8 luku

Oinas ja kauris, Persian ja Jaavanin ( Kreikan) valtakuntien vertauskuvina.

1. Kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena näin minä, Daniel, näyn, senjälkeen kuin minulla jo ennen oli ollut näky.

1. Kolmantena kuningas Belsatsarin valtakunnan vuotena näin minä Daniel näyn sen jälkeen, joka minulle ensin näkynyt oli.

1. COlmandena Cuningas Belsazerin wuonna näin minä Daniel näyn nijncuin minulle ensistäkin näkynyt oli.

2. Kun minä näyssä katselin, havaitsin minä olevani Suusanin linnassa, Eelamin maakunnassa; ja kun minä näyssä katselin, olin minä Uulai-joen rannalla.

2. Mutta kuin minä näyn näin, olin minä Susanin linnassa Elamin maalla; ja minä näin näyssäni olevani Ulain virran tykönä.

2. Mutta cosca minä näyn näin olin minä Susanin linnas Elamin maalla Ulain wirran tykönä.

3. Minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, oinas seisoi päin jokea, ja sillä oli kaksi sarvea; ja sarvet olivat korkeat, ja toinen oli toista korkeampi; ja korkeampi puhkesi esiin myöhemmin.

3. Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, oinas seisoi virran tykönä, jolla oli kaksi korkiaa sarvea, toinen korkiampi kuin toinen, ja korkiampi puhkesi jälistä ulos.

3. Ja minä nostin silmäni ja näin ja cadzo oinas seisoi wirran tykönä jolla oli caxi corkiata sarwe toinen corkembi cuin toinen ja se corkembi wijmein caswoi:

4. Minä näin oinaan puskevan länteen, pohjoiseen ja etelään päin, eikä yksikään eläin kestänyt sen edessä, eikä kukaan voinut pelastaa sen vallasta. Se teki, mitä tahtoi; ja se tuli suureksi.

4. Sitte minä näin oinaan puskevan sarvillansa länteen päin, pohjaan päin ja etelään päin, ja ei yksikään peto taitanut seisoa hänen edessänsä, eikä hänen käsistänsä pelastettaa, vaan hän teki, mitä hän tahtoi ja tuli suureksi.

4. Sijtte minä näin sen oinan puskewan sarwillans länden päin pohjan päin ja etelän päin ja ei yxikän peto tainnut seiso hänen edesäns eikä hänen käsistäns pelastetta waan hän teki mitä hän tahtoi ja tuli suurexi.

5. Sitten minä tarkkasin, ja katso: tuli kauris päivän laskun puolelta, kulki koko maan ylitse eikä maata koskettanut; ja kauriilla oli keskellä otsaa uhkea sarvi.

5. Ja kuin minä näistä otin vaarin, katso, niin tuli kauris koko maan päälle, niin ettei hän sattunut maahan, ja kauriilla oli jalo sarvi silmäinsä välillä.

5. JA cosca minä näistä otin waarin Cadzo nijn tuli cauris lännest coco maan päälle nijn ettei hän sattunut maahan ja caurilla oli jalo sarwi hänen silmäins wälillä.

6. Ja se tuli aivan sen kaksisarvisen oinaan luokse, jonka minä olin nähnyt seisovan päin jokea, ja karkasi sen kimppuun vihansa väessä.

6. Ja hän tuli hamaan kaksisarvisen oinaan tykö, jonka minä seisovan näin virran tykönä. Ja hän juoksi vihoissansa väkevästi hänen tykönsä.

6. Ja hän tuli haman sen caxisarwisen oinan tygö jonga minä seisowan näin wirran tykönä ja hän juoxi wihoisans wäkewäst hänen tygöns.

7. Ja minä näin sen käyvän kiinni oinaaseen ja kiukuissaan puskevan oinasta ja murskaavan sen molemmat sarvet. Eikä oinaalla ollut voimaa kestää sen edessä, vaan kauris heitti sen maahan ja tallasi sitä; eikä ollut ketään, joka olisi voinut pelastaa oinaan sen vallasta.

7. Ja minä näin, että hän tuli tuimasti oinaan tykö, ja julmistui hänen päällensä ja puski oinasta ja särki hänen molemmat sarvensa. Ja oinaalla ei ollut voimaa seisoa hänen edessänsä, vaan hän heitti hänet maahan ja tallasi hänet. Ja ei kenkään taitanut oinasta hänen käsistänsä pelastaa.

7. Ja minä näin että hän tuli tuimast oinan tygö ja julmistui hänen päällens ja puski oinasta ja särki hänen molemmat sarwens. Ja oinalla ei ollut woima händä wastan waan hän heitti hänen maahan ja tallais hänen ja ei kengän tainnut oinasta hänen käsistäns pelasta.

8. Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti.

8. Ja kauris tuli sangen suureksi ja kuin hän väkevämmäksi tullut oli, lohaistiin suuri sarvi, ja sen siaan kasvoi neljä kaunista jälleen neljää taivaan tuulta kohden.

8. Ja se cauris tuli sangen suurexi ja cosca hän wäkewemmäxi tullut oli lohwaistin se suuri sarwi ja sen siaan caswoi neljä caunista jällens neljä taiwan tuulda cohden.

9. Ja yhdestä niistä puhkesi esiin sarvi, alussa vähäpätöinen. Se kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin.

9. Ja yhdestä niistä kasvoi yksi vähä sarvi: Se tuli sangen suureksi etelään päin, itään päin ja ihanaisen maan puoleen.

9. JA yhdestä nijstä caswoi yxi wähä sarwi se tuli sangen suurexi etelän päin itän päin ja ihanaisen maan puoleen.

10. Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä.

10. Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja heitti monikahdat sotajoukosta ja tähdeistä maahan ja tallasi ne.

10. Ja se caswoi taiwan jouckon asti ja heitti monicahdat nijstä ja tähdeistä maahan ja tallais ne.

11. Hän ylpeili sotajoukon ruhtinastakin vastaan, ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä paikka kukistettiin.

11. Ja se tuli suureksi sotajoukon päämieheen asti ja otti häneltä pois jokapäiväisen uhrin ja hävitti hänen pyhänsä huoneen.

11. Ja se caswoi joucon Förstin asti ja otti häneldä pois jocapäiwäisen uhrin ja häwitti hänen Pyhäns huonen.

12. Myös sotajoukko jokapäiväisen uhrin lisäksi annettiin rikollisesti alttiiksi tuholle. Se sarvi heitti totuuden maahan, ja mitä se teki, siinä se menestyi.

12. Vaan senkaltainen voima oli hänelle annettu jokapäiväistä uhria vastaan synnin tähden, että hän totuuden maahan löis. Ja hän tekee sen ja menestyy.

12. Waan sencaltainen woima oli hänelle annettu jocapäiwäistä uhria wastan synnin tähden että hän totuden maahan löis ja mitä hän teki piti menestymän.

13. Sitten minä kuulin yhden pyhän puhuvan, ja toinen pyhä sanoi sille, joka puhui: Kuinka pitkää aikaa tarkoittaa näky jokapäiväisestä uhrista ja kauhistavasta rikoksesta: pyhäkön ja sotajoukon alttiiksi antamisesta tallattavaksi?

13. Mutta minä kuulin yhden pyhän puhuvan. Ja se pyhä sanoi yhdelle ja puhui: Kuinka kauvan senkaltainen näky jokapäiväisistä uhreista viipymän pitää ja synnistä, jonka tähden tämä hävitys tapahtuu, että sekä pyhä ja sotajoukko tallataan?

13. Mutta minä cuulin yhden pyhän puhuwan ja se pyhä sanoi yhdelle joca puhui cuinga cauwan sencaltainen näky jocapäiwäisistä uhreista wijpymän pitä ja synnistä jonga tähden tämä häwitys tapahtu että sekä Pyhä ja joucko tallatan?

14. Ja hän sanoi minulle: Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa.

14. Ja hän vastasi minua: Aamusta ehtoosen asti kaksituhatta ja kolmesataa päivää, niin pyhä jälleen vihitään.

14. Ja hän wastais minua: Caxi tuhatta ja colme sata päiwä lännestä lukein etelän päin nijn Pyhä jällens wihitän.

15. Kun minä, Daniel, olin nähnyt tämän näyn ja koetin sitä ymmärtää, niin katso, minun edessäni seisoi miehen muotoinen olento.

15. Ja kuin minä Daniel sen näyn näin ja olisin mielelläni ymmärtänyt, katso, niin seisoi minun edessäni niinkuin miehen muotoinen.

15. JA cosca minä Daniel sencaltaisen näyn näin ja olisin mielelläni ymmärtänyt cadzo nijn seisoi minun edesäni nijncuin yxi mies.

16. Ja minä kuulin ihmisen äänen Uulain keskeltä, ja se huusi ja sanoi: Gabriel, selitä tälle se näky!

16. Ja minä kuulin Ulain keskellä ihmisen äänen, joka huusi ja sanoi: Gabriel, selitä hänelle tämä näky, että hän ymmärtäis.

16. Ja minä cuulin Ulain keskellä ihmisen änen joca huusi ja sanoi: Gabriel selitä hänelle tämä näky että hän ymmärräis. Ja hän tuli juuri liki minua.

17. Silloin hän tuli aivan lähelle sitä paikkaa, jossa minä seisoin; ja hänen tullessansa minut valtasi pelko, ja minä lankesin kasvoilleni. Ja hän sanoi minulle: Tarkkaa, ihmislapsi, sillä näky tarkoittaa lopun aikaa.

17. Ja hän tuli juuri liki minua, mutta minä hämmästyin, kuin hän tuli, ja lankesin kasvoilleni. Ja hän sanoi minuUe: Ota vaari, ihmisen poika, sillä tämä näky ajallansa täytetään.

17. Mutta minä hämmästyin cosca hän tuli ja langeisin caswoilleni. Mutta hän sanoi minulle: Ota waari ihmisen poica sillä tämä näky wijmeisillä aigoilla täytetän.

18. Ja kun hän puhui minulle, olin minä horroksissa, kasvot maata vasten; mutta hän tarttui minuun ja nosti minut seisomaan.

18. Ja kuin hän minun kanssani puhui, putosin minä näännyksiin maahan kasvoilleni. Ja hän rupesi minuun, ja nosti minut seisoalle.

18. Ja cosca hän minun cansani puhui putoisin minä näännyxihin maahan minun caswoilleni. Waan hän rupeis minuun ja nosti minun seisoalle.

19. Sitten hän sanoi: Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä on tapahtuva viimeisenä vihan aikana; sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa.

19. Ja sanoi: katso, minä tahdon sinulle osoittaa, kuinka viimeisen vihan aikana käypä on, sillä lopulla on hänen määrätty aikansa.

19. Ja hän sanoi: cadzo minä tahdon sinulle osotta cuinga wijmeisen wihan aicana käypä on sillä lopulla on hänen määrätty aicans.

20. Kaksisarvinen oinas, jonka sinä näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat.

20. Kaksisarvinen oinas, jonkas näit, ovat Median ja Persian kuninkaat.

20. SE caxisarwinen oinas jongas näit owat Medin ja Persian Cuningat: Mutta se carwainen cauris on Grekin maan Cuningas.

21. Ja kauris on Jaavanin kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas.

21. Mutta karvainen kauris on Grekan maan kuningas, ja se suuri sarvi hänen silmäinsä välillä on se ensimäinen kuningas.

21. Se suuri sarwi hänen silmäins wälillä on se ensimäinen Cuningas.

22. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.

22. Mutta että neljä nousivat sen sarven siaan, kuin se särjetty oli, ennustaa, että neljä valtakuntaa siitä kansasta tulee, vaan ei niin väkevää kuin hän oli.

22. Mutta että neljä nousit sen sarwen siaan cosca se särjetty oli ennusta että neljä waldacunda sijtä Canssasta tule waan ei nijn wäkewätä cuin hän oli.

23. Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava.

23. Näiden valtakuntain jälkeen, kuin pahointekiät vallan saaneet ovat, nousee häpeemätön kuningas ja kavala tapauksissa.

23. NÄiden waldacundain jälken cosca pahoin tekiät wallan saanet owat nouse yxi häpemätöin ja cawala Cuningas tapauxis.

24. Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle.

24. Se on voimallinen, mutta ei väkensä kautta. Hän hävittää ihmeellisesti ja menestyy ja toimittaa. Hän hukuttaa väkevät ja pyhän kansan.

24. Se on woimallinen mutta ei hänen wäkens cautta. Hän häwittä ihmellisest ja hän menesty ja toimitta. Hän hucutta wäkewät ja pyhän Canssan.

25. Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan.

25. Ja hänen kavaluutensa kautta menestyy hänen petoksensa. Ja paisuu sydämessänsä ja myötäkäymisen kautta hän monta hävittää. Ja hän korottaa itsensä kaikkein ruhtinasten Ruhtinasta vastaan, vaan ilman käsiä hän pitää rikottaman.

25. Ja hänen cawaludens cautta menesty hänen petoxens. Ja hän paisu hänen sydämesäns ja myötäkäymisen cautta hän monda häwittä ja corgotta idzens caickein Ruhtinasten Ruhtinasta wastan waan ilman käsitä hän pitä ricottaman.

26. Ja näky illoista ja aamuista, josta oli puhe, on tosi. Mutta sinä lukitse näky, sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa.

26. Se näky ehtoosta ja aamusta, joka sinulle sanottu oli, on tosi. Vaan sinun pitää tämän näyn salassa pitämän, sillä siihen on vielä paljo aikaa.

26. Se näky lännestä ja etelästä cuin sinulle sanottu on on tosi waan sinun pitä tämän näyn sala pitämän sillä sijhen on wielä pitkä aica.

27. Ja minä, Daniel, olin raukea ja sairastin jonkin aikaa. Sitten minä nousin ja toimitin palvelusta kuninkaan tykönä; ja minä olin hämmästyksissäni näyn tähden enkä sitä ymmärtänyt.

27. Ja minä Daniel väsyin ja sairastin monikahdat päivät. Sen perästä nousin minä ja toimitin kuninkaan askareet. Ja minä ihmettelin sitä näkyä, ja ei kenkään ollut, joka minua neuvoi.

27. Ja minä Daniel wäsyin ja sairastin monicahdat päiwät. Sen peräst nousin minä ja toimitin Cuningan ascaret ja ihmettelin sitä näkyä ja ei kengän ollut joca minua neuwoi.