9 luku

Danielin rukous. Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa.

1. Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi —

1. Ensimäisenä Dariuksen Ahasveruksen pojan vuonna Mediläisten suvusta, joka Kaldean valtakuntaa hallitsi.

1. ENsimäisnä Dariuxen Ahasweruxen pojan wuonna Medin sugusta joca Chalderein waldacunda hallidzi.

2. hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.

2. Juuri sinä ensimäisenä hänen valtakuntansa vuotena, löysin minä Daniel kirjoista vuosiluvun, josta Herra puhunut oli Jeremialle prophetalle, että Jerusalemin hävitys piti täytettämän seitsemäntenäkymmenentenä ajastaikana.

2. Juuri sinä ensimäisnä hänen waldacundans wuonna löysin minä Daniel kirjoista wuosi lugun josta HERra puhunut oli Jeremialle Prophetalle että Jerusalemin häwitys piti täytettämän seidzemendenä kymmendenä ajastaicana.

3. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.

3. Ja minä käänsin minuni etsimään Herraa Jumalaa rukouksella ja anomisella, paastolla säkissä ja tuhassa.

3. Ja minä käänsin minuni edzimän HERra Jumalata rucouxella ja anomisella ja paastolla säkis ja tuhwas.

4. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.

4. Ja rukoilin Herraa minun Jumalaani, tunnustin ja sanoin: Herra, sinä suuri ja hirmuinen Jumala, joka liiton ja armon pidät niille, jotka sinua rakastavat ja sinun käskys pitävät.

4. Ja minä rucoilin HERra minun Jumalatani tunnustin ja sanoin: HERra sinä suuri ja hirmuinen Jumala joca lijton ja armon pidät nijlle jotca sinua racastawat ja sinun käskys pitäwät.

5. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi

5. Me olemme syntiä ja väärin tehneet, jumalattomat ja tottelemattomat olleet. Me olemme sinun käskyistäs ja oikeuksistas poikenneet.

5. Me olemma syndiä ja wäärin tehnet jumalattomat ja tottelemattomat ollet me olemma sinun käskyistäs ja oikeuxistas poikennet.

6. emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.

6. Emme totelleet sinun palvelioitas prophetaita, jotka saarnasivat sinun nimees meidän kuninkaillemme, päämiehillemme ja isillemme ja myös kaikelle kansalle maakunnassa.

6. Emme totellet sinun palwelioitas Prophetaita jotca sinun nimes meidän Cuningaillem Försteillem ja Isillem ja caikelle Canssallem maacunnas saarnaisit.

7. Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.

7. Sinä Herra olet vanhurskas. Mutta meidän täytyy hävetä, niinkuin tänäpänä tapahtuu Juudan miehille ja Jerusalemin asuvaisille ja kaikelle Israelille, sekä niille, jotka läsnä että niille, jotka kaukana ovat kaikissa maakunnissa, kuhunka sinä heitä hyljännyt olet heidän pahain tekoinsa tähden, joita he ovat tehneet sinua vastaan.

7. Sinä HERra olet wanhurscas mutta meidän täyty häwetä nijncuin nyt tapahtu nijlle Judaista ja Jerusalemista ja caikelle Israelille sekä nijlle jotca läsnä että caucana owat caikis maacunnis cuhungas heitä hyljännyt olet heidän pahain tecoins tähden cuin he owat tehnet sinua wastan.

8. Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.

8. Ja Herra; meidän ja meidän kuninkaamme, meidän päämiehemme ja meidän isämme täytyy hävetä, että me olemme syntiä tehneet sinua vastaan.

8. Ja HERra me meidän Cuningam meidän Förstim ja meidän Isäm täyty häwetä että me olem syndiä tehnet sinua wastan.

9. Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset;

9. Herra meidän Jumalamme on laupius ja anteeksi antamus, vaikka me olemme vastahakoiset olleet.

9. Mutta sinun HERra meidän Jumalam on laupius ja andexi andamus. Sillä me olemma wastahacoiset ollet.

10. me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissansa, jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.

10. Ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä, että me vaeltaneet olisimme hänen käskyissänsä, jotka hän meille antoi palveliainsa prophetain kautta.

10. Ja emme totellet meidän HERram Jumalam ändä että me waeldanet olisim hänen käskyisäns jotca hän meille andoi hänen palweliains Prophetain cautta:

11. Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi, ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa; sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan.

11. Vaan koko Israel rikkoi sinun lakis ja suuttui kuulemasta sinun ääntäs. Sentähden on myös se kirous ja vala sattunut meihin, joka kirjoitettu on Moseksen Jumalan palvelian laissa, että me olemme syntiä tehneet häntä vastaan.

11. Waan coco Israel ricoi sinun käskys ja suuttui cuulemast sinun ändäs. Sentähden on myös se kirous ja wala sattunut meihin joca kirjoitettu on Mosexen Jumalan palwelian Lais että me olemma syndiä tehnet händä wastan.

12. Ja hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden, ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla, kuin Jerusalemissa tapahtui.

12. Ja hän on sanansa pitänyt, jonka hän puhunut on meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat; että hän niin suuren onnettomuuden on antanut tulla meidän päällemme, ettei sen kaltaista kaiken taivaan alla tapahtunut ole kuin Jerusalemissa tapahtunut on.

12. Ja hän on sanans pitänyt jonga hän puhunut on meitä ja meidän Duomareitam wastan jotca meitä duomidzeman piti että hän nijn suuren onnettomuden on andanut tulla meidän päällem ettei sencaltaista caiken taiwan alla tapahtunut ole cuin Jerusalemille tapahtunut on.

13. Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi.

13. Niinkuin kirjoitettu on Moseksen laissa, niin on kaikki tämä onnettomuus meille tapahtunut. Emme myös rukoilleet Herran meidän Jumalamme edessä, että me synnistä palajaisimme ja sinun totuutes ymmärtäisimme.

13. Nijncuin kirjoitettu on Mosexen Lais nijn on caicki tämä suuri onnettomus meille tapahtunut. Emme myös rucoillet HERran meidän Jumalam edes että me synnistä palajaisimme ja sinun totudes ymmärräisim.

14. Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme; sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee, mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä.

14. Sentähden on myös Herra valvonut tässä onnettomuudessa, ja on sen saattanut meidän päällemme. Sillä Herra meidän Jumalamme on hurskas kaikissa töissänsä, joita hän tekee, koska emme totelleet hänen ääntänsä.

14. Sentähden on myös HERra walwonut täsä onnettomudes ja on sen saattanut meidän päällem: Sillä HERra meidän Jumalam on hurscas caikisa hänen töisäns cuin hän teke: sillä en me totellet hänen ändäns.

15. Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niinkuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.

15. Ja nyt Herra meidän Jumalamme, joka sinun kansas Egyptistä olet johdattanut ulos väkevällä kädellä ja tehnyt itselles nimen, niinkuin se tänäpänä on: Me olemme syntiä tehneet, ja jumalattomat olleet.

15. Ja nyt HERra meidän Jumalam joca sinun Canssas Egyptist johdattanut olet wäkewällä kädellä ja olet tehnyt idzelles nimen nijncuin tämä päiwä todista me olem syndiä tehnet ja olem jumalattomat ollet.

16. Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, sinun pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme tähden ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka meidän ympärillämme ovat.

16. Ah Herra! Kaiken sinun vanhurskautes tähden kääntyköön nyt sinun vihas ja hirmuisuutes pois sinun kaupungistas Jerusalemista ja sinun pyhästä vuorestas! Sillä meidän syntimme tähden ja meidän isäimme pahain tekoin tähden häväistään Jerusalem ja sinun kansas kaikkein seassa, jotka meidän ympärillämme ovat.

16. Ah HERra caiken sinun wanhurscaudes tähden lacka sinun wihastas ja hirmuisudestas sinun Caupungistas Jerusalemist ja sinun pyhästä wuorestas. Sillä meidän syndeim tähden ja meidän Isäim pahain tecoin tähden häwäistän Jerusalem ja sinun Canssas caickein seas jotca meidän ymbärilläm owat.

17. Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden.

17. Ja nyt meidän Jumalamme, kuule palvelias rukous ja anomus, ja katso armollisesti sinun pyhäs puoleen, joka kukistettu on, Herran tähden.

17. Ja nyt HERRA meidän Jumalam cuule sinun palwelias rucous ja anomus ja cadzo armollisest sinun Pyhäs puoleen joca cukistettu on HERran tähden.

18. Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.

18. Kallista korvas, minun Jumalani ja kuule. Ja avaa silmäs ja näe, kuinka me hävitetyt olemme ja se kaupunki, joka sinun nimelläs nimitetty on. Sillä emme rukoile sinua meidän omassa vanhurskaudessamme, vaan sinun suuren laupiutes tähden.

18. Callista sinun corwas minun Jumalan ja cuule ja awaja sinun silmäs ja näe: cadzo cuinga me häwitetyt olemma ja se Caupungi joca sinun nimelläs nimitetty on. Sillä en me rucoile sinua meidän omas wanhurscaudesam waan sinun suuren laupiudes tähden.

19. Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut.

19. Oi Herra, kuule. Oi Herra, ole armollinen. Oi Herra, ota vaari ja tee se ja älä viivy itse tähtes, minun Jumalani! Sillä sinun kaupunkis ja sinun kansas on sinun nimelläs nimitetty.

19. Ah HERra cuule Ah HERra ole armollinen Ah HERra ota waari ja tee se ja älä wijwy idze tähtes minun Jumalan sillä sinun Caupungis ja sinun Canssas on sinun nimelläs nimitetty.

20. Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.

20. Kuin minä vielä puhuin ja rukoilin ja minun syntiäni ja minun kansani Israelin syntiä tunnistin ja olin minun rukouksissani Herran minun Jumalani edessä, minun Jumalani pyhän vuoren tähden;

20. COsca minä wielä puhuin ja rucoilin ja minun ja minun Canssani syndiä tunnustin ja olin minun rucouxisani HERran minun Jumalani edes minun Jumalani pyhän wuoren tähden.

21. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.

21. Juuri silloin, kuin minä näin rukoilin, lensi äkisti minun tyköni se mies Gabriel, jonka minä ennen nähnyt olin näyssä, ja rupesi minuun ehtoouhrin ajalla.

21. Juuri silloin cosca minä näin rucoilin: Lensi Gabriel jonga minä ennen nähnyt olin näys ja rupeis minuun ehtouhrin ajalla.

22. Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.

22. Ja hän neuvoi minua, puhui minun kanssani ja sanoi: Daniel, nyt minä olen lähtenyt sinua neuvomaan, ettäs ymmärtäisit.

22. Ja hän neuwoi minua puhui minun cansani ja sanoi: Daniel nyt minä olen lähtenyt sinua neuwoman.

22. Ja Gabriel sanoi minulle/ Nyt mine olen vloskeunyt/ opettaman sinulle ymmerdhyst/ (Ja Gabriel sanoi minulle/ Nyt minä olen ulos käynyt/ opettamaan sinulle ymmärrystä/)

23. Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

23. Sinun rukoustes alussa kävi ulos käsky, ja minä tulin sinulle ilmoittamaan, sillä sinä olet otollinen. Niin ota nyt vaari sanasta, ettäs näyn ymmärtäisit.

23. Sillä coscas rucoileman rupeisit tuli tämä käsky ja minä tulin sinulle ilmoittaman: Sillä sinä olet otollinen ja kelwollinen: Nijn ota nyt waari ettäs näyn ymmärräisit.

23. Sille quin sine rupesit rucoleman/ nin teme Kesky vloskeui/ ia siteuarten mine tulin site sinulle ilmoittaman. Sille sine olet racastettu ia rackahin/ Nin ota sis waari ettes sen Näghyn ymmerdheisit. (Sillä kuin sinä rupesit rukoilemaan/ niin tämä käsky uloskäwi/ ja sitäwarten minä tulin sitä sinulle ilmoittamaan. Sillä sinä olet rakastettu ja rakkahin/ Niin ota siis waarii ettäs sen näyn ymmärtäisit.)

24. Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

24. Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty sinun kansalles ja pyhälle kaupungilles, niin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan.

24. SEidzemenkymmendä wijcko on määrätty sinun Canssalles ja Pyhälle Caupungilles nijn ylidzekäymiset lackawat ja synnit peitetän ja pahat tegot sowitetan ja ijancaickinen wanhurscaus tuodan edes ja näky ja ennustus suljetan ja se caickein Pyhin woidellan.

24. SEitzemekymmende Wijckoa ouat sinun Canssas päle märetyt/ ia sinun Pyhes Caupungis ylitze. Silloin ne ylitzekeumiset poistoriutan/ ia se Syndi peiteten/ ia se pahateco poissouitetaan. Ja se ijancaikinen Wanhurskaus edestoodhan/ ia ne Näghyt ia Ennustoxet * insiglatan/ ia se caikein Pyhein Pyhe woidhellaan. (Seitsemänkymmentä wiikkoa owat sinun kansasi päälle määrätyt/ ja sinun pyhän kaupunkisi ylitse. Silloin ne ylitsekäymiset pois torjutaan/ ja se synti peitetään/ ja se pahateko pois sowitetaan. Ja se iankaikkinen wanhurskaus edestuodaan/ ja ne näyt ja ennustukset insiglataan/ ja se kaikkein pyhäin pyhä woidellaan.)

25. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

25. Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa. Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa, joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.

25. Nijn tiedä nyt ja ota sijtä ajasta waari cuin käsky annetan että Jerusalem pitä jällens rakettaman: Christuxen Förstin asti on seidzemen wijcko ja caxi seidzemettäkymmendä wijcko nijn catut ja muurit jällens raketan waicka surkialla ajalla.

25. Nin tiedhe sis nyt ia merkitze/ sijte aiasta/ coska se Kesky vloskeupi/ ette Jerusalem iellens ylesraketan/ haman Christusen/ sihen * Pämiehen asti/ ouat seitzemen Wijckoa/ ia caxi cudetkymmende Wijckoa. Nin ne cadhut ia mwrit iellens ylesraketan/ waicka surkias Aiasa. (Niin tiedä siis nyt ja merkitse/ siitä ajasta/ koska se käsky uloskäypi/ että Jerusalem jällens ylösraketaan/ hamaan Kristukseen/ siihen päämieheen asti/ owat seitsemän wiikkoa/ ja kaksi kuudettakymmentä wiikkoa. Niin ne kadut ja muurit jällens ylösraketaan/ waikka surkeassa ajassa.)

26. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

26. Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.

26. Ja cahden wijcon perästä seidzemettäkymmendä surmatan Christus ja ei enämbi ole. Ja Päämiehen Canssa tule ja cukista Caupungin ja Pyhän nijn että ne loppuwat nijncuin wirran cautta ja sodan loppun asti piti sen häwitettynä oleman.

26. Mutta ninen cadhen * cudenkymmenen Wijckoin ielkin/ nin Christus tapetan/ ia euet he hende tactonuet. Ja yxi sen Pämiehen Canssa tulepi/ ia raatelepi sen Caupungin ia Pyhydhen/ iotca loputetan ninquin Wädhenpaisumises/ ia haman Sodhan loppwun asti pite sen autiana oleman. (Mutta niiden kahden kuudenkymmenen wiikon jälkeen/ niin Kristus tapetaan/ ja eiwät he häntä tahtoneet. Ja yksi sen päämiehen kanssa tuleepi/ ja raateleepi sen kauupungin ja pyhyyden/ jotka lopetetaan niinkuin wedenpaisumisessa/ ja hamaan sodan loppuun asti pitää sen autiona oleman.)

27. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.

27. Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus. Ja on päätetty, että se loppuan asti pitää hävitetty oleman.

27. Mutta hän monelle lijton wahwista yhdes wijcos ja keskellä wijcko lacka uhri ja ruocauhri ja sijpein tykönä seiso häwityxen julmus ja on päätetty että loppun asti pitä häwitetty oleman.

27. Mutta hen monille Lijton wahuistapi yctene Wijckona/ ia keskelle sijnä wijcossa/ se wffri ia Rocawffri lackapi. Ja Sipein tykene seisouat sen Autiuxen Cauhistoxet/ Ja se ombi pätetty/ ette sen pidhe loppun asti autiana seisoman. (Mutta hän monille liiton wahwistaapi yhtenä wiikkona/ ja keskellä siinä wiikossa/ se uhri ja ruokauhri lakkaapi. Ja siipein tykönän seisowat sen autiuksen kauhistukset/ Ja se ompi päätetty/ että sen pitää loppuun asti autiona seisoman.)