7 luku

näky: Neljä petoa: Ihmisen Poika: Jumalan pyhäin valtakunta.

1. Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki unen, päänsä näyn, vuoteessansa. Sitten hän kirjoitti tämän unen.

1. Ensimäisenä Belsatsarin, Babelin kuninkaan vuotena näki Daniel unen ja näyn vuoteessansa; ja hän kirjoitti sen unen, ja käsitti sen näin:

1. ENsimäisnä Belsazerin Babelin Cuningan wuonna näki Daniel unen ja näyn hänen wuotesans ja hän kirjoitti sen unen ja käsitti hänen näin:

2. Kertomuksen alku on tämä: Daniel lausui ja sanoi: Minä näin yöllä näyssäni, ja katso, taivaan neljä tuulta kuohutti suurta merta.

2. Daniel puhui ja sanoi: Minä näin näyn yöllä, ja katso, neljä tuulta taivaan alla pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellä.

2. Minä Daniel näin näyn yöllä ja cadzo neljä tuulda taiwan alla pauhaisit toinen toistans wastan suurella merellä.

3. Ja merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen.

3. Ja neljä suurta petoa nousi merestä, aina toinen toisen muotoinen kuin toinen.

3. Ja neljä suurta peto nousit merestä aina toinen toisen muotoinen cuin toinen.

4. Ensimmäinen oli kuin leijona, mutta sillä oli kotkan siivet. Minun sitä katsellessani reväistiin siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niinkuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän.

4. Ensimäinen niinkuin jalopeura, jolla olivat kotkan siivet. Ja minä katsoin siihen asti, että siivet temmattiin pois häneltä ja hän otettiin ylös maasta, ja seisoi jaloillansa niinkuin ihminen, ja hänelle annettiin ihmisen sydän.

4. ENsimäinen nijncuin Lejon jolla olit sijwet nijncuin Cotcalla. Minä cadzoin sijhenasti että sijwet temmattin pois häneldä ja hän otettin pois maasta ja hän seisoi hänen jalwoillans nijncuin ihminen ja hänelle annettin ihmisen sydän.

5. Ja katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: Nouse ja syö paljon lihaa.

5. Ja katso, toinen peto oli karhun muotoinen ja seisoi yhdellä puolella, ja oli hänen suussansa hammastensa seassa kolme kylkiluuta. Ja hänelle sanottiin: Nouse ja syö paljon lihaa.

5. JA cadzo toinen peto oli Carhun muotoinen ja seisoi yhdellä puolella ja oli hänen suusans hänen hammastens seas colme suuurta hammasta ja hänelle sanottin: Nouse ja syö paljon liha.

6. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli taas toinen peto, pantterin kaltainen, ja sen selässä oli neljä linnunsiipeä. Sillä pedolla oli neljä päätä, ja sille annettiin valta.

6. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, toinen peto oli pardin muotoinen. Hänellä oli neljä linnun siipeä hänen selässänsä, ja sillä pedolla oli neljä päätä, ja hänelle annettiin valta.

6. TÄmän jälken minä näin ja cadzo toinen peto Pardin muotoinen hänellä oli neljä sijpe nijncuin linnulla hänen seljäsäns ja sillä pedolla oli neljä päätä ja hänelle annettin walda.

7. Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea.

7. Senjälkeen minä näin tässä näyssä yöllä, ja katso, neljäs peto oli kauhia ja hirmuinen ja sangen väkevä, ja hänellä olivat suuret rautaiset hampaat. Söi ympäriltänsä ja murensi ja liian hän tallasi jaloillansa. Se oli myös paljon toisin kuin ne muut pedot, jotka hänen edellänsä olivat, ja hänellä oli kymmenen sarvea.

7. SEnjälken minä näin täsä näysä yöllä ja cadzo neljäs peto oli cauhja ja hirmuinen ja sangen wäkewä ja hänellä olit suuret rautaiset hambat söi ymbärildäns ja murensi ja lijan hän tallais jalwoillans se oli myös paljo toisin cuin ne muut ja hänellä oli kymmenen sarwe.

8. Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui.

8. Minä katselin tarkasti sarvia, ja katso, niiden seassa puhkesi toinen vähä sarvi, jonka edestä kolme niistä ensimäisistä sarvista reväistiin pois. Ja katso, sillä sarvella olivat silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka pahui suuria asioita.

8. MUtta cosca minä sarweja cadzelin cadzo puhkeis nijden seast toinen wähä sarwi jonga edestä ne colme ensimäistä sarwe rewäistin pois ja cadzo sillä sarwella olit silmät nijncuin ihmisen silmät ja suu joca puhui suuria asioita.

9. Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.

9. Nämät minä näin, siihenasti, että istuimet pantiin. Ja istui vanha-ikäinen, jonka vaatteet olivat lumivalkiat, ja hänen päänsä hiukset niinkuin puhdas villa, hänen istuimensa oli niinkuin tulen liekki, ja hänen rattaansa niinkuin polttava tuli.

9. Nämät minä näin sijhen asti että istuimet pandin ja se wanha istui jonga waattet olit lumiwalkiat ja hänen pääns hiuxet nijncuin puhdas willa hänen istuimens oli aiwa tulen liecki ja hänen rattans paloit nijncuin tuli.

9. NEite mine näin/ sihenasti ette Stolit pandijn/ ia se Wanha itzens istutti. Henen Waattens oli walkia ninquin Lumi/ ia henen Pääns Hiuxet/ ninquin pudhas willa. Henen Stolins oli sula Tulenleicki/ ia henen Rattaans/ paloit tulesta/ (Näitä minä näin/ siihenasti että tuolit pantiin/ ja se wanha itsensä istutti. Hänen waatteensa oli walkea niinkuin lumi/ ja hänen päänsä hiukset/ niinkuin puhdas willa. Hänen tuolinsa oli sula tulenliekki/ ja hänen rattaansa/ paloit tulesta/)

10. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.

10. Tulinen virta juoksi ja kävi ulos hänen kasvoinsa edestä. Tuhannen kertaa tuhannen palveli häntä ja sata kertaa tuhannen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Tuomio pidettiin, ja kirjat avattiin.

10. Ja sijtä käwi pitkä tulinen säde. Tuhannen kerta tuhannen palwelit händä ja kymmenen kerta sata tuhatta seisoit hänen edesäns duomio pidettin ja kirjat awattin.

10. ia nijste vloskeui yxi pitke tulinen leimaus. Tuhakerta tuhatta paluelit hende/ ia kymmenen kerta sata tuhatta seisoit henen edhesens. Ja domio pidhettin/ ia ne kiriat auattin. (ja niistä uloskäwi yksi pitkä tulinen leimaus. Tuhat kertaa tuhatta palwelit häntä/ ja kymmenen kertaa satatuhatta seisoi hänen edessänsä. Ja tuomio pidettiin/ ja ne kirjat awattiin.)

11. Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan.

11. Minä katsoin niiden suurten puhetten äänen tähden, joita se sarvi puhui; minä katselin, siihen asti, että peto tapettu oli, ja hänen ruumiinsa hukkui, ja tuleen palamaan heitettiin.

11. Minä cadzoin nijden suurten puhetten tähden cuin se sarwi puhui minä cadzelin sijhenasti että se peto tapettu oli ja hänen ruumins huckui ja tuleen heitettin.

11. Mutta mine catzelin/ ninen swrein Sanain teden/ iotca se Sarui puhui. Mine catzelin/ sihenasti ette se Peto cooletettu oli/ ia henen Rumins huckuis/ ia tulehen heitettijn/ (Mutta minä katselin/ niiden suurein sanain tähden/ jotka se sarwi puhui. Minä katselin/ siihen asti että se peto kuoletettu oli/ ja hänen ruumiins hukkuisi/ ja tuleen heitettiin/)

12. Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten.

12. Ja muiden petoin valta myös loppui; sillä heillä oli määrätty aika ja hetki, kuinka kauvan kukin oleman piti.

12. Ja muiden petoin walda myös loppui. Sillä heillä oli määrätty aica ja hetki cuinga cauwan cukin oleman piti.

12. ia ninen muidhen Petoin woima poisotettijn. Sille aica ia hetki oli heille märetty/ quinga cauuan cuki pysymen piti. (ja niiden muiden petoin woima poisotettiin. Sillä aika ja hetki oli heille määrätty/ kuinka kauan kukin pysymän piti.)

13. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.

13. Minä näin tässä näyssä yöllä, ja katso; yksi tuli taivaan pilvissä niinkuin ihmisen poika, ja hän tuli hamaan vanha-ikäisen tykö, ja vietiin hänen eteensä.

13. Minä näin täsä näysä yöllä ja cadzo yxi tuli taiwan pilwis nijncuin ihmisen poica haman wanhan tygö ja wietin hänen eteens.

13. Mine näin tesse näghys öllä/ Ja catzos/ yxi tuli Taiuan piluis/ ninquin/ iongun Inhimisen Poica/ haman sihen Wanhan asti/ ia edestootin henen tygens. (Minä näin tässä näyssä yöllä/ Ja katsos/ yksi tuli taiwan pilwissä/ niinkuin/ jonkun Ihmisen Poika/ hamaan siihen Wanhaan asti/ ja edestuotiin hänen tykönsä.)

14. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.

14. Ja hän antoi hänelle voiman, kunnian ja valtakunnan, että häntä kaikki kansat, sukukunnat ja kielet palveleman pitää. Hänen valtansa on ijankaikkinen valta, joka ei huku, ja hänen valtakunnallansa ei ole loppua.

14. Hän andoi hänelle woiman cunnian ja waldacunnan että händä caicki Canssa wäki ja kielet palweleman pitä hänen waldans on ijancaickinen joca ei hucu ja hänen waldacunnallans ei ole loppua.

14. Hen annoi henelle wallan/ Cunnian ia Waldacunnan/ ette caiki Canssat/ Sucukunnat/ ia Kielet pidheis hende Palueleman. Henen Waltans ombi ijancaikinen/ ioca ei ikenens cadho/ ia henen Waldacunnallens ei ole Loppua. (Hän antoi hänelle wallan/ kunnian ja waltakunnan/ että kaikki kansat/ sukukunnat/ ja kielet pitäisi häntä palweleman. Hänen waltansa ompi iankaikkinen/ joka ei ikänänsä katoa/ ja hänen waltakunnallansa ei ole loppua.)

15. Minä, Daniel, tunsin henkeni tulevan murheelliseksi ruumiissani, ja minun näkemäni näyt peljättivät minua.

15. Minä Daniel hämmästyin sitä minun hengessäni, ja ne minun näkyni peljättivät minua.

15. MInä Daniel hämmästyin sitä ja sencaltainen näky peljätti minun: Ja minä menin yhden tygö nijstä jotca sijnä seisoit ja rucoilin händä että hän minulle näistä caikista tiedon andais.

15. Mine Daniel neiste hemmestuin/ ia teme Näky minua heiritzi. Ja mine menin ydhen ninen tyge/ iotca sielle seisoit/ ia rucuelin hende/ ette hen minulle neite caikia vlostoimitais. (Minä Daniel näistä hämmästyin/ ja tämä näky minua häiritsi. Ja minä menin yhden niiden tykö/ jotka siellä seisoit/ ja rukoilin häntä/ että hän minulla näitä kaikkia ulostoimittaisi.)

16. Minä lähestyin yhtä siellä seisovista ja pyysin häneltä varmaa tietoa kaikista näistä asioista. Niin hän vastasi minulle ja ilmoitti minulle niiden selityksen:

16. Ja minä menin yhden tykö niistä, jotka siinä seisoivat, ja rukoilin häntä, että hän minulle näistä kaikista tiedon antais. Ja hän puhui minun kanssani, ja ilmoitti minulle niiden sanain selityksen.

16. Ja hän puhui minun cansani ja osotti minulle mitä se tiesi.

16. Ja hen puhui minulle/ ia osotti minulle/ mite nämet merkitzit. (Ja hän puhui minulle/ ja osoitti minulle/ mitä nämät merkitsit.)

17. Nuo suuret pedot, joita on neljä, ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta.

17. Nämät neljä suurta petoa ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta.

17. Nämät neljä suurta peto owat neljä waldacunda jotca pitä tuleman maan päälle.

17. NÄmet nelie swrta Petho/ ouat nelie Waldacunda/ iotca Maan päle tuleman pite. (Nämä neljä suurta petoa/ owat neljä waltakuntaa/ jotka maan päälle tuleman pitää.)

18. Mutta Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti — iankaikkisesta iankaikkiseen.

18. Vaan sen Korkeimman pyhät pitää valtakunnan omistaman ja pitää siinä asuman ijankaikkisesti ja ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

18. Waan sen corkeiman pyhät pitä waldacunnan omistaman ja pitä sijnä asuman ijancaickisest ijancaickiseen.

18. Mutta ne Pyhet sen Corkeiman pite sen Waldacunnan omistaman/ ia pite sen alati ia ijancaikisesta nautitzeman. (Mutta ne pyhät sen Korkeimman pitää sen waltakunnan omistaman/ ja pitää sen alati ja iankaikkisesti nautitseman.)

19. Senjälkeen minä tahdoin saada varmuuden neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja ylen hirmuinen; jolla oli rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet, joka söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa;

19. Sitte minä olisin mielelläni tahtonut tietää totista tietoa neljännestä pedosta, joka paljo toisin oli kuin kaikki ne muut; sangen hirmuinen, jolla rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet olivat; joka ympäriltänsä söi ja murensi ja liian jaloillansa tallasi;

19. SIjtte minä olisin mielelläni tahtonut tietä totista tieto sijtä neljännestä pedosta joca paljo toisin oli cuin ne muut sangen hirmuinen jolla rautaiset hambat ja waskiset kynnet olit joca ymbärildäns söi ja murensi ja lijan jalwoillans tallais.

19. Sitelehin mine kernasti tahdoin oppia sijte Nelienest Pedhosta/ ioca sangen toisin oli/ quin caicki ne mwdh/ ia ylen hirmulinen. Jolla raudhaiset hambaat oli ia waskiset Kynnet/ ioca ymberillens söi ia musersi/ ia techtet hen Jalghoillans tallasi. (Siitälähin minä kernaasti tahdoin oppia siitä neljännestä pedosta/ joka sangen toisin oli/ kuin kaikki ne muut/ ja ylen hirmuinen. Jolla rautaiset hampaat oli ja waskiset kynnet/ joka ympärillänsä soi ja musersi/ ja tähden hän jaloillansa tallasi.)

20. sekä pedon pään kymmenestä sarvesta ynnä siitä sarvesta, joka puhkesi ja jonka edestä kolme putosi; jolla sarvella oli silmät ja herjauksia puhuva suu ja joka näytti suuremmalta kuin ne muut;

20. Ja niistä kymmenestä sarvesta hänen päässänsä ja siitä toisesta, joka putkahti ulos; jonka edestä putosivat pois kolme; ja siitä sarvesta, jolla silmät olivat ja suu, joka suuria asioita puhui ja suurempi oli kuin ne, jotka hänen tykönänsä olivat.

20. Ja nijstä kymmenestä sarwesta hänen pääsäns ja sijtä toisesta joca edes putcahti jonga edestä putoisit pois colme ja sijtä sarwesta jolla silmät olit ja suu joca suuria asioita puhui ja suurembi oli cuin ne jotca hänen tykönäns olit.

20. Ja nijste Kymmeniste Saruist/ iotca henen Pääns päle olit. Ja sijte toisesta/ ioca ylesnousi/ ionga edes Colme poislangesit. Ja mixi sille Saruella/ Silme oli/ ia Swu/ ioca swret Asiat puhui/ ia swrembi oli/ quin ne mwdh. (Ja niistä kymmenestä sarwesta/ jotka hänen päänsä päällä olit. Ja siitä toisesta/ joka ylösnousi/ jonka edessä kolme pois lankesit. Ja miksi sillä sarwella/ Silmä oli/ ja suu/ joka suuret asiat puhui/ ja suurempi oli/ kuin ne muut.)

21. se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät,

21. Ja minä näin sen sarven sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät.

21. Ja minä näin sen sarwen sotiwan pyhiä wastan ja woittawan heidän.

21. Ja mine näin sen Saruen sotiuan nijte Pyhie wastan/ ia sai Woiton heiden wastans/ (Ja minä näin sen sarwen sotiwan niitä pyhiä wastaan/ ja sai woiton heidän wastaansa/)

22. siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan.

22. Siihen asti, että vanha-ikäinen tuli, ja tuomio annettiin sen Korkeimman pyhille, ja aika joutui, että pyhät valtakunnan omistivat.

22. Sijhenasti että wanha tuli ja duomidzi sen corkeimman pyhäin edes ja aica joutui että pyhät waldacunnan omistit.

22. Sihenasti se Wanha tuli/ ia Domion teki/ sen Corkeiman Pyhein edeste. Ja se aica ioutui/ ia ne Pyhet omistit site Waldacunda. (Siihenasti se Wanha tuli/ ja tuomion teki/ sen Korkeimman pyhäin edestä. Ja se aika joutui/ ja ne pyhät omistit sitä waltakuntaa.)

23. Hän vastasi näin: Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen.

23. Hän sanoi näin: Neljäs peto on neljäs valtakunta maailmassa, joka on erinäinen kaikista valtakunnista. Se syö kaiken maan, tallaa ja turmelee sen.

23. HÄn sanoi näin: Se neljäs peto on se neljäs waldacunda mailmas joca wäkewämbi on cuin caicki waldacunnat se syö talla ja muserta caicki maacunnat.

23. Nin Engeli sanoi/ Se Nelies Peto/ ombi se Nelies Waldakunda/ Maan päle/ ioca wäkeuemexi tule/ quin caiki waldacunnat. Sen pite caiki Makunnat ylessömen/ tallaman ia musertaman. (Niin enkeli sanoi/ Se neljäs peto/ ompi neljäs waltakunta/ Maan päällä/ joka wäkewämmäksi tulee/ kuin kaikki waltakunnat. Sen pitää kaikki maakunnat ylössyömän/ tallaamaan ja musertaman.)

24. Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta.

24. Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka siitä valtakunnasta nousevat. Ja niiden jälkeen tulee toinen, joka erinäinen on entisistä, ja nöyryyttää kolme kuningasta.

24. Ne kymmenen sarwe owat kymmenen Cuningasta jotca sijtä waldacunnasta nousewat. Mutta sen jälken tule yxi toinen joca wäkewämbi on cuin yxikän nijtä endisitä ja nöyryttä colme Cuningasta.

24. Ne henen Kymmenen Saruens/ merkitzeuet/ kymmenen Kuningast/ iotca sijte samasta Waldakunnasta ylesnouseuat. Mutta sen saman perestä pite ydhen toisen ylestuleman/ sen pite wäkeuemmen oleman/ quin iocu nijste entisiste/ ia pite Colme Kuningast neurittemen. (Ne hänen kymmenen sarweansa/ merkitsewät/ kymmenen kuningasta/ jotka siitä samasta waltakunnasta ylösnousewat. Mutta sen saman perästä pitää yhden toisen ylöstuleman/ sen pitää wäkewämmän oleman/ kuin joku niistä entisistä/ ja pitää kolme kuningasta nöyrittämän.)

25. Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.

25. Hän puhuu Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhät ja rohkenee ajat ja lain muuttaa. Mutta he annetaan hänen käsiinsä yhdeksi hetkeksi ja monikahdoiksi ajoiksi ja puoleksi ajaksi.

25. Hän pilcka sitä corkeinda ja häwittä sen corkeimman pyhät ja rohke ajat ja lait muutta. Mutta he annetan hänen käsijns yhdexi hetkexi ja monicahdoixi ajoixi ja puolexi aica.

25. Hen pilcapi sen Corkeiman/ ia ne sen Corkeiman Pyhet hen raatelepi/ ia hen kechta mwtta aighat ia Lain. Mutta henen Käsijns he ylenannetan/ ycten aican/ ia iotaki aica/ ia ycten polen aican. (Hän pilkkaapi sen Korkeimman/ ja ne sen Korkeimman pyhät hän raateleepi/ ja hän kehtaa muuttaa ajat ja lain. Mutta hänen käsiinsä he ylenannetaan/ yhden aikaa/ ja jotakin aikaa/ ja yhden puolen aikaa.)

26. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti.

26. Sen jälkeen pidetään tuomio, ja hänen valtansa otetaan pois, että hän peräti hukutetaan ja kadotetaan.

26. Sen jälken pidetän duomio silloin otetan pois hänen waldans että hän peräti hucutetan ja cadotetan.

26. Senielkin pite Domion oleman/ Silloin pite henen waltans poisotettaman/ ette hen pereti hucutetaan ia cadhotetaan. (Senjälkeen pitää tuomion oleman/ Silloin pitää hänen waltansa pois otettaman/ että hän peräti hukutetaan ja kadotetaan.)

27. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.

27. Vaan valtakunta, valta ja voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhälle kansalle, jonka valtakunta on ijankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat pitää häntä palveleman ja kuuleman.

27. Waan waldacunda wäki ja woima caiken taiwan alla annetan sen corkeimman pyhälle Canssalle jonga waldacunda on ijancaickinen ja caicki wallat pitä händä palweleman ja cuuleman.

27. Mutta Waldacunda/ wäki ia woima coco Taiuan alla/ pite sen Corkeiman Canssalle annettaman. Jonga Waldakunda ombi ijancaikinen/ ia caiki walda pite hende palueleman ia cwleman/ (Mutta waltakunta/ wäki ja woima koko taiwaan alla/ pitää sen Korkeimman kansalle annettaman. Jonka walta ompi iankaikkinen/ ja kaikki walta pitää häntä palweleman ja kuuleman/)

28. Tähän loppuu kertomus. Minua, Danielia, peljättivät minun ajatukseni suuresti, ja minun kasvoni kalpenivat, ja minä kätkin asian sydämeeni.

28. Tämä oli sen puheen loppu. Vaan minä Daniel olin sangen murheellinen minun ajatuksissani ja minun muotoni muuttui. Kuitenkin minä kätkin puheet sydämessäni.

28. Tämä oli puhen loppu. Waan minä Daniel olen sangen murhellinen minun ajatuxisani ja minun muoton muuttui cuitengin minä kätkin puhen minun sydämesäni.

28. Teme oli sen Puhen loppu. (Tämä oli sen puheen loppu.)