17 luku

Elia ennustaa kuivuutta ja kätkeytyy Keritin purolle. Elia asuu Sarpatin lesken luona ja herättää hänen poikansa henkiin.

1. Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta.

1. Ja Elia Tisbiläinen Gileadin asuja sanoi Ahabille: niin totta kuin Herra Israelin Jumala elää, jonka edessä minä seison, ei pidä näillä vuorilla kastetta eikä sadetta tuleman, muutoin kuin minun sanani jälkeen.

1. JA Elia se Thesbiteri Gileadin asuja sanoi Ahabille: nijn totta cuin HERra Israelin Jumala elä jonga edes minä seison ei pidä näillä wuosilla castetta eikä sadetta tuleman muutoin jollen minä sitä sano.

2. Ja hänelle tuli tämä Herran sana:

2. Ja Herran sana tuli hänen tykönsä sanoen:

2. JA HERran sana tuli hänen tygöns sanoden:

3. Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.

3. Mene tästä pois ja käännä itses itään päin, ja lymytä sinus Keritin ojan tykö, joka on Jordanin kohdalla.

3. Mene tästä pois ja käännä sinus itän päin ja lymytä sinus Chritin ojan tygö joca on Jordanin tykönä.

4. Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä.

4. Ja sinun pitää juoman ojasta: ja minä olen käskenyt kaarnetten elättää sinua siellä.

4. Ja sinun pitä juoman ojasta ja minä olen käskenyt Carnetten elättä sinua siellä.

5. Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.

5. Hän meni ja teki Herran sanan jälkeen, ja meni istui Keritin ojan tykönä, joka on Jordanin kohdalla.

5. Hän meni sinne ja teki HERran sanan jälken ja meni ja istui Chritin ojan tykönä joca on Jordanin tykönä.

6. Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.

6. Ja kaarneet veivät hänelle leipää ja lihaa, huomeneltain ja ehtoona, ja hän joi ojasta.

6. Ja Carnet weit hänelle leipä ja liha huomeneltain ja ehtona ja hän joi ojasta.

7. Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut.

7. Ja monikahtain päiväin perästä kuivui oja; sillä ei ollut sadetta maakunnassa.

7. JA monicahtain päiwäin perästä cuiwi oja: sillä ei ollut sadetta maacunnas.

8. Ja hänelle tuli tämä Herran sana:

8. Niin tuli Herran sana hänen tykönsä, sanoen:

8. Nijn tuli HERran sana hänen tygöns sanoden:

9. Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä.

9. Nouse ja mene Sarpatiin, joka Sidonin tykönä on, ja pysy siellä: katso, minä olen käskenyt leskivaimon sinua siellä elättää.

9. Nouse ja mene Zarpathijn joca Zidonin tykönä on ja pysy siellä sillä minä olen käskenyt lesken sinua siellä elättä.

10. Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni.

10. Ja hän nousi ja meni Sarpatiin; ja kuin hän kaupungin porttiin tuli, katso, leskivaimo oli siellä ja haki puita, ja hän puhui hänelle, sanoen: tuo minulle vähä vettä astiassa juodakseni.

10. Ja hän nousi ja meni Zarpathijn. Ja cosca hän Caupungin porttijn tuli cadzo nijn leski oli siellä ja haki puita ja hän puhui hänelle sanoden: tuo minulle wähä wettä astias juodaxeni.

11. Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi.

11. Kuin hän meni tuomaan, huusi hän häntä ja sanoi: tuo myös minulle pala leipää kädessäs.

11. Cosca hän meni tuoman huusi hän händä ja sanoi: tuo myös minulle pala leipä kädesäs.

12. Mutta hän vastasi: Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme.

12. Hän sanoi: niin totta kuin Herra sinun Jumalas elää, ei ole minulla leipää, mutta pivo jauhoja vakkaisessa ja vähä öljyä astiassa: ja katso, minä kokoon kaksi puuta ja menen valmistamaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitte kuollaksemme.

12. Hän sanoi: nijn totta cuin HERra sinun Jumalas elä ei ole minulla leipä mutta pio jauhoja wackaises ja wähä öljyä astias: ja cadzo minä cocon yhden puun eli caxi ja menen sitä walmistaman minulleni ja minun pojalleni syödäxem ja cuollaxem.

13. Niin Elia sanoi hänelle: Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi.

13. Ja Elia sanoi hänelle: älä pelkää, mene ja tee niinkuin sinä sanonut olet; kuitenkin leivo minulle vähä kyrsäinen siitä ensin ja tuo minulle; mutta itselles ja pojalles pitää myös sinun siitä sen jälkeen tekemän:

13. Elia sanoi hänelle: älä pelkä mene ja tee nijncuins sanonut olet cuitengin leiwo minulle wähä kyrsäinen sijtä ja tuo tänne: mutta sinulles ja sinun pojalles pitä myös sinun sijtä tekemän:

14. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.

14. Sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: Ei jauhot vakkaisesta pidä loppuman ja öljy astiasta ei pidä puuttuman, siihen päivään asti kuin Herra antaa sataa maan päälle.

14. Sillä nijn sano HERra Israelin Jumala: ettei jauhot wackaisest pidä loppuman ja öljy astiast ei pidä puuttuman sijhen päiwään että HERra anda sata maan päälle.

15. Niin hän meni ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa.

15. Ja hän meni ja teki niinkuin Elia puhunut oli. Ja hän söi ja myös vaimo perheinensä kauvan aikaa.

15. Hän teki nijncuin Elia puhunut oli ja meni. Ja hän söi ja myös waimo perheinens cauwan aica.

16. Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.

16. Ei jauhot loppuneet vakkaisesta eikä öljy astiasta, Herran sanan jälkeen, jonka hän Elian kautta puhunut oli.

16. Ja ei jauhot loppunet wackaisest eikä öljy astiast HERran sanan jälken cuin hän Elian cautta puhunut oli.

17. Sen jälkeen vaimon, talon emännän, poika sairastui; ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä.

17. Sen jälkeen tapahtui, että perheen emännän poika sairasti, ja hänen sairautensa oli niin raskas, ettei henkeä hänessä silleen ollut.

17. SIitte sairasti perhen emännän poica ja hänen sairaudens oli nijn rascas ettei henge hänes sillen ollut.

18. Silloin vaimo sanoi Elialle: Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni saattamaan minun pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman minun pojalleni.

18. Ja hän sanoi Elialle: mitä minulla on sinun kanssas, sinä Jumalan mies? Sinä olet tullut minun tyköni, että minun pahatekoni muistettaisiin ja minun poikani kuolis.

18. Ja hän sanoi Elialle: mitä minun on sinun cansas tekemist sinä Jumalan mies? sinä olet tullut minun tygöni että minun pahateconi muistetaisin ja minun poican cuolis?

19. Mutta hän sanoi hänelle: Anna poikasi minulle. Ja hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet yliskammioon, jossa asui, ja pani hänet vuoteellensa.

19. Hän sanoi hänelle: tuo minulle poikas. Ja hän otti hänet, hänen sylistänsä, ja vei hänen ylistupaan, kussa hän asui, ja pani hänen omaan vuoteesensa,

19. Hän sanoi: tuo tänne poicas ja hän otti hänen hänen sylistäns ja meni ylistupaan cusa hän asui ja pani hänen omaan wuoteseens.

20. Ja hän huusi Herraa ja sanoi: Herra, minun Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana minä olen, että olet surmannut hänen poikansa?

20. Ja huusi Herran tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani! oletkos niin pahoin tehnyt tätä leskeä vastaan, jonka tykönä minä holhotaan, ettäs tapat hänen poikansa?

20. Ja huusi HERran tygö ja sanoi: HERra minun Jumalan oletkos nijn pahoin tehnyt tätä leske wastan jonga tykönä minä holhotan ettäs tapat hänen poicans?

21. Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin.

21. Ja hän ojensi itsensä kolmasti nuorukaisen päälle, ja huusi Herran tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani, anna tämän nuorukaisen sielu tulla häneen jällensä!

21. Ja hän ojensi idzens colmasti nuorucaisen päälle ja huusi HERran tygö ja sanoi: HERra minun Jumalan anna tämän nuorucaisen sielu tulla häneen jällens.

22. Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.

22. Ja Herra kuuli Elian äänen: ja hänen sielunsa tuli häneen jälleen, ja hän virkosi.

22. Ja HERra cuuli Elian änen ja hänen sieluns tuli häneen jällens ja hän wircois.

23. Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: Katso, poikasi elää.

23. Ja Elia otti pojan ja kantoi ylistuvasta alas huoneesen, ja antoi äidillensä, ja sanoi: katso, sinun poikas elää.

23. Ja Elia otti pojan ja cannoi ylistuast alas huoneseen ja andoi äitillens ja sanoi: cadzo täsä elä sinun poicas.

24. Niin vaimo sanoi Elialle: Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi.

24. Ja vaimo sanoi Elialle: nyt minä ymmärrän, ettäs olet Jumalan mies, Herran sana on tosi sinun suussas.

24. Ja waimo sanoi Elialle: nyt minä ymmärrän ettäs olet Jumalan mies ja HERran sana on tosi sinun suusas.