10 luku

Enkeli ilmestyy Danielille Hiddekel - ( Tigris - ) virran varrella.

1. Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sana Danielille, jota kutsuttiin Beltsassariksi; ja se sana on totuus ja merkitsee suurta vaivaa. Ja hän ymmärsi sanan, ja hän käsitti näyn.

1. Kolmantena Koreksen, Persian kuninkaan vuonna, ilmoitettiin Danielille, joka myös Belsatsariksi kutsuttiin, totinen asia suuresta sodasta. Ja hän ymmärsi sen asian, ja ymmärrys oli hänellä näyssä.

1. COlmandena Corexen Persian Cuningan wuonna ilmoitettin Danielille joca myös Belsazerixi cudzuttin jotakin joca tosi on ja suurista asioista ja hän otti nijstä waarin ja ymmärsi sen näyn hywin.

2. Niinä päivinä minä, Daniel, murehdin kolmen viikon päivät.

2. Siihen aikaan murehdin minä Daniel kolme viikkoa.

2. Sijhen aican murhetin minä Daniel colme wijcko.

3. Herkullista ruokaa minä en syönyt, ei liha eikä viini tullut minun suuhuni, enkä minä voidellut itseäni öljyllä, ennenkuin kolmen viikon päivät olivat loppuun kuluneet.

3. En minä syönyt mitään herkullista ruokaa. Liha ja viina ei tullut minun suuhuni, enkä ollenkaan voidellut itsiäni siihen asti kuin kolme viikkoa loppuneet olivat.

3. En minä syönyt mitän hercullista ruoca liha ja wijna ei tullut minun suuhuni engä woidellut idzeni sijhenasti cuin colme wijcko loppunet olit.

4. Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä minä olin suuren virran, Hiddekelin, rannalla.

4. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä ensimäisessä kuussa olin minä sen suuren Hiddekelin virran tykönä.

4. NEljändenä päiwänä colmattakymmendä ensimäises Cuusa olin minä sen suuren Hidekelin weden tykönä.

5. Minä nostin silmäni ja näin, ja katso: oli eräs mies, puettuna pellavavaatteisiin ja kupeet vyötettyinä Uufaan kullalla.

5. Ja nostin silmäni ja näin ja katso, siinä seisoi yksi mies liinaisissa vaatteissa, ja kultainen vyö oli hänen suolissansa.

5. Ja nostin silmäni ja näin ja cadzo: Sijnä seisoi yxi mies silkisä ja culdainen wyö oli hänen suolisans.

6. Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat kuin salaman leimaus, hänen silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävän vasken välke; ja hänen sanojensa ääni oli kuin suuren kansanjoukon pauhina.

6. Hänen ruumiinsa oli niinkuin turkos, hänen kasvonsa kuin pitkäisen tuli, hänen silmänsä niinkuin tulisoitot, hänen käsivartensa ja jalkansa niinkuin kiiltävä vaski, ja hänen puheensa ääni niinkuin suuri hyminä.

6. Hänen ruumins oli nijncuin Turkos hänen caswons oli cuin pitkäisen tuli hänen silmäns olit nijncuin tulisoitot hänen käsiwartens ja jalcans nijncuin cuuma waski ja hänen puhens oli nijncuin suuri hyminä.

7. Ja minä, Daniel, yksin näin sen näyn, mutta miehet, jotka olivat minun kanssani, eivät näkyä nähneet; kuitenkin valtasi heidät suuri pelko, ja he pakenivat ja lymysivät.

7. Ja minä Daniel näin sen näyn yksinäni, ja ne miehet, jotka minun tykönäni olivat, ei sitä nähneet. Kuitenkin tuli suuri pelko heidän päällensä, että he pakenivat ja lymyttivät heitänsä.

7. Ja minä Daniel näin sencaltaisen näyn yxinäni ja ne miehet jotca minun tykönäni olit ei sitä nähnet cuitengin tuli suuri pelco heidän päällens että he pakenit ja lymytit heidäns.

8. Ja minä jäin yksin. Ja kun minä näin tämän suuren näyn, meni minulta kaikki voima; minun verevä muotoni muuttui kaamean näköiseksi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään.

8. Ja minä jäin yksinäni ja näin tämän suuren näyn, ja ei minuun mitään väkeä jäänyt, ja minä tulin sangen rumaksi, ja ei minussa enää väkeä ollut.

8. Ja minä jäin yxinäni ja näin tämän suuren näyn. Mutta ei minuun mitän wäke jäänyt ja minä tulin sangen rumaxi ja ei minus enä wäke ollut.

9. Ja minä kuulin hänen sanainsa äänen; ja kuullessani hänen sanainsa äänen minä vaivuin horroksiin kasvoilleni, kasvot maata vasten.

9. Ja minä kuulin hänen puheensa äänen. Ja kuin minä kuulin hänen puheensa äänen, putosin minä näännyksiin kasvoilleni, ja minun kasvoni olivat maahan päin.

9. Ja minä cuulin hänen puhens ja cuin minä cuulin putoisin minä caswoilleni maahan.

10. Ja katso, käsi kosketti minua ja ravisti minut hereille, polvieni ja kätteni varaan.

10. Ja katso, yksi käsi tarttui minuun ja autti minua ylös polvilleni ja minun kätteni päälle.

10. Ja cadzo yxi käsi tartui minuun ja autti minua polwilleni ja minun kätteni päälle ja sanoi minulle:

11. Ja hän sanoi minulle: Daniel, sinä otollinen mies, ota vaari niistä sanoista, jotka minä sinulle puhun, ja nouse seisomaan, sillä minut on nyt lähetetty sinun tykösi. Ja hänen puhuessansa minulle tämän sanan minä nousin vavisten.

11. Ja sanoi minulle: Daniel, sinä otollinen mies. Ota näistä sanoista vaari, joita minä sinun kanssas puhun ja ojenna itses seisomaan, sillä minä olen sinun tykös nyt lähetetty. Ja kuin hän tämän sanan minun kanssani puhui, ojensin minä itseni ja vapisin.

11. Racas Daniel ota näistä sanoista waari jotca minä sinun cansas puhun ja ojenna idzes sillä minä olen sinun tygös nyt lähetetty. Ja cosca hän sencaltaista minun cansani puhui ojensin minä idzeni ja wapisin.

12. Ja hän sanoi minulle: Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut.

12. Ja hän sanoi minulle: Älä pelkää Daniel, sillä siitä ensimäisestä päivästä, kuin sinä sydämestäs pyysit tietää ja vaivasit sinuas sinun Jumalas edessä, ovat sinun sanas kuullut. Ja minä olen tullut sinun sanais tähden.

12. Ja hän sanoi minulle: Älä pelkä Daniel sillä sijtä ensimäisestä päiwästä cuin sinä sydämestäs pyysit tietä ja waiwaisit sinuas sinun Jumalas edes owat sinun sanas cuultut ja minä olen tullut sinun tähtes.

13. Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli minun avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö.

13. Mutta Persian valtakunnan päämies on ollut minua vastaan yhden päivän kolmattakymmentä. Ja katso; Mikael, yksi niistä ylimmäisistä päämiehistä, tuli minun avukseni, niin minä pysyin siellä Persian kuningasten tykönä.

13. Mutta Persian waldacunnan Försti on ollut minua wastan yhden päiwän colmattakymmendä ja cadzo Michael yxi nijstä ylimmäisistä Försteistä tuli minun awuxeni nijn minä pysyin Persian Cuningasten tykönä.

14. Ja minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva sinun kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä.

14. Mutta nyt minä tulen neuvomaan sinua, kuinka sinun kansalles viimeisinä aikoina tapahtuu, sillä näky pitää tapahtuman hetken ajan perästä.

14. Mutta nyt minä tulen neuwoman sinua cuinga sinun Canssalles tästedes tapahtu. Sillä näky pitä tapahtuman hetken ajan perästä.

15. Ja hänen näitä minulle puhuessansa minä käänsin kasvoni maahan päin ja olin ääneti.

15. Ja kuin hän näitä minun kanssani puhui, käänsin minä kasvoni maahan päin ja olin ääneti.

15. Ja cosca hän näitä minun cansani puhui käänsin minä caswoni maahan päin ja olin äneti.

16. Ja katso, olento, ihmislasten muotoinen, kosketti minun huuliani; silloin minä avasin suuni ja puhuin ja sanoin edessäni seisovalle: Herrani, nähdessäni näyn valtasi minut tuska, ja minulta meni kaikki voima.

16. Ja katso, yksi ihmisen muotoinen rupesi minun huuliini, niin minä avasin suuni ja puhuin ja sanoin sille, joka seisoi minun edessäni: Minun herrani, minun jäseneni vapisevat siitä näystä, ja ei minussa ole enään ensinkään väkeä.

16. JA cadzo yxi ihmisen muotoinen rupeis minun huulihin nijn minä awaisin suuni ja puhuin ja sanoin sille joca seisoi minun edesäni: Minun Herran minun jäseneni wapisewat sijtä näystä ja ei minusa ole sillen ensingän wäke.

17. Ja kuinka voi herrani palvelija, tälläinen kuin minä, puhutella sellaista, kuin minun herrani on? Sillä siitä asti ei minussa ole voimaa, tuskin enää henkeäkään.

17. Ja kuinka taitaa minun herrani palvelia puhua minun herrani kanssa, ettei minussa ensinkään enää väkeä ole, eikä myös minussa enää henkeä ole.

17. Ja cuinga taita minun Herrani palwelia puhua minun Herrani cansa ettei minus ensingän enä wäke ole eikä myös minus enämbi henge ole?

18. Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua.

18. Niin rupesi taas minuun ihmisen muotoinen ja vahvisti minua.

18. Nijn rupeis taas minuun ihmisen muotoinen ja wahwisti minua ja sanoi:

19. Ja hän sanoi: Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu! Ja hänen puhuessaan minulle minä vahvistuin ja sanoin: Puhukoon herrani, sillä sinä olet minua vahvistanut.

19. Ja sanoi: Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle! Vahvista sinus ja rohkaise sinus! Ja kuin hän minun kanssani puhui, vahvistuin minä ja sanoin: Puhu minun herrani, sillä sinä olet minun vahvistanut.

19. Älä pelkä racas mies rauha olcon sinulle ole rohkia ole rohkia. Ja cosca hän minun cansani puhui: wahwistin minä idzeni ja sanoin: puhu minun Herran sillä sinä olet minun wahwistanut.

20. Ja hän sanoi: Tiedätkö, mitä varten minä olen tullut sinun tykösi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian enkeliruhtinasta vastaan, ja kun minä olen päässyt hänestä, niin katso: tulee Jaavanin enkeliruhtinas.

20. Ja hän sanoi: Tiedätkös, minkä tähden minä olen tullut sinun tykös? Nyt minä jälleen menen sotimaan Persian päämiehen kanssa. Mutta kuin minä menen pois, katso, niin tulee Grekan maan päämies.

20. Ja hän sanoi: tiedätkös mingä tähden minä olen tullut sinun tygös? Nyt minä jällens menen sotiman Persian Förstiä wastan. Mutta cosca minä menen pois cadzo nijn tule Grekin maan Försti.

21. Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.

21. Kuitenkin tahdon minä sinulle ilmoittaa, mitä kirjoitettu on, että se pitää totisesti tapahtuman. Ja ei kenkään ole, joka minua auttaa häntä vastaan, vaan teidän päämiehenne Mikael!

21. Cuitengin tahdon minä sinulle ilmoitta mitä kirjoitettu on se pitä totisest tapahtuman.