylimmäisen papin cuoleman asti joca pyhällä öljyllä woideldu on.

26. Mutta jos tappaja menee sen turvakaupungin alueen ulkopuolelle, johon hän on paennut,

26. Mutta jos miehentappaja rohkiasti menee vapaakaupunkinsa rajain ylitse, johon hän paennut on,

26. Jos miehen tappaja mene hänen wapan Caupungins rajain ylidze johonga hän paennut on

27. ja verenkostaja tapaa hänet ulkopuolella hänen turvakaupunkinsa aluetta ja verenkostaja surmaa tappajan, niin ei hän joudu verenvikaan;

27. Ja verenkostaja löytää hänen ulkona vapaakaupunkinsa rajoista, ja lyö hänen kuoliaaksi, niin ei pidä hänen sen vereen syypää oleman;

27. Ja weren costaja löytä hänen ulcona wapan Caupungins rajoista ja lyö hänen cuoliaxi nijn ei pidä hänen sen wereen syypää oleman:

28. sillä hänen on asuttava turvakaupungissaan ylimmäisen papin kuolemaan asti. Mutta ylimmäisen papin kuoltua tappaja saa palata perintömaallensa.

28. Sillä hänen piti vapaakaupungissansa oleman ylimmäisen papin kuolemaan asti ja ylimmäisen papin kuoleman jälkeen tuleman perintömaallensa jälleen.

28. Sillä hänen piti wapas Caupungisans oleman ylimmäisen papin cuoleman asti ja ylimmäisen papin cuoleman jälken tuleman perindö maallens jällens.

29. Ja tämä olkoon teillä oikeussäädöksenä sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin.

29. Nämät pitää oleman teille ja teidän lapsillenne oikeuden säädyksi, kaikissa teidän asumasioissanne.

29. Nämät pitä oleman teille ja teidän lapsillen oikeudexi caikisa teidän asumasioisan.

30. Jos joku lyö toisen kuoliaaksi, surmattakoon tappaja todistajien antaman todistuksen nojalla; mutta yhden todistajan todistuksen nojalla älköön ketään kuolemalla rangaistako.

30. Joka lyö jonkun kuoliaaksi, se miehentappaja pitää tapettaman todistajain suun jälkeen, ja yksi todistaja ei pidä sielua vastaan täysi todistus oleman kuolemaan.

30. MIehen tappaja pitä tapettaman cahden suun todistuxest yxi todistaja ei pidä sielua wastan todistaman cuolemaan.

31. Älkää ottako lunastusmaksua sellaisen tappajan hengestä, joka on tehnyt hengenrikoksen, vaan rangaistakoon hänet kuolemalla.

31. Ja ei teidän pidä ottaman yhtäkään hintaa miehentappajan hengen edestä, joka itse pahuudesta on kuoleman matkaan saattanut; sillä hänen pitää totisesti kuoleman.

31. Ja ei teidän pidä ottaman yhtäkän hinda miehen tappajan hengen edest: sillä hän on wicapää cuolemaan mutta hänen pitä totisest cuoleman.

32. Älkääkä ottako lunastusmaksua siltä, joka on paennut turvakaupunkiin, ettei hän ennen papin kuolemaa saisi palata asumaan omalle maallensa.

32. Ja ei pidä teidän yhtäkään hintaa ottaman siltä, joka vapaakaupunkiinsa paennut oli, niin että hän tulis jälleen asumaan maalle ennen papin kuolemaa.

32. Ja ei pidä teidän yhtäkän hinda ottaman sildä cuin wapan Caupungijn paennut oli nijn että hän tule jällens asuman maallens sijhenasti että pappi cuole.

33. Älkääkä saastuttako sitä maata, jossa te olette, sillä veri saastuttaa maan. Ja maalle ei voi toimittaa sovitusta verestä, joka siihen on vuodatettu, muulla kuin sen verellä, joka sen on vuodattanut.

33. Ja älkäät saastuttako maata, jossa te asutte; sillä se joka vereen vikapää on, hän saastuttaa maan, ja maa ei taida puhdistettaa verestä, joka siihen vuodatettu on, muutoin kuin sen veren kautta, joka sen vuodattanut on.

33. Ja älkät saastuttaco maata josa te asutte sillä se joca wereen wicapää on hän saastutta maan ja maa ei taita puhdistetta werestä sijhen wuodatetusta muutoin mutta hänen werens cautta joca sen wuodattanut on.

34. Älkää siis saastuttako sitä maata, jossa te asutte ja jossa minäkin asun teidän keskellänne, sillä minä, Herra, asun israelilaisten keskellä.

34. Älkäät te saastuttako maata, jossa te asutte, jossa myös minä asun; sillä minä olen Herra, joka asun Israelin lasten seassa.

34. Älkätte saastuttaco maata josa te asutte josa myös minä asun: sillä minä olen HERra joca asun Israelin lasten seas.