32 luku

Ruubenin ja Gaadin sukukunnat sekä toinen puoli Manassen sukukuntaa saavat asettua Jordanin itäpuolelle.

1. Mutta ruubenilaisilla ja gaadilaisilla oli paljon, ylen runsaasti, karjaa. Kun he nyt katselivat Jaeserin maata ja Gileadin maata, niin he huomasivat, että seutu oli karjanhoitoon sopiva.

1. Rubenin lapsilla oli sangen paljo karjaa, ja Gadin lapsilla oli myös aivan suuri joukko karjaa, ja he näkivät Jaeserin ja Gileadin maan, että se olis sovelias karjan laiduin.

1. RUbenin ja Gadin lapsilla oli sangen paljo carja ja cosca he näit Jaesarin ja Gileadin maan että se oli sowelias carjan laiduin.

2. Niin gaadilaiset ja ruubenilaiset tulivat ja puhuivat Moosekselle ja pappi Eleasarille ja seurakunnan päämiehille sanoen:

2. Sentähden tulivat Gadin lapset ja Rubenin lapset ja puhuivat Mosekselle, ja papille Eleatsarille, ja kansan päämiehille, sanoen:

2. Nijn he tulit ja puhuit Mosexelle ja papille Eleazarille ja Canssan päämiehille sanoden:

3. Atarot, Diibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Elale, Sebam, Nebo ja Beon,

3. Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon,

3. Se maa Atroth Dibon Jaeser Nimra Hesbon Eleale Sebam Nebo ja Beon.

4. tämä maa, jonka Herra on vallannut Israelin seurakunnalle, on karjanhoitoon sopivaa maata, ja sinun palvelijoillasi on karjaa.

4. Se maa, jonka Herra on lyönyt Israelin kansan edessä, on sovelias maa karjalle, ja meillä sinun palvelioillas on karjaa.

4. Jonga HERra oli lyönyt Israelin Canssan edes on sowelias carjalle ja meillä sinun palwelioillas on carja.

5. Ja he sanoivat vielä: Jos olemme saaneet armon sinun silmiesi edessä, niin annettakoon tämä maa palvelijoillesi omaksi, äläkä vie meitä Jordanin yli.

5. Ja he (vielä) sanoivat: jos me olemme armon löytäneet sinun edessäs, niin anna sinun palvelioilles tämä maa omaksi, ettes meidän antaisi mennä Jordanin ylitse.

5. Ja he wielä sanoit: jos me olemme armon löytänet sinun edesäs nijn anna sinun palwelioilles tämä maa omaxi ja nijn en me mene Jordanin ylidze.

6. Mutta Mooses vastasi gaadilaisille ja ruubenilaisille: Onko teidän veljienne lähdettävä sotaan, ja te jäisitte tänne?

6. Moses sanoi Gadin ja Rubenin lapsille: pitäiskö veljenne menemän sotaan ja teidän tänne jäämän?

6. Moses sanoi Rubenin ja Gadin lapsille: pidäiskö teidän weljen menemän sotaan ja teidän pidäis tähän jäämän?

7. Miksi viette israelilaisilta halun mennä siihen maahan, jonka Herra on heille antanut?

7. Miksi käännätte Israelin lasten sydämet, ettei heidän pitäisi menemän ylitse siihen maahan, jonka Herra heille antoi.

7. Mixi te käännätte Israelin lasten sydämet ettei heidän pidäis menemän ylidze sijhen maahan jonga HERra heille anda.

8. Niin teidän isännekin tekivät, kun minä lähetin heidät Kaades-Barneasta katselemaan sitä maata.

8. Niin tekivät teidän isännekin, koska minä lähetin heidät KadesBarneasta katsomaan tätä maata,

8. Nijn teit myös teidän Isän cosca minä lähetin heidän Cades Barneast wacoiman tätä maata.

9. Kun he olivat saapuneet Rypälelaaksoon asti ja katselleet sitä maata, veivät he israelilaisilta halun lähteä siihen maahan, jonka Herra oli heille antanut.

9. Ja kuin he tulivat Eskolin ojalle ja näkivät maan, käänsivät he Israelin lasten sydämen, niin ettei he siihen maahan tahtoneet mennä, jonka Herra heille tahtoi antaa.

9. Ja cuin he tulit Escolin wirran tygö ja näit maan käänsit he Israelin lasten sydämet nijn ettei he sijhen maahan tahtonet mennä jonga HERra heille tahdoi anda.

10. Ja sinä päivänä syttyi Herran viha, ja hän vannoi sanoen:

10. Ja Herran viha julmistui sinä päivänä ja hän vannoi, sanoen:

10. Ja HERran wiha julmistui sinä päiwänä ja hän wannoi sanoden:

11. Ne miehet, jotka lähtivät Egyptistä, kaksikymmenvuotiset ja sitä vanhemmat, eivät saa nähdä sitä maata, jonka minä vannoen lupasin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sillä he eivät ole minua uskollisesti seuranneet,

11. Tämä kansa, joka Egyptistä lähtenyt on, kahdenkymmenen vuoden vanhasta ja sen ylitse, ei suinkaan pidä näkemän sitä maata, jonka minä Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannonut olen, ettei he minua uskollisesti seuranneet,

11. Tämä Canssa joca Egyptist lähtenyt on cahdenkymmenen wuoden wanhast ja sen ylidze ei suingan pidä näkemän sitä maata ionga minä Abrahamille Isaachille ja Jacobille wannonut olen ettei he minua uscollisest seurannet.

12. paitsi Kaaleb, kenissiläisen Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika; sillä nämä ovat uskollisesti seuranneet Herraa.'

12. Paitsi Kalebia Jephunnen Kenisiläisen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa; sillä he uskollisesti seurasivat Herraa.

12. Paidzi Calebi Jephunnen Kesiniterin poica ja Josua Nunin poica: sillä he uscollisest seuraisit HERra.

13. Ja Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidän harhailla erämaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes koko se sukupolvi hävisi, joka oli tehnyt sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä.

13. Niin Herran viha julmistui Israelissa, ja laski heidät menemään korpeen sinne ja tänne neljäksikymmeneksi vuodeksi, siihenasti kuin kaikki se sukukunta hukkui, joka Herran edessä pahaa tehnyt oli.

13. Nijn HERran wiha julmistui Israelis ja laski heidän menemän corpeen sinne ja tänne neljäxikymmenexi wuodexi sijhenasti cuin caicki se sucucunda huckui joca HERra wastan paha tehnyt oli.

14. Mutta katso, te olette nyt astuneet isienne sijaan, te syntisten sikiöt, lisätäksenne vielä Herran vihan kiivautta Israelia kohtaan.

14. Ja katso, te olette nousseet isäinne siaan, syntisten joukko, lisäämään vielä Herran vihan julmuutta Israelia vastaan;

14. Ja cadzo te olette nosnet teidän Isäin siaan syndisten joucko lisämän wielä HERran wihan julmutta Israeli wastan.

15. Jos te nyt käännytte pois hänestä, niin hän jättää kansan vielä kauemmaksi aikaa tähän erämaahan, ja niin te tuotatte tuhon kaikelle tälle kansalle.

15. Sillä jos te käännytte hänestä pois, niin hän antaa teidän enemmän aikaa viipyä korvessa, ja niin te turmelette kaiken tämän kansan.

15. Sillä jos te teitän käänätte hänestä pois nijn hän anda teidän enämmän aica wijpyä corwesa ja nijn te hucutatte caiken tämän Canssan.

16. Niin he lähestyivät häntä ja sanoivat: Karjatarhoja me vain rakentaisimme tänne laumoillemme ja kaupunkeja vaimojamme ja lapsiamme varten,

16. Niin he kävivät edes ja sanoivat: me rakennamme ainoastansa tähän pihatoita karjallemme, ja kaupungeita lapsillemme.

16. Nijn he käwit edes ja sanoit: me rakennam ainoastans tähän pihatoita meidän carjallem ja Caupungeita meidän lapsillem.

17. mutta itse me varustautuisimme ja rientäisimme israelilaisten etunenässä, kunnes saisimme viedyksi heidät määräpaikkoihinsa, mutta meidän vaimomme ja lapsemme asuisivat sillä aikaa varustetuissa kaupungeissa maan asukkailta rauhassa.

17. Mutta me tahdomme olla joudukkaat varustettuina käymään Israelin lasten edellä, siihenasti että me johdatamme heitä sioillensa; vaan lapsemme ovat näissä vahvoissa kaupungeissa maan asuvaisten tähden.

17. Mutta me hangidzem käymän Israelin lasten edellä sijhenasti että me johdatam heitä sioillens waan meidän lapsem owat nijsä wahwois Caupungeis maan asuwaisten tähden.

18. Emme me palaisi kotiimme, ennenkuin israelilaiset ovat saaneet haltuunsa kukin perintöosansa,

18. Emme myös palaja huoneisiimme, siihenasti että Israelin lapset itsekukin saavat perintönsä.

18. En me myös palaja cotia päin sijhenasti että Israelin lapset idzecukin saawat perindöns.

19. sillä me emme tahdo perintöosaa heidän kanssansa tuolta puolen Jordanin emmekä kauempaa, vaan meidän perintöosamme on joutunut meille tältä puolelta Jordanin, itään päin.

19. Sillä emme tahdo heidän kanssa periä toisella puolella Jordania eli etempää; vaan meidän perintömme olkoon tällä puolella Jordania itään päin.

19. Sillä en me tahdo heidän cansans periä sillä puolen Jordanin waan meidän perindöm olcon tällä puolella Jordania itän päin.

20. Niin Mooses vastasi heille: Jos näin teette, jos Herran edessä varustaudutte sotaan

20. Ja Moses sanoi heille: jos tämän teette, että hankitsette teitänne sotaan Herran edessä,

20. Moses sanoi heille: jos te tämän teette että te hangidzet teitän sotaan HERran edes.

21. ja teistä jokainen, sotaan varustettuna, menee Jordanin yli Herran edessä niin pitkäksi aikaa, kunnes on karkoittanut vihollisensa edestään,

21. Niin menkäät Herran edessä Jordanin ylitse, jokainen kuin teistä hankittu on, siihenasti että hän ajaa kaikki vihollisensa pois kasvoinsa edestä,

21. Nijn mengät HERran edellä Jordanin ylidze jocainen cuin teistä hangittu on sijhenasti että te ajatte caicki wiholiset pois hänen caswons edestä.

22. ja te palaatte vasta senjälkeen, kuin se maa on tehty alamaiseksi Herralle, niin te olette vastuusta vapaat Herran ja Israelin edessä, ja tämä maa tulee teidän omaksenne Herran edessä.

22. Ja maa tulee Herran edessä alamaiseksi; sitte pitää teidän palajaman jällensä ja oleman viattomat Herran ja Israelin edessä, ja niin tämä maa on teidän omanne Herran edessä.

22. Ja maa tule HERran edes alemmaisexi sijtte pitä teidän palajaman jällens ja oleman wiattomat HERran ja Israelin edes ja nijn tämä maa on teidän oman HERran edes.

23. Mutta jos ette näin tee, niin katso, te rikotte Herraa vastaan ja saatte tuntea syntinne palkan, joka kohtaa teitä.

23. Mutta jos ette niin tee, katso, niin te rikotte Herraa vastaan, ja teidän pitää tietämän teidän rikoksenne, että se käsittää teidät.

23. Mutta jos et te nijn tee cadzo nijn te ricotte HERra wastan ja teidän pitä tundeman teidän ricoxen josa hän käsittä teidän.

24. Rakentakaa siis itsellenne kaupunkeja vaimojanne ja lapsianne varten ja tarhoja karjallenne ja tehkää se, mitä suunne on sanonut.

24. Niin rakentakaat siis kaupungeita lapsillenne, ja pihatoita karjallenne, ja tehkäät niinkuin te sanoitte.

24. Nijn rakendacat sijs Caupungeita teidän lapsillen ja pihatoita teidän carjallen ja tehkät nijncuin te sanoitte.

25. Niin gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat Moosekselle sanoen: Sinun palvelijasi tekevät, niinkuin herramme käskee.

25. Gadin ja Rubenin lapset sanoivat Mosekselle: sinun palvelias tekevät niinkuin minun Herrani on käskenyt.

25. Gadin ja Rubenin lapset sanoit Mosexelle: sinun palwelias tekewät nijncuin minun Herran on käskenyt.

26. Lapsemme, vaimomme, laumamme ja kaikki juhtamme jääkööt tänne Gileadin kaupunkeihin,

26. Meidän lapsemme, emäntämme, tavaramme ja kaikki meidän karjamme pitää jäämän Gileadin kaupunkeihin.

26. Meidän lapsem emändäm tawaram ja caicki meidän carjam pitä jäämän Gileadin Caupungijn.

27. mutta sinun palvelijasi lähtevät, jokainen sotaan varustettuna, sinne taisteluun Herran edessä, niinkuin herramme sanoi.

27. Mutta me sinun palvelias lähdemme kaikki yhdessä joukossa hankittuina sotaan Herran edessä, niinkuin minun Herrani sanonut on.

27. Mutta me sinun palwelias lähdem caicki yhdes joucos hangittuna sotaan HERran edes nijncuin minun Herran sanonut on.

28. Niin Mooses antoi heistä käskyn pappi Eleasarille ja Joosualle, Nuunin pojalle, ja Israelin sukukuntien perhekuntain päämiehille,

28. Niin Moses käski heidän puolestansa pappia Eleatsaria, ja Josuaa Nunin poikaa, ja Israelin lasten sukukuntain ylimmäisiä isiä,

28. NIin Moses käski heidän puolestans pappia Eleazarit ja Josua Nunin poica ja Israelin lasten sucucundain ylimmäisiä Isiä.

29. ja Mooses sanoi heille: Jos gaadilaiset ja ruubenilaiset teidän kanssanne lähtevät Jordanin yli, jokainen varustettuna taisteluun Herran edessä, ja se maa tulee teille alamaiseksi, niin antakaa heille Gileadin maa omaksi.

29. Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menevät teidän kanssanne Jordanin ylitse, kaikki hankittuina sotaan Herran edessä, ja te saatte kaikki maan allenne, niin antakaat heille Gileadin maa omaksi.

29. Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menewät teidän cansan Jordanin ylidze caicki hangittuna sotaan HERran edes ja te saatte caiken maan alan nijn andacat heille Gileadin maa omaxi.

30. Mutta jolleivät he varustaudu ja lähde teidän kanssanne sinne, niin asettukoot teidän keskuuteenne Kanaanin maahan.

30. Vaan jos ei he mene hankittuina teidän kanssanne, niin pitää heidän perimän teidän kanssanne Kanaanin maalla.

30. Waan josei he mene hangittuna teidän cansan nijn pitä heidän perimän teidän cansan Canaan maalla.

31. Silloin gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat sanoen: Mitä Herra on puhunut sinun palvelijoillesi, sen me teemme.

31. Gadin ja Rubenin lapset vastasivat, ja sanoivat: niinkuin Herra on puhunut sinun palvelioilles, niin me teemme:

31. Gadin ja Rubenin lapset wastaisit ja sanoit: nijncuin HERra on puhunut sinun palwelioilles nijn me teem.

32. Me lähdemme varustettuina Herran edessä Kanaanin maahan, että saisimme omaksemme perintöosan tällä puolella Jordanin.

32. Me menemme hankittuina Herran eteen Kanaanin maalle, ja omistamme perintöosamme tällä puolella Jordania.

32. Me menem hangittuna HERran edes Canaan maalle ja omistam meidän perindöosam tällä puolella Jordanin.

33. Ja Mooses antoi heille, gaadilaisille ja ruubenilaisille sekä toiselle puolelle Manassen, Joosefin pojan, sukukuntaa, amorilaisten kuninkaan Siihonin valtakunnan ja Baasanin kuninkaan Oogin valtakunnan, maan ja sen kaupungit alueinensa, sen maan kaupungit yltympäri.

33. Niin Moses antoi Gadin ja Rubenin lapsille ja puolelle Manassen Josephin pojan sukukunnalle Sihonin Amorilaisten kuninkaan valtakunnan ja Ogin Basanin kuninkaan valtakunnan: maan kaupunkeinensa, jotka niissä maan äärissä ympärillä olivat.

33. Nijn Moses andoi Gadin ja Rubenin lapsille ja puolelle Manassen sucucunnalle Josephin pojan Sihonin Amorrerein waldacunnan Ja Oggin Basanin Cuningan waldacunnan caiken heidän maans Caupungeinens jotca nijsä maan äris ymbärillä olit.

34. Ja gaadilaiset rakensivat Diibonin, Atarotin, Aroerin,

34. Ja Gadin lapset rakensivat Dibonin, Atarotin, Aroerin,

34. Ja Gadin lapset rakensit Dibonin Atharothin Aroerin.

35. Atrot-Soofanin, Jaeserin, Jogbehan,

35. Atarot-Sophanin, Jaeserin, Jogbehanin,

35. Atrothin Sophanin Jaesarin Jegabehanin.

36. Beet-Nimran ja Beet-Haaranin varustetuiksi kaupungeiksi sekä karjatarhoja.

36. Betnimran ja Betaranin, vahvat kaupungit ja pihatot.

36. Bethnimran ja Betharan wahwat Caupungit ja pihatot.

37. Ja ruubenilaiset rakensivat Hesbonin, Elalen ja Kirjataimin,

37. Rubenin lapset rakensivat Hesbonin, Elealen, Kirjataimin,

37. Rubenin lapset rakensit Hesbonin Elealenin Kiriathaimin.

38. Nebon ja Baal-Meonin, joiden nimet muutettiin, sekä Sibman. Ja he panivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat.

38. Ja Nebon, BaalMeonin, MusabotSemin ja Sibman, ja antoivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat.

38. Nebon BaalMeonin ja muutti nimet ja Sibaman ja annoit nijlle Caupungeille nimet cuin he rakensit.

39. Mutta Maakir, Manassen poika, lähti Gileadiin ja valloitti sen ja karkoitti amorilaiset, jotka asuivat siellä.

39. Ja Makirin Manassen pojan lapset menivät Gileadiin ja voittivat sen, ja ajoivat ulos Amorilaiset, jotka siellä asuivat.

39. Ja Machirin Manassen pojan lapset menit Gileadijn ja woitit sen ja ajoit ulos caicki Amorrerit jotca siellä asuit.

40. Ja Mooses antoi Gileadin Maakirille, Manassen pojalle, ja hän asettui sinne.

40. Niin Moses antoi Makirille Manassen pojalle Gileadin, ja hän asui siellä.

40. Nijn Moses andoi Machirille Manassen pojalle Gileadin ja hän asui siellä.

41. Ja Jaair, Manassen poika, meni ja valloitti heidän leirikylänsä ja kutsui ne Jaairin leirikyliksi.

41. Mutta Jair Manassen poika meni, ja voitti heidän maakylänsä, jotka hän kutsui Jairin kyliksi,

41. Mutta Jair Manassen poica meni ja woitti heidän maan kyläns jotca hän cudzui Jairin kylixi.

42. Ja Noobah meni ja valloitti Kenatin ynnä sen alueella olevat kylät ja kutsui sen, nimensä mukaan, Noobahiksi.

42. Meni myös Noba, ja voitti Kenatin tyttärinensä, ja hän kutsui sen Nobaksi nimestänsä.

42. Meni myös Nobah ja woitti Knathin tyttärinens ja hän cudzui sen Nobahxi nimestäns.