19 luku

Elia pakenee Iisebeliä. Herra ilmestyy hänelle Hooreb-vuorella. Elisan kutsumus.

1. Mutta kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt ja kuinka hän oli tappanut miekalla kaikki profeetat,

1. Ja Ahab ilmoitti Isebelille kaikki mitä Elia tehnyt oli, ja kuinka hän oli tappanut prophetat miekalla.

1. JA Ahab sanoi Isebelille caicki cuin Elia tehnyt oli ja cuinga hän oli tappanut caicki Baalin Prophetat miecalla.

2. lähetti Iisebel sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty.

2. Niin lähetti Isebel sanansaattajat Elialle, sanoen: jumalat minun niin ja niin tehköön, jollen minä huomenna tällä aikaa tee sinun sielulles, niinkuin yhdelle näiden sielulle.

2. Nijn lähetti Isebel sanan Elialle sanoden: jumalat minun nijn ja nijn tehkön jollen minä huomena tällä aica tee sinun sielulles nijncuin yhdelle näiden sielulle.

3. Kun tämä näki sen, nousi hän ja lähti matkaan pelastaakseen henkensä ja tuli Beersebaan, joka on Juudan aluetta.

3. Kuin hän sen näki, nousi hän ja meni kuhunka hän tahtoi, ja tuli Bersebaan, joka oli Juudassa, ja jätti sinne palveliansa.

3. Cosca hän sen näki nousi hän ja meni cunga hän tahdoi ja tuli BerSebaan joca oli Judaas ja jätti sinne hänen palwelians.

4. Sinne hän jätti palvelijansa, mutta meni itse erämaahan päivänmatkan päähän. Hän tuli ja istuutui kinsteripensaan juureen. Ja hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: Jo riittää, Herra; ota minun henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi.

4. Mutta itse hän meni korpeen päiväkunnan matkan; ja kuin hän tuli sinne, istui hän katavan alla, rukoillen sieluansa kuolemaan, ja sanoi: jo kyllä on, Herra, ota nyt sieluni; sillä en minä ole parempi isiäni.

4. Mutta idze hän meni corpeen päiwäcunnan matcan ja cosca hän tuli sinne istui hän catawan alla rucoillen hänen sieluans cuoleman ja sanoi: jo kyllä on HERra ota nyt minun sielun: sillä en minä ole parembi cuin minun Isäni.

5. Ja hän paneutui maata ja nukkui kinsteripensaan juurelle. Mutta katso, enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: Nouse ja syö.

5. Ja hän pani maata ja nukkui katavan alle; ja katso, enkeli tarttui häneen ja sanoi hänelle: nouse ja syö!

5. Ja hän pani maata ja nuckui catawan ala ja cadzo Engeli rupeis häneen ja sanoi hänelle: nouse ja syö.

6. Ja kun hän katsahti, niin katso, hänen päänsä pohjissa oli kuumennetuilla kivillä paistettu kaltiainen ja vesiastia. Niin hän söi ja joi ja paneutui jälleen maata.

6. Mutta kuin hän katsahti ympärillensä, katso, niin oli hänen päänsä takana hiilillä kypsytetty leipä ja astia vettä; ja koska hän syönyt ja juonut oli, niin hän pani maata jälleen ja nukkui.

6. Mutta cosca hän cadzatti ymbärillens cadzo nijn oli hänen pääns tacana hijlillä kypsetty leipä ja astia wettä ja cosca hän syönyt ja juonut oli nijn hän pani maata jällens ja nuckui.

7. Mutta Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi: Nouse ja syö, sillä muutoin käy matka sinulle liian pitkäksi.

7. Ja Herran enkeli palasi hänen tykönsä toisen kerran, tarttui häneen ja sanoi: nouse ja syö! sillä sinulla on pitkä matka.

7. Ja HERran Engeli palais hänen tygöns toisen kerran rupeis häneen ja sanoi: nouse ja syö: sillä sinulla on wielä pitkä matca.

8. Niin hän nousi ja söi ja joi. Ja hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille, asti.

8. Ja hän nousi, söi ja joi, ja matkusti sen ruan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Herran vuoreen Horebiin asti,

8. Ja hän nousi söi ja joi ja matcusti sillä syömisellä neljäkymmendä päiwä ja yötä Horebin HERran wuoren asti.

9. Siellä hän meni luolaan ja oli siinä yötä. Ja katso, Herran sana tuli hänelle: hän kysyi häneltä: Mitä sinä täällä teet, Elia?

9. Ja tuli siellä luolaan, ja oleskeli siellä yötä; ja katso, Herran sana sanoi hänelle: mitäs tässä Elia teet?

9. Ja tuli siellä luolan ja oleskeli siellä yötä ja cadzo HERran sana sanoi hänelle: mitäs täsä Elia teet?

10. Hän vastasi: Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen.

10. Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, ja sinun alttaris kukistaneet ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä yksinäni jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.

10. Hän wastais: minä olen kijwauxella kijwannut HERran Jumalan Zebaothin tähden: sillä Israelin lapset owat hyljännet sinun lijttos ja sinun Altaris cukistanet ja tappanet sinun Prophetas miecalla ja minä yxinäni jäin ja he edziwät minun hengeni ottaxens sitä.

11. Hän sanoi: Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen. Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.

11. Hän sanoi: mene tästä ulos ja astu vuorelle Herran eteen. Ja katso, Herra meni ohitse, ja suuri ja väkevä tuuli kävi, joka vuoret halkasi ja mäet särki Herran edellä; mutta ei Herra ollut tuulessa; ja tuulen perästä tuli maanjäristys, ja ei Herra ollut maanjäristyksessä;

11. Hän sanoi: mene tästä ulos ja astu wuorelle HERran eteen: sillä cadzo HERra meni ohidze ja suuri tuuli joca mäet särki ja wuoret halcais HERran edellä mutta ei HERra ollut tuules ja tuulen perästä tuli maan järistys ja ei HERra ollut maan järistyxes.

12. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.

12. Ja maanjäristyksen perästä tuli tulta, ja ei Herra ollut tulessa; tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä.

12. Ja maan järistyxen peräst tuli tuli ja ei HERra ollut tules tulen peräst tuli hieno tuulen hyminä.

13. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: Mitä sinä täällä teet, Elia?

13. Kuin Elia sen kuuli peitti hän kasvonsa hameellansa, ja meni ulos ja seisoi luolan ovella, ja katso, ääni sanoi hänelle: mitä sinulla tässä on (tekemistä), Elia?

13. Cosca Elia sen cuuli peitti hän caswons hamellans ja meni ulos ja seisoi luolan owella ja cadzo äni sanoi hänelle: mitä sinun täsä on Elia?

14. Hän vastasi: Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen.

14. Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, kukistaneet sinun alttaris ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä ainoasti jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.

14. Hän wastais: minä olen kijwauxella kijwannut HERran Jumalan Zebaothin tähden: sillä Israelin lapset owat hyljännet hänen lijttons cukistanet hänen Altarins tappanet hänen Prophetans miecalla ja minä ainoastans jäin ja he edziwät minun hengeni ottaxens sitä.

15. Herra sanoi hänelle: Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi.

15. Mutta Herra sanoi hänelle: palaja tietäs myöten Damaskun korpeen: mene ja voitele Hasael Syrian kuninkaaksi.

15. MUtta HERra sanoi hänelle: palaja tietäs corwen cautta Damascun päin mene ja woitele Hasael Syrian Cuningaxi.

16. Ja voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika, Aabel-Meholasta.

16. Ja voitele Jehu Nimsin poika Israelin kuninkaaksi; ja Elisa Saphatin poika, AbelMeholasta, voitele prophetaksi sinun siaas.

16. Ja woitele Jehu Nimsin poica Israelin Cuningaxi ja Elisa Saphatin poica Abel Meholast Prophetaxi sinun siaas:

17. Ja on tapahtuva näin: joka välttää Hasaelin miekan, sen surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, sen surmaa Elisa.

17. Ja tapahtuu, että joka välttää Hasaelin miekan, se tapetaan Jehulta, ja joka välttää Jehun miekan, se tapetaan Elisalta.

17. Ja tapahtu että se cuin wälttä Hasaelin miecan se tapetan Jehulda ja se cuin wälttä Jehun miecan se tapetan Elisalda.

18. Mutta minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet.

18. Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet.

18. Mutta minä jätin seidzemen tuhatta Israelis nimittäin caicki polwet jotca ei cumartanet Baalia ja caicki suut jotca ei hänen suuta andanet.

19. Niin hän lähti sieltä ja kohtasi Elisan, Saafatin pojan, kun tämä oli kyntämässä; kaksitoista härkäparia kulki hänen edellänsä, ja itse hän ajoi kahdettatoista. Kulkiessaan hänen ohitsensa Elia heitti vaippansa hänen päällensä.

19. Ja hän läksi sieltä ja kohtasi Elisan Saphatin pojan, joka kynti kahdellatoistakymmenellä parilla härkiä, ja hän itse oli niiden kahdentoistakymmenen seassa; ja Elia meni hänen tykönsä ja heitti hameensa hänen päällensä.

19. JA hän läxi sieldä ja cohtais Elisan Saphatin pojan joca kyndi cahdellatoistokymmenellä parilla härkiä ja hän idze oli nijden cahdentoistakymmenen seas ja Elia meni hänen tygöns ja heitti hamens hänen päällens.

20. Niin hän jätti härät, riensi Elian jälkeen ja sanoi: Salli minun ensin antaa suuta isälleni ja äidilleni; sitten minä seuraan sinua. Elia sanoi hänelle: Mene, mutta tule takaisin; tiedäthän, mitä minä olen sinulle tehnyt.

20. Ja hän jätti härjät ja juoksi Elian perässä, ja sanoi: anna minun suuta antaa minun isälleni ja äidilleni, niin minä seuraan sinua; hän sanoi hänelle: mene ja tule jälleen; sillä mitä minä sinulle tein?

20. Mutta hän jätti härjät ja juoxi Elian perän ja sanoi: anna minun suuta anda minun Isälleni ja äitilleni nijn minä seuran sinua hän sanoi hänelle: mene ja tule jällens sillä mitä minä sinun tein?

21. Niin hän meni hänen luotaan takaisin, otti härkäparinsa ja teurasti sen, ja härkäin ikeellä hän keitti lihat; ne hän antoi väelle, ja he söivät. Sitten hän nousi ja seurasi Eliaa ja palveli häntä.

21. Ja hän palasi hänen tykönsä, ja otti parin härkiä ja uhrasi sen, ja keitti lihan härkäin kaluilla, ja antoi kansalle syödä; ja hän nousi ja seurasi Eliaa, ja palveli häntä.

21. Ja hän palais hänen tyköäns ja keitti liha härkäin caluilla ja andoi Canssalle syödä ja hän nousi ja seurais Eliat ja palweli händä.