3 luku

Salomo nai faraon tyttären. Hänen uhrinsa ja rukouksensa Gibeonissa. Hänen viisas tuomionsa.

1. Ja Salomo tuli faraon, Egyptin kuninkaan, vävyksi: hän otti faraon tyttären vaimokseen. Ja hän vei hänet Daavidin kaupunkiin, kunnes oli saanut rakennetuksi oman linnansa, Herran temppelin ja Jerusalemin ympärysmuurin.

1. Ja Salomo tuli Pharaon Egyptin kuninkaan vävyksi, ja otti Pharaon tyttären ja vei hänen Davidin kaupunkiin, siihen asti kuin hän oli päättänyt rakentaa hänellensä huoneen ja Herran huoneen, ja Jerusalemin ympärille muurin.

1. JA Salomo tuli Pharaon Egyptin Cuningan wäwyxi ja otti Pharaon tyttären ja wei hänen Dawidin Caupungijn sijhenasti cuin hän rakennais hänellens huonen ja HERran huonen ja Jerusalemin ymbärins muurin.

2. Mutta kansa uhrasi uhrikukkuloilla, koska niihin aikoihin ei vielä oltu rakennettu temppeliä Herran nimelle.

2. Mutta kansa uhrasi silloin vielä korkeuksissa; sillä ei ollut vielä rakennettu huonetta Herran nimelle siihen aikaan asti.

2. Mutta Canssa uhraisit silloin wielä corkeuxis: sillä ei silloin ollut wielä rakettu huonetta HERran nimeen sijhen aican asti.

3. Ja Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan; kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla.

3. Ja Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Davidin säädyissä, paitsi että hän uhrasi ja suitsutti korkeuksissa.

3. Ja Salomo racasti HERra ja waelsi hänen Isäns Dawidin käskyis paidzi että hän uhrais ja suidzutti corkeuxis.

4. Niin kuningas meni Gibeoniin, uhraamaan siellä, sillä se oli suurin uhrikukkula. Tuhat polttouhria Salomo uhrasi sillä alttarilla.

4. Ja kuningas meni Gibeoniin uhraamaan, sillä siellä oli jaloin korkeus, ja Salomo uhrasi tuhannen polttouhria sillä alttarilla.

4. JA Cuningas meni Gibeonijn uhraman: sillä siellä oli jaloin corkeus ja Salomo uhrais tuhannen polttouhria sillä Altarilla.

5. Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi: Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin.

5. Ja Herra ilmaantui Salomolle Gibeonissa yöllä unessa; ja Jumala sanoi: anos, mitä minä annan sinulle!

5. Ja HERra ilmandui Salomolle Gibeonis yöllä unes ja Jumala sanoi: anos mitä minä annan sinulle.

6. Salomo vastasi: Sinä olet tehnyt suuren laupeuden palvelijallesi, minun isälleni Daavidille, koska hän vaelsi sinun edessäsi totuudessa ja vanhurskaudessa sekä vilpittömällä sydämellä sinua kohtaan. Ja sinä olet säilyttänyt hänelle tämän suuren laupeuden ja antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellansa, niinkuin on laita tänä päivänä.

6. Salomo sanoi: sinä olet tehnyt minun isälleni Davidille sinun palvelialles suuren laupiuden, niinkuin hän vaelsi sinun edessäs totuudessa ja vanhurskaudessa, ja vakaalla sydämellä sinun kanssas: ja sinä olet pitänyt hänelle suuren laupiuden, ja olet antanut hänelle pojan, joka istuu hänen istuimellansa, niinkuin tänäpänä tapahtuu.

6. Salomo sanoi: sinä olet tehnyt minun Isälleni Dawidille sinun palwelialles suuren laupiuden nijncuin hän waelsi sinun edesäs totuudes ja wanhurscaudes ja wagalla sydämellä sinun cansas ja sinä olet pitänyt hänelle suuren laupiuden ja olet andanut hänelle pojan joca istu hänen istuimellans nijncuin tänäpän on.

7. Ja nyt, Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi minun isäni Daavidin sijaan; mutta minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla.

7. Ja nyt, Herra minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelias kuninkaaksi isäni Davidin siaan; ja minä olen nuorukainen ja en tiedä käydä ulos taikka sisälle;

7. Nyt HERra minun Jumalan sinä olet tehnyt sinun palwelias Cuningaxi minun Isän Dawidin siaan ja minä olen nuorucainen ja en tiedä käydä ulos taicka sisälle.

8. Ja palvelijasi on keskellä sinun kansaasi, jonka olet valinnut, niin monilukuista kansaa, että sitä ei voi laskea eikä lukea sen paljouden tähden.

8. Ja sinun palvelias on sinun kansas keskellä, jonka sinä olet valinnut, suuren kansan, jota ei kenkään lukea taikka kirjoittaa taida, paljouden tähden.

8. Ja sinun palwelias on sinun Canssas seas cuin sinä olet walinnut joita ei kengän luke taicka kirjoitta taida paljouden tähden.

9. Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?

9. Anna sentähden palvelialles ymmärtäväinen sydän tuomita kansaas ja erottaa pahaa ja hyvää; sillä kuka taitaa tätä sinun suurta kansaas tuomita?

9. Anna sentähden sinun palwelialles ymmärtäwäinen sydän duomita sinun Canssas ja eroitta paha ja hywä: sillä ei yxikän tätä sinun suurta Canssas taida duomita.

10. Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi.

10. Ja tämä puhe kelpasi Herralle, että Salomo tätä anoi.

10. JA tämä puhe kelpais HERralle että Salomo taencaltaisi anoi.

11. Ja Jumala sanoi hänelle: Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on,

11. Ja Herra sanoi hänelle: ettäs tätä anoit, ja et anonut sinulles pitkää ikää, etkä anonut sinulles rikkautta, ja et anonut vihamiestes sieluja, vaan anoit sinulles tietoa ymmärtää oikeutta;

11. Ja HERra sanoi hänelle: ettäs näitä anoit ja et anonut pitkä ikä ja rickautta etkä sinun wihamiestes sieluja waan anoit sinulles tieto ymmärtä oikeutta.

12. niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso, minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi.

12. Katso, minä olen tehnyt sinun sanais jälkeen: katso, minä olen antanut sinulle tietäväisen ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistas ollut ole sinun edelläs eikä myös pidä tuleman sinun jälkees.

12. Cadzo minä olen tehnyt sinun puhettes jälken ja olen andanut sinulle tietäwäisen ja ymmärtäwäisen sydämen nijn ettei sinun wertaistas ollut ole eikä myös pidä tuleman sinun jälkes.

13. Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi.

13. Ja myös sitä mitä et sinä anonut, olen minä antanut sinulle: rikkautta ja kunniaa, niin ettei yhdenkään pidä sinun vertaises oleman kuningasten seassa kaikkena sinun elinaikanas.

13. Ja myös sitä cuin et sinä anonut minulda olen minä andanut sinulle nimittäin rickautta ja cunniata nijn ettei yhdengän pidä sinun wertaises oleman Cuningasten seas caickena sinun elinaicanas.

14. Ja jos sinä vaellat minun teitäni, noudattaen minun säädöksiäni ja käskyjäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, niin minä suon sinulle pitkän iän.

14. Ja jos sinä vaellat minun teissäni ja pidät säätyni ja käskyni, niin kuin isäs David vaelsi, niin minä teen ikäs pitkäksi.

14. Ja jos sinä waellat minun teisäni ja pidät minun säätyni ja käskyni nijncuin sinun Isäs Dawid waelsi nijn sinä tulet pitkäijällisexi.

15. Siihen Salomo heräsi; ja katso, se oli unta. Ja kun hän tuli Jerusalemiin, astui hän Herran liitonarkin eteen, uhrasi polttouhreja ja toimitti yhteysuhrin ja laittoi pidot kaikille palvelijoillensa.

15. Kuin Salomo heräsi, niin katso se oli uni; ja hän tuli Jerusalemiin ja seisoi Herran liitonarkin edessä, ja uhrasi polttouhria ja valmisti kiitosuhrin, ja teki pidon kaikille palvelioillensa.

15. Cosca Salomo heräis ja ymmärsi että se oli uni tuli hän Jerusalemijn ja seisoi HERran lijton Arkin edes ja uhrais polttouhria ja kijtosuhria ja teki pidon caikille hänen palwelioillens.

16. Siihen aikaan tuli kaksi porttoa kuninkaan luo, ja he astuivat hänen eteensä.

16. Silloin tuli kaksi porttonaista kuninkaan tykö, ja seisoivat hänen edessänsä.

16. SIlloin tulit caxi portto Cuningan eteen ja seisoit hänen edesäns.

17. Ja toinen nainen sanoi: Oi herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa huoneessa. Ja minä synnytin hänen luonansa siinä huoneessa.

17. Ja toinen vaimoista sanoi: herrani! minä ja tämä vaimo asuimme yhdessä huoneessa, ja minä synnytin hänen tykönänsä siinä huoneessa.

17. Ja se toinen waimo sanoi: minun Herran minä ja tämä waimo asuimme yhdes huones ja minä synnytin hänen tykönäns.

18. Ja kolmantena päivänä sen jälkeen, kuin minä olin synnyttänyt, synnytti myös tämä nainen. Me olimme yhdessä, eikä ketään vierasta ollut meidän kanssamme huoneessa; ainoastaan me kahden olimme huoneessa.

18. Ja tapahtui kolmantena päivänä sittekuin minä synnytin, synnytti myös tämä vaimo: ja me olimme ynnä, ja ei yksikään muukalainen ollut kanssamme siinä huoneessa, paitsi meitä kahta.

18. Ja tapahtui colmandena päiwänä sijttecuin minä synnytin synnytti myös tämä ja me olim toinen toisem tykönä ja ei yxikän muucalainen ollut meidän cansam sijnä huones paidzi meitä cahta.

19. Mutta tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli maannut sen.

19. Ja tämän vaimon lapsi kuoli yöllä; sillä hän makasi hänen päällänsä.

19. Ja tämän waimon lapsi cuoli yöllä: sillä hän macais hänen päälläns.

20. Niin hän nousi keskellä yötä ja otti minun poikani vierestäni palvelijattaresi nukkuessa ja pani sen povellensa, mutta oman kuolleen poikansa hän pani minun povelleni.

20. Niin hän nousi puoliyöstä ja otti minun lapseni sivustani: ja piikas makasi, ja hän pani sen sivuunsa, ja kuolleen lapsensa pani hän minun sivuuni.

20. Nijn hän nousi puoli yöstä ja otti minun lapseni siwustani pijcas maates ja pani hänen siwuns ja hänen cuolluen lapsens pani minun siwuni jällens.

21. Kun minä aamulla nousin imettämään poikaani, niin katso, se oli kuollut. Mutta kun minä tarkastin sitä aamulla, niin katso, se ei ollutkaan minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt.

21. Kuin minä aamulla heräsin imettämään lastani, ja katso, se oli kuollut. Niin minä taas katselin visusti päivän koittaissa lapsen, ja katso, ei se ollut minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt.

21. Cosca minä amulla heräisin imettämän lastani näin minä hänen cuolluna. Nijn minä taas cadzelin wisust päiwäin coittais lapsen ja näin ettei se ollut minun poican jonga minä olin synnyttänyt.

22. Niin toinen nainen sanoi: Ei ole niin; vaan tuo elossa oleva on minun poikani, ja tämä kuollut on sinun poikasi. Mutta edellinen vastasi: Ei ole niin; tuo kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossa oleva on minun poikani. Näin he riitelivät kuninkaan edessä.

22. Niin toinen vaimo sanoi: ei se niin ole kuin sinä sanot, mutta minun lapseni elää ja sinun lapses on kuollut. Ja tämä sanoi: ei, mutta sinun lapses on kuollut ja minun lapseni elää. Ja näin he puhuivat kuninkaan edessä.

22. Nijn se toinen waimo sanoi: ei se nijn ole cuin sinä sanot mutta minun lapsen elä ja sinun lapses on cuollut: Ja se toinen sanoi sitä wastan: ei se nijn ole mutta sinun lapses on cuollut ja minun lapsen elä. Ja näin he puhuit Cuningan edes.

23. Niin kuningas sanoi: Toinen sanoo: 'Elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi.' Ja toinen sanoo: 'Ei ole niin; vaan kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani.'

23. Ja kuningas sanoi: tämä sanoo: tämä minun lapseni elää ja sinun lapses on kuollut. Ja taas tämä toinen sanoo: ei niin, mutta sinun lapses on kuollut ja minun lapseni elää.

23. Ja Cuningas sanoi: tämä sano: minun lapsen elä ja sinun lapses on cuollut. Ja taas tämä toinen sano: ei nijn mutta sinun lapses on cuollut ja minun lapsen elä.

24. Sitten kuningas sanoi: Antakaa minulle miekka. Ja kuninkaan eteen tuotiin miekka.

24. Ja kuningas sanoi: tuokaat minulle miekka. Ja miekka tuotiin kuninkaan eteen.

24. Ja Cuningas sanoi: tuocat minulle miecka. Ja sijttecuin miecka oli tuotu Cuningan eteen.

25. Ja kuningas sanoi: Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle.

25. Ja kuningas sanoi: jakakaat elävä lapsi kahtia, ja antakaat toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle.

25. Sanoi Cuningas: jacacat eläwä lapsi cahtia ja andacat toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle.

26. Mutta silloin sanoi kuninkaalle se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, sillä hänen sydämensä tuli liikutetuksi hänen poikansa tähden — hän sanoi: Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä. Mutta toinen sanoi: Ei minulle eikä sinulle; viiltäkää!

26. Niin sanoi se vaimo kuninkaalle, jonka elävä lapsi oli, sillä hänen äidillinen sydämensä paloi lapseensa, ja hän sanoi: Ah herrani! antakaat hänelle se elävä lapsi ja älkäät suinkaan tappako sitä. Mutta toinen sanoi: ei minulle eikä sinulle pidä annettaman, vaan jaettakaan kahdeksi.

26. Nijn sanoi se waimo Cuningalle jonga eläwä lapsi oli ( sillä hänen äitillinen sydämens paloi lapsen päälle ) Ah Herra andacat hänelle se eläwä lapsi ja älkät tappaco händä. Mutta se toinen sanoi sitä wastan: eikä minulle eikä sinulle pidä annettaman waan jaettacan cahdexi.

27. Niin kuningas vastasi ja sanoi: Antakaa tälle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti.

27. Niin kuningas vastasi ja sanoi: annettakaan hänelle tämä elävä lapsi, ja ei sitä pidä suinkaan tapettaman, sillä tämä on hänen äitinsä.

27. Nijn Cuningas wastais ja sanoi: annettacan tälle tämä eläwä lapsi ja ei sitä pidä tapettaman: sillä tämä on hänen äitins.

28. Ja koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut, ja he pelkäsivät kuningasta; sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden jakamiseen.

28. Ja sen tuomion, jonka kuningas sanoi, kuuli kaikki Israel, ja he pelkäsivät kuningasta; sillä he näkivät, että Jumalan tieto oli hänessä, toimittaa tuomiota.

28. Ja sen duomion cuin Cuningas sanoi cuuli caicki Israelin Canssa ja pelkäisit Cuningast: sillä he näit että HERran tieto oli hänelle annettu duomitaxens.