6 luku

Daniel jalopeurain luolassa.

1. Daarejaves näki hyväksi asettaa valtakuntaansa sata kaksikymmentä satraappia, että heitä olisi kaikkialla valtakunnassa.

1. Ja Darius näki sen hyväksi panna koko valtakuntaan sata ja kaksikymmentä maanvanhinta.

1. Ja Darius näki sen hywäxi panna coco waldacundan sata ja caxi kymmendä maanwanhinda.

2. Ja heitä ylempänä oli kolme valtaherraa, joista Daniel oli yksi. Heille tuli satraappien tehdä tili, ettei kuningas kärsisi vahinkoa.

2. Näiden päälle pani hän kolme päämiestä, joista Daniel yksi oli, joille maanvanhimmat piti luvun tekemän, ettei kuningas kärsisi vahinkoa.

2. Näiden päälle pani hän colme Förstiä joista Daniel yxi oli joille maanwanhimmat piti lugun tekemän wähendäin Cuningan waiwan.

3. Mutta Daniel oli etevämpi muita valtaherroja sekä satraappeja, sillä hänessä oli erinomainen henki; ja kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan päämieheksi.

3. Mutta Daniel voitti kaikki päämiehet ja maanvanhimmat, sillä hänessä oli korkiampi henki. Sentähden ajatteli kuningas pannaksensa hänet koko valtakunnan päälle.

3. MUtta Daniel woitti caicki Förstit ja maanwanhimmat sillä hänes oli corkiambi hengi sentähden ajatteli Cuningas pannaxens hänen coco waldacunnan päälle.

4. Silloin toiset valtaherrat sekä satraapit etsivät Danielia vastaan syytä valtakunnan hallinnossa. Mutta he eivät voineet löytää mitään syytä eikä rikkomusta, sillä hän oli uskollinen, eikä hänestä laiminlyöntiä eikä rikkomusta löydetty.

4. Jonka tähden päämiehet ja maanvanhimmat etsivät syytä Danielia vastaan valtakunnan puolesta, vaan ei he taitaneet yhtään syytä eikä rikosta löytää, sillä hän oli uskollinen, ettei hänessä mitään vikaa eikä rikosta löytää taidettu.

4. Jongatähden Förstit ja maanwanhimmat edzeit syytä Danieli wastan joca waldacunda wastan olis. Waan ei he tainnet yhtän syytä eikä paha työtä löytä sillä hän oli uscollinen ettei hänes mitän wica eikä paha työtä löytä taittu.

5. Silloin nämä miehet sanoivat: Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä — ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan.

5. Niin sanoivat ne miehet: Emme löydä yhtään syytä tämän Danielin kanssa, ellemme löydä hänen Jumalansa palveluksessa.

5. Nijn sanoit miehet: En me löydä yhtän syytä Danielin cansa paidzi hänen Jumalan palwelustans.

6. Senjälkeen nämä valtaherrat ja satraapit riensivät kiiruusti kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle näin: Kuningas Daarejaves eläköön iankaikkisesti!

6. Silloin tulivat päämiehet ja maanvanhimmat joukoittain kuninkaan eteen ja sanoivat hänelle näin: Kuningas Darius eläköön kauvan!

6. Silloin tulit Förstit ja maanwanhimmat joucoittain Cuningan eteen ja sanoit hänelle näin: Herra Cuningas Darius: Jumala suocon sinulle pitkä ikä.

7. Kaikki kuninkaalliset valtaherrat, maaherrat, satraapit, hallitusmiehet ja käskynhaltijat ovat keskenänsä neuvotelleet, että olisi annettava kuninkaallinen julistus ja vahvistettava kielto, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön jalopeurain luolaan.

7. Valtakunnan päämiehet, herrat, maanvanhimmat, neuvonantajat ja valtamiehet ovat ajatelleet, että kuninkaallinen käsky annettaisiin ja ankara kielto, että jos joku kolmenakymmenenä päivänä joltakulta jumalalta eli ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, ainoasti jotakin anoo, pitää jalopeurain luolaan heitettämän.

7. Waldacunnan Förstit Herrat maanwanhimmat Neuwonandajat ja wircamiehet owat ajatellet että Cuningalinen käsky annetaisin ja angara kieldo että jos jocu colmenakymmenenä päiwänä joldaculda jumalalda eli ihmiseldä paidzi sinulda Cuningas ainoastans jotakin ano pitä Lejonein tygö luolaan heitettämän.

8. Nyt, kuningas! Säädä kielto ja kirjoita kirjoitus, jota meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan ei voida muuttaa.

8. Sentähden, herra kuningas, vahvista se käsky ja kirjoita alle, ettei sitä jälleen muutettaisi, Mediläisten ja Persian oikeuden jälkeen, jota ei kenkään rikkoa tohdi.

8. Sentähden racas Cuningas wahwista sencaltainen käsky ja kirjoita ala ettei sitä jällens muutetais Medein ja Persian oikeuden jälken jota ei kengän ricko tohdi.

9. Niin kuningas Daarejaves kirjoitti kirjoituksen ja kiellon.

9. Niin kirjoitti kuningas Darius sen kirjoituksen ja käskyn alle.

9. Nijn kirjoitti Cuningas Darius ala.

10. Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, meni hän taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Ja hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan niinkuin hän ennenkin oli tehnyt.

10. Kuin Daniel sai tietää kirjoitetuksi sen käskyn alle, meni hän ylös huoneesensa, ja hänen suvihuoneensa akkunat olivat avoimet Jerusalemia päin, ja lankesi kolme kertaa päivässä polvillensa; rukoili, kiitti ja ylisti Jumalaansa, niinkuin hänen tapansa oli ennenkin tehdä.

10. COsca nyt Daniel ymmärsi kirjoitetuxi sencaltaisen käskyn ala meni hän ylös hänen huonesens ja hänen suwihuonens ackunat olit awojomat Jerusalemi päin ja langeis colme kerta päiwäs polwillens rucoili kijtti ja ylisti hänen Jumalatans nijncuin hänen tapans oli ennengin tehdä.

11. Silloin nuo miehet riensivät kiiruusti sinne ja tapasivat Danielin rukoilemasta ja avuksi huutamasta Jumalaansa.

11. Silloin tulivat ne miehet joukoittain ja löysivät Danielin rukoilevan ja avuksensa huutavan Jumalaansa.

11. Silloin tulit ne miehet joucoittain ja löysit Danielin rucoilewan ja tunnustawan hänen Jumalatans.

12. Sitten he astuivat kuninkaan eteen ja muistuttivat kuninkaan kiellosta: Etkö ole kirjoittanut kieltoa, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön jalopeurain luolaan? Kuningas vastasi ja sanoi: Kielto on luja, meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan.

12. Niin he astuivat edes ja puhuivat kuninkaan kanssa siitä kuninkaallisesta käskystä ja sanoivat: Etkös kirjoittanut käskyn alle, että jos joku ihminen kolmenakymmenenä päivänä jotakin anova olis joltakulta jumalalta eli ihmiseltä, paitsi sinulta ainoastansa, kuningas, se pitää jalopeurain luolaan heitettämän? Kuningas vastasi ja sanoi: Se on tosi, ja Mediläisten ja Persialaisten oikeutta ei pidä kenenkään rikkoman.

12. Ja astuit edes ja puhuit Cuningan cansa sijtä Cuningalisesta käskyst ja sanoit: Herra Cuningas etkös kirjoittanut käskyn ala että jos jocu colmena kymmenenä päiwänä jotakin anowa olis joldaculda jumalalda eli ihmiseldä paidzi sinulda ainoastans Cuningas piti Lejonein tygö luolaan heitettämän? Cuningas wastais ja sanoi: se on totta ja Medein ja Persialaisten oikeutta ei pidä kenengä rickoman.

13. Silloin he vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: Daniel, joka on juutalaisia pakkosiirtolaisia, ei välitä sinusta, kuningas, eikä kiellosta, jonka olet kirjoittanut, vaan kolmena hetkenä päivässä hän toimittaa rukouksensa.

13. He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: Daniel, yksi Juudalaisista vangeista, ei tottele sinua, herra kuningas, eikä sinun käskyäs, jonka allekirjoittanut olet; sillä hän rukoilee kolmasti päivässä.

13. He wastaisit ja sanoit Cuningalle: Daniel yxi Judalaisist fangeista ei tottele sinua eikä sinun käskyäs jongas ala kirjoittanut olet sillä hän rucoile colmasti päiwäs.

14. Mutta kun kuningas sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi, ja hän mietti, miten voisi pelastaa Danielin; auringon laskuun asti hän vaivasi itseään vapauttaaksensa hänet.

14. Kuin Kuningas sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi ja ahkeroitsi suuresti, että hän Danielin vapahtais; ja vaivasi itsiänsä auringon laskemaan asti, että hän hänet pelastais.

14. COsca Cuningas sen cuuli tuli hän sangen murhellisexi ja ahkeroidzi suurest että hän Danielin wapahdais ja waiwais idzens Auringon laskeman asti että hän hänen pelastais.

15. Silloin ne miehet riensivät kiiruusti kuninkaan tykö ja sanoivat kuninkaalle: Tiedä, kuningas, meedialaisten ja persialaisten laki on, ettei mitään kuninkaan vahvistamaa kieltoa tai julistusta peruuteta.

15. Vaan ne miehet tulivat joukoittain kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle: Tiedä, herra kuningas, että Mediläisten ja Persialaisten oikeus on, että kaikki kiellot ja käskyt, joita kuningas päättänyt on, pitää muuttumattomat oleman.

15. Waan ne miehet tulit joucoittain Cuningan tygö ja sanoit hänelle: Sinä tiedät Herra Cuningas että Medein ja Persialaisten oikeus on että caicki kiellot ja käskyt cuin Cuningas päättänyt on pitä muuttamattomat oleman.

16. Silloin kuningas käski tuoda Danielin ja heittää hänet jalopeurain luolaan. Ja kuningas puhui Danielille ja sanoi: Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut. Sitten tuotiin kivi ja pantiin luolan suulle,

16. Silloin kuningas käski, ja he toivat Danielin edes ja heittivät hänet jalopeurain luolaan. Mutta kuningas puhui ja sanoi Danielille: Sinun Jumalas, jotas lakkaamata palvelet, auttakoon Sinua!

16. Silloin käski Cuningas Danielin tuota edes: Ja heitit hänen Lejonein tygö luolaan: Mutta Cuningas sanoi Danielille: Sinun Jumalas jotas lackamat palwelet auttacon sinua.

17. ja kuningas sinetöi sen omallaan ja ylimystensä sineteillä, ettei Danielin asiassa muutosta tapahtuisi.

17. Ja he toivat kiven ja panivat luolan ovelle: Sen painoi kuningas omalla sinetillänsä ja voimallistensa sinetillä, ettei kuninkaan tahto muutettaisi Danielia vastaan.

17. Ja he toit kiwen sen he panit luolan owelle sen painoi Cuningas omalla sinetilläns ja hänen woimallistens sinetillä ettei Cuningan tahto muutetais Danieli wastan:

18. Sitten kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten eikä sallinut tuoda eteensä naisia, ja hänen unensa pakeni häneltä.

18. Ja kuningas meni linnaansa ja kulutti yön syömättä ja ei antanut mitään huvitusta tuoda eteensä, eikä myös yhtään unta saanut.

18. Ja Cuningas meni pois linnaans ja oli syömätä ja ei andanut mitän ruoca tuoda hänen eteens eikä myös taitanut maata.

19. Aamun sarastaessa kuningas sitten nousi ja meni kiiruusti jalopeurain luolalle.

19. Aamulla varhain päivän koittaissa nousi kuningas ylös ja meni kiiruusti jalopeurain luolan tykö.

19. AMulla warhain päiwän coittais nousi Cuningas ylös ja meni kijrusta luolan tygö josa Lejonit olit.

20. Ja lähestyessään luolaa hän huusi Danielille murheellisella äänellä, ja kuningas lausui ja sanoi Danielille: Daniel, sinä elävän Jumalan palvelija, onko sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut jalopeuroilta?

20. Ja kuin hän luolan tykö lähestyi, huusi hän Danielia surkialla äänellä ja kuningas puhui ja sanoi Danielille: Daniel, sinä elävän Jumalan palvelia, onko Jumalas, jotas ilman lakkaamata palvelet, voinut sinut jalopeuroilta pelastaa?

20. Ja cuin hän haudalle tuli huusi hän Danieli surkialla änellä ja Cuningas sanoi Danielille: Daniel sinä eläwän Jumalan palwelia ongo sinun Jumalas jotas ilman lackamat palwelet woinut sinun Lejoneilda pelasta.

21. Silloin Daniel vastasi kuninkaalle: Kuningas eläköön iankaikkisesti!

21. Niin Daniel puhui kuninkaan kanssa sanoen: Kuningas eläköön kauvan!

21. Mutta Daniel puhui Cuningan cansa: Herra Cuningas Jumala suocon sinun pitkä ikä.

22. Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut jalopeurain kidat, niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet, sillä minut on havaittu nuhteettomaksi hänen edessänsä, enkä minä ole sinuakaan vastaan, kuningas, rikosta tehnyt.

22. Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä, joka jalopeurain kidat on pitänyt kiinni, ettei he minulle mitään pahaa tehneet ole, sillä minä olen hänen edessänsä viattomaksi löydetty. En myös ole minä sinua vastaan, herra kuningas, mitään tehnyt.

22. Minun Jumalan on lähettänyt hänen Engelins joca Lejonein kidat on pitänyt kijnni ettei he minulle mitän paha tehnet ole sillä minä olen hänen edesäns wiattomaxi löytty en myös ole minä sinua wastan Herra Cuningas mitän tehnyt.

23. Silloin kuningas ihastui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta. Ja kun Daniel oli otettu ylös luolasta, ei hänessä havaittu mitään vammaa; sillä hän oli turvannut Jumalaansa.

23. Niin kuningas ihastui siitä suuresti, ja käski Danielin luolasta ylös ottaa. Ja he ottivat Danielin ylös luolasta, ja ei hänessä yhtään haavaa löydetty, sillä hän oli turvannut Jumalaansa.

23. Nijn Cuningas ihastui suurest ja käski Danielin luolast otta. Ja he otit Danielin luolast ja ei hänes mitän wahingota tuttu. Sillä hän oli turwannut hänen Jumalaans.

24. Ja kuningas käski tuoda ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen jalopeurain luolaan; eivätkä he ehtineet luolan pohjaan, ennenkuin jalopeurat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja murskasivat kaikki heidän luunsa.

24. Silloin käski kuningas; ja ne miehet tuotiin edes, jotka olivat kantaneet Danielin päälle, ja jalopeurain luolaan heitettiin lapsinensa ja vaimoinensa. Ja ennenkuin he luolan pohjaan tulivat, tarttuivat heihin jalopeurat ja murensivat heidän luunsakin.

24. Silloin käski Cuningas tuoda ne miehet jotca olit candanet Danielin päälle ja Lejonein tygö luolaan heittä lapsinens ja waimoinens. Ja ennencuin he pohjaan tulit tartuit heihin Lejonit murensit heidän luunsackin.

25. Sitten kuningas Daarejaves kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, mitä koko maan päällä asuu: Suuri olkoon teidän rauhanne!

25. Silloin antoi kuningas Darius kirjoittaa kaikille kansoille, sukukunnille ja kielille, jotka asuvat kaikessa maassa: Teille olkoon paljon rauhaa!

25. Silloin annoi Cuningas Darius kirjoitta caikille Canssoille wäelle ja kielille: Jumala andacon teille paljon rauha.

26. Minä olen antanut käskyn, että minun valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu.

26. Se käsky on minulta asetettu, että kaikessa minun kuninkaan valtakunnassani Danielin Jumalaa peljättämän ja vavistaman pitää, sillä hän on elävä Jumala, joka ijankaikkisesti pysyy, ja hänen valtakuntansa on katoomatoin, ja hänen voimansa loppumatoin.

26. Se on minun käskyn että caikes minun Cuningan waldacunnasani Danielin Jumalata peljättämän ja wapistaman pitä. Sillä hän on se eläwä Jumala joca ijancaickisest pysy ja hänen waldacundans on catomatoin ja hänen woimans on loppumatoin.

27. Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin jalopeurain kynsistä.

27. Hän on vapahtaja ja hädässä auttaja, ja hän tekee tunnustähtiä ja ihmeitä sekä taivaassa että maan päällä. Hän on Danielin jalopeurain käsistä pelastanut.

27. Hän on wapahtaja ja hädäs auttaja ja hän teke tunnustähtiä ja ihmeitä sekä Taiwas että maan päällä se on Danielin Lejoneilda pelastanut.

28. Ja tämä Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa sekä persialaisen Kooreksen valtakunnassa.

28. Ja Daniel tuli voimalliseksi Dariuksen valtakunnassa ja Koreksen Persialaisen valtakunnassa.

28. Ja Daniel tuli woimallisexi Dariuxen waldacunnas ja Corexen Persian waldacunnas.