18 luku

Elia näyttäytyy Ahabille. Ratkaisu Karmel-vuorella. Tulee sade.

1. Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, tuli Elialle tämä Herran sana: Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle.

1. Ja monen päivän perästä tuli Herran sana Elian tykö kolmantena vuonna, sanoen: mene ja osoita sinus Ahabille, ja minä annan sataa maan päälle.

1. JA pitkän ajan peräst tuli HERran sana Elian tygö colmandena wuonna sanoden: mene ja osota sinus Ahabille ja minä annan sata maan päälle.

2. Niin Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä.

2. Ja Elia meni näyttämään itsiänsä Ahabille; vaan sangen kallis aika oli Samariassa.

2. Ja Elia meni näyttämän idzens Ahabille waan sangen callis aica oli Samarias.

3. Ja Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Mutta Obadja oli hyvin Herraa pelkääväinen mies;

3. Ja Ahab kutsui Obadian, joka oli hänen huoneensa haltia: (Ja Obadia pelkäsi Herraa suuresti.

3. JA Ahab cudzui Obadian hänen huonens haldian ( Ja Obadia pelkäis HERra suurest.

4. niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeetat, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä.

4. Sillä kun Isebel hukutti Herran prophetat, otti Obadia sata prophetaa ja kätki ne, viisikymmentä kuhunkin luolaan, ja elätti heidät leivällä ja vedellä.)

4. Sillä cosca Isebel hucutti HERran Prophetat otti Obadia sata Prophetat ja kätki ne luolijn wijsikymmendä tänne ja wijsikymmendä sinne ja elätti heidän leiwällä ja wedellä )

5. Ahab sanoi Obadjalle: Kulje maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot. Kenties me löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä, niin ettei meidän tarvitse hävittää elukoita.

5. Niin sanoi Ahab Obadialle: vaella maan lävitse kaikkein veislähdetten tykö ja kaikkein ojain tykö, jos löydettäisiin ruohoja hevosille ja muuleille elatukseksi, ettei kaikki eläimet hukkuisi.

5. Nijn sanoi Ahab Obadialle: waella maan läpidze caickein lähdetten ja ojain tygö jos löytäisin ruohoja hewoisille ja muuleille elatuxexi ettei caicki carja huckuis.

6. Ja he jakoivat keskenään kuljettavansa maan. Ahab kulki toista tietä yksinänsä, ja Obadja kulki toista tietä yksinänsä.

6. Ja he jakoivat itsensä vaeltamaan maata lävitse: Ahab vaelsi yksinänsä yhtä tietä myöten ja Obadia toista tietä yksinänsä.

6. Ja he joait idzens waeldaman maata läpidzen Ahab waelsi yxinäns tietä myöden ja Obadia toisen tien cautta yxinäns.

7. Kun nyt Obadja oli matkalla, niin katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoillensa ja sanoi: Sinäkö se olet, herrani Elia?

7. Kun Obadia tiellä oli, katso, silloin kohtasi hänen Elia; ja kuin hän tunsi hänen, lankesi hän kasvoillensa ja sanoi: etkös ole herrani Elia?

7. COsca Obadia tiellä oli cadzo silloin cohtais hänen Elia ja cuin hän tunsi hänen langeis hän caswoillens ja sanoi: etkös ole minun Herran Elia?

8. Tämä vastasi hänelle: Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä.'

8. Hän sanoi: olen; mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä.

8. Hän sanoi: olen mene ja sano HERralles: cadzo Elia on täsä.

9. Niin hän sanoi: Mitä minä olen rikkonut, koska annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen?

9. Ja hän sanoi: mitä minä olen rikkonut, ettäs annat palvelias Ahabin käsiin tappaa minua?

9. Ja hän sanoi: mitä minä olen rickonut ettäs annat sinun palwelias Ahabin käsijn tappa minua?

10. Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', on hän vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty.

10. Niin totta kuin Herra sinun Jumalas elää, ei ole yhtään kansaa eli valtakuntaa, kuhunka minun herrani ei ole lähettänyt, sinua etsimään. Ja koska he ovat sanoneet: ei hän ole tässä, on hän vannottanut sitä valtakuntaa ja kansaa, ettet sinä ole löydetty.

10. Nijn totta cuin HERra sinun Jumalas elä ei ole yhtän Canssa eli Cuningan waldacunda cuhunga minun Herran ei ole lähettänyt sinua edzimän. Ja cosca he owat sanonet: ei hän ole täsä on hän wannottanut sitä waldacunda ja Canssa ettet sinä ole löytty.

11. Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä.'

11. Ja nyt sinä sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä.

11. Ja sinä sanot: mene ja sano Herralles: cadzo Elia on täsä.

12. Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun minä menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, niin hän tappaa minut. Ja kuitenkin palvelijasi on peljännyt Herraa nuoruudestaan asti.

12. Ja taitais tapahtua, kuin minä menisin pois sinun tyköäs, niin ottais Herran henki sinun pois, ja en minä tietäisi kuhunka, ja minä sitte tulisin ja sanoisin sen Ahabille, ja hän ei löytäisi sinua, niin hän tappais minun. Mutta minä sinun palvelias pelkään Herraa hamasta nuoruudestani.

12. Ja cosca minä menen pois sinun tyköäs nijn otta HERran hengi sinun pois ja en minä tiedäis cuhunga paickan ja minä sijtte tulisin ja sanoisin sen Ahabille ja en löydäis sinua nijn hän tappais minun Mutta minä sinun palwelias pelkän HERra hamast minun nuorudestani.

13. Eikö herralleni ole kerrottu, mitä minä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeetat: kuinka minä piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä?

13. Eikö minun herralleni ole sanottu, mitä minä tehnyt olen, kuin Isebel tappoi Herran prophetat? ja minä kätkin sata Herran prophetaa luoliin, viisikymmentä tänne ja viisikymmentä sinne, ja ruokin heidät leivällä ja vedellä.

13. Eikö minun Herralleni ole sanottu mitä minä tehnyt olen cosca Isebel tappoi HERran Prophetat ja minä kätkin sata HERran Prophetat luolijn wijsikymmendä tänne ja wijsikymmendä sinne ja ruokein heidän leiwällä ja wedellä?

14. Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä', ja niin hän tappaa minut.

14. Ja nyt sinä sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä: että hän minun tappais.

14. Ja sinä sanot: mene ja sano sinun Herralles: Elia on täsä että hän minun tappais.

15. Mutta Elia sanoi: Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison, minä näyttäydyn tänä päivänä hänelle.

15. Elia sanoi: niin totta kuin Herra Zebaot elää, jonka edessä minä seison: tänäpänä minä itseni hänelle ilmoitan.

15. Elia sanoi: nijn totta cuin HERra Zebaoth elä jonga edes minä seison tänäpän minä idzeni hänelle ilmoitan.

16. Niin Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan.

16. Niin meni Obadia Ahabia vastaan ja sanoi nämät hänelle, ja Ahab meni Eliaa vastaan.

16. NIin meni Obadia Ahabi wastan ja sanoi nämät hänelle: ja Ahab meni Eliat wastan.

17. Ja nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?

17. Ja kuin Ahab näki Elian, sanoi Ahab hänelle: etkö sinä ole se, joka Israelin villitset?

17. Ja cuin Ahab näki Elian sanoi Ahab hänelle: sinäkö Israelin willidzet?

18. Tämä vastasi: En minä syökse Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja.

18. Hän sanoi: en minä villitse Israelia, mutta sinä ja sinun isäs huone, että te olette hyljänneet Herran käskyt, ja sinä vaellat Baalin jälkeen.

18. Hän sanoi hänelle: en minä willidze Israeli mutta sinä ja sinun Isäs huone hyljäten HERran käskyn ja waeldain Baalin jälken.

19. Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel minun luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä.

19. Lähetä siis nyt kokoamaan minun tyköni koko Israel Karmelin vuorelle, ja neljäsataa ja viisikymmentä Baalin prophetaa ja neljäsataa metsistöin prophetaa, jotka syövät Isebelin pöydältä.

19. Lähetä sijs nyt cocoman coco Israel Carmelin wuorelle ja neljä sata ja wijsikymmendä Baalin Prophetat ja neljä sata medzistöin Prophetat jotca syöwät Isebelin pöydäldä.

20. Niin Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle.

20. Niin lähetti Ahab kaikkein Israelin lasten tykö ja kokosi prophetat Karmelin vuorelle.

20. Nijn lähetti Ahab caickein Israelin lasten tygö ja cocois Prophetat Carmelin wuorelle.

21. Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä. Eikä kansa vastannut hänelle mitään.

21. Niin astui Elia kaiken kansan eteen ja sanoi: kuinka kauvan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, niin vaeltakaat hänen jälkeensä, mutta jos Baal, niin vaeltakaat hänen jälkeensä; ja ei kansa häntä mitään vastannut.

21. NIin astui Elia caiken Canssan eteen ja sanoi: cuinga cauwan te onnutte molemmille puolille? jos HERra on Jumala nijn waeldacat hänen jälkens Mutta jos Baal nijn waeldacat hänen jälkens: ja ei Canssa händä mitän wastannut.

22. Niin Elia sanoi kansalle: Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä.

22. Niin sanoi Elia kansalle: minä olen ainoasti jäänyt Herran prophetaista; mutta Baalin prophetaita on neljäsataa ja viisikymmentä miestä.

22. Nijn sanoi Elia Canssalle: minä olen ainoastans jäänyt HERran Prophetaista mutta Baalin Prophetait on neljä sata ja wijsikymmendä miestä.

23. Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta.

23. Niin antakaat nyt meille kaksi mullia ja antakaat heidän valita toisen mullin ja hakata kappaleiksi, ja pankaan puiden päälle, mutta älkään siihen panko tulta: ja minä otan toisen mullin ja panen myös puiden päälle, ja en pane siihen tulta.

23. Nijn andacat nyt meille caxi härkä ja andacat heidän walita toinen ja hacata cappaleixi ja pangan händä puiden päälle mutta älkän sijhen pango tulda ja minä otan sen toisen härjän ja panen myös puiden päälle ja en pane tulda.

24. Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala. Kaikki kansa vastasi ja sanoi: Niin on hyvä.

24. Ja huutakaat te teidän jumalainne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä: kumpi Jumala vastaa tulen kautta, hän olkoon Jumala. Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: se on oikein.

24. Ja huutacat te teidän jumalan nime ja minä huudan HERran nime cumbi Jumala wasta tulen cautta hän olcon Jumala. Ja caicki Canssa wastais ja sanoi: se on oikein.

25. Ja Elia sanoi Baalin profeetoille: Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta.

25. Ja Elia sanoi Baalin prophetaille: valitkaat teillenne toinen mulli, ja tehkäät te ensin, sillä teitä on monta, ja huutakaat teidän jumalainne nimeä, ja älkäät siihen tulta panko.

25. Ja Elia sanoi Baalin Prophetaille: walitca teillen härkä ja tehkät te ensin sillä teitä on monda ja huutacat teidän jumalan nime ja älkät sijhen tulda pango.

26. Niin he ottivat sen mullikan, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: Baal, vastaa meille! Mutta ei ääntä, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty.

26. Ja he ottivat mullin, jonka hän heille antoi, ja valmistivat ja huusivat Baalin nimeä huomenesta puolipäivään asti, sanoen: Baal, kuule meitä! mutta ei siinä ollut ääntä eli vastaajaa; ja he hyppelivät alttarin ympärillä, jonka he tehneet olivat.

26. Ja he otit härjän jonga hän heille andoi ja walmistit ja huusit Baalin nime huomenest puolipäiwän asti sanoden: Baal cuule meitä mutta ei sijnä ollut ändä eli wastaust. Ja he hyppelit Altarin ymbärillä jonga he tehnet olit.

27. Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää.

27. Kun jo puolipäivä oli, pilkkasi heitä Elia ja sanoi: huutakaat vahvasti; sillä hän on jumala, hän ajattelee jotakin, eli on jotakin toimittamista, eli on matkalla, eli jos hän makaa, että hän heräis.

27. Cosca jo puolipäiwä oli pilckais heitä Elia ja sanoi: huutacat wahwast: sillä hän on jumala hän ajattele jotakin eli on jotakin toimittamist eli on ulcona kedolla eli maca että hän heräis.

28. Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta.

28. Ja he huusivat suurella äänellä, ja viileskelivät itsiänsä veitsillä ja naskaleilla tavallansa, niin että he verta tiukkuivat.

28. Ja he huusit suurella änellä ja wijleskelit idzens weidzillä ja nascaleilla heidän tawallans nijn että he werta tiucuit.

29. Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!

29. Kuin puolipäivä kulunut oli, propheterasivat he siihenasti, että ruokauhri uhrattaman piti; ja ei ollut siinä ääntä eli vastaajaa, elikkä joka vaaria otti.

29. Coisca puoli päiwä culunut oli Propheteraisit he sijhenasti että ruocauhri uhrattaman piti ja ei ollut sijnä ändä eli wastaust elickä joca waari otti.

30. Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: Astukaa minun luokseni. Ja kaikki kansa astui hänen luoksensa. Niin hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu.

30. Niin sanoi Elia kaikelle kansalle: tulkaat minun tyköni; ja kuin kaikki kansa tuli hänen tykönsä, paransi hän Herran alttarin, joka kukistunut oli.

30. NIin sanoi Elia caikelle Canssalle: tulcat caicki Canssa minun tygöni ja cosca caicki Canssa tuli hänen tygöns paransi hän HERran Altarin joca maasa oli.

31. Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: Israel on oleva sinun nimesi.

31. Ja Elia otti kaksitoistakymmentä kiveä Jakobin lasten luvun jälkeen (jonka tykö Herran sana tapahtunut oli, sanoen: Israel pitää sinun nimes oleman),

31. Ja otti caxitoistakymmendä kiwe Jacobin lasten sucucunnan lugun jälken ( jonga tygö HERran sana tapahtunut oli sanoden: sinun pitä IsraEl cudzuttaman )

32. Ja hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä.

32. Ja rakensi niistä kivistä alttarin Herran nimeen, ja teki kuopan alttaria ympäri kahden jyvämitän leveydeltä,

32. Ja rakensi nijstä Altarin HERran nimeen ja teki cuopan Altarita ymbärins cahden jywämitan leweyldä.

33. Sitten hän latoi puut, paloitteli mullikan ja pani kappaleet puiden päälle.

33. Ja latoi puut, ja hakkasi mullin kappaleiksi, ja pani sen puiden päälle,

33. Ja ladoi puut ja hackais härjän cappaleixi ja pani sen puiden päälle.

34. Ja hän sanoi: Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle. Ja hän sanoi: Tehkää se toinen kerta. Ja he tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: Tehkää se kolmas kerta. Ja he tekivät niin kolmannen kerran.

34. Ja sanoi: täyttäkäät neljä kadia vedellä ja kaatakaat se polttouhrin ja puiden päälle; ja hän sanoi: tehkäät se vielä toinen kerta; ja he tekivät sen toisen kerran; ja hän sanoi: tehkäät se vielä kolmas kerta; ja he tekivät sen kolmannen kerran.

34. Ja sanoi: täyttäkät neljä Cadi wedellä ja caatacat se polttouhrin ja puiden päälle ja sanoi: tehkät se wielä toisen kerran ja he teit sen toisen kerran: ja hän sanoi: tehkät se wielä colmas kerta ja he teit sen colmannen kerran.

35. Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä.

35. Ja vesi juoksi alttaria ympäri, että kuoppakin täytettiin vedestä.

35. Ja wesi juoxi Altarita ymbärins että myös cuoppa täytettin wedestä.

36. Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän.

36. Ja koska ruokauhri piti uhrattaman, astui propheta Elia edes ja sanoi: Herra Abrahamin, Isaakin ja Israelin Jumala! ilmoita tänäpänä, että sinä olet Israelin Jumala, ja minä sinun palvelias, ja että minä nämä kaikki sinun sanas jälkeen tehnyt olen.

36. Ja cosca ruocauhri piti uhrattaman astui Elia Propheta edes ja sanoi: HERra Abrahamin Isaachin ja Israelin Jumala ilmoita tänäpän ettäs olet Israelin Jumala ja minä sinun palwelias ja että minä nämät caicki sinun sanas jälken tehnyt olen.

37. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin.

37. Kuule minua Herra, kuule minua, että tämä kansa tietäis sinun olevan Herran Jumalan; ettäs kääntäisit heidän sydämensä takaisin.

37. Cuule minua HERra cuule minua että tämä Canssa tiedäis sinun olewan HERran Jumalan ettäs käännäisit heidän sydämens.

38. Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa.

38. Niin putosi Herran tuli ja poltti polttouhrin, puut, kivet ja mullan, ja nuoli veden kuopasta.

38. Nijn langeis HERran tuli ja poltti polttouhrin puut kiwet mullan ja nuoli weden cuopasta.

39. Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: Herra on Jumala! Herra on Jumala!

39. Kuin kaikki kansa näki sen, heittäysivät he kasvoillensa ja sanoivat: Herra on Jumala, Herra on Jumala.

39. Cosca caicki Canssa näki sen langeisit he caswoillens ja sanoit: HERra on Jumala HERra on Jumala.

40. Mutta Elia sanoi heille: Ottakaa Baalin profeetat kiinni; älköön yksikään heistä pääskö pakoon. Ja he ottivat heidät kiinni. Ja Elia vei heidät Kiisonin purolle ja tappoi heidät siellä.

40. Mutta Elia sanoi heille: ottakaat Baalin prophetat kiinni, ettei yksikään heistä pääsisi. Ja he ottivat heidät kiinni; ja Elia vei heidät Kisonin ojan tykö ja tappoi heidät siellä.

40. Mutta Elia sanoi heille: ottacat Baalin Prophetat kijnni ettei yxikän heistä pääsis. Ja he otit heidän kijnni ja Elia wei heidän Kisonin ojan tygö ja tappoi heidän siellä.

41. Ja Elia sanoi Ahabille: Nouse, syö ja juo, sillä sateen kohina kuuluu.

41. Ja Elia sanoi Ahabille: mene ylös, syö ja juo; sillä suuren sateen hyminä kuuluu.

41. JA Elia sanoi Ahabille: mene syö ja juo: sillä suuren saten hyminä cuulu.

42. Niin Ahab nousi syömään ja juomaan. Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.

42. Ja kuin Ahab meni syömään ja juomaan, meni Elia Karmelin kukkulalle, ja lankesi maahan, ja kumarsi kasvoillensa, ja pani päänsä polviensa välille,

42. Ja cuin Ahab meni syömän ja juoman meni Elia Carmelin wuoren cuckulalle ja langeis maahan ja cumarsi caswoillens ja pani pääns polweins wälille.

43. Ja hän sanoi palvelijallensa: Nouse ja katso merelle päin. Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi: Ei näy mitään. Hän sanoi: Mene takaisin. Näin seitsemän kertaa.

43. Ja sanoi palveliallensa: mene nyt ylös ja katso meren puoleen. Hän meni ylös, katsoi ja sanoi: ei siellä ole mitään. Hän sanoi: mene vielä sinne seitsemän kertaa.

43. Ja sanoi hänen palweliallens: mene sinne ylös ja cadzo meren puoleen. Hän meni ylös cadzoi ja sanoi: ei siellä ole mitän. Hän sanoi: mene wielä sinne seidzemen kerta.

44. Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä. Niin Elia sanoi: Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi'.

44. Ja seitsemännellä kerralla sanoi hän: katso sieltä nousee vähä pilvi merestä, niinkuin miehen kämmen. Hän sanoi: mene ja sano Ahabille: valjasta ja mene, ettei sade sinua käsittäisi.

44. Ja seidzemennellä kerralla sanoi hän: cadzo sieldä nouse wähä pilwi merestä nijncuin miehen kämmen. Hän sanoi: mene ja sano Ahabille: waljasta ja mene ettei sade sinua käsitäis.

45. Ja tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. Mutta Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin.

45. Ja sillä välillä tuli taivas pilvistä mustaksi ja tuulesta, ja tuli sangen suuri sade. Mutta Ahab matkusti ja tuli Jisreeliin.

45. Ja sillä wälillä tuli taiwas pilwist mustaxi ja tuulesta ja tuli sangen suuri sade. Mutta Ahab matcusti ja tuli Jesreelijn.

46. Ja Herran käsi tuli Elian päälle, ja niin hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.

46. Ja Herran käsi oli Elian päällä, ja hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä, siihenasti kuin hän tuli Jisreeliin.

Ja HERran käsi oli Elian päällä ja wyötti cupens ja juoxi Ahabin edellä sijhenasti cuin hän tuli Jesreelijn.