12 luku

Miikael taistelee Israelin puolesta. Ylösnousemus ja lopun aika.

1. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.

1. Silloin nonsee suuri päämies Mikael, joka sinun kansas lasten edessä seisoo, sillä surkia aika on tuleva, jonka kaltaista ei ikänä ole ollut sittekuin ihmiset rupesivat olemaan, hamaan tähän aikaan asti. Sillä ajalla sinun kansas vapahdetaan. Kaikki, jotka kirjassa kirjoitetut ovat.

1. SIlloin nouse se suuri Försti Michael joca sinun Canssas edes seiso. Sillä yxi surkia aica on tulewa jonga caltainen ei ikänäns ollut ole sijttecuin ihmiset rupeisit oleman haman sijhen aican asti. Sillä ajalla sinun Canssas wapahdetan caicki jotca kirjas kirjoitetut owat.

1. SIlle samalla aialla/ ylesnousepi se swri Pämies Michael/ ioca sinun Canssas edesseiso. Sille ette yxi nin surkia aica pite tuleman/ ionga caltainen ei ikenens ollut ole/ sittequin Inhimiset rupesit oleman/ haman sihen aican asti. Sille samalla aialla/ sinun Canssas wapadhetan/ caiki iotca Kirias ouat kirioitetut. (Sillä samalla ajalla/ ylösnouseepi se suuri päämies Michael/ joka sinun kansasi edessä seisoo. Sillä että yksi niin surkea aika pitää tuleman/ jonka kaltainen ei ikänänsä ollut ole/ sittenkuin ihmiset rupesit oleman/ hamaan siihen aikaan asti. Sillä samalla ajalla/ sinun kansasi wapahdetaan/ kaikki jotka kirjassa owat kirjoitetut.)

2. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.

2. Ja monta, jotka maan tomussa makaavat, heräävät , muutamat ijankaikkiseen elämään, ja muutamat ijankaikkiseen pilkkaan ja häpiään.

2. Ja monda jotca maan tomus macawat heräjäwät muutamat ijancaickiseen elämään ja muutamat ijancaickiseen pilckan ja häpiään.

2. Ja monda/ iotca maan mullas macauat/ yleshereieuet/ mutomat ijancaickisehen Elemehen/ ia mutomat ijancaikisehen pilcahan ia häpiehen. (Ja monta/ jotka maan mullassa makaawat/ ylösheräjäwät/ muutamat iankaikkiseen elämähän/ ja muutamat iankaikkiseen pilkkahan ja häpeähän.)

3. Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

3. Mutta opettajat paistavat, niinkuin taivaan kirkkaus, ja jotka monta opettavat vanhurskauteen, niinkuin tähdet alati ja ijankaikkisesti.

3. Mutta opettajat paistawat nijncuin taiwan kirckaus ja jotca monda opettawat wanhurscauten nijncuin tähdet alati ja ijancaickisest.

3. Mutta ne Opettaiat paistauat/ ninquin Taiuan kircaus/ Ja iotca monda kiendeuet Wanhurskautehen/ ninquin ne Techtet alati ia ijancaikisesta. (Mutta ne opettajat paistawat/ niinkuin taiwaan kirkkaus/ Ja jotka monta kääntäwät wanhurskauteen/ niinkuin ne tähdet alati ja iankaikkisesti.)

4. Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.

4. Ja sinä Daniel, peitä nämät sanat ja sulje kirjaan hamaan viimeiseen aikaan asti. Siloin pitää sen tykö monta tuleman ja suuren ymmärryksen löytämän.

4. Ja sinä Daniel peitä nämät sanat ja sulje nämät kirjoituxet haman wijmeisen aican. Silloin pitä sen tygö monda tuleman ja suuren ymmärryxen löytämän.

4. Ja sine Daniel peite nämet sanat/ ia insigla näme Kirioituxet/ Haman sihen wimeisen aicahan. Silloin pite SEN tyge monda tuleman/ ia swren ymmerdhyxen leutemen. (Ja sinä Daniel peitä nämät sanat/ ja insiglaa nämä kirjoitukset/ Hamaan siihen wiimeiseen aikahan. Sillon pitää sen tykö monta tuleman/ ja suuren ymmärryksen löytämän.)

5. Ja minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran tuolla rannalla.

5. Ja minä Daniel näin ja katso, kaksi muuta seisoi siellä, toinen tällä virran reunalla ja toinen toisella virran reunalla.

5. JA minä Daniel näin ja cadzo caxi muuta seisoit siellä toinen tällä wirran reunalla ja toinen toisella reunalla.

5. JA Mine Daniel näin/ ia catzos/ Caxi mwta sielle seisoit/ toinen telle Wirdhan Actel/ ia se toinen sille toisella actella. (Ja minä Daniel näin/ ja katsos/ Kaksi muuta siellä seisoit/ toinen tällä wirran actella (rannalla) / ja se toinen sillä toisella actella.)

6. Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?

6. Ja hän sanoi sille miehelle, joka oli liinaisilla vaatteilla puetettu, joka seisoi ylempänä virtaa: Koska näiden ihmetten loppu tulee?

6. Ja hän sanoi sille joca oli lijnaisilla waatteilla puetettu joca ylembänä seisoi wirran tykönä cosca näiden ihmetten loppu tulle?

6. Ja sanoi hen sille/ ioca oli Linaisel waatteil puietettu/ ioca ylembänseisoi Wirdhan tyken Coska neinen Ihmein loppu tulle ? (Ja sanoi hän sille/ joka oli liinaisella waatteilla puetettu/ joka ylempänä seisoi wirran tykön. Koska näiden ihmein loppu tulee?)

7. Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.

7. Niin minä otin hänestä vaarin, joka liinaisilla vaatteilla puetettu oli, joka seisoi ylempänä virtaa. Ja hän nosti oikian ja vasemman kätensä taivaasen päin ja vannoi sen kautta, joka ijankaikkisesti elää, että sen pitää ajan, ja muutamat ajat ja puolen aikaa viipymän. Ja kuin pyhän kansan hajoitus saa lopun, silloin kaikki nämät tapahtuvat.

7. Nijn minä otin hänestä waarin joca lijnaisilla waateilla puetettu oli joca ylembänä seisoi wirran tykönä. Ja hän nosti oikian ja waseman kätens taiwasen päin ja wannoi sen cautta joca ijancaickisest elä että sen pitä ajan ja muutamat ajat ja puolen aica wijpymän. Ja cuin sen pyhän Canssan hajotus saa lopun silloin caicki nämät tapahtuwat.

7. Nin mine warinotin heneste/ ioca Linaisel waatteilla puietetu oli/ ioca ylembänseiso Wirdhan tyken. Ja hen ylesnosti henen Oikean ia wasemen Kädhens Taiuasen pein/ ia wannoi sen cautta ioca ijancaikisesta elepi/ Ette Sen pite ydhen aigan/ ia mutomat aighat/ ia ydhen polen aighan wipymen. Ja quin sen Pyhen Canssan haiotus lopun saa/ silloin caiki näme tapactuuat. (Niin minä waarin otin hänestä/ joka liinaisilla waatteila puetettu oli/ joka ylempänä seisoi wirran tykönä. Ja hän ylösnosti hänen oikean ja wasemman kätensä taiwaaseen päin/ ja wannoi sen kautta joka iankaikkisesti elääpi/ Että sen pitää yhden ajan/ ja muutamat ajat/ ja yhden puolen ajan wiipymän. Ja kuin sen pyhän kansan hajoitus lopun saa/ silloin kaikki nämä tapahtuwat.)

8. Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä sanoin: Herrani, mikä on oleva näitten päätös?

8. Minä tosin kuulin tämän, vaan en minä ymmärtänyt. Ja minä sanoin: Herra, mitä näiden lopulla tapahtunee?

8. Minä tosin tämän cuulin waan en minä ymmärtänyt ja sanoin: racas HERra mitä sijtte tapahtune?

8. Mine tosin temen cwlin/ waan em mine ymmertenyt/ ia sanoin/ Racas HERRA/ mite sijtte tapactune? (Minä tosin tämän kuulin/ waan en minä ymmärtänyt/ ja sanoin/ Rakas HERRA/ mitä sitten tapahtunee?)

9. Niin hän sanoi: Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.

9. Mutta hän sanoi: Mene Daniel, sillä se on peitetty ja suljettu hamaan viimeiseen aikaan.

9. Mutta hän sanoi: mene Daniel sillä se on peitetty ja suljettu haman wijmeisen aican.

9. Mutta hen sanoi/ Mene Daniel/ sille se on peitetty ia insiglattu/ haman sihen wimeisen aicahan. (Mutta hän sanoi/ Mene Daniel/ sillä se on peitetty ja insiglattu/ hamaan siihen wiimeiseen aikaan.)

10. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.

10. Monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pitävät jumalattoman menon ja jumalattomat ei näitä tottele, mutta ymmärtäväiset ottavat näistä vaarin.

10. Monda puhdistetan kircastetan ja coetellan mutta jumalattomat pitäwät jumalattoman menon. Ja jumalattomat ei näitä tottele mutta ymmärtäwäiset ottawat näistä waarin.

10. Monda pudhastetaan/ tulella waletaan/ ia coetellan/ Mutta ne Jumalattomat piteuet Jumalattoman menon. Ja ne Jumalattomat euet neite tottele/ Mutta ne ymmerteueiset neiste warinottauat. (Monta puhdistetaan/ tulella waletaan/ ja koetellaan/ Mutta ne jumalattomat pitäwät jumalattoman menon. Ja ne jumalattomat eiwät näitä tottele/ Mutta ne ymmärtäwäiset näistä waarin ottawat.)

11. Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.

11. Ja siitä ajasta, kuin se jokapäiväinen uhri on otettu pois ja hävityksen kauhistus sinne pannaan, on tuhannen kaksisataa ja yhdeksänkymmentä päivää.

11. Ja sijtä ajasta cosca se jocapäiwäinen uhri on otettu pois ja häwityxen cauhistus sinne pannan owat tuhatta caxi sata ja yhdexänkymmendä päiwä.

11. Ja sijte aighasta/ coska se iocapeiueinen Wffri poisotettu on/ Ja yxi autiudhen Cauhistos sielle pannan/ ouat tuhat/ caxisata ia ydhexenkymmende peiue. (Ja siitä ajasta/ koska se joka päiwäinen uhri poisotettu on/ Ja yksi autiuden kauhistus siellä pannaan/ owat tuhat/ kaksisataa ja yhdeksänkymmentä päiwää.)

12. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.

12. Autuas on, joka odottaa ja ulottuu tuhanteen kolmeensataan ja viiteen päivään neljättäkymmentä.

12. Autuas on joca odotta ja ulottu tuhandeen colmen sataan ja wijten päiwään neljättäkymmendä.

12. Autuas se on/ ioca odhottapi ia vlottupi nihin tuhanden/ colmensadhan ia widhen nelietkymmendeen peiuijn. (Autuas se on/ joka odottaapi ja ulottuupi niihin tuhanteen/ kolmeensataan ja wiiden neljätkymmenensiin päiwiin.)

13. Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.

13. Mutta sinä mene pois, siihen asti kuin loppu tulee ja lepää, ettäs nousisit sinun osaas päiväin lopulla.

13. Mutta sinä Daniel mene pois sijhenasti cuin loppu tule ja lewä ettäs nousisit sinun osasas päiwäin loppun asti.

13. Mutta sine Daniel/ mene pois/ sihenasti quin loppu tule/ ia leue/ ettes ylesnousisit sinun Osahas. (Mutta sinä Daniel/ mene pois/ siihenasti kuin loppu tulee/ ja lepää/ että ylösnousisit sinun osaasi.)