8 luku

Liitonarkki viedään Herran temppeliin. Temppelin vihkiminen.

1. Sitten Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekunta-päämiehet, kuningas Salomon luo Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista.

1. Silloin kokosi Salomo Israelin vanhimmat, kaikki sukukuntain ylimmäiset ja isäin päämiehet Israelin lasten seasta kuningas Salomon tykö Jerusalemiin, viemään Herran liitonarkkia Davidin kaupungista, se on Zion.

1. SIlloin cocois Cuningas Salomo wanhimmat Israelist caicki sucucundain ylimmäiset ja Isäin pääruhtinat Israelin lasten seast Jerusalemijn wiemän HERran lijton Arckia Dawidin Caupungist se on Zion.

2. Niin kokoontuivat kuningas Salomon luo kaikki Israelin miehet juhlapäivänä eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi.

2. Ja kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuningas Salomon tykö Ethanimin kuukaudella, juhlapäivänä, se on seitsemäs kuukausi.

2. Ja caicki miehet Israelist cocounsit Cuningas Salomon tygö Ethanimin Cuucaudella juhlapäiwänä se on seidzemes Cuucausi.

3. Ja kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat papit arkin,

3. Ja kuin kaikki Israelin vanhimmat tulivat kokoon, nostivat papit arkin,

3. Ja cosca caicki wanhimmat Israelist tulit cocoon nostit Papit HERran Arkin.

4. ja he veivät Herran arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli majassa; papit ja leeviläiset veivät ne sinne.

4. ja kantoivat Herran arkin ja seurakunnan majan, ja kaikki pyhän kalut, jotka majassa olivat: ne veivät papit ja Leviläiset ylös.

4. Ja cannoit hänen ja seuracunnan majan ja caicki Pyhän calut jotca majas olit ne weit Papit ja Lewitat.

5. Ja kuningas Salomo seisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja raavaita niin paljon, että niitä ei voitu lukea, ei laskea.

5. Ja kuningas Salomo ja koko Israelin joukko, joka hänen tykönänsä itsensä oli koonnut, menivät hänen kanssansa arkin edellä, ja uhrasivat lampaita ja karjaa, joita ei arvattu eikä luettu paljouden tähden.

5. Ja Cuningas Salomo ja coco Israelin joucko joca hänen tygöns idzens oli coonnut menit hänen cansans Arkin edellä ja uhraisit lambaita ja carja joita ei yxikän arwata eli luke paljouden tähden tainnut.

6. Ja papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

6. Ja näin kantoivat papit Herran liitonarkin siallensa templin kuoriin, kaikkein pyhimpään, Kerubimin siipein alle;

6. Ja näin cannoit Papit HERran lijton Arkin siallens Templin Cuorijn sijhen caickein Pyhimbään Cherubimin sijpein ala:

7. Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja kerubit suojasivat ylhäältä päin arkkia ja sen korentoja.

7. Sillä Kerubimit hajoittivat siipensä arkin siaan, ja Kerubimit varjosivat arkin ja korennot ylhäältä.

7. Sillä Cherubimit hajotit sijpens Arkin siaan ja warjoisit Arkin ja hänen corendons ylhäldä.

8. Ja korennot olivat niin pitkät, että niiden päät voi nähdä kaikkeinpyhimmästä, kuorin edestä; mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ja ne jäivät sinne, tähän päivään asti.

8. Ja korennot vedettiin niin pitkälle ulos, että niiden päät näkyivät pyhästä kuorin eteen; vaan ulkoapäin ne eivät näkyneet; ja ne ovat siellä tähän päivään asti.

8. Jotca nijn pitkät olit että heidän pääns näyit pyhän Cuorin eteen waan ulcopäin ei he näkynet ja he owat siellä tähän päiwän asti.

9. Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptin maasta.

9. Arkissa ei ollut mitään, paitsi Moseksen kahta kivistä taulua, jotka Moses sinne pani Horebissa, kuin Herra liiton teki Israelin lasten kanssa, heidän lähteissänsä Egyptistä.

9. Ja Arkis ei ollut mitän paidzi Mosexen cahta kiwistä taulua jotca hän sinne pani Horebis HERran lijtto tehdes Israelin lasten cansa heidän lähteisäns Egyptist.

10. Ja kun papit lähtivät pyhäköstä, täytti pilvi Herran temppelin,

10. Ja tapahtui, kun papit menivät pyhästä ulos, niin täytti pilvi Herran huoneen:

10. COsca Papit menit Pyhäst ulos täytti pilwi HERran huonen.

11. niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.

11. Niin ettei papit saaneet seisoa ja tehdä virkaansa pilven tähden; sillä Herran kunnia täytti Herran huoneen.

11. Ettei Papit saanet seiso ja tehdä heidän wircans pilwen tähden: sillä HERran cunnia täytti HErran huonen.

12. Silloin Salomo sanoi: Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.

12. Silloin sanoi Salomo: Herra on sanonut asuvansa pimeydessä.

12. Silloin sanoi Salomo: HERra on sanonut asuans pimeydes.

13. Minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä iäti.

13. Minä olen tosin rakentanut sinulle huoneen asumiseksi ja istuimen, ettäs siellä asuisit ijankaikkisesti.

13. Minä olen tosin rakendanut sinulle huonen asumisexi ja istuimen ettäs siellä asuisit ijancaickisest.

14. Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan; ja koko Israelin seurakunta seisoi.

14. Ja kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin joukon. Ja koko Israelin joukko seisoi.

14. Ja Cuningas käänsi caswons ja siunais coco Israelin joucon. Ja coco Israelin joucko seisoi.

15. Hän sanoi: Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellänsä on täyttänyt sen, mitä hän suullansa puhui minun isälleni Daavidille, sanoen:

15. Ja hän sanoi: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka suullansa minun isälleni Davidille puhunut on, ja on täyttänyt kädellänsä, ja sanonut:

15. JA hän sanoi: kijtetty olcon HERra Israelin Jumala joca suullans minun Isälleni Dawidille puhunut on ja on täyttänyt kädelläns ja sanonut:

16. Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Israelin pois Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä minun nimeni asuisi; mutta minä olen valinnut Daavidin vallitsemaan kansaani Israelia.'

16. Siitä päivästä, jona minä johdatin minun kansani Israelin Egyptistä, en ole minä yhtään kaupunkia valinnut kaikesta Israelin sukukunnasta, että minulle huone rakennettaisiin, niin että minun nimeni olis siellä: mutta Davidin minä olen valinnut minun kansani Israelin päälle.

16. Sijtä päiwästä jona minä johdatin minun Canssani Israelin Egyptist en ole minä yhtän Caupungita walinnut caikest Israelin sucucunanst että minulle huone raketaisin nijn että minun nimen olis siellä mutta Dawidin minä olen walinnut Israelin minun Canssani päälle.

17. Ja minun isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

17. Ja minun isäni David aikoi rakentaa huoneen Herran Israelin Jumalan nimelle.

17. Ja minun Isän Dawid aicoi raketa huonen HERran Israelin Jumalan nimelle.

18. Mutta Herra sanoi minun isälleni Daavidille: 'Kun sinä aiot rakentaa temppelin minun nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot;

18. Mutta Herra sanoi isälleni Davidille: ettäs aioit rakentaa minun nimelleni huonetta, olet sinä sen hyvästi tehnyt, ettäs sen aioit;

18. Mutta HERra sanoi minun Isälleni Dawidille: ettäs aigoit raketa minun nimelleni huonetta olet sinä sen hywästi tehnyt ettäs sen aigoit.

19. kuitenkaan et sinä ole sitä temppeliä rakentava, vaan sinun poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, hän on rakentava temppelin minun nimelleni.'

19. Kuitenkin ei sinun pidä sitä huonetta rakentaman; vaan sinun poikas, joka sinun kupeistas tulee, hän on rakentava minun nimelleni huoneen.

19. Cuitengin ei sinun pidä sitä huonetta rakendaman waan sinun poicas joca sinun cupeistas tule hän on rakendawa minun nimelleni huonen.

20. Ja Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

20. Ja Herra on vahvistanut sanansa, jonka hän puhunut on; sillä minä olen noussut minun isäni Davidin siaan, ja istun Israelin istuimella, niinkuin Herra puhunut on, ja olen rakentanut Herran Israelin Jumalan nimelle huoneen,

20. Ja HERra on wahwistanut hänen sanans jonga hän puhunut on: sillä minä olen nosnut minun Isäni Dawidin siaan ja istun Israelin istuimella nijncuin HERra puhunut on ja olen rakendanut HERran Israelin Jumalan nimelle huonen.

21. Ja minä olen valmistanut siihen sijan arkille, jossa on se Herran liitto, minkä hän teki meidän isiemme kanssa viedessään heidät pois Egyptin maasta.

21. Ja olen siellä valmistanut arkille sian, kussa Herran liitto on, jonka hän teki meidän isillemme, johdattaissansa heitä Egyptin maalta.

21. Ja olen siellä walmistanut Arkille sian cusa HERran lijtto on jonga hän teki meidän Isillem johdattaisans heitä Egyptin maalda.

22. Sitten Salomo astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti

22. Ja Salomo seisoi Herran alttarin edessä koko Israelin joukon edessä, ja hajoitti kätensä ylös taivaasen päin,

22. JA Salomo meni HERran Altarin tygö coco Israelin joucon edes ja hajotti kätens ylös taiwasen päin.

23. ja sanoi: Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat sinun edessäsi kaikesta sydämestänsä,

23. Ja sanoi: Herra Israelin Jumala! ei ole yhtään Jumalaa sinun vertaistas, ylhäällä taivaasa taikka alhaalla maassa, joka pidät liiton ja laupiuden palvelioilles, jotka sinun edessäs kaikesta sydämestänsä vaeltavat,

23. Ja sanoi: HErra Israelin Jumala ei ole yhtän Jumalata sinun wertas ylhällä taiwas taicka alhalla maasa joca pidät lijton ja laupiuden palwelioilles jotca sinun edesäs caikest sydämestäns waeldawat.

24. sinun, joka olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, niinkuin nyt on tapahtunut.

24. Joka olet pitänyt sinun palvelialles Davidille, minun isälleni, kaikki mitä sinä hänelle puhunut olet; sinun suullas sinä olet puhunut sen, ja sinä olet täyttänyt sen kädelläs, niinkuin se tänäpänä on.

24. Joca olet pitänyt sinun palwelialles Dawidille minun Isälleni caicki cuins hänelle puhunut olet sinun suullas sinä olet puhunut sen ja sinä olet täyttänyt sen sinun kädelläs nijncuin se tänäpän on.

25. Niin pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni, sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi istuva minun edessäni Israelin valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät vaarin tiestänsä, niin että he vaeltavat minun edessäni, niinkuin sinä olet minun edessäni vaeltanut.'

25. Niin siis, Herra, Israelin Jumala! pidä sinun palvelialles Davidille minun isälleni se minkä sinä hänelle puhunut olet ja sanonut: ei pidä sinulta miestä puuttuman minun edessäni, joka istuu Israelin istuimella: ainoastaan jos sinun lapses pitävät heidän tiensä, vaeltaaksensa minun edessäni, niinkuin sinä olet vaeltanut minun edessäni.

25. Nyt sijs Israelin HERra pidä sinun palwelialles Dawidille minun Isälleni se cuins hänelle puhunut olet ja sanonut: ei pidä miestä puuttuman minun edesäni joca istu Israelin istuimella jos sinun lapses pitäwät heidän tiens waeldain minun edesäni nijncuin sinä olet waeldanut minun edesäni.

26. Niin toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sinun sanasi, jotka puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni.

26. Nyt, Israelin Jumala! anna sanas olla totinen, jonka sinä palvelialles Davidille minun isälleni puhunut olet:

26. Nyt Israelin Jumala anna sanas olla totinen jonga sinä sinun palwelialles Dawidille minun Isälleni puhunut olet.

27. Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!

27. Luuletkos Jumalan maan päällä asuvan? Katso taivaat ja taivasten taivaat ei voi sinua käsittää: kuinka siis tämä huone, jonka minä rakensin, sen tekis?

27. Luuletcos Jumalan maan päällä asuwan? cadzo taiwas ja caicki taiwasten taiwat ei woi sinua käsittä cuingast sijs tämä huone jonga minä rakensin sen tekis?

28. Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi,

28. Niin käännä siis sinuas palvelias rukoukseen ja anomiseen, Herra minun Jumalani! ettäs kuulisit minun kiitokseni ja rukoukseni, jonka palvelias tänäpänä rukoilee sinun edessäs;

28. Nijn käännä sijs sinuas sinun palwelias rucouxeen ja anomiseen HERra minun Jumalan ettäs cuulisit minun kijtoxen ja rucouxen jonga sinun palwelias tänäpän rucoile sinun edesäs.

29. ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta sinä olet sanonut: 'Minun nimeni on asuva siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

29. Että sinun silmäs avoinna olis tämän huoneen puoleen yöllä ja päivällä, ja siinä paikassa, jostas sanonut olet: minun nimeni pitää oleman siellä; ettäs kuulisit sen rukouksen, jonka sinun palvelias rukoilee tässä paikassa,

29. Että sinun silmäs awoi olis tämän huonen puoleen yöllä ja päiwällä ja sen paican puoleen jostas sanonut olet: minun nimen on siellä. Ettäs myös cuulisit sen rucouxen jonga sinun palwelias rucoile täsä paicas.

30. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

30. Ja kuulisit sinun palvelias ja kansas Israelin hartaan rukouksen, jonka he tässä paikassa rukoilevat: ja sinä kuulisit sen siellä, kussas asut taivaissa, ja koskas sen kuulet, olisit armollinen.

30. Ja cuulisit sinun palwelias ja Canssas Israelin hartan rucouxen jonga he täsä rucoilewat ja cuulisit sen siellä cusas asut taiwas ja coscas sen cuulet olisit armollinen.

31. Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä temppelissä,

31. Koska joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan, ja ottaa valan päällensä, jolla hän hänensä velkapääksi tekee, ja vala tulee sinun alttaris eteen tässä huoneessa:

31. COsca jocu ricko lähimmäistäns wastan ja otta walan päällens jolla hän hänens welcapääxi teke ja wala tule sinun Altaris eteen täsä huones.

32. niin kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa; tee niin, että tuomitset syyllisen syylliseksi ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

32. Ettäs kuulisit taivaissa, ja saattaisit palvelioilles oikeuden, ettäs tuomitsisit jumalattoman ja antaisit hänen tiensä tulla hänen päänsä päälle, ja vanhurskaaksi tekisit viattoman, ja tekisit hänelle hänen oikeutensa jälkeen.

32. Ettäs cuulisit taiwas ja saattaisit sinun palwelialles oikeuden ettäs duomidzisit sen jumalattoman ja andaisit hänen tiens tulla pääns päälle ja waanhurscaxi tekisit sen wiattoman ja tekisit hänelle hänen oikeudens jälken.

33. Jos vihollinen voittaa sinun kansasi Israelin, sentähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he palajavat sinun tykösi, kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat sinua ja anovat sinulta armoa tässä temppelissä,

33. Jos sinun kansas Israel lyödään vihamiestensä edessä, että he ovat syntiä tehneet sinua vastaan, ja he kääntävät itsensä sinun tykös, ja tunnustavat sinun nimes, ja rukoilevat ja anteeksi anovat sinulta tässä huoneessa:

33. JOs sinun Canssas Israel lyödän wihamiestens edes heidän syndeins tähden ja he käändäwät idzens sinun tygös ja tunnustawat sinun nimes ja rucoilewat ja anowat sinulda täsä huones.

34. niin kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heidän isillensä.

34. Ettäs kuulisit taivaissa, ja sinun kansas Israelin synnille armollinen olisit, ja johdattaisit heitä sille maalle jälleen, jonka heidän isillensä antanut olet.

34. Ettäs cuulisit taiwas ja sinun Canssas Israelin synnille armollinen olisit ja johdataisit heitä sille maalle jällens jongas heidän Isillens andanut olet.

35. Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, ja kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska sinä kuulet heitä,

35. Jos taivaat suljetut ovat, niin ettei sada, että he sinua vastaan rikkoneet ovat, ja rukoilevat tässä siassa, ja tunnustavat sinun nimes, ja kääntävät itsensä synnistänsä, ettäs rankaiset heitä.

35. JOs taiwas suljettu on nijn ettei sada että he sinua wastan rickonet owat ja owat rucoilewaiset täsä sias ja tunnustawat sinun nimes ja käändäwät idzens heidän synnistäns ettäs rangaiset heitä.

36. niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijaisi ja kansasi Israelin synti — sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaeltaminen — ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

36. Ettäs kuulisit heitä taivaissa, ja olisit sinun palvelias ja kansas Israelin synnille armollinen, että osoitat heille sen hyvän tien, jota heidän vaeltaman pitää; ja annat sataa sinun maas päälle, jonka kansalles perimiseksi antanut olet.

36. Ettäs cuulisit heitä taiwas ja olisit sinun palwelias ja sinun Canssas Israelin synnille armollinen ettäs osotat heille sen hywän tien jota heidän waeldaman pitä ja annat sata maan päälle jongas Canssalles perimisexi andanut olet.

37. Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,

37. Jos kallis aika tulee maalle, eli rutto tulee, taikka pouta, eli ruoste, taikka kaskat, eli jyvämadot maan päälle tulevat, taikka vihamiehet piirittävät maakunnassa heidän porttinsa, taikka kaikkinainen vitsaus, eli kaikkinainen sairaus tulee;

37. JOs callis aica eli rutto taicka pouta eli poltto taicka cascat eli jywämadot maan päälle tulewat taicka wihamiehet pijrittäwät heidän porttins taicka jocu widzaus eli sairaus.

38. ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,

38. Kaikki rukoukset, kaikki anteeksi anomiset mitkä kaikki ihmiset, kaikki sinun kansas Israel tekevät, koska he ymmärtävät vitsauksen itsekukin sydämessänsä, ja hajoittavat kätensä tämän huoneen puoleen:

38. Joca silloin rucoile eli ano muut ihmiset eli sinun Canssas Israel joca ymmärtä hänen widzauxens idzecukin sydämestäns ja hajotta hänen kätens tämän huonen puoleen.

39. niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee niin, että annat jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä — sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet —

39. Ettäs silloin kuulisit taivaissa, siitä siasta, kussas asut, ja olisit armollinen ja tekisit sen niin, ettäs annat itsekullekin niinkuin hän vaeltanut on, niin kuin sinä hänen sydämensä tunnet; sillä sinä ainoastaan tunnet kaikkein ihmisten lasten sydämet.

39. Ettäs silloin cuulisit taiwas sijtä siasta cusas asut ja olisit armollinen ja tekisit sen nijn ettäs annat idzecullengin nijncuin hän waeldanut on nijncuins hänen sydämens tunnet ( sillä sinä ainoastans tunnet caickein ihmisten lasten sydämet )

40. jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut.

40. Että he aina sinua pelkäisivät, niinkauvan kuin he maan päällä elävät, jonkas meidän isillemme antanut olet.

40. Että he aina sinua pelkäwät nijncauwan cuin he maalla eläwät jongas meidän Isillem andanut olet.

41. Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden —

41. Jos myös joku muukalaisista, joka ei ole sinun kansaas Israelia, tulee kaukaiselta maalta sinun nimes tähden;

41. JOs myös jocu muucalaisist joca ei ole sinun Canssastas Israelist tule wieralda maalda sinun nimes tähden.

42. sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi — jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,

42. Sillä he saavat kuulla sinun suuresta nimestäs, ja voimallisesta kädestäs, ja ojetusta käsivarrestas: ja joku tulee rukoilemaan tähän huoneesen:

42. ( Nijn että he saawat cuulla sinun suuresta nimestäs ja woimallisest kädestäs ja ojetusta käsiwarrestas ) ja tulewat rucoileman tähän huoneseen.

43. niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.

43. Ettäs kuulisit taivaissa siitä siasta, kussas asut, ja tekisit kaiken sen, minkä muukalainen sinulta anoo: että kaikki kansa maan päällä tuntis sinun nimes, että he myös pelkäisivät sinua niinkuin sinun kansas Israel, ja tietäisivät, että sinun nimeäs avuksihuudetaan tässä huoneessa, jonka minä rakentanut olen.

43. Ettäs cuulisit taiwas sijtä siasta cusas asut ja tekisit caiken sen cuin se muucalainen ano että caicki Canssa maan päällä tundis sinun nimes että he myös pelkäisit sinua nijncuin sinun Canssas Israel ja tundisit tämän huonen nimitetyxi sinun nimelles jonga minä rakendanut olen.

44. Jos sinun kansasi lähtee sotaan vihollistansa vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

44. Jos sinun kansas vaeltaa sotaan vihamiehiänsä vastaan sitä tietä, jota heidän lähetät, ja he rukoilevat Herraa tiellä kaupungin puoleen, jonka valinnut olet, ja huoneen puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut olen:

44. JOs sinun Canssas waelda sotaan wiwihamiehiäns wastan sitä tietä jotas heidän lähetät ja rucoilewat HERra tiellä Caupungin puoleen jongas walinnut olet ja huonen jonga minä sinun nimelles rakendanut olen.

45. niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

45. Ettäs kuulisit heidän rukouksensa ja anomisensa taivaissa, ja saattaisit heille oikeuden.

45. Ettäs cuulisit heidän rucouxens ja anomisens taiwas ja saattaisit heille oikeuden.

46. Jos he tekevät syntiä sinua vastaan — sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee — ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen,

46. Jos he syntiä tekevät sinua vastaan (sillä ei ole yhtäkään ihmistä, joka ei syntiä tee) ja sinä vihastut heidän päällensä, ja annat heidät vihamiehen käsiin, niin että he vievät heitä vankina vihollisen maalle, taamma eli lähemmä;

46. JOs he syndiä tekewät sinua wastan ( sillä ei ole yhtäkän ihmistä joca ei syndiä tee ) ja sinä wihastut ja annat heitä heidän wihamiestens käsijn nijn että he wiewät heitä fangina wiholisen maalle taemma eli lähemmä.

47. mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on vangeiksi viety, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijainsa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',

47. Ja he tekisivät sydämestänsä parannuksen siinä maassa, jossa he vankina ovat, ja he palajaisivat sinua rukoilemaan vankeutensa maalla, sanoen: me rikoimme ja teimme pahoin, ja olimme jumalattomat;

47. Ja he tekisit sydämestäns parannuxen ja he palaisit sinua rucoileman heidän fangeuxens maalla sanoden: me ricoimme ja teimme pahoin ja olimme jumalattomat.

48. ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet antanut heidän isillensä, tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

48. Ja he niin palajaisivat sinun tykös kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa vihamiestensä maalla, jotka heitä vangiksi vieneet ovat pois; ja he rukoilevat sinua tiellä maansa puoleen, jonka heidän isillensä antanut olet, sen kaupungin puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut olen:

48. Ja he nijn palaisit sinun tygös caikesta sydämestäns ja caikesta sielustans heidän wihamiestens maalla jotca heitä wienet owat pois ja rucoilewat sinua tiellä heidän maans puoleen jongas heidän Isillens andanut olet sen Caupungin jongas walinnut olet ja sen huonen jonga minä sinun nimelles rakendanut olen.

49. niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus

49. Että kuulisit heidän rukouksensa ja anteeksi anomisensa taivaissa, siitä siasta, kussa sinä asut, ja saattaisit heille oikeuden,

49. Ettäs cuulisit heidän rucouxens ja anomisens taiwas sijtä siasta cusa sinä asut ja saattaisit heille oikeuden.

50. ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, ja kaikki heidän syntinsä, jotka he ovat tehneet sinua vastaan; ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä.

50. Ja olisit sinun kansalles armollinen, jotka sinua vastaan syntiä tehneet ovat, ja kaikille heidän rikoksillensa, joilla he rikkoneet ovat sinua vastaan: ja antaisit heille armon niiltä, jotka heitä vankina pitävät, ja he armahtaisivat heidän päällensä.

50. Ja olisit sinun Canssalles armollinen jotca sinua wastan syndiä tehnet owat ja caikille heidän ricoxillens joilla he rickonet owat sinua wastan ja annaisit heille armon nijldä jotca heitä fangina pitäwät ja armadaisit heidän päällens.

51. Sillä ovathan he sinun kansasi ja sinun perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä.

51. Sillä he ovat sinun kansas ja sinun perimises, jotka sinä Egyptistä johdatit rautaisesta pätsistä;

51. Sillä he owat sinun Canssas ja sinun perimises jotca sinä Egyptistä johdatit rautaisesta vnista.

52. Olkoot siis sinun silmäsi avoinna palvelijasi ja sinun kansasi Israelin anomisen puoleen, niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta rukoilevat.

52. Että sinun silmäs olisivat avoinna sinun palvelias anomiseen ja sinun kansas Israelin rukoukseen; ettäs heitä kaikissa kuulisit, joiden tähden he sinun tykös huutavat.

52. Että sinun silmäs olisit awoi sinun palwelioittes anomiseen ja sinun Canssas Israelin rucouxeen ettäs heitä caikisa cuulisit joidenga tähden he sinua rucoilewat.

53. Sillä sinä olet erottanut heidät perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niinkuin sinä puhuit palvelijasi Mooseksen kautta, viedessäsi isämme pois Egyptistä, Herra, Herra.

53. Sillä sinä olet heidät erottanut sinulles perimiseksi kaikista kansoista maan päällä, niinkuin sinä sanonut olet sinun palvelialles Moseksen kautta, kuin sinä meidän isämme johdatit Egyptistä, Herra, Herra!

53. Sillä sinä olet heidän eroittanut sinulles perimisexi caikista Canssoista maan päällä nijncuins sanonut olet sinun palwelias Mosexen cautta cosca sinä meidän Isät johdatit Egyptist HERra HERra.

54. Ja kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, nousi hän Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti,

54. Ja koska Salomo oli kaiken tämän rukouksen ja anomisen lopettanut Herran edessä, nousi hän Herran alttarin edestä polviansa kumartamasta ja hajoittamasta käsiänsä taivaasen päin,

54. JA cosca Salomo oli caiken tämän rucouxen anomisen lopettanut HERran edes nousi hän HERran Altarilda ja lackais polwians cumartamast ja hajottamast käsiäns taiwasen päin.

55. astui esille ja siunasi koko Israelin seurakunnan suurella äänellä, sanoen:

55. Ja seisoi ja siunasi koko Israelin joukon, korotetulla äänellä, ja sanoi:

55. Ja meni ja siunais coco Israelin joucon corgotetulla änellä ja sanoi:

56. Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansallensa Israelille, aivan niinkuin hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta.

56. Kiitetty olkoon Herra, joka kansallensa Israelille levon antanut on, kaiken sen jälkeen kuin hän puhunut on: ei yhtäkään ole puuttunut hänen hyvistä sanoistansa, jotka hän palveliansa Moseksen kautta puhunut on.

56. Kijtetty olcon HERra joca Canssallens Israelille lewon andanut on ei yxikän ole puuttunut hänen hywistä sanoistans jonga hän palwelians Mosexen cautta puhunut on.

57. Olkoon Herra, meidän Jumalamme, meidän kanssamme, niinkuin hän on ollut meidän isiemme kanssa. Älköön hän meitä jättäkö älköönkä hyljätkö,

57. Herra meidän Jumalamme olkoon meidän kanssamme, niinkuin hän on ollut meidän isäimme kanssa: älköön meitä hyljätkö, eikä ylönantako meitä,

57. HERra meidän Jumalam olcon meidän cansam nijncuin hän on ollut meidän Isäim cansa älkän meitä hyljätkö eikä lacatco käändämäst meidän sydämitäm hänen tygöns.

58. vaan kääntäköön meidän sydämemme puoleensa, niin että aina vaellamme hänen teitänsä ja noudatamme hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, jotka hän on antanut meidän isillemme.

58. Että hän kääntäis meidän sydämemme tykönsä, että me vaeltaisimme kaikissa hänen teissänsä ja pitäisimme hänen käskynsä, säätynsä ja oikeutensa, jotka hän meidän isillemme käskenyt on;

58. Että me waellaisim caikis hänen teisäns ja pidäisim hänen käskyns säätyns ja oikeudens cuin hän meidän Isillem käskenyt on.

59. Ja olkoot nämä minun sanani, joilla minä olen armoa anonut Herran edessä, päivät ja yöt likellä Herraa, meidän Jumalaamme, että hän hankkisi oikeuden palvelijallensa ja kansallensa Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan,

59. Ja että nämät minun sanani, jotka minä Herran edessä rukoillut olen, olisivat läsnä Herran meidän Jumalamme tykönä päivällä ja yöllä; että hän saattais palveliallensa ja Israelille kansallensa oikeuden, itsekullakin ajallansa;

59. Ja että nämät sanat jotca minä HERran edes rucoillut olen lähestyisit HERran meidän Jumalam tygö päiwällä ja yöllä että hän saattais hänen palweliallens ja Israelille hänen Cansallens oikeuden idzecullakin ajallans.

60. niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole.

60. Että kaikki kansat maan päällä tietäisivät, että Herra on itse Jumala, ja ei yksikään muu.

60. Että caicki Canssat maan päällä tundisit HERran olewan Jumalan ja ei yhdengän toisen.

61. Ja antautukaa te ehyin sydämin Herralle, Jumalallenne, niin että vaellatte hänen säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjänsä samoin kuin nytkin.

61. Ja teidän sydämenne olkoon vakaa Herran meidän Jumalamme edessä, vaeltamaan hänen säädyissänsä ja pitämään hänen käskynsä, niin kuin se tänäpänä on.

61. Ja teidän sydämen olcon wiatoin HERran meidän Jumalam edes waeldaman hänen säädyisäns ja pitämän hänen käskyns nijncuin se tänäpän tapahtu.

62. Sitten kuningas ja koko Israel hänen kanssansa uhrasivat teurasuhrin Herran edessä.

62. Ja kuningas ja koko Israel hänen kanssansa uhrasivat uhria Herran edessä.

62. JA Cuningas uhrais coco Israelin joucon cansa uhria HERran edes.

63. Ja Salomo uhrasi yhteysuhrina, jonka hän Herralle uhrasi, kaksikymmentäkaksi tuhatta raavasta ja satakaksikymmentä tuhatta lammasta. Niin he, kuningas ja kaikki israelilaiset, vihkivät Herran temppelin.

63. Ja Salomo uhrasi kiitosuhria (jonka hän Herralle uhrasi,) kaksikolmattakymmentä tuhatta härkää ja sata ja kaksikymmentä tuhatta lammasta. Näin he vihkivät Herran huoneen, kuningas ja kaikki Israelin lapset.

63. Ja Salomo uhrais kijtosuhria ( jonga hän HERralle uhrais ) caxi colmattakymmendä tuhatta härkä ja sata ja caxikymmendä tuhatta lammasta. Näin he wiheit HERran huonen Cuningas ja caicki Israelin lapset.

64. Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli siellä uhrattava polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrin rasvat. Vaskialttari, joka oli Herran edessä, oli näet liian pieni, että polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrin rasvat olisivat siihen mahtuneet.

64. Sinä päivänä pyhitti kuningas keskikartanon, joka oli Herran huoneen edessä; sillä hän teki siellä polttouhrin, ruokauhrin ja kiitosuhrin lihavuuden; sillä vaskialttari, joka Herran edessä oli, oli vähäinen polttouhriin, ruokauhriin ja kiitosuhrin lihavuuteen.

64. Sinä päiwänä wihkei Cuningas keskicartanon joca oli HERran huonen edes sillä hän teki siellä polttouhrin ruocauhrin ja kijtosuhrin lihawuden: sillä waskiAltari joca HERran edes oli oli wähäinen polttouhrin ruocauhrin ja kijtosuhrin lihawuteen.

65. Näin Salomo siihen aikaan vietti juhlaa, ja koko Israel hänen kanssansa, Herran, meidän Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti.

65. Ja Salomo piti siihen aikaan juhlaa, ja koko Israel hänen kanssansa, suuressa kokouksessa, Hematin rajasta Egyptin virtaan asti, Herran meidän Jumalamme edessä, seitsemän päivää, ja taas seitsemän päivää: (se on) neljätoistakymmentä päivää.

65. Ja Salomo piti silloin juhla ja coco Israel hänen cansans suuri cocous Hemathin rajasta Egyptin wirtan asti HERran meidän Jumalam edes seidzemen päiwä ja taas seidzemen päiwä se on neljätoistakymmendä päiwä.

66. Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja he hyvästelivät kuninkaan. Sitten he menivät majoillensa iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijallensa Daavidille ja kansallensa Israelille.

66. Ja kahdeksantena päivänä päästi hän kansan menemään, ja he siunasivat kuningasta, ja vaelsivat majoillensa, iloiten ja riemuiten kaikesta siitä hyvyydestä, minkä Herra palveliallensa Davidille ja kansallensa Israelille tehnyt oli.

66. Ja cahdexandena päiwänä päästi hän Canssan menemän ja he siunaisit Cuningan ja waelsit heidän majoins iloiten ja riemuiten caikesta sijtä hywydestä cuin HERra hänen palweliallens Dawidille ja hänen Canssallens Israelille tehnyt oli.