14 luku

Napisevan kansan rangaistus. Tappio Horman luona.

1. Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön.

1. Niin kaikki seurakunta nousi ja rupesi parkumaan, ja kansa itki sen yön.

1. Nijn caicki seuracunda nousi ja rupeis parcuman ja Canssa itkit sen yösen.

2. Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko kansa sanoi heille: Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet!

2. Ja kaikki Israelin lapset napisivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja koko joukko sanoi heille: jospa olisimme kuolleet Egyptin maalla! taikka jospa tässä korvessa vielä kuolisimme!

2. Ja caicki Israelin lapset napisit Mosesta ja Aaronita wastan ja coco joucko sanoi heille: jos me olisimme cuollet Egyptin maalla taicka täsä corwes wielä cuolisim?

3. Ja miksi viekään Herra meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?

3. Miksi Herra vie meitä tälle maalle miekalla surmattaa! Meidän vaimomme ja lapsemme tulevat saaliiksi! Eikö parempi ole, että palajamme Egyptiin?

3. Mixi HERra wie meitä tälle maalle miecalla surmatta meidän waimom ja lapsem tulewat saalixi? Eikö parembi ole että me palajam Egyptijn.

4. Ja he puhuivat toinen toiselleen: Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin.

4. Ja he sanoivat toinen toisellensa: asettakaamme päämies ja palatkaamme Egyptiin.

4. Ja he sanoit toinen toisellens: asettacam päämies ja palatcam Egyptijn.

5. Silloin Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Israelin kansan koko seurakunnan eteen.

5. Niin Moses ja Aaron lankesivat kasvoillensa, koko Israelin lasten seurakunnan edessä.

5. Mutta Moses ja Aaron langeisit caswoillens coco Israelin lasten seuracunnan edes.

6. Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa

6. Ja Josua Nunin poika, ja Kaleb Jephunnen poika, jotka myös maan olivat vaonneet, repäisivät vaatteensa.

6. Ja Josua Nunin poica ja Caleb Jephunnen poica jotca myös maan olit wacoinet rewäisit waattens.

7. ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa.

7. Ja puhuivat kaikelle Israelin kokoukselle, sanoen: maa, jonka lävitse me vaeltaneet olemme vakoomassa sitä, on juuri hyvä maa.

7. Ja sanoit caikelle Israelin cocouxelle: maa jonga läpidzen me waeldanet olem wacoimas sitä on juuri hywä maa.

8. Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä.

8. Jos Herralla on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille maalle, ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.

8. Jos HERralla on hywä suosio meihin nijn hän wie meidän sille maalle andaxens sen meille josa maasa riesca ja hunajata wuota.

9. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö.

9. Ainoastansa älkäät olko Herraa vastaan niskurit, ja älkäät te peljätkö tämän maan kansaa; sillä me syömme heitä niinkuin leipää: heidän turvansa on erinnyt heistä, ja Herra on meidän kanssamme: älkäät peljätkö heitä.

9. Ainoastans älkät olco HERra wastan niscurit ja älkät peljätkö tämän maan Canssa: sillä me syömme heitä nijncuin leipä heidän turwans on erainnut heistä ja HERra on meidän cansam älkät sijs peljätkö heitä.

10. Silloin koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa.

10. Niin sanoi koko kansan joukko, että he piti kivitettämän kuoliaaksi, ja Herran kunnia näkyi seurakunnan majassa kaikille Israelin lapsille.

10. NIin sanoi coco Canssan joucko että he piti kiwitettämän.

11. Ja Herra sanoi Moosekselle: Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa?

11. Ja Herra sanoi Mosekselle: kuinka kauvan tämä kansa pilkkaa minua? ja kuinka kauvan ei he usko minun päälleni, kaikkein tunnustähtein kautta, jotka minä heidän seassansa tehnyt olen?

11. Ja HERran cunnia näkyi seuracunnan majas caikille Israelin lapsille. Ja HERra sanoi Mosexelle: cuinga cauwan tämä Canssa pilcka minua? ja cuinga cauwan ei he usco minun päälleni caickein tunnustähtein cautta jotca minä heidän seasans tehnyt olen?

12. Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perinjuurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on.

12. Minä lyön heitä ruttotaudilla, ja hävitän heitä, ja minä teen sinun suuremmaksi ja väkevämmäksi kansaksi, kuin tämän.

12. Minä lyön heitä ruttotaudilla ja häwitän heitä ja minä teen sinun suuremmaxi ja wäkewämmäxi Canssaxi cuin tämän.

13. Mutta Mooses sanoi Herralle: Ovathan egyptiläiset kuulleet, että sinä voimallasi olet vienyt tämän kansan heidän keskeltänsä.

13. Ja Moses sanoi Herralle: jos Egyptiläiset saavat sen kuulla, joiden keskeltä sinä olet johdattanut tämän kansan sinun voimallas,

13. Ja Moses sanoi HERralle: jos Egyptiläiset saawat sen cuulla: sillä sinä olet johdattanut tämän Canssan heidän keskeldäns sinun woimallas.

14. Ja he ovat puhuneet siitä sen maan asukkaille; hekin siis ovat kuulleet, että sinä, Herra, olet tämän kansan keskellä, sinä Herra, joka olet sille ilmestynyt silmästä silmään, ja että sinun pilvesi pysyy heidän päällänsä ja että sinä kuljet heidän edellänsä pilvenpatsaassa päivin ja tulenpatsaassa öin.

14. Ja ne sanovat tämän maan asuvaisille, jotka kuulleet ovat, että sinä Herra olet tämän kansan seassa, ja että sinä Herra nähdään kasvoista niin kasvoihin, ja sinun pilves seisoo heidän päällänsä, ja sinä käyt heidän edellänsä, päivällä pilven patsaassa ja yöllä tulen patsaassa;

14. Ja sanotan tämän maan asuwaisille jotca cuullet owat että sinä HERra olet tämän Canssan seas ja että sinä nähdän caswosta nijn caswoon ja sinun pilwes seiso heidän päälläns ja sinä HERra käyt heidän edelläns päiwällä pilwen padzas ja yöllä tulen padzas.

15. Mutta jos sinä nyt surmaat tämän kansan, niinkuin yhden miehen, niin kansat, jotka saavat kuulla sitä kerrottavan sinusta, sanovat näin:

15. Jos sinä tapat tämän kansan, niinkuin yhden miehen, niin pakanat, jotka sanoman sinusta kuulleet ovat, puhuvat ja sanovat:

15. Jos sinä tapat tämän Canssan nijncuin yhden miehen nijn pacanat jotca sencaltaisen sanoman sinusta cuullet owat puhuwat ja sanowat:

16. Koska Herra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka hän oli heille valalla vannoen luvannut, tappoi hän heidät erämaahan.'

16. Ei Herra voinut johdattaa tätä kansaa siihen maahan, jonka hän heille vannoi; sentähden on hän heidät surmannut korvessa.

16. Ettei HERra woinut johdatta tätä Canssa sijhen maahan josta hän heille wannoi sentähden on hän murhannut heitä corwes.

17. Osoittautukoon nyt sinun suuri voimasi, Herra, niinkuin olet puhunut sanoen:

17. Nyt siis enentäkään Herra voimansa, niinkuin sinä puhunut olet, sanoen:

17. Mingätähden enändäkän HERra woimans nijncuin sinä puhunut olet sanoden:

18. Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.'

18. Herra on pitkämielinen ja sangen laupias, ja antaa anteeksi vääryydet ja rikokset, ja ei yhtään viallista pidä viatoinna, mutta kostaa isäin vääryydet lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.

18. HERra on pitkämielinen ja sangen laupias ja anda andexi wäärydet ja ricoxet ja ei yhtän anna olla ilman rangaistusta mutta costa Isäin wäärydet lapsille colmandeen ja neljändeen polween.

19. Anna siis anteeksi tämän kansan pahat teot suuressa armossasi, niinkuin sinä ennenkin olet anteeksi antanut tälle kansalle, Egyptistä tänne saakka.

19. Niin ole armollinen tämän kansan rikokselle, sinun suuresta laupiudestas, niinkuin sinä tälle kansalle annoit anteeksi hamasta Egyptistä tähän asti.

19. Nijn ole armollinen tämän Canssan ricoxille sinun suurest laupiudestas nijncuin sinä tälle Canssalle annoit andexi hamast Egyptist tähän asti.

20. Ja Herra vastasi: Minä annan anteeksi, niinkuin sinä olet anonut.

20. Ja Herra sanoi: minä annoin sen heille anteeksi, sinun sanas jälkeen.

20. JA HERra sanoi: minä annoi sen heille andexi sinun sanas jälken.

21. Mutta niin totta kuin minä elän, ja niin totta kuin Herran kirkkaus on täyttävä kaiken maan:

21. Mutta niin totta kuin minä elän, niin koko maailma täytetään Herran kunnialla.

21. Mutta nijn totta cuin minä elän nijn coco mailma täytetän HERran cunnialla:

22. ei kukaan niistä miehistä, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja minun tunnustekoni, jotka minä olen tehnyt Egyptissä ja tässä erämaassa, mutta kuitenkin nyt jo kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet eivätkä ole kuulleet minun ääntäni,

22. Sillä kaikki miehet, jotka näkivät minun kunniani ja ihmeeni, jotka minä tein Egyptissä ja korvessa, ja nyt kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet, eikä kuulleet minun ääntäni:

22. Sillä caicki miehet jotca näit minun cunniani ja ihmeni jotca minä tein Egyptis ja corwes ja nyt kymmenen kerta owat minua kiusannet eikä cuullet minun ändäni.

23. ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin heidän isillensä; ei yksikään minun pilkkaajistani ole sitä näkevä.

23. Ei heidän pidä näkemän sitä maata, jonka minä heidän isillensä vannoin, eikä yksikään, joka minua pilkannut on, pidä näkemän sitä.

23. Ei heidän pidä näkemän sitä maata jonga minä heidän Isillens wannoin eikä yxikän joca minua pilcannut on pidä näkemän sitä.

24. Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niin että hän on minua uskollisesti seurannut, niin hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen.

24. Vaan palveliani Kalebin, että toinen henki on hänen kanssansa ja hän uskollisesti seurasi minua, vien minä siihen maahan, jossa hän ennen oli, ja hänen siemenensä pitää sen perimän.

24. Waan minun palwelian Caleb ( että toinen hengi on hänellä ja uscollisest seurais minua ) hänen minä wien sijhen maahan josa hän ennen oli ja hänen siemenens pitä sen perimän.

25. Mutta koska amalekilaiset ja kanaanilaiset asuvat laaksoissa, niin kääntykää huomenna toisaanne päin ja painukaa erämaahan, Kaislameren tietä.

25. Nyt siis että Amalekilaiset ja Kanaanealaiset väjyvät laaksoissa, niin palatkaat huomenna ja matkustakaat korpeen, Punaisen meren tietä myöten.

25. Nijn myös Amalechiterit ja Cananerit jotca laxois asuwat: Huomena palaitca ja matcustaca corpeen punaisen meren tietä.

26. Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen:

26. Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:

26. JA HERra puhui Mosexelle ja Aaronille sanoden:

27. Kuinka kauan tämä häijy joukko napisee minua vastaan? Minä olen kuullut, kuinka israelilaiset napisevat minua vastaan.

27. Kuinka kauvan tämä paha joukko napisee minua vastaan? Sillä minä kuulin Israelin lasten napinan, jolla he minua vastaan napisivat.

27. Cuinga cauwan tämä paha joucko napise minua wastan? Sillä minä cuulin Israelin lasten napinan jolla he minua wastan napisit.

28. Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, aivan niinkuin te olette minulle puhuneet, niin minä teille teen.

28. Sentähden sano heille: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minä teen teille, niinkuin te minun korvaini kuullen puhuitte:

28. Sentähden sano heille: nijn totta cuin minä elän sano HERra minä teen teille nijncuin te minun corwaini cuullen puhuitte.

29. Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne, teidän kaikkien, jotka olette katselmuksessa olleet, niin monta kuin teitä on kaksikymmenvuotisia ja sitä vanhempia, jotka olette napisseet minua vastaan.

29. Teidän ruumiinne pitää lankeeman tässä korvessa ja kaikki teidän luettunne, jotka luettiin kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, jotka napisitte minua vastaan.

29. Teidän ruumin pitä langeman täsä corwes ja caicki jotca luettin cahdestkymmenenest wuodest ja sen ylidzen jotca napisitta minua wastan.

30. Totisesti, te ette pääse siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa teille asumasijaksi, ei kukaan teistä, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika.

30. Ei teidän pidä tuleman siihen maahan, jonka ylitse minä käteni nostin, salliakseni teidän siellä asua, paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa.

30. Ei teidän pidä tuleman sijhen maahan jonga ylidze minä käteni nostin salliaxeni teidän siellä asua paidzi Calebi Jephunnen poica ja Josua Nunin poica.

31. Mutta teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, heidät minä vien sinne, ja he saavat tulla tuntemaan sen maan, jota te halveksitte.

31. Vaan teidän lapsenne, jotka te sanoitte tulevan saaliiksi, minä sinne johdatan, että he tuntisivat sen maan, jonka te hylkäsitte.

31. Waan teidän lapsen jotca te sanoitta tulewan saalixi ne minä sinne johdatan että he tundisit sen maan jonga te hyljäisit.

32. Mutta teidän ruumiinne kaatuvat tähän erämaahan,

32. Mutta te ja teidän ruumiinne pitää lankeeman tässä korvessa;

32. Mutta te ja teidän ruumin pitä langeman täsä corwesa/

33. ja teidän lastenne täytyy harhailla paimentolaisina tässä erämaassa neljäkymmentä vuotta ja kärsiä teidän uskottomuutenne tähden, kunnes teidän ruumiinne ovat maatuneet tähän erämaahan.

33. Ja teidän lapsenne pitää oleman paimenina tässä korvessa, neljäkymmentä ajastaikaa, kantaen teidän huoruuttanne, siihenasti että ruumiinne kuluvat korvessa.

33. Ja teidän lapsen pitä oleman paimenna täsä corwes neljäkymmendä ajastaica candaden teidän huoruttan sijhenasti että teidän ruumin culuwat corwesa.

34. Niinkuin te neljäkymmentä päivää vakoilitte maata, niin saatte nyt, päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta kärsiä pahoista teoistanne ja tulla tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois.

34. Niiden neljänkymmenen päiväluvun jälkeen, joina te maan vaonneet olette, aina ajastaika päivästä pitää luettaman, että teidän pitää kantaman pahat tekonne neljäkymmentä ajastaikaa, että te ymmärtäisitte minun pois luopumiseni.

34. Nijden neljänkymmenen päiwälugun jälken joina te maan wacoinet oletta: aina ajastaica päiwästä pitä luettaman että he candawat teidän pahat tecon neljäkymmendä ajastaica että te ymmärräisitte mikä se on cosca minä otan pois minun käteni.

35. Minä, Herra, olen puhunut. Totisesti, niin minä teen tälle häijylle kansalle, joka on käynyt kapinoimaan minua vastaan: he hukkuvat tähän erämaahan, tänne he kuolevat.

35. Minä Herra olen sen puhunut, sen minä myös teen kaikelle tälle pahalle joukolle, joka on itsensä asettanut minua vastaan: tässä korvessa pitää heidän kuluman ja siinä kuoleman.

35. Minä HERra olen sen puhunut sen minä myös teen caikelle tälle pahalle joucolle joca on idzens asettanut minua wastan täsä corwesa pitä heidän culuman ja cuoleman.

36. Mutta ne miehet, jotka Mooses oli lähettänyt maata vakoilemaan ja jotka palattuaan olivat saattaneet koko kansan napisemaan häntä vastaan, saattamalla sen maan pahaan huutoon,

36. Ja ne miehet, jotka Moses lähetti maata vakoomaan ja palasivat, saattaen kaiken kansan napisemaan häntä vastaan, ja olivat tuottaneet pahan sanoman maasta,

36. Ja nijn cuolit HERran rangaistuxesta ne miehet jotca Moses lähetti maata wacoiman ja palaisit saattain caiken seuracunnan napiseman händä wastan

37. ne miehet, jotka olivat saattaneet sen maan pahaan huutoon, kuolivat äkkikuolemalla Herran edessä.

37. Ne miehet kuolivat Herran rangaistuksesta, jotka toivat pahan sanoman maasta,

37. Että he laitit maata ja sanoit sen pahaxi.

38. Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jäivät eloon niistä miehistä, jotka olivat käyneet maata vakoilemassa.

38. Mutta Josua Nunin poika ja Kaleb Jephunnen poika jäivät elämään kaikista niistä miehistä, jotka menneet olivat maata vakoomaan.

38. Mutta Josua Nunin poica ja Caleb Jephunnen poica jäit elämän caikista nijstä miehistä jotca mennet olit maata wacoiman.

39. Ja Mooses puhui tämän kaikille israelilaisille. Niin kansa tuli kovin murheelliseksi.

39. Ja Moses puhui kaikki nämät sanat kaikille Israelin lapsille: silloin kansa murehti suuresti.

39. JA Moses puhui caicki nämät sanat caikille Israelin lapsille: silloin Canssa murhetti suurest.

40. Ja he nousivat varhain seuraavana aamuna lähteäkseen ylös vuoristoon ja sanoivat: Katso, tässä me olemme; me lähdemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut, sillä me olemme syntiä tehneet.

40. Ja he nousivat varhain huomeneltain ja menivät vuoren kukkulalle, ja sanoivat: katso, tässä me olemme, ja menemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut; sillä me olemme syntiä tehneet.

40. Ja he nousit warhain huomeneldain ja menit wuoren cuckulalle ja sanoit: cadzo täsä me olem ja menem sijhen siaan josta HERra on meille puhunut: sillä me olem syndiä tehnet.

41. Mutta Mooses sanoi: Minkätähden te nyt käytte rikkomaan Herran käskyä? Ei se onnistu.

41. Mutta Moses sanoi: miksi te niin rikotte Herran sanan? ei se teille menesty.

41. Mutta Moses sanoi: mixi te nijn ricotte HERran sanan? ei se teille menesty.

42. Älkää lähtekö sinne, sillä Herra ei ole teidän keskellänne; älkää lähtekö, etteivät vihollisenne voittaisi teitä.

42. Älkäät menkö, sillä ei ole Herra teidän kanssanne, ettette lyötäisi teidän vihollisiltanne.

42. Älkät mengö sillä ei ole HERra teidän cansan ettei te lyödäis teidän wiholisildan.

43. Sillä amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat siellä teitä vastassa, ja niin te kaadutte miekkaan; sillä te olette kääntyneet pois Herrasta, eikä Herra ole teidän kanssanne.

43. Sillä Amalekilaiset ja Kanaanealaiset ovat siellä teidän edessänne, ja miekalla surmataan, että te itsenne käänsitte pois Herrasta: ja ei ole Herra teidän kanssanne.

43. Sillä Amalechiterit ja Cananerit owat siellä teidän edesän ja te miecalla surmatan että te idzen käänsitte pois HERrasta. Ja ei ole HERra teidän cansan.

44. Yhtäkaikki he lähtivät uppiniskaisuudessaan kulkemaan ylös vuoristoon; mutta ei Herran liitonarkki eikä Mooseskaan siirtynyt leiristä.

44. Mutta he rohkaisivat itsensä menemään vuoren kukkulalle, vaan Herran liitonarkki ja Moses ei menneet leiristä ulos.

44. Mutta he rohwaisit idzens menemän wuoren cuckulalle. Mutta HERran lijton Arcki ja Moses ei mennet leiristä ulos.

45. Silloin amalekilaiset ja kanaanilaiset, jotka siinä vuoristossa asuivat, syöksyivät alas ja voittivat heidät ja hajottivat heidät, ajaen heitä aina Hormaan asti.

45. Niin tulivat Amalekilaiset ja Kanaanealaiset, jotka vuorella asuivat, ja löivät heidät ja runtelivat heitä hamaan Hormaan asti.

45. Nijn tulit Amalechiterit ja Cananerit jotca wuorella asuit ja löit heidän ja rundelit heitä haman Horman asti.