2 luku

Daavidin viimeiset sanat Salomolle. Daavidin kuolema. Adonian, Ebjatarin, Jooabin ja Siimein rangaistus.

1. Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansa Salomoa sanoen:

1. Ja kuin Davidin aika lähestyi, että hänen piti kuoleman, käski hän pojallensa Salomolle, sanoen:

1. COsca aica lähestyi että Dawidin piti cuoleman käski hän pojallens Salomolle sanoden:

2. Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja ole mies.

2. Minä menen kaiken maailman tietä: niin rohkaise nyt itses, ja ole mies!

2. Minä menen caiken mailman tietä nijn rohwaise nyt idzes ja ole mies.

3. Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt;

3. Ja pidä mitä Herra sinun Jumalas on käskenyt, niin ettäs vaellat hänen teissänsä ja pidät hänen säätynsä, käskynsä, oikeutensa ja todistuksensa, niinkuin on kirjoitettu Moseksen laissa: ettäs toimellisesti tekisit kaikki, mitä sinä teet, ja kuhunka sinä sinus käännät,

3. Ja pidä mitä HERra sinun Jumalas on käskenyt nijn ettäs waellat hänen teisäns ja pidät hänen säätyns käskyns oikeudens ja todistuxens nijncuin on kirjoitettu Mosexen Lais että olisit ymmärtäwäinen caikisa nijsä cuins teet ja cunga sinä sinus käännät.

4. että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta puhui: 'Jos sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella.'

4. Että Herra vahvistais sanansa, jonka hän on minulle puhunut ja sanonut: jos sinun poikas kätkevät tiensä, että he vaeltavat uskollisesti minun edessäni kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin ei sinulta ikänä pidä puuttuman mies Israelin istuimelta.

4. Että HERra wahwistais sanans jonga hän on minulle puhunut ja sanonut: jos sinun lapses kätkewät heidän tiens että he waeldawat uscollisest minun edesäni caikest sydämestäns ja caikest sielustans nijn ei sinulda ikänäns pidä puuttuman mies Israelin istuimelda.

5. Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle — tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan.

5. Ja sinä myös tiedät, mitä Joab ZeruJan poika on tehnyt minulle, mitä hän teki kahdelle sodanpäämiehelle Israelissa, Abnerille Nerin pojalle ja Amasalle Jeterin pojalle, jotka hän tappoi, ja vuodatti sodanveren rauhassa, ja antoi tulla sodanveren vyönsä päälle, joka oli hänen suolillansa, ja kenkäinsä päälle, jotka olivat hänen jaloissansa.

5. JA sinä tiedät mitä Joab ZeruJan poica on tehnyt minulle mitä hän teki cahdelle sodanpäämiehelle Israelis Abnerille Nerin pojalle ja Amasalle Jetherin pojalle jotca hän tappoi ja wuodatti sodan weren rauhas ja andoi tulla sodan weren wyöns päälle joca oli hänen suolillans ja hänen kengäins päälle jotca olit hänen jalgoisans.

6. Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas tuonelaan.

6. Tee toimes jälkeen, niin ettes anna hänen harmaita karvojansa rauhassa tulla hautaan.

6. Tee sinun toimes jälken nijn ettes wie hänen harmaita carwojans rauhas hautaan.

7. Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia.

7. Ja tee Barsillain Gileadilaisen lapsille laupius, että he syövät sinun pöydältäs, sentähden että he pitivät itsensä minun tyköni, kun minä pakenin veljes Absalomin edestä.

7. JA tee Barsillain sen Gileaditerin lapsille laupius että he syöwät sinun pöydäldäs: sentähden että he pidit idzens minun tygöni cosca minä pakenin sinun weljes Absalomi.

8. Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun minä menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla.'

8. Ja katso, sinun tykönäs on Simei Geran poika Jeminin pojan Bahurimista, joka minua julmalla kirouksella kiroili mennessäni Mahanaimiin. Mutta hän tuli minua vastaan Jordanin tykönä, silloin vannoin minä Herran kautta ja sanoin: en minä tapa sinua miekalla.

8. JA cadzo sinun tykönäs on Simei Geran poica Jeminin pojan Bahurimist joca minua häpiälisest kiroili mennesäni Mahanaimijn. Mutta hän tuli minua wastan Jordanin tykönä silloin wannoin minä HERran cautta ja sanoin: en minä tapa sinua miecalla.

9. Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas tuonelaan.

9. Mutta älä sinä anna hänen viatoinna olla, sillä sinä olet toimellinen mies ja tiedät, mitäs teet hänelle, ettäs lähetät hänen harmaat karvansa verissä hautaan.

9. Mutta älä sinä anna hänen wiatoina olla sillä sinä olet toimellinen mies ja tiedät mitäs teet hänelle ettäs lähetät hänen harmat carwans werisä hautaan.

10. Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.

10. Niin nukkui David isäinsä kanssa ja haudattiin Davidin kaupunkiin.

10. NIin nuckui Dawid hänen Isäins cansa ja haudattin Dawidin Caupungijn.

11. Ja aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta.

11. Ja aika, jona David oli ollut Israelin kuningas, oli neljäkymmentä ajastaikaa. Seitsemän ajastaikaa oli hän kuningas Hebronissa, ja kolmeneljättäkymmentä ajastaikaa Jerusalemissa.

11. Ja aica jona Dawid oli ollut Israelin Cuningas oli neljäkymmendä ajastaica. Seidzemen ajastaica oli hän Cuningas Hebronis ja colme neljättäkymmendä ajastaica Jerusalemis.

12. Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.

12. Ja Salomo istui isänsä Davidin istuimella, ja hänen valtakuntansa vahvistettiin suuresti.

12. Ja Salomo istui Isäns Dawidin istuimella ja hänen waldacundans suurest wahwistettin.

13. Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: Rauhaako sinun tulosi tietää? Hän vastasi: Rauhaa.

13. Mutta Adonia Haggitin poika tuli BatSeban Salomon äidin tykö, joka sanoi: tuletkos rauhallisesti? Hän sanoi: rauhallisesti;

13. Mutta Adonia Hagithin poica tuli BathSeban Salomon äitin tygö. Joca sanoi: tuletcos rauhallisest? hän sanoi: rauhallisest.

14. Sitten hän sanoi: Minulla on asiaa sinulle. Batseba sanoi: Puhu.

14. Ja sanoi: minulla on jotakin puhumista sinun kanssas. BatSeba sanoi; puhu!

14. Ja sanoi: minulla on jotakin puhumist sinun cansas. BathSeba sanoi: puhu.

15. Silloin hän sanoi: Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.

15. Ja hän sanoi: sinä tiedät, että valtakunta oli minun, ja kaikki Israel oli kääntänyt kasvonsa minun puoleeni, että minä olisin kuningas; mutta nyt on valtakunta kääntynyt ja on tullut veljeni omaksi: Herralta on se hänelle tullut.

15. Ja hän sanoi: sinä tiedät että waldacunda oli minun ja caicki Israel oli käändänyt caswons minun puoleni että minä olisin Cuningas mutta nyt on waldacunda käändynyt ja on tullut minun weljeni omaxi HERralda on se tullut.

16. Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiellä. Hän sanoi hänelle: Puhu.

16. Nyt rukoilen minä yhden rukouksen sinulta, ettes minulta sitä kieltäis. Ja hän sanoi hänelle: puhu!

16. Nyt rucoilen minä rucouxen sinulda ettes minulda sitä kieldäis. BatSeba sanoi hänelle: puhu.

17. Hän sanoi: Puhu kuningas Salomolle — sillä sinulta hän ei sitä kiellä — että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi.

17. Hän sanoi: puhu kuningas Salomolle, sillä ei hän sinulta kiellä: että hän antais minulle Abisagin Sunemista emännäksi.

17. Hän sanoi: puhu Cuningas Salomon cansa ( sillä ei hän sinulda kiellä ) että hän andais minulle Abisagin Sunemist emännäxi.

18. Batseba vastasi: Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi.

18. BatSeba sanoi: oikein! minä puhun kuninkaalle sinun puolestas.

18. BathSeba sanoi: oikein minä puhun Cuningalle sinun puolestas.

19. Silloin Batseba meni kuningas Salomon tykö puhumaan hänelle Adonian puolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolellensa.

19. Ja BatSeba tuli kuningas Salomon tykö, puhumaan hänen kanssansa Adonian puolesta; ja kuningas nousi ja meni häntä vastaan, ja kumarsi häntä ja istui istuimellensa. Ja kuninkaan äidin eteen pantiin istuin, ja hän istui siihen hänen oikialle puolellensa.

19. JA BathSeba tuli Cuningas Salomon tygö puhuman hänen cansans Adonian puolest ja Cuningas nousi ja meni händä wastan ja cumarsi händä ja istui istumellens. Ja Cuningan äitin eteen pandin istuin ja hän istui sijhen hänen oikialle puolellens.

20. Sitten hän sanoi: Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä. Kuningas sanoi hänelle: Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä.

20. Ja hän sanoi: minä rukoilen vähän rukouksen sinulta, älä sitä minulta kiellä. Kuningas sanoi hänelle: rukoile, äitini: en minä sinulta kiellä.

20. Ja hän sanoi: minä rucoilen wähän rucouxen sinulda älä sitä minulda kiellä. Cuningas sanoi hänelle: rucoile minun äitin en minä sinulda kiellä.

21. Silloin hän sanoi: Annettakoon suunemilainen Abisag sinun veljellesi Adonialle vaimoksi.

21. Hän sanoi, annettakaan Abisag Sunemista veljelles Adonialle emännäksi.

21. Hän sanoi: annettacan Abisag Sunemist sinun weljelles Adonialle emännäxi.

22. Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidillensä: Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle — hänhän on minun vanhin veljeni — hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle.

22. Niin vastasi kuningas Salomo ja sanoi äidillensä: miksi rukoilet Abisagia Sunemista Adonialle? Rukoile myös hänelle valtakuntaa: sillä hän on vanhin veljeni, ja hänellä on pappi AbJatar ja Joab ZeruJan poika.

22. Nijn wastais Cuningas Salomo ja sanoi hänen äitillens: mixis rucoilet Abisagi Sunemist Adonialle? rucoile myös hänelle waldacunda: sillä hän on minun wanhin weljen ja hänellä on Pappi AbJathar ja Joab ZeruJan poica.

23. Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin.

23. Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta ja sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jollei Adonia ole puhunut tätä sanaa henkeänsä vastaan!

23. Ja Cuningas SAlomo wannoi HERran cautta ja sanoi: Jumala tehkön minulle sen ja sen Adonia on puhunut nämä sanat hänen hengens wastan.

24. Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut minun sukuni: Adonia on tänä päivänä kuolemalla rangaistava.

24. Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka minun vahvistanut on ja antanut minun istua isäni Davidin istuimella, joka minulle huoneen tehnyt on, niinkuin hän sanonut on, niin pitää Adonian tänäpänä kuoleman.

24. Ja nyt nijn totta cuin HERra elä joca minun wahwistanut on ja andanut istua Isäni Dawidin istuimella ja joca minulle huonen tehnyt on nijncuin hän sanonut on: tänäpän pitä Adonian cuoleman.

25. Ja kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi; ja hän kuoli.

25. Ja kuningas Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan; hän löi häntä, niin että hän kuoli.

25. Ja Cuningas Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan hän löi händä nijn että hän cuoli.

26. Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia minun isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt.

26. Ja kuningas sanoi papille AbJatarille: mene Anatotiin pellolles, sillä sinä olet kuoleman mies. Mutta en minä tapa sinua tänäpänä, sillä sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia isäni Davidin edessä, ja sinä olet kärsinyt, mitä ikänä isäni on kärsinyt.

26. JA Cuningas sanoi Papille AbJatharille: mene Anathothijn sinun pellolles sillä sinä olet cuoleman mies mutta en minä tapa sinua tänäpän sillä sinä olet candanut HERran Jumalan Arckia minun Isäni Dawidin edes ja sinä olet kärsinyt mitä ikänäns minun Isäni on kärsinyt.

27. Niin Salomo karkoitti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.

27. Ja niin Salomo ajoi AbJatarin pois, ettei hän olisi Herran pappi; että Herran sana täyettäisiin, niinkuin hän Elin huoneesta puhunut oli Silossa.

27. Ja nijn Salomo ajoi AbJatharin pois ettei hän olis HERran Pappi että HERran sana täytetäisin nijncuin hän Silos Elin huonest puhunut oli.

28. Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille — sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin — pakeni Jooab Herran majaan ja tarttui alttarin sarviin.

28. Ja tämä sanoma tuli Joabin eteen; sillä Joab piti itsensä Adonian puoleen, vaikka ei hän ollut Absalomin kanssa; niin pakeni Joab Herran majaan ja tarttui alttarin sarviin.

28. JA tämä sanoma tuli Joabin eteen ( sillä Joab piti hänens Adonian puoleen waicka ei hän ollut Absalomin cansa ) nijn pakeni Joab HERran majaan ja tartui Altarin sarween.

29. Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: Jooab on paennut Herran majaan ja on alttarin ääressä, lähetti Salomo Benajan, Joojadan pojan, sanoen: Mene ja lyö hänet kuoliaaksi.

29. Ja se ilmoitettiin kuningas Salomolle, että Joab oli paennut Herran majaan, ja katso, hän seisoi alttarin tykönä. Niin Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan ja sanoi: mene ja lyö häntä.

29. Ja se ilmoitettin Cuningas Salomolle että Joab oli paennut HERran majaan ja cadzo hän seisoi Altarin tykönä. Nijn Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan ja sanoi: mene ja lyö händä.

30. Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: Näin käskee kuningas: 'Tule ulos'. Mutta hän vastasi: En, tässä minä kuolen. Silloin Benaja palasi kertomaan sitä kuninkaalle ja sanoi: Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle.

30. Ja kuin BenaJa tuli Herran majaan, sanoi hän hänelle: näin sanoo kuningas: mene tästä ulos. Vaan hän sanoi: en suinkaan, tässä minä tahdon kuolla. Ja BenaJa ilmoitti sen kuninkaalle jälleen ja sanoi: niin on Joab sanonut ja niin hän on vastannut minua.

30. Ja cosca BenaJa tuli HERran majaan sanoi hän hänelle: nijn sano Cuningas: mene tästä ulos hän sanoi: en suingan täsä minä tahdon cuolla. Ja BenaJa ilmoitti nämät Cuningalle jällens ja sanoi: nijn on Joab sanonut ja nijn hän on wastannut minua.

31. Kuningas sanoi hänelle: Tee, niinkuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja minun isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut.

31. Kuningas sanoi hänelle: tee niinkuin hän on sanonut, ja lyö häntä, ja hautaa häntä; ettäs käännät minusta ja minun isäni huoneesta sen viattoman veren pois, jonka Joab on vuodattanut.

31. Cuningas sanoi hänelle: tee nijncuin hän on sanonut ja lyö händä ja hauta händä ettäs käännät minusta ja minun Isäni huonest sen wiattoman weren pois jonga Joab on wuodattanut.

32. Ja Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla, minun isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön.

32. Ja Herra maksakoon hänen verensä hänen päänsä päälle, että hän on lyönyt kaksi miestä, jotka hurskaammat ja paremmat olivat kuin hän, ja murhannut ne miekalla, niin ettei minun isäni David siitä mitään tietänyt: Abnerin Nerin pojan Israelin sodanpäämiehen ja Amasan Jeterin pojan Juudan sodanpäämiehen.

32. Ja HERra maxacon hänelle hänen werens hänen pääns päälle että hän on lyönyt caxi miestä jotca hurscammat ja paremmat olit cuin hän ja on murhannut ne miecalla nijn ettei minun Isän Dawid sijtä mitän tiennyt nimittäin Abnerin Nerin pojan sen Israelin sodanpäämiehen ja Amasan Jetherin pojan Judan sodanpäämiehen.

33. Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullansa ja hänen valtaistuimellansa olkoon rauha Herralta iankaikkisesti.

33. Ja heidän verensä tulkoon Joabin pään päälle ja hänen siemenensä pään päälle ijankaikkisesti. Mutta Davidille ja hänen siemenellensä, hänen huoneellensa ja istuimellensa olkoon rauha Herralta ijankaikkiseen aikaan!

33. Nijn että heidän werens maxetaisin Joabin pään päälle ja hänen siemenens ijancaickisest. Mutta Dawidille ja hänen siemenellens hänen huonellens ja istuimellens olcon rauha HERralda ijancaickiseen aicaan.

34. Niin Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan.

34. Ja BenaJa Jojadan poika karkasi hänen päällensä ja tappoi hänen; ja hän haudattiin korpeen huoneesensa.

34. Ja BenaJa Jojadan poica carcais hänen päällens ja tappoi hänen ja hän haudattin corpeen hänen huoneseens.

35. Ja kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi; ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijalle.

35. Ja kuningas asetti BenaJan Jojadan pojan hänen siaansa sotajoukon päälle; ja Zadokin papin asetti kuningas AbJatarin siaan.

35. Ja Cuningas asetti BenaJan Jojadan pojan hänen siaans sotajoucon päälle ja Zadochin Papin AbJatharin siaan.

36. Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä, menemättä sieltä sinne tai tänne.

36. Ja kuningas lähetti ja antoi kutsua Simein, ja sanoi hänelle: rakenna sinulles huone Jerusalemiin ja asu siellä, ja älä mene sieltä sinne eli tänne.

36. Ja Cuningas lähetti ja andoi cudzua Simein ja sanoi hänelle: rakenna sinulles huone Jerusalemijn ja asu siellä ja älä mene sieldä sinne eli tänne.

37. Sillä jona päivänä sinä lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava; sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle.

37. Jona päivänä sinä sieltä lähdet ja menet Kidronin ojan ylitse, niin tiedä totisesti, että sinun pitää totisesti kuoleman, ja sinun veres tulee sinun pääs päälle.

37. Jona päiwänä sinä sieldä lähdet ja menet Kidronin ojan ylidze nijn tiedä totisest että sinun pitä totisesta cuoleman ja sinun weres tule sinun pääs päälle.

38. Siimei sanoi kuninkaalle: Hyvä on; niinkuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on sinun palvelijasi tekevä. Ja Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa.

38. Simei sanoi kuninkaalle: se on hyvä puhe kuin minun herrani kuningas puhunut on; niin on sinun palvelias tekevä. Niin Simei asui Jerusalemissa kauvan aikaa.

38. Simei sanoi Cuningalle: se on hywä puhe cuin minun Herran Cuningan puhunut on nijn on sinun palwelias tekewä. Nijn Simei asui Jerusalemis cauwan aica.

39. Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Ja Siimeille ilmoitettiin: Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa.

39. Niin tapahtui kolmen ajastajan jälkeen, että kaksi palveliaa karkasivat Simeiltä Akiksen Maekan pojan Gatin kuninkaan tykö; Simeille sanottiin: katso, sinun palvelias ovat Gatissa.

39. NIin tapahtui colmen ajastajan jälken että caxi palweliata caraisit Simeildä Achixen Maechan Gathin Cuningan tygö. Ja Simeille sanottin: cadzo sinun palwelias on Gathis.

40. Niin Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan; ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista.

40. Niin Simei nousi ja satuloitsi aasinsa, ja läksi Gatiin Akiksen tykö, etsimään palvelioitansa. Ja Simei meni ja toi palveliansa Gatista.

40. NIjn Simei nousi ja satuloidzi Asins ja läxi Gathijn Achixen tygö edzimän palwelioitans. Ja cuin hän sinne tuli toi hän palwelians Gathist.

41. Ja kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin,

41. Ja Salomolle sanottiin Simein menneeksi Jerusalemista Gatiin ja tulleeksi jälleen.

41. Ja Salomolle sanottin Simei mennexi Jerusalemist Gathijn ja tullexi jällens.

42. lähetti kuningas kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: Enkö minä ole vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Jona päivänä sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava'? Ja sinä sanoit minulle: 'Hyvä on; minä olen kuullut.'

42. Niin lähetti kuningas ja antoi kutsua Simein, ja sanoi hänelle: enkö minä vannonut sinulle Herran kautta, todistanut ja sanonut: jona päivänä sinä lähdet ulos ja menet sinne eli tänne, niin sinun pitää hyvin tietämän, että sinun pitää totisesti kuoleman? Ja sinä sanoit minulle: minä olen kuullut hyvän puheen.

42. Nijn lähetti Cuningas ja andoi cudzua Simein ja sanoi Simeille: engö minä wannonut sinulle HERran cautta todistanut ja sanonut: jona päiwänä sinä lähdet sinne eli tänne nijn sinun piti silloin tietämän että sinun piti totisesta cuoleman. Ja sinä sanoit minulle: minä olen cuullut hywän puhen.

43. Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin?

43. Miksi et ole pitänyt Herran valaa ja sitä käskyä, jonka minä sinulle käskin?

43. Mixes ole pitänyt HERran wala ja sitä käskyä cuin minä sinulle käskin?

44. Ja kuningas sanoi vielä Siimeille: Sinä tiedät, tunnossasi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille; Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi.

44. Ja kuningas sanoi Simeille: sinä tiedät kaiken sen pahuuden, jonka sinun sydämes tietää, kun sinä isälleni Davidille tehnyt olet, ja Herra on kostanut sinun pahuutes sinun pääs päälle.

44. Ja Cuningas sanoi Simeille: sinä tiedät caiken sen pahuden joca myös sinun sydämelles tiettäwä on jongas minun Isälleni Dawidille tehnyt olet. HERra on costanut sinun pahudes sinun pääs päälle.

45. Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva iäti vahva Herran edessä.

45. Ja kuningas Salomo on siunattu, ja Davidin istuin on vahvistettu Herran edessä ijankaikkisesti.

45. Ja Cuningas Salomo on siunattu ja Dawidin istuin on wahwistettu HERran edes ijancaickisest.

46. Ja kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa; niin tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.

46. Ja kuningas käski BenaJaa Jojadan poikaa; hän meni ja löi hänen kuoliaaksi. Ja valtakunta vahvistettiin Salomon käden kautta.

46. Ja Cuningas käski Benaja Jojadan poica hän meni ja löi hänen cuoliaxi. Ja waldacunda wahwistettin Salomon käden cautta.