11 luku

Kansa napisee ja saa rangaistuksen. Mooses saa avukseen seitsemänkymmentä kansanvanhinta. Viiriäiset.

1. Mutta kansa tuskitteli, ja se oli paha Herran korvissa. Kun Herra sen kuuli, vihastui hän, ja Herran tuli syttyi heidän keskellään, ja se kulutti ulommaisen osan leiriä.

1. Ja tapahtui, koska kansa kärsimättömyydestä napisi, oli se paha Herran korvissa, ja koska Herra sen kuuli, julmistui hänen vihansa, ja Herran tuli syttyi heidän seassansa, joka äärimäiset heidän leirissänsä poltti.

1. JA tapahtui cosca Canssa kärsimättömydest napisit oli se paha HERran corwis: Ja cosca HERra sen cuuli julmistui hänen wihans ja HERran tuli syttyi heidän seasans joca ärimmäiset heidän leirisäns poltti.

2. Silloin kansa huusi Moosesta, ja Mooses rukoili Herraa; niin tuli alkoi sammua.

2. Silloin huusi kansa Moseksen tykö, ja Moses rukoili Herraa, niin tuli asettui.

2. Silloin huusi Canssa Mosexen tygö: Ja Moses rucoili HERra nijn tuli samui.

3. Ja sen paikan nimeksi pantiin Tabeera, koska Herran tuli oli siellä syttynyt heidän keskellään.

3. Ja se paikka kutsuttiin Tabeera, että Herran tuli oli syttynyt heidän keskellänsä.

3. Ja se paicka cudzuttin Tabeera että HERran tuli oli syttynyt heidän keskelläns.

4. Mutta heidän keskuuteensa kerääntyneessä hylkyväessä heräsivät himot, ja niin israelilaisetkin rupesivat jälleen itkemään, sanoen: Voi jospa meillä olisi lihaa syödäksemme!

4. Mutta sekalainen kansa heidän seassansa oli syttynyt himoon, ja Israelin lapset myös rupesivat taas itkemään ja sanoivat: kuka antaa meille lihaa syödäksemme?

4. Sillä yhteinen Canssa heidän seasans oli saanut lihan himon istuit ja itkit ynnä Israelin lasten cansa ja sanoit: cuca anda meille liha syödäxem?

5. Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa.

5. Me muistamme ne kalat, joita me söimme ilman maksota Egyptissä, ja ne agurkit, ja melonit, ja puurlaukat, ja sipulit, ja kynsilaukat.

5. Me muistamme ne calat cuin me söimme ilman Egyptis ja Curbidzat ja melonit ja puurlaucat ja sipulit ja kynsilaucat.

6. Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa.

6. Mutta nyt on sielumme kuivettunut, ja ei ole ikänä mitään, paitsi tämä manna on meidän silmäimme edessä.

6. Mutta nyt on meidän sielum cuiwettunut ja ei muuta näe cuin Manna.

7. Ja manna oli korianderin siemenen kaltaista ja bedellion-pihkan näköistä.

7. Ja man oli niinkuin korianderin siemen, ja nähdä niinkuin bedellion.

7. Ja Man oli nijncuin Corianderin siemen ja nähdä nijncuin Bedellion.

8. Kansa samoili sitä kokoamassa ja jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa; sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä kaltiaisia. Ja sen maku oli samanlainen kuin öljyleivoksen.

8. Ja kansa juoksi sinne ja tänne, ja kokosi sitä, ja jauhoi myllyllä eli survoi rikki huhmaressa, ja keitti padassa, ja teki itsellensä siitä paistinkakkuja, ja ne maistivat niinkuin öljyleivät.

8. Ja Canssa juoxi sinne ja tänne ja cocoisit sitä ja jauhoit myllyllä eli surwoit ricki huhmares ja keitit padas ja teit idzellens sijtä paistincacuja ja ne maistit nijncuin öljyleiwät.

9. Ja kasteen laskeutuessa yöllä leiriin laskeutui mannakin siihen.

9. Ja koska kaste yöllä laskeusi leiriin, niin laskeusi myös manna sen päälle.

9. Ja cosca caste ijöllä langeis leirijn nijn langeis myös Manna sen päälle.

10. Ja Mooses kuuli, kuinka kansa, joka suku, itki, kukin majansa ovella; niin Herra vihastui kovin, ja myös Mooseksen silmissä se oli paha.

10. Ja Moses kuuli kansan itkevän sukukunnissansa, itsekunkin majansa ovella, ja Herran viha julmistui suuresti, ja Moses myös pani sen pahaksi.

10. COsca Moses cuuli Canssan itkewän heidän sucucunnisans idzecukin hänen majans owella silloin julmistui HERran wiha suuresta ja Moses myös pani sen pahaxi.

11. Ja Mooses sanoi Herralle: Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni?

11. Ja Moses sanoi Herralle: miksi sinä niin ahdistat palveliaas? ja miksi en minä löydä armoa sinun edessäs, ettäs panet kaiken tämän kansan kuorman minun päälleni?

11. Ja Moses sanoi HERralle: Mixi sinä nijn ahdistat sinun palwelias? ja mixen minä löydä armo sinun edesäs että sinä nijn panet minun päälleni caiken tämän Canssan cuorman?

12. Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta, siihen maahan, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä?

12. Olenko minä kaiken tämän kansan siittänyt? olenko minä synnyttänyt hänen? ettäs niin sanoit minulle: kanna heitä helmassas, niinkuin elatusisä kantaa imevän lapsen, siihen maahan, jonka sinä heidän isillensä vannoit?

12. Olengo minä caiken tämän Canssan sijttänyt? olengo minä synnyttänyt hänen? ettäs nijn sanoisit minulle: canna heitä sinun helmasas ( nijncuin imettäjä canda lapsen ) sijhen maahan jonga sinä heidän Isillens wannoit?

13. Mistä minulla on lihaa antaa kaikelle tälle kansalle, kun he ahdistavat minua itkullaan sanoen: 'Anna meille lihaa syödäksemme'?

13. Mistä minä otan lihaa kaikelle tälle kansalle antaakseni? sillä he itkevät minun edessäni ja sanovat: anna meille lihaa syödäksemme.

13. Custa minä otan liha caikelle tälle Canssalle andaxeni? sillä he itkewät minun edesäni ja sanowat: anna meille liha syödäxem.

14. En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas.

14. En minä yksinäni voi kaikkea tätä kansaa kantaa; sillä se on minulle ylen raskas.

14. EN minä yxinäni woi caicke tätä Canssa canda: sillä se on minulle ylön rascas.

15. Ja jos näin aiot kohdella minua, niin surmaa minut mieluummin, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.

15. Ja jos sinä niin teet minulle, niin lyö minut kohta kuoliaaksi, jos minä muutoin olen armon löytänyt sinun edessäs, ettei minun niin täytyisi onnettomuuttani nähdä.

15. Ja jos sinä nijn teet minulle nijn ennen tapa minua jos minä muutoin olen armon löytänyt sinun edesäs etten minä nijn waiwani näkis.

16. Silloin Herra puhui Moosekselle: Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi.

16. Ja Herra sanoi Mosekselle: kokoa minulle seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimmista, jotkas tiedät vanhimmiksi ja päämiehiksi kansan seassa, ja tuo heitä seurakunnan majan oven eteen, ja seisokaat siinä sinun kanssas.

16. JA HERra sanoi Mosexelle: coco minulle seidzemenkymmendä miestä Israelin wanhimmista jotcas tiedät wanhimmixi ja päämiehixi Canssan seas ja tuo heitä seuracunnan majan owen eteen ja seisocan sijnä sinun cansas.

17. Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa.

17. Ja minä tulen alas, ja puhun siellä sinun kanssas, ja otan siitä hengestä joka sinun ylitses on ja annan heille, että he ynnä sinun kanssas kantaisivat kansan kuorman, ettet sinä yksinäs sitä kantaisi.

17. Ja nijn minä tulen alas ja puhun siellä sinun cansas ja otan sinun hengestäs ja annan heille että he ynnä sinun cansas candaisit Canssan cuorman ettet sinä yxinäs sitä candais.

18. Mutta kansalle sano: Pyhittäytykää huomiseksi, niin saatte syödä lihaa, koska itkitte Herran kuullen, sanoen: 'Voi, jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Egyptissä meidän oli hyvä olla.' Herra antaa nyt teille lihaa syödäksenne.

18. Ja sano kansalle: pyhittäkäät teitänne huomeneksi, että te lihaa söisitte; sillä teidän itkunne on tullut Herran korviin ja te sanoitte: kuka antaa meille lihaa syödäksemme? sillä hyvin me elimme Egyptissä; ja Herra antaa teille lihaa syödäksenne.

18. Ja sano canssalle: pyhittäkät teitän huomenexi että te liha söisitte: sillä teidän itcun on tullut HERran corwijn ja te sanoitte: cuca anda meille liha syödäxem? Sillä hywin me elimme Egyptis? Sentähden anda HERra teille liha syödäxen

19. Eikä siinä ole teille syömistä ainoastaan päiväksi tai kahdeksi, tai viideksi tai kymmeneksi tai kahdeksikymmeneksi päiväksi,

19. Ei vaivoin päiväksi, eikä kahdeksi syödäksenne, eikä viideksi, eikä kymmeneksi, eikä kahdeksikymmeneksi päiväksi;

19. Ei waiwoin päiwäxi eikä cahdexi eikä wijdexi eikä kymmenexi eikä cahdexikymmenexi päiwäxi.

20. vaan kuukauden päiviksi, kunnes ette enää siedä sen hajua ja se iljettää teitä. Sillä te olette pitäneet halpana Herran, joka on teidän keskellänne, ja itkeneet hänen edessänsä sanoen: 'Miksi lähdimmekään Egyptistä!'

20. Mutta koko kuukaudeksi, siihen asti että se käy teidän sieramistanne ulos, ja tulee teille kyylytykseksi; sillä te olette Herran hyljänneet, joka on teidän seassanne, ja itkitte hänen edessänsä, ja sanoitte: miksi me olemme tänne lähteneet Egyptistä?

20. Mutta coco Cuucaudexi sijhen asti että se käy teidän sieramistan ulos ja tule teille kyylytyxexi: sillä te oletta HERran hyljännet joca on teidän seasan ja itkitte hänen edesäns ja sanoitte: mixi me olemma tänne lähtenet Egyptist?

21. Mooses vastasi: Kuusisataa tuhatta jalkamiestä on sitä kansaa, jonka keskuudessa minä elän, ja kuitenkin sinä sanot: 'Minä annan heille lihaa, niin että heillä on sitä syödä kuukauden päivät.'

21. Ja Moses sanoi: tämä kansa on kuusisataa tuhatta jalkamiestä, joidenka seassa minä olen, ja sinä sanot: minä annan heille lihaa syödäksensä koko kuukaudeksi.

21. Ja Moses sanoi: cuusisatatuhatta on jalcamiestä joidenga seas minä olen ja sinä sanot: minä annan teille liha syödäxen coco Cuucaudexi.

22. Onko lampaita ja raavaita teurastettaviksi heille, niin että heille riittää, vai kootaanko heille kaikki meren kalat, niin että heille riittää?

22. Tapetaanko lampaat ja karja, että he ravittaisiin? taikka kootaanko kaikki kalat merestä heille, että he ravittaisiin?

22. Tapetango lambat ja carja että he rawitaisin? taicka cootango caicki calat merestä heille että he rawitaisin?

23. Mutta Herra sanoi Moosekselle: Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai eikö.

23. Herra sanoi Mosekselle: onko Herran käsi lyhennetty? Nyt sinun pitää näkemän, jos minun sanani jälkeen tapahtuu sinulle elikkä ei.

23. HERra sanoi Mosexelle: ongo HERran käsi lyhetty? nyt sinun pitä näkemän jos minun sanani jälken tapahtu sinulle elickä ei.

24. Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille.

24. Ja Moses meni ulos ja sanoi kansalle Herran sanat, ja kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimmista ja asetti heidät ympäri majaa.

24. JA Moses meni ulos ja sanoi Canssalle HERran sanat ja cocois seidzemenkymmendä miestä Canssan wanhimmista ja asetti heidän ymbärins maja.

25. Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet.

25. Niin tuli Herra alas pilvessä, ja puhui hänen kanssansa, ja otti siitä hengestä, joka oli hänen päällänsä, ja antoi seitsemällekymmenelle vanhimmalle miehelle. Ja tapahtui, koska henki lepäsi heidän päällänsä, niin he ennustivat; vaan ei sitte enää kertoneet.

25. Nijn tuli HERra alas pilwes ja puhui hänen cansans ja otti sijtä hengestä joca oli Mosexes ja andoi seidzemellekymmenelle wanhimmalle miehelle. Ja cosca hengi lepäis heisä nijn he ennustit ja ei enä.

26. Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle; nämä joutuivat leirissä hurmoksiin.

26. Mutta kaksi miestä jäi vielä leiriin, yhden nimi oli Eldad ja toisen nimi Medad, joiden päällä myös henki lepäsi; sillä he olivat myös kirjoitetut, vaan ei he vielä olleet käyneet ulos majan tykö, ja he ennustivat leirissä.

26. Mutta caxi miestä jäit wielä leirijn yhden nimi oli Eldad ja toisen Medad joisa myös hengi lepäis: sillä he olit myös kirjoitetut waan ei he wielä ollet käynet ulos majan tygö ja he ennustit leirisä.

27. Silloin riensi muuan nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle sanoen: Eldad ja Meedad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä.

27. Niin juoksi nuorukainen ja ilmoitti Mosekselle, ja sanoi: Eldad ja Medad ennustavat leirissä.

27. Nijn juoxi yxi nuorucainen ja ilmoitti Mosexelle ja sanoi: Eldad ja Medad ennustawat leirisä.

28. Mutta Joosua, Nuunin poika, joka oli ollut Mooseksen palvelija nuoruudestaan asti, puuttui puheeseen sanoen: Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!

28. Niin vastasi Josua Nunin poika, Moseksen palvelia, jonka hän valinnut oli, ja sanoi: minun herrani Moses! kiellä heitä.

28. Nijn wastais Josua Nunin poica Mosexen palwelia jonga hän walinnut oli ja sanoi: minun herran Moses kiellä heitä.

29. Mutta Mooses vastasi hänelle: Oletko kateellinen minun puolestani? Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin että Herra antaisi henkensä heihin!

29. Mutta Moses sanoi hänelle: oletko sinä minun edessäni kiivas? Jospa kaikki Herran kansa ennustaisi! Ja Herra antais henkensä tulla heihin.

29. Mutta Moses sanoi hänelle: oletco sinä minun edesäni kijwas? Josca Jumala että caicki HERran Canssa ennustaisit. Ja andais HERra hengens tulla heihin.

30. Sitten Mooses siirtyi takaisin leiriin ja hänen kanssaan Israelin vanhimmat.

30. Ja niin Moses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.

30. Ja nijn cocounsit Moses ja wanhimmat Israelist leirijn.

31. Mutta Herran lähettämä tuuli nousi ja ajoi edellään viiriäisiä mereltä päin ja painoi niitä leiriin päivänmatkan laajuudelta joka suunnalle leiristä, lähes kahden kyynärän korkeuteen maasta.

31. Niin tuli tuuli Herralta ja ajoi peltokanat merestä, ja hajoitti ne leiriin, täältäpäin päiväkunnan matkan, ja sieltäpäin päiväkunnan matkan leirin ympärille, liki kahta kyynärää korkialle maan päälle.

31. NIin tuli tuuli HERralda ja andoi tulla peldocanat mereldä ja hajotti ne leirijn tääldäpäin päiwäcunnan matcan pituudelle ja sieldäpäin päiwäcunnan matcan pituudelle leirin ymbärins liki cahta kynärätä corkialle maan päälle.

32. Silloin kansa ryhtyi kokoamaan viiriäisiä ja kokosi niitä koko sen päivän ja koko yön ja koko seuraavan päivän. Vähin määrä, jonka joku sai kootuksi, oli kymmenen hoomer-mittaa. Ja he levittivät niitä pitkin leiriä kuivamaan.

32. Niin nousi kansa koko sinä päivänä, ja koko sinä yönä, ja koko toisena päivänä, ja kokosi peltokanoja, ja se, joka vähimmän kokosi, hän kokosi kymmenen homeria, ja he leivittivät ne kohta ympäri leiriä.

32. Nijn nousi Canssa coco sinä päiwänä ja coco sinä yönä ja coco toisna päiwänä ja cocoisit peldocanoja ja se joca wähimmän cocois hän cocois kymmenen Homorita ja he ripustit heitä leirins ymbärins.

33. Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaissaan, ennenkuin se oli syöty loppuun, syttyi Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman.

33. Koska liha oli vielä heidän hammastensa välillä, ja ennenkuin se tuli kuluneeksi, julmistui Herran viha kansan päälle, ja Herra löi heitä sangen suurella rangaistuksella,

33. Ja cosca liha oli wielä heidän hammastens wälillä ja ennencuin se tuli culunexi julmistui HERran wiha Canssan päälle ja löi heidän sangen suurella rangaistuxella.

34. Ja sen paikan nimeksi pantiin Kibrot-Hattaava, koska sinne haudattiin kansasta ne, jotka olivat antautuneet halunsa valtaan.

34. Josta se paikka kutsutaan Himohaudaksi; sillä siihen on haudattu himoitseva kansa.

34. Josta se paicka cudzutan himohaudaxi: sillä sijhen on haudattu himoidzewa Canssa.

35. Kibrot-Hattaavasta kansa lähti liikkeelle Haserotia kohti ja pysähtyi Haserotiin.

35. Ja kansa matkusti Himohaudoilta Hatserotiin ja pysähtyi Hatserotissa.

35. Ja Canssa matcustit himohaudoilda Hazerothijn ja pysännyit Hazerothis.