13 luku

Jumalan miehen ennustus Beetelin alttarista. Jumalan miehen tottelemattomuus ja kuolema. Jerobeamin synti.

1. Ja katso, Juudasta Beeteliin tuli Herran käskystä Jumalan mies, juuri kun Jerobeam seisoi alttarin ääressä polttamassa uhreja.

1. Ja katso, Jumalan mies tuli Juudasta Herran sanan kanssa Beteliin; ja Jerobeam seisoi alttarin tykönä suitsuttamassa.

1. JA cadzo Jumalan mies tuli Judasta HERran sanan cansa BethElijn ja Jerobeam seisoi Altarin tykönä suidzuttamas.

2. Ja hän huusi alttaria kohti Herran käskystä ja sanoi: Alttari, alttari, näin sanoo Herra: Katso, Daavidin suvusta on syntyvä poika, nimeltä Joosia. Hän on teurastava sinun päälläsi uhrikukkulapapit, jotka polttavat uhreja sinun päälläsi, ja sinun päälläsi tullaan polttamaan ihmisten luita.

2. Ja hän huusi alttaria vastaan Herran sanan kautta ja sanoi: alttari, alttari! Näin sanoo Herra: katso, Davidin huoneelle on syntyvä poika, Josia nimeltä: hän on uhraava sinun päälläs korkeuden pappeja, jotka sinun päälläs suitsuttavat, ja on polttava ihmisen luita sinun päälläs.

2. Ja hän huusi Altarita wastan HERran sanan cautta ja sanoi: ALtari Altari. Näin sano HERra: cadzo Dawidin huonelle on syndywä poica Josia nimeldä hän on uhrawa sinun päälles corkeuden pappeja jotca sinun päälles suidzuttawat ja on polttawa ihmisen luita sinun päälläs.

3. Ja hän antoi sinä päivänä ennusmerkin, sanoen: Ennusmerkki siitä, että Herra on puhunut, on tämä: alttari halkeaa, ja tuhka, joka on sen päällä, hajoaa.

3. Ja hän antoi sinä päivänä ihmeen ja sanoi: tämä on se ihme, jonka Herra puhunut on: katso, alttarin pitää halkeaman, ja tuhka, joka sen päällä on, pitää hajoitettaman.

3. Ja hän andoi sinä päiwänä ihmen ja sanoi: tämä on se ihme että HERra näitä puhunut on cadzo Altarin pitä halkeman ja tuhwan joca sen päällä on pitä hajotettaman.

4. Kun kuningas Jerobeam kuuli Jumalan miehen sanan, jonka hän huusi alttaria kohti Beetelissä, ojensi hän kätensä alttarilta ja sanoi: Ottakaa hänet kiinni. Silloin hänen kätensä, jonka hän oli ojentanut häntä vastaan, kuivettui, eikä hän enää voinut vetää sitä takaisin.

4. Kuin kuningas kuuli sanan siltä Jumalan mieheltä, joka alttaria vastaan Betelissä huutanut oli, ojensi Jerobeam kätensä alttarin tyköä ja sanoi: ottakaat häntä kiinni. Ja hänen kätensä kuivettui, jonka hän häntä vastaan ojensi, ja ei hän taitanut sitä vetää jälleen puoleensa.

4. COsca Cuningas cuuli sanan sildä Jumalan mieheldä joca Altarita wastan BethElis huutanut oli ojensi hän kätens Altarin tykö ja sanoi: ottacat händä kijnni. Ja hänen kätens cuiwettui jonga hän händä wastan ojensi ja ei hän tainnut sitä wetä jällens puoleens.

5. Ja alttari halkesi ja tuhka hajosi alttarilta, niinkuin Jumalan mies Herran käskystä oli ennusmerkin antanut.

5. Ja alttari halkesi, ja tuhka hajoitettiin alttarilta, sen ihmeen jälkeen, jonka Jumalan mies Herran sanan kautta antanut oli.

5. Ja Altari halkeis ja tuhca hajotettin Altarilda sen jhmen jälken cuin Jumalan mies HERran sanan cautta andanut oli.

6. Silloin kuningas puhkesi puhumaan ja sanoi Jumalan miehelle: Lepytä Herraa, Jumalaasi, ja rukoile minun puolestani, että minä voisin vetää käteni takaisin. Ja Jumalan mies lepytti Herraa; niin kuningas voi vetää kätensä takaisin, ja se tuli entiselleen.

6. Ja kuningas vastasi ja sanoi Jumalan miehelle: nöyryytä nyt sinus rukouksella Herran Jumalas kasvoin edessä, ja rukoile minun edestäni, että käteni taipuis minun tyköni. Niin Jumalan mies rukoili nöyrästi Herraa, ja kuninkaan käsi taipui jälleen hänen puoleensa ja tuli niinkuin se oli ennenkin ollut.

6. Ja Cuningas wastais ja sanoi Jumalan miehelle: rucoile sinun HERras Jumalatas minun edestäni että minun käten taipuis minun tygöni. Silloin Jumalan mies rucoili HERra ja Cuningan käsi taiwui jällens hänen puoleens ja tuli nijncuin hän oli ennengin ollut.

7. Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: Tule minun kanssani kotiini virkistämään itseäsi; minä annan sinulle lahjan.

7. Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: tule kotia minun kanssani ja virvoita itses: minä annan sinulle lahjan.

7. Ja Cuningas puhui Jumalan miehelle: tule cotia minun cansani ja wirgota idzes minä annan sinulle lahjoja.

8. Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: Vaikka antaisit minulle puolet linnastasi, en minä tulisi sinun kanssasi. Tässä paikassa en minä syö leipää enkä juo vettä.

8. Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: vaikkas antaisit minulle puolen huonettas, en minä sittenkään tulisi sinun kanssas, enkä syö tässä paikassa leipää enkä juo vettä.

8. Mutta Jumalan mies sanoi Cuningalle: waickas annaisit minulle puolen sinun huonettas en minä sijttekän tulis sinun cansas: sillä en minä syö täsä paicas leipä engä juo wettä.

9. Sillä niin käski minua Herra sanallansa, sanoen: Älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota olet tullut.

9. Sillä niin käski minua Herran sanansa kautta, sanoen: ei sinun pidä leipää syömän eikä vettä juoman, eikä myös palajaman sitä tietä, jota sinä mennyt olet.

9. Sillä nijn käski minun HERra sanans cautta sanoden: ei sinun pidä leipä syömän eikä wettä juoman eikä myös palajaman sitä tietä cuins mennyt olet.

10. Ja hän meni toista tietä eikä palannut samaa tietä, jota oli tullut Beeteliin.

10. Ja hän meni toista tietä ja ei palannut sitä tietä, jota hän Beteliin tullut oli.

10. Ja hän meni toista tietä ja ei palainnut sitä tietä cuin hän BethElijn tullut oli.

11. Mutta Beetelissä asui vanha profeetta; ja hänen poikansa tuli ja kertoi hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli tehnyt Beetelissä ja mitä hän oli puhunut kuninkaalle. Kun he olivat kertoneet sen isällensä,

11. Mutta Betelissä asui vanha propheta; hänen tykönsä tuli hänen poikansa ja jutteli hänelle kaikki, mitä Jumalan mies teki sinä päivänä Betelissä, ja sanat, jotka hän kuninkaalle sanonut oli, he juttelivat isällensä.

11. MUtta BethElis asui yxi wanha Propheta hänen tygöns menit hänen poicans ja juttelit Isällens caicki hänen tecons cuin se Jumalan mies teki sinä päiwänä BethElis ja ne sanat cuin hän Cuningalle sanonut oli.

12. kysyi heidän isänsä heiltä, mitä tietä hän oli mennyt. Ja hänen poikansa olivat nähneet, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli lähtenyt.

12. Ja heidän isänsä sanoi heille, mitä tietä hän meni? ja hänen poikansa osoittivat hänelle tien, jota Juudasta tullut Jumalan mies vaeltanut oli.

12. Ja heidän Isäns sanoi heille: cuta tietä hän on matcustanut? ja hänen poicans osotit hänelle tien jota se Jumalan mies waeldanut oli se cuin Judasta tullut oli.

13. Silloin hän sanoi pojilleen: Satuloikaa minulle aasi. Ja kun he olivat satuloineet hänelle aasin, istui hän sen selkään

13. Mutta hän sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja kuin he olivat satuloineet aasin, istui hän sen selkään.

13. Mutta hän sanoi pojillens: satuloitca minulle Asi Ja cuin he olit satuloinnet Asin istui hän sen päälle.

14. ja lähti Jumalan miehen jälkeen ja tapasi hänet istumassa tammen alla. Ja hän kysyi häneltä: Sinäkö olet se Juudasta tullut Jumalan mies? Hän vastasi: Minä.

14. Ja meni sen Jumalan miehen perään, ja löysi hänen istumassa tammen alla, ja sanoi hänelle, sinäkö se Jumalan mies olet, joka Juudasta tullut olet? Hän sanoi: minä.

14. Ja meni sen Jumalan miehen perään ja löysi hänen istumast tammen alla ja sanoi hänelle: oletcos se Jumalan mies joca Judasta tullut olet? hän sanoi: olen.

15. Hän sanoi hänelle: Tule kanssani minun kotiini syömään.

15. Hän sanoi hänelle: tule minun kanssani kotia ja syö leipää.

15. Hän sanoi hänelle: tule minun cansani cotia ja syö leipä.

16. Hän vastasi: En voi palata enkä tulla sinun kanssasi, en voi syödä leipää enkä juoda vettä sinun kanssasi tässä paikassa,

16. Hän sanoi: en minä taida palata sinun kanssas enkä tulla sinun tykös: en minä syö leipää enkä juo vettä sinun kanssas tässä paikassa.

16. Hän sanoi: en minä palaja sinun cansas engä tule sinun tygös en minä syö myös leipä engä juo wettä täsä paicas sinun cansas:

17. sillä minulle on tullut sana, Herran sana: 'Älä syö leipää äläkä juo vettä siellä, älä myöskään tule takaisin samaa tietä, jota olet mennyt'.

17. Sillä minun kanssani on puhuttu Herran sanan kautta: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman, ei myös sinun pidä palajaman sitä tietä, jota sinä sinne mennyt olet.

17. Sillä minun cansani on puhuttu HERran sanan cautta: ei sinun pidä siellä leipä syömän eikä wettä juoman ei myös sinun pidä palajaman sitä tietä cuins sinne mennyt olet.

18. Hän sanoi hänelle: Minäkin olen profeetta niinkuin sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: 'Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä'. Mutta sen hän valhetteli hänelle.

18. Hän sanoi hänelle: minä olen myös propheta niinkuin sinäkin, ja enkeli on puhunut minun kanssani Herran sanan kautta ja sanonut: vie häntä kanssas huoneeses syömään leipää ja juomaan vettä. Mutta hän valehteli hänen edessänsä.

18. Hän sanoi hänelle: minä olen myös Propheta nijncuin sinäkin ja Engel on puhunut minun cansani HERran sanan cautta ja sanonut: wie händä cotia cansas syömän leipä ja juoman wettä.

19. Niin tämä palasi hänen kanssansa ja söi leipää ja joi vettä hänen kodissaan.

19. Ja hän palasi hänen kanssansa, ja söi leipää ja joi vettä hänen huoneessansa.

19. Mutta hän walhetteli hänen edesäns. Ja palautti hänen ja hän söi leipä ja joi wettä hänen cansans hänen huonesans.

20. Mutta heidän istuessaan pöydässä tuli Herran sana profeetalle, joka oli tuonut hänet takaisin.

20. Ja tapahtui, kuin he istuivat pöydän tykönä, että Herran sana tuli prophetan työ, joka hänen palauttanut oli,

20. JA cuin he istuit pöydän tykönä tuli HERran sana Prophetalle joca hänen palattanut oli.

21. Ja hän huusi Juudasta tulleelle Jumalan miehelle, sanoen: Näin sanoo Herra: Koska sinä olet niskoitellut Herran käskyä vastaan etkä ole noudattanut sitä määräystä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi,

21. Ja hän huusi Jumalan miehelle, joka Juudasta tullut oli, ja sanoi: näin sanoo Herra: ettäs olet Herran käskylle tottelematoin ollut, ja et ole sitä käskyä pitänyt, jonka Herra sinun Jumalas käskenyt on,

21. Ja hän huusi sille Jumalan miehelle joca Judasta tullut oli ja sanoi: näita sano HERra: ettäs olet HERran käskylle tottelematoin ollut ja et ole sitä käskyä pitänyt cuin HERra sinun Jumalas käskenyt on:

22. vaan olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle oli sanottu: 'Älä siellä syö leipää äläkä juo vettä', niin älköön sinun ruumiisi tulko isiesi hautaan.

22. Ja olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle sanottu oli: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman: ei pidä sinun ruumiis tuleman sinun isäis hautaan.

22. Ja olet palainnut syömän leipä ja juoman wettä sijnä paicas cuin HERra kielsi: ei sinun pidä siellä leipä syömän eikä wettä juoman: ei pidä sinun ruumis tuleman sinun Isäis hautaan.

23. Ja kun hän oli syönyt leipää ja juonut, satuloi hän aasin profeetalle, jonka hän oli tuonut takaisin.

23. Ja kuin hän leipää syönyt ja vettä juonut oli, satuloitsi hän aasin prophetalle, jonka hän palauttanut oli.

23. JA cuin hän leipä syönyt ja wettä juonut oli satuloidzi mies Asin sille Prophetalle jonga hän palattanut oli.

24. Kun tämä oli lähtenyt, kohtasi hänet leijona tiellä ja tappoi hänet. Ja hänen ruumiinsa oli pitkänään tiellä, ja aasi seisoi hänen vieressään, ja leijona seisoi ruumiin ääressä.

24. Ja koska hän meni pois, kohtasi hänen jalopeura tiellä ja tappoi hänen. Ja hänen ruumiinsa makasi heitettynä tiellä, ja aasi seisoi hänen sivussansa, ja jalopeura seisoi lähinnä ruumista.

24. Ja cosca hän meni pois cohtais hänen Lejoni tiellä ja tappoi hänen. Ja hänen ruumins macais heitettynä tiellä ja Asi seisoi hänen siwusans ja Lejoni seisoi lähinnä ruumista.

25. Ja katso, siitä kulki ohitse miehiä, ja he näkivät ruumiin pitkänään tiellä ja leijonan seisomassa ruumiin ääressä. He menivät ja puhuivat siitä kaupungissa, jossa vanha profeetta asui.

25. Ja katso, koska siitä kävi ihmisiä ohitse, näkivät he ruumiin heitetyksi tielle ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä; ja he tulivat ja sanoivat sen kaupungissa, jossa vanha propheta asui.

25. Ja cosca sijtä käwi ihmisiä ohidzen näit he ruumin heitetyxi tielle ja Lejonin seisowan ruumin tykönä ja he menit ja sanoit Caupungis josa se wanha Propheta asui.

26. Kun profeetta, joka oli palauttanut hänet tieltä, kuuli sen, sanoi hän: Se on se Jumalan mies, joka niskoitteli Herran käskyä vastaan. Sentähden Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on ruhjonut ja tappanut hänet sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli hänelle puhunut.

26. Kuin propheta sen kuuli, joka hänen tieltä palauttanut oli, sanoi hän: se on Jumalan mies, joka Herran käskylle tottelematoin oli; sentähden on Herra hänen antanut jalopeuralle, ja se on musertanut ja tappanut hänen niiden sanain jälkeen, jotka Herra hänelle sanonut oli.

26. Cosca Propheta sen cuuli joca hänen palattanut oli sanoi hän: se on se Jumalan mies joca HERran käskylle tottelematoin oli sentähden on HERra hänen andanut Lejonille se on musertanut ja tappanut hänen nijden sanain jälken cuin HERra hänelle sanonut oli.

27. Ja hän puhui pojilleen, sanoen: Satuloikaa minulle aasi. Ja he satuloivat.

27. Ja sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja koska he olivat satuloineet,

27. Ja sanoi pojillens: satuloitcat minulle Asi. Ja cosca he olit satuloinnet/

28. Ja hän lähti ja löysi hänen ruumiinsa, joka oli pitkänään tiellä, ja aasin ja leijonan seisomasta ruumiin ääressä; leijona ei ollut syönyt ruumista eikä myöskään ruhjonut aasia.

28. Meni hän sinne, ja löysi hänen ruumiinsa heitetyksi tielle, ja aasin ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä. Ei jalopeura ollut syönyt ruumista eikä reväissyt aasia.

28. Meni hän sinne ja löysi hänen ruumins heitetyxi tielle ja Asin ja Lejonin seisowan ruumin tykönä. Ei Lejoni ollut mitän syönyt ruumijsta eikä rewäisnyt Asia.

29. Niin profeetta otti Jumalan miehen ruumiin, pani sen aasin selkään ja vei sen takaisin; ja vanha profeetta tuli kaupunkiin pitämään valittajaisia ja hautaamaan häntä.

29. Niin otta propheta sen Jumalan miehen ruumiin ja pani aasinsa päälle, ja vei sen takaperin; ja vanha propheta tuli kaupunkiin itkemään ja hautaamaan häntä.

29. Silloin otti Propheta sen Jumalan miehen ruumin ja pani Asins päälle ja wei hänen tacaperin ja se wanha Propheta tuli Caupungijn itkemän ja hautaman händä.

30. Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa; ja he pitivät valittajaiset hänelle ja huusivat: Voi, minun veljeni!

30. Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa, ja he itkivät häntä: oi minun veljeni!

30. Ja hän pani ruumin hänen omaan hautaans ja itkit händä: Ah weljeni.

31. Ja kun hän oli haudannut hänet, sanoi hän pojilleen näin: Kun minä kuolen, niin haudatkaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu, ja pankaa minun luuni hänen luittensa viereen.

31. Ja kuin he olivat haudanneet hänen, puhui hän pojillensa, sanoen: koska minä kuolen, niin haudatkaat minua siihen hautaan, johon Jumalan mies haudattu on, ja pankaat minun luuni hänen luidensa sivuun.

31. Ja cosca he olit haudannet hänen sanoi hän pojillens: cosca minä cuolen nijn haudacka minua sijhen hautaan johonga se Jumalan mies haudattu on ja pangat minun luuni hänen luidens siwuun.

32. Sillä toteutuva on sana, jonka hän Herran käskystä huusi Beetelissä olevaa alttaria vastaan ja kaikkia Samarian kaupungeissa olevia uhrikukkulatemppeleitä vastaan.

32. Sillä se on tapahtuva, minkä hän alttaria ja Beteliä vastaan Herran sanan kautta huutanut oli, ja kaikkia korkeuden huoneita vastaan, jotka Samarian kaupungeissa ovat.

32. Sillä se on tapahtuwa cuin hän Altarita ja BethElitä wastan HERran sanan cautta huutanut oli ja caickia corkeuden huoneita wastan jotca Samarian Caupungeis owat.

33. Ei tämänkään jälkeen Jerobeam kääntynyt pahalta tieltään, vaan teki taas uhrikukkulapapeiksi kaikenkaltaisia miehiä kansan keskuudesta. Kuka vain halusi, sen hän vihki papin virkaan, ja niin siitä tuli uhrikukkulapappi.

33. Mutta kuin nämät tapahtuneet olivat, ei Jerobeam kääntänytkään itseänsä pahalta tieltänsä pois, mutta meni ja teki taas korkeuden pappeja halvimmista kansan seassa; kenenkä hän tahtoi, sen käden hän täytti, ja se tuli korkeuden papiksi.

33. MUtta cosca nämät tapahtunet olit ei Jerobeam käändänytkän idziäns hänen pahalda tieldäns pois mutta teki taas corkeuden pappeja halwimmista Canssan seasta kenengä hän tahdoi sen käden hän täytti ja se tuli corkeuden papixi.

34. Ja tällä tavalla tämä tuli synniksi Jerobeamin suvulle ja syyksi siihen, että se hävitettiin ja hukutettiin maan päältä.

34. Ja tämä asia tapahtui Jerobeamin huoneelle synniksi, ja että hän piti hävitettämän ja hukutettaman maan päältä.

34. Ja tämä tapahtui Jerobeamin huonelle synnixi että hänen piti catoman ja häwitettämän maan pääldä.