11 luku

Edellisen ilmestyksen jatkoa: Persian, Jaavanin ( Kreikan), Etelän ( Egyptin) ja Pohjan ( Syyrian) kuningasten keskinäiset sodat. Pohjan kuningas ( Antiokos Epifanes) hävittää ihanaa maata ( Palestiinaa ) ja häväisee Jerusalemin temppelin.

1. Ja minä seisoin meedialaisen Daarejaveksen ensimmäisenä hallitusvuotena häntä vahvistamassa ja suojelemassa.

1. Niin minä myös seisoin hänen kanssansa ensimäisenä Dariuksen Mediläisen vuotena, auttamassa ja vahvistamassa häntä.

1. Ja ei kengän ole joca minua autta händä wastan waan teidän Förstin Michael sillä minä myös seisoin hänen cansans ensimäisnä Dariuxen wuonna Medist auttamas ja wahwistamas händä.

2. Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden: Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa, ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi. Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, panee hän kaiken liikkeelle Jaavanin valtakuntaa vastaan.

2. Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden: Katso, kolme kuningasta pitää vielä Persiassa oleman, vaan neljäs saa enemmän rikkautta, kuin kaikki muut. Ja koska hän rikkaudessansa väkeväksi tulee, nostaa hän kaikki Grekan valtakuntaa vastaan.

2. Ja nyt minä ilmoitan sinulle mitä totisest tapahtuman pitä. Cazo Kolme kuningast pitä Persias oleman waan se neljäs saa enämmän rickautta cuin caicki muut Ja cosca hän rickahin on nosta hän caicki Grekin maan waltacunta wastan.

3. Sitten nousee sankarikuningas; hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo.

3. Sen perästä tulee voimallinen kuningas ja voimallisesti hallitsee. Ja mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

3. SEn perän tule yxi woimallinen Cuningas ja woimallisest hallidze ja mitä hän tahto sen hän teke.

4. Mutta juuri kun hän on noussut, hajoaa hänen valtakuntansa ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.

4. Ja kuin hän korkeimmalle joutunut on, särjetään hänen valtakuntansa ja jaetaan neljään taivaan tuuleen. Ei hänen jälkeen tulevaisillensa eikä senkaltaisella voimalla, mikä hänellä ollut on, sillä hänen valtakuntansa hävitetään, ja tulee muiden osaksi.

4. Ja cuin hän corkeimmalle joutunut on särjetän hänen waldacundans ja hän jaca idzens neljään taiwan tuuleen ei hänen jälkentulewaisillens eikä sencaltaisella woimalla cuin hänellä ollut on sillä hänen waldacundans häwitetän ja tule muiden osaxi.

5. Ja Etelän kuningas on voimistuva sekä yksi hänen ruhtinaistaan; tämä on voimistuva vielä enemmän kuin hän, ja hänen valtansa on oleva suuri valta.

5. Ja etelän kuningas, joka yksi hänen päämiehistänsä on, tulee voimalliseksi. Mutta häntä vastaan tulee myös yksi väkeväksi ja hallitsee, jonka valta on suuri.

5. JA etelän Cuningas joca yxi hänen Försteistäns on tule woimallisexi mutta händä wastan tule myös yxi wäkewäxi ja hallidze jonga walda on suuri.

6. Ja vuosien kuluttua he tekevät keskenään liiton, ja Etelän kuninkaan tytär menee Pohjan kuninkaan tykö saadakseen aikaan sopimuksen. Mutta häneltä menee hänen käsivartensa voima; eikä pysy Pohjan kuningas, ei hänen käsivartensa. Ja tytär itse annetaan alttiiksi ja ne, jotka olivat hänet tuoneet, ja hänen isänsä ja se, joka häntä aikoinaan auttoi.

6. Mutta monikahtain vuotten jälkeen yhdistävät he itsensä toinen toisensa kanssa. Ja etelän kuninkaan tytär tulee pohjan kuninkaan tykö ystävyyttä tekemään. Mutta ei hän pysy käsivarren voimassa. Eikä hänen käsivartensa ole pysyväinen, vaan hän hyljätään niiden kanssa, jotka hänen tuoneet ovat ja sen kanssa, joka hänen siittänyt on ja niiden kanssa, jotka hänen hetkeksi aikaa vahvistaneet olivat.

6. Mutta monicahtain wuotten jälken yhdistäwät he idzens toinen toisens cansa ja Cuningan tytär etelästä tule Pohjan Cuningan tygö ystäwyttä tekemän. Mutta ei hän pysy käsiwarren woimas eikä hänen siemenens ole pysywäinen. Waan hän hyljätän nijden cansa jotca hänen weit ja lasten cansa ja nijden cansa jotca hänen hetkexi aica wahwistanet olit.

7. Sitten hänen juurtensa vesoista nousee eräs hänen sijaansa ja tulee sotajoukkoa vastaan, tulee Pohjan kuninkaan linnoitukseen ja tekee heille mielensä mukaan ja on väkevä.

7. Mutta vesa tulee hänen suvustansa, joka tulee sotajoukon voimalla ja menee pohjan kuninkaan vahvoihin paikkoihin ja toimittaa ja voittaa.

7. Mutta wesa tule hänen sugustans joca tule sotajoucon woimalla ja mene Pohjan Cuningan wahwoin paickoin ja toimitta ja woitta.

8. Myöskin heidän jumalansa ja valetut kuvansa ja kallisarvoiset astiansa, hopeat ja kullat hän vie saaliinansa Egyptiin; sitten hän muutamia vuosia pysyy Pohjan kuninkaasta erillään.

8. Ja vie pois heidän jumalansa ja ruhtinaansa ja kalliit kappaleensa hopian ja kullan Egyptiin ja menestyy monikahdat vuodet pohjan kuningasta vastaan.

8. Ja wie pois heidän jumalans ja cuwans ja callit cappalens hopian ja cullan Egyptijn ja menesty monicahdat wuodet pohjan Cuningasta wastan.

9. Tämä hyökkää Etelän kuninkaan valtakuntaan, mutta palajaa takaisin maahansa.

9. Ja kuin etelän kuningas on vaeltanut hänen valtakuntansa lävitse, palajaa hän omalle maallensa.

9. Ja cosca hän on waeldanut hänen waldacundans läpidzen palaja hän omalle maallens.

10. Ja hänen poikansa varustautuvat ja kokoavat suuret sotavoimat. Ja hän hyökkää ja kuohuu ja tulvii, hän tulee toistamiseen ja tunkeutuu hänen linnoitukseensa asti.

10. Vaan hänen poikansa vihastuvat ja kokoovat suuren sotajoukon, ja yksi tulee ja menee edeskäsin niinkuin virta ja taas kehoittaa muut vihaan valtakuntaansa vastaan.

10. Waan hänen poicans wihastuwat ja suuren sotajoucon cocowat ja yxi tule ja mene edeskäsin nijncuin wirta ja taas kehoitta muut wihaan hänen waldacundans wastan.

11. Silloin Etelän kuningas kiukustuu ja lähtee sotimaan häntä vastaan, Pohjan kuningasta vastaan. Tämä nostattaa suuren joukon, mutta se joukko joutuu hänen valtaansa.

11. Silloin julmistuu etelän kuningas ja menee ulos ja sotii pohjan kuningasta vastaan ja kokoo niin suuren joukon, että toinen joukko hänen käsiinsä annetaan.

11. Silloin julmistu etelän Cuningas ja mene ja soti pohjan Cuningasta wastan ja coco sencaltaisen suuren joucon että se toinen joucko hänen käsihins annetan/ja hän wie pois sen joucon.

12. Ja kun se joukko on raivattu pois, paisuu hänen sydämensä. Hän kaataa kymmeniä tuhansia, mutta ei ole kyllin vahva.

12. Ja hän vie pois sen suuren joukon ja paisuttaa sydämensä, että hän on lyönyt niin monta tuhatta maahan. Mutta ei hän siitä väkevämmäksi tule.

12. Sijtä hänen sydämens paisu että hän on lyönyt nijn monda tuhatta maahan mutta ei hän sentähden woita.

13. Pohjan kuningas nostattaa jälleen joukon, entistä suuremman, ja muutaman ajan, muutaman vuoden kuluttua hyökkää suurella sotavoimalla ja runsailla varustuksilla.

13. Sillä pohjan kuningas tulee jälleen ja kokoo suuremman joukon kuin entinen oli. Ja monikahtain vuotten perästä tulee hän kaiketi suuren sotajoukon ja paljon tavaran kanssa.

13. Sillä Pohjan Cuningas coco jällens suuremman joucon cuin endinen oli ja monicahtain wuotten perästä mene hän sinne suuren sotajoucon ja tawaran cansa.

14. Niinä aikoina monet nousevat Etelän kuningasta vastaan; ja sinun omasta kansastasi nousee väkivallan miehiä, että näky kävisi toteen, mutta he itse lankeavat.

14. Ja siihen aikaan asettaa moni itsensä etelän kuningasta vastaan. Korottavat myös muutamat huikentelevaiset sinun kansastas itsensä ja täyttävät näyn ja lankeevat.

14. Ja sijhen aican asetta moni idzens etelän Cuningasta wastan corgottawat myös muutamat huikendelewaiset sinun Canssastas idzens ja täyttäwät Prophetian.

15. Ja Pohjan kuningas hyökkää ja luo vallin ja valloittaa varustetun kaupungin. Eivät kestä Etelän käsivarret, ei sen valioväki, ei ole sillä voimaa seisoa vastaan.

15. Niin pohjan kuningas tulee ja tekee vallit ja voittaa vahvat kaupungit ja etelän käsivarret. Ja hänen paras väkensä ei voi seisoa eikä ole yhtään voimaa vastaan seisoa.

15. Ja nijn mene pohjan Cuningas ja teke wallit ja woitta wäkewät Caupungit ja etelän käsiwarret ei woi warjella ja hänen paras wäkens ei woi seiso wastan.

16. Ja hän, joka hyökkää sitä vastaan, tekee, mitä tahtoo, eikä kukaan voi seisoa häntä vastaan. Hän asettuu Ihanaan maahan, ja hävitys tulee hänen kätensä kautta.

16. Vaan hän, kuin hän tulee hänen tykönsä, tekee tahtonsa jälkeen. Ja ei kenkään taida seisoa hänen edessänsä. Ja hän tulee myös siihen ihanaiseen maahan ja hävittää sen kätensä kautta.

16. Waan hän cosca hän tule hänen tygöns teke hänen tahtons ja ei kengän taida seiso händä wastan.

17. Ja nyt hän aikoo hyökätä valtakuntansa koko voimalla; mutta sopimus on hänellä mielessä, ja hän saa sen aikaan. Hän antaa hänelle yhden tyttäristään, tälle turmioksi. Mutta siitä ei tule pysyväistä eikä ole hänelle etua.

17. Ja kääntää kasvonsa tullaksensa kaiken valtakuntansa voimalla. Mutta hän sopii hänen kanssansa ja antaa tyttärensä hänelle emännäksi, että hän hänen hävittäis. Mutta ei se menesty hänelle, eikä siitä mitään tule.

17. Hän tule myös sijhen ihanaiseen maahan ja täyttä hänen kätens cautta. Ja käändä caswons tullaxens caiken waldacundans woimalla. Mutta hän sopi hänen cansans ja anda tyttärens hänelle emännäxi että hän hänen häwitäis mutta ei se menesty hänelle eikä sijtä mitän tule.

18. Sitten hän kääntyy rantamaita vastaan ja ottaa valtaansa monet. Mutta eräs sotapäällikkö tekee hänen herjauksistaan lopun ja kostaa hänelle hänen herjauksensa.

18. Sitte kääntää hän itsensä luotoja vastaan ja monta niistä voittaa. Vaan päämies opettaa hänen häpiällä lakkaamaan, ettei hän häntä enää häpäisisi.

18. Sijtte käändä hän idzens Luotoja wastan ja monda nijstä woitta. Waan yxi Försti opetta hänen häpiällä lackaman ettei hän händä enä häwäisis.

19. Silloin hän kääntyy oman maansa linnoituksiin, mutta kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole.

19. Ja niin hän jälleen palajaa maansa linnoihin ja loukkaa itsensä ja lankee, ettei häntä enään löydetä.

19. Ja nijn hän jällens palaja hänen waldacundans maahan ja loucka idzens ja lange ettei händä custacan enä löytä.

20. Ja hänen sijaansa nousee eräs, joka antaa veronvaatijan käydä läpi valtakunnan ihanimman maan. Mutta muutamien päivien kuluttua hänet tuhotaan, ei kuitenkaan vihan väellä eikä sodalla.

20. Ja hänen siaansa tulee se, joka vaatian antaa käydä ympäri valtakunnalle kunniaksi. Mutta muutamain päiväin perästä hän särjetään; ei kuitenkaan vihan eikä sodan kautta.

20. Ja hänen siaans tule joca istu Cuningalises cunnias nijncuin tyly ihminen mutta muutamain päiwäin perästä hän särjetän ei cuitengan wihan eikä sodan cautta.

21. Ja hänen sijaansa nousee kelvoton, joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa ja anastaa juonilla kuninkuuden.

21. Hänen siaansa tulee kelvotoin mies, jolle kuninkaallinen kunnia ei ollut aiottu. Hän tulee ja menestyy ja saa valtakunnan makeilla sanoilla.

21. HÄnen siaans tule kelwotoin mies jolle Cuningalinen cunnia ei aiwoittu ollut. Hän tule ja menesty ja saa waldacunnan makioilla sanoilla.

22. Ja sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestänsä ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas.

22. Ja käsivarret, jotka niinkuin virta juoksevat, hänen edessänsä virralla voitetaan ja särjetään. Niin myös se päämies, jonka kanssa liitto tehty oli.

22. Ja käsiwarret ( jotca nijncuin wirta juoxe ) hänen edesäns nijn wirralla woitetan ja särjetän nijn myös se Försti jonga cansa lijtto tehty oli.

23. Siitä saakka kun liittoudutaan hänen kanssansa, hän harjoittaa petosta. Hän lähtee liikkeelle ja saa ylivallan vähällä väellä.

23. Sillä sittekuin hän hänen kanssansa itsensä yhdistänyt on, tekee hän kavalasti häntä vastaan ja menee ylös ja vähällä väellä itsensä vahvistaa.

23. Sillä sijtte cuin hän hänen cansans idzens yhdistänyt on teke hän cawalasta händä wastan ja mene ylös ja wähällä wäellä hänen woitta.

24. Keskellä rauhaa hän hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee omilleen; ja linnoituksia vastaan hän hankitsee juoniansa, säädettyyn aikaan asti.

24. Ja hän menestyy, että hän parhaisiin maan kaupunkeihin tuleva on ja niitä tekee, joita ei hänen isänsä eikä esivanhempansa tehdä taitaneet. Heidän ryöstämisensä, saaliinsa ja tavaransa hän hajoittaa ja ajattelee juoniansa heidän linnojansa vastaan kauvan aikaa.

24. Ja hän menesty että hän parhaisin maan Caupungeihin tulewa on ja nijn toimitta ettei hänen Isäns ja esiwanhembans tehdä taitanet ryöstämisellä häwittämisellä ja saalilla ja pyrki caickein wahwimbain Caupungeiden perän cauwan aica.

25. Ja hän panee liikkeelle voimansa ja rohkeutensa Etelän kuningasta vastaan, hyökäten suurella sotajoukolla. Mutta Etelän kuningas varustautuu sotaan suurella ja ylen väkevällä sotajoukolla. Hän ei kuitenkaan kestä, sillä häntä vastaan hankitaan juonia.

25. Ja hän kehoittaa voimansa ja sydämensä etelän kuningasta vastaan suurella sotajoukolla. Silloin etelän kuningas tulee kehoitetuksi sotaan suuren, väkevän sotajoukon kanssa. Mutta ei hän voi pysyä, sillä häntä vastaan pidetään juonia.

25. JA hän kehoitta hänen wäkens ja sydämens pohjan Cuningasta wastan suurella sotajoucolla. Silloin etelän Cuningas tule kehoitetuxi sotaan suuren wäkewän sotajoucon cansa mutta ei hän woi pysyä.

26. Ja ne, jotka syövät hänen pöydästään, tuhoavat hänet, ja hänen sotajoukkonsa huuhdotaan pois, ja on paljon kaatuneita ja haavoitettuja.

26. Ja juuri ne, jotka hänen leipäänsä syövät, auttavat häntä turmelukseen ja hänen joukkoansa sortamaan, että sangen paljon lyödyksi tulee.

26. Sillä händä wastan tehdän petos. Ja juuri ne jotca hänen leipäns syöwät auttawat händä turmeluxeen ja hänen jouckons sortaman että sangen paljo lyödyxi tule.

27. Ja kumpaisellakin kuninkaalla on paha mielessä toistansa vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta; mutta se ei onnistu; sillä säädetty aika ei ole vielä lopussa.

27. Ja molempain kuningasten sydän ajattelee, kuinka he toinen toisellensa vahinkoa tekisivät. Ja yhden pöydän tykönä petollisesti toinen toisensa kanssa puhuvat, vaan ei se menesty, sillä loppu on vielä toiseksi ajaksi määrätty.

27. Ja molembain Cuningasten sydämet ajattelewat cuinga he toinen toisellens wahingota tekisit ja cuitengin yhden pöydän tykönä petollisest toinen toisens cansa puhuwat waan ei se menesty sillä loppu on wielä toisexi ajaxi määrätty.

28. Silloin hän palaa maahansa paljoine tavaroineen, miettien hankkeita pyhää liittoa vastaan; hän toteuttaa ne ja palaa maahansa.

28. Ja hän menee taas kotiansa suurella tavaralla, ja asettaa sydämensä sitä pyhää liittoa vastaan. Siinä hän jotakin toimittaa ja niin hän menee kotia omalle maallensa.

28. Sen peräst mene hän taas cotians suurella tawaralla ja asetta sydämens sitä pyhä lijtto wastan: sijnä hän jotakin toimitta ja nijn hän mene cotia omalle maallens.

29. Määräaikana hän hyökkää jälleen Etelämaahan, mutta tällä viimeisellä retkellä ei käy niinkuin ensimmäisellä.

29. Määrätyllä ajalla menee hän jälleen etelään päin, mutta ei hänelle menesty toisella erällä, niinkuin ensimäisellä.

29. Senjälken mene hän tilalla etelän päin mutta ei hänen menesty toisella erällä nijncuin ensimäisellä.

30. Häntä vastaan hyökkäävät kittiläisten laivat, ja hän menettää rohkeutensa, kääntyy takaisin ja purkaa kiukkunsa pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suo huomiota niille, jotka hylkäävät pyhän liiton.

30. Sillä Kittimistä tulevat haahdet häntä vastaan, niin että hän epäilee ja palajaa ja vihastuu sitä pyhää liittoa vastaan. Ja menestyy ja kääntää itsensä ja suostuu niihin, jotka pyhän liiton hylkäävät.

30. Sillä Chitimist tulewat hahdet händä wastan nijn että hän epäile ja palaja.

31. Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen.

31. Ja hänen käsivartensa pitää hänen puolestansa seisoman. Ne saastuttavat pyhän vahvistuksen ja saattavat pois jokapäiväisen uhrin ja nostavat hävityksen kauhistuksen.

31. SIlloin hän julmistu sitä pyhä lijtto wastan ja menesty ja cadzo ymbärillens ja coco tygöns jotca sen pyhän lijton hyljäwät. Ja hänen käsiwartens pitä sijnä oleman ne saastuttawat Pyhän wahwistuxes ja saattawat pois jocapäiwäisen uhrin ja nostawat häwityxen cauhistuxen.

32. Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä.

32. Ja hän saattaa liiton rikkojat ulkokullatuksi makeilla sanoilla. Mutta se kansa, joka Jumalansa tuntee, rohkaisee itsensä ja menestyy.

32. Ja hän teeskele ja anda hywiä sanoja jumalattomille jotca lijton rickowat.

33. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa.

33. Ja ne ymmärtäväiset kansan seassa opettavat monta. Sentähden heitä vainotaan miekalla, tulella, vankiudella ja ryöstämisellä kauvan aikaa.

33. MUtta se Canssa joca heidän Jumalans tunde rohwaise idzens ja menesty. Ja ne ymmärtäwäiset Canssan seas opettawat monda sentähden heitä wainotan miecalla tulella fangiudella ja ryöstämisellä cauwan aica.

34. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen.

34. Ja kuin he niin kaatuvat, tapahtuu heille kuitenkin vähä apua. Mutta monta menevät heidän tykönsä petollisesti.

34. Ja cosca he nijn caatuwat tapahtui heille cuitengin wähä apua: mutta monda menewät heidän tygöns petollisest.

35. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on.

35. Ja ymmärtäväisistä muutamat lankeevat, että he koeteltaisiin, puhtaaksi ja selkiäksi tulisivat siihenasti, että loppu tulee, sillä se viipyy vielä määrättyyn aikaan asti.

35. Ja ymmärtäwäisistä muutamat langewat että he coeteldaisin puhtaxi ja selkiäxi tulisit sijhenasti että loppu tule. Sillä wielä nyt toinen aica on käsis.

36. Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu.

36. Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo ja korottaa itsensä ja ylentää itsensä kaikkia vastaan, mikä Jumala on. Ja puhuu hirmuisesti jumalain Jumalaa vastaan. Ja se on hänelle menestyvä siihenasti kuin viha täytetään, sillä se on päätetty, kuinka kauvan se on oleva.

36. Ja Cuningas teke mitä hän tahto ja hän corgotta idzens ja ylöndä idezns caickia wastan cuin Jumala on. Ja hän puhu hirmuisest jumalain Jumalata wastan ja se on hänelle menestywä sijhenasti cuin wiha täytetän: sillä se on päätetty cuinga cauwan se on olewa.

36. Ja sen Kuningan pite tekemen mite hen tacto/ Ja hen corghottapi itzens ia ylendepi itzens caikia wastan quin Jumala onopi. Ja wastan site Jumaloitten Jumalata/ hen hirmulisesta puhupi. Ja sen pite henelle menestymen/ sihenasti ette se Wiha teuteteen. Sille se ombi pätetty/ quinga cauuan sen pite wipymen. (Ja se kuninkaan pitä tekemään mitä hän tahtoo/ Ja hän korottaapi itsensä ja ylentääpi itsensä kaikkia wastaan kuin Jumala onpi. Ja wastaan sitä Jumaloitten Jumalata/ hän hirmullisesti puhuupi. Ja sen pitää hänelle menestymän/ siihen asti että se wiha täytetään. Sillä se ompi päätetty/ kuinka kauan sen pitää wiipymän.)

37. Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia.

37. Isäinsä Jumalaa ei hän tottele, eikä vaimoin rakkautta. Eli ei yhdestäkään Jumalasta lukua pidä, sillä kaikkia vastaan hän itsensä korottaa.

37. Hänen Isäins Jumalata ei hän tottele eikä waimoin rackautta eli yhdestäkän Jumalasta lucua pidä: Sillä caickia wastan hän idzens corgotta.

37. Hene' * Iseins Jumalata eipe henen pidhe totteleman/ eike * Waimoin rackausta/ eike iostaki Jumalasta lucupitemen. Sille caikia wastan henen pite itzens corghottaman. (Hänen isäinsä jumalata eipä hänen pidä tottelemaan/ eikä waimoin rakkausta/ eikä jostakin jumalasta lukua pitämän. Sillä kaikkia wastaan hänen pitää itsensä korottaman.)

38. Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla.

38. Mutta jumalaansa Maosimia hän palvelee paikallansa, sitä jumalaa, josta ei hänen isänsä mitään tietäneet, pitää hänen kunnioittaman kullalla, hopialla, kalliilla kivillä ja kauniilla kaluilla.

38. Mutta hänen oma jumalatans Maosimi hän palwele: Sitä jumalata josta ei hänen Isäns mitän tiennet pitä hänen cunnioittaman cullalla hopialla calleilla kiwillä ja cauneilla caluilla.

38. Mutta henen omans Jumalans Maosim pite henen palueleman/ Sille * ydhen Jumalan/ iosta henen Iseins ei miteken tienyt/ pite henen cunnioittaman/ Cullalla/ Hopialla/ callilla Kiuille/ ia Clenodialla. (Mutta hänen omansa jumalansa maosim pitää hänen palweleman/ Sillä yhden jumalan/ josta hänen isäinsä ei mitäkään tiennyt/ pitää hänen kunnioittaman/ kullalla/ hopealla/ kalliilla kiwillä/ ja klenodialla.)

39. Ja tätä hän tekee vahvoille linnoituksille — hän vieraine jumalineen. Niille, jotka hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.

39. Ja hän on niille, jotka häntä auttavat Maosimia vahvistamaan, sen muukalaisen jumalan kanssa, jonka hän valinnut on, suuren kunnian tekevä. Ja asettaa heitä monen herraksi ja jakaa heille maan palkaksi.

39. Ja hän on nijlle jotca händä auttawat Maosimi wahwistaman sen muucalaisen jumalan cansa jonga hän walinnut on suuren cunnian tekewä. Ja asetta heitä monen Herraxi ja jaca heille maan palcaxi.

39. Ja henen pite nijlle/ iotca hende auttauat site * Maosim wahuistaman/ sen mucalaisen Jumalan cansa/ ionga hen vloswalinut on/ swren Cunnian tekemen. Ja asettapi heite HERRAXI swren Hywydhen päle/ ia vlosiacapi heille Maan Palcaxens. (Ja hänen pitää niille/ jotka häntä auttawat sitä maosim wahwistaman/ sen muukalaisen jumalan kanssa/ jonka hän uloswalinnut on/ suuren kunnian tekemään. Ja asettaapi heitä HERRAKSI suuren hywyyden päälle/ ja ulos jakaapi heille maan palkaksensa.)

40. Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse.

40. Ja lopun ajalla pitää etelän kuninkaan hänen kanssansa puskeleman. Ja pohjoisen kuninkaan pitää äkisti karkaaman häntä vastaan rattailla, ratsasmiehillä ja monella haahdella. Ja hänen pitää maakuntiin sisälle menemän ja haaskaaman ja vaeltaman lävitse.

40. JA lopusa pitä etelän Cuningan hänen cansans puskeleman ja pohjaisen Cuningan pitä äkist carcajaman händä wastan rattailla radzasmiehillä ja monilla haaxilla. Ja hänen pitä maille menemän haascaman ja waeldaman läpidze.

40. JA lopusa pite sen Etelen Kuningan henen cansans söxemen/ Ja sen pohiaisen Kuningan pite ninquin Twlispään henen wastans carkaiaman/ Rattailla/ Ratzasmiehille/ ia monilla haaxilla. Ja henen pite Maadhen siselmenemen/ ia haaskaman ia lepitze waeldaman. (Ja lopussa pitää sen etelän kuninkaan hänen kanssansa syöksemään/ Ja sen pohjan kuninkaan pitää niinkuin tuulispään hänen wastaansa karkaaman/ rattailla/ ratsasmiehillä/ ja monilla haaksilla. Ja hänen pitää maahan sisälle menemän/ ja haaskaaman ja läwitse waeltaman.)

41. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa.

41. Ja ihanaan maahan tuleman, ja monta pitää lankeeman. Mutta nämät pitää hänen kädestänsä pääsemän: Edom, Moab ja Ammonin lasten esikoiset.

41. Ja hänen pitä ihanaan maahan tuleman ja monda surmatan.

41. Ja henen pite sihen Lustisen Maan siseltuleman/ ia monda pite surmattaman. (Ja hänen pitää siihen lustiseen maan sisälle tuleman/ ja monta pitää surmattaman.)

42. Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä.

42. Ja hänen pitää kätensä maakuntiin ojentaman ja ei Egyptinkään maan pidä häneltä pääsemän.

42. Mutta nämät pitä hänen kädestäns pääsemän Edom Moab ja Ammonin lasten esicoiset. Ja hänen pitä woimans maihin lähettämän ja ei Egyptikän pidä häneldä pääsemän.

42. Mutta nämet pite henen Kädhestens poisweltemen/ Edom/ Moab/ ia ne Ammonin lasten Pämiehet. Ja henen pite woimans maihin lehettemen/ Ja Egijpti ei pidhe heneste päsemen. (Mutta nämät pitää hänen kädestänsä pois wälttämän/ Edom/ Moab/ ja ne Ammonin lasten päämiehet. Ja hänen pitää woimansa maihin lähettämän/ Ja Egypti ei pidä hänestä pääsemän.)

43. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan.

43. Vaan hänen pitää omistaman itsellensä kullan ja hopian ja kaiken Egyptin tavaran. Lybian ja Etiopian pitää häntä seuraaman.

43. Waan hänen pitä omistaman idzellens cullan ja hopian ja caiken Egyptin tawaran Lybian ja Ethiopian pitä händä seuraman.

43. Waan henen pite Matkustoxens cautta/ ylitze Cullan ia Hopian/ ia caiken Egijptin/ Lijbian/ ia Ethiopian tauaran hallitzeman. (Waan hänen pitää matkustuksen kautta/ ylitse kullan ja hopean/ ja kaiken Egyptin/ Libyan/ ja Ethiopian tawaran hallitseman.)

44. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi.

44. Mutta sanoma idästä ja pohjasta pitää häntä peljättämän. Ja hän käy ulos suuressa vihassa monta kadottamaan ja hukuttamaan.

44. MUtta sanoma idästä ja pohjaisesta pitä händä peljättämän ja hän käy ulos suurella julmudella ajatellen monda cadotta ja hucutta.

44. Mutta yxi sanoma Idheste ia Pohiaisesta pite hende heiritzemen/ ia hen vloskeupi surella iulmaudhella/ aiatellen/ monda cadhotta ia hucutta. (Mutta yksi sanoma idästä ja pohjoisesta pitää häntä häiritseman/ ja hän uloskäypi suurella julmaudella/ ajatellen/ monta kadottaa ja hukuttaa.)

45. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.

45. Ja hänen pitää majansa asettaman kahden meren välille, sen ihanan pyhän vuoren tykö siihen asti kuin hänen loppunsa tulee, ja ei kenkään häntä auta.

45. Ja hänen pitä majans asettaman cahden meren wälille sen ihanan pyhän wuoren tygö. Sijhenasti cuin hänen loppuns tule ja ei kengän händä auta.

45. Ja henen pite Pallatzins hurstit vlosleuittemen cadhen Meren keskel/ sen cunnialisen Pyhydhen Woren tykene. Sihenasti ette henen Loppuns tulepi/ ia eikengen hende pide auttaman. (Ja hänen pitää palatsins hurstit uloslewittämän kahden meren keskelle/ sen kunniallisen pyhyyden wuoren tykönä. Siihenasti että hänen loppunsa tuleepi/ ja eikenkään häntä pidä auttaman.)