8 luku

Israel pyytää itselleen kuningasta.

1. Kun Samuel oli käynyt vanhaksi, pani hän poikansa Israelin tuomareiksi.

1. Ja tapahtui, kuin Samuel vanhentui, että hän pani poikansa Israelin tuomariksi.

1. SAmuel asetti wanhettuans poicans Israelin Duomareixi.

2. Hänen esikoisensa nimi oli Jooel, ja hänen toisen poikansa nimi oli Abia; nämä olivat tuomareina Beersebassa.

2. Hänen esikoisensa nimi oli Joel ja toisen Abia, jotka tuomarit olivat BerSabassa.

2. Hänen esicoisens cudzuttin Joel ja se toinen Abia jotca duomarit olit BerSabas.

3. Mutta hänen poikansa eivät vaeltaneet hänen teitänsä, vaan olivat väärän voiton pyytäjiä, ottivat lahjuksia ja vääristivät oikeutta.

3. Mutta hänen poikansa ei vaeltaneet hänen teissänsä, vaan poikkesivat ahneuden perään, ja ottivat lahjoja, ja käänsivät oikeuden.

3. Mutta hänen poicans ei waeldanet hänen teisäns waan tulit ahnexi ja otit lahjoja ja käänsit oikeuden.

4. Niin kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin tykö Raamaan

4. Niin kaikki Israelin vanhimmat kokosivat itsensä ja tulivat Samuelin tykö Ramaan,

4. NIin caicki Israelin wanhimmat cocoisit idzens ja tulit Ramathijn Samuelin tygö.

5. ja sanoivat hänelle: Katso, sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella sinun teitäsi. Niin aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on.

5. Ja sanoivat hänelle: katso, sinä olet vanhentunut, ja sinun poikas ei vaella sinun teissäs. Niin aseta nyt meille kuningas, joka meitä tuomitsis, niinkuin kaikilla pakanoillakin on.

5. Ja sanoit hänelle: cadzo sinä olet wanhennut ja sinun poicas ei waella sinun teisäs aseta sinä meille Cuningas joca meitä duomidzis nijncuin caikilla pacanoillakin on.

6. Mutta Samuel pahastui siitä, että he sanoivat: Anna meille kuningas jakamaan meille oikeutta. Ja Samuel rukoili Herraa.

6. Ja Samuel otti sen pahaksi, että he sanoivat: anna meille kuningas, joka meitä tuomitsis; ja Samuel rukoili Herraa.

6. Ja Samuel otti sen pahaxi että he sanoit: anna meille Cuningas joca meitä duomidzis. Ja Samuel rucoili HERra.

7. Niin Herra sanoi Samuelille: Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.

7. Ja Herra sanoi Samuelille: kuule kansan ääntä kaikissa niissä, mitä he sinulle sanovat; sillä ei he ole sinua hyljänneet, vaan minun he ovat hyljänneet, etten minä heitä hallitsisi;

7. Ja HERra sanoi Samuelille: cuule Canssan ändä caikis nijsä cuin he owat sinulle puhunet: sillä ei he ole sinua hyljännet waan minun etten minä olis heidän Cuningans.

8. Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin.

8. Niinkuin he aina tehneet ovat siitä päivästä kuin minä heidät vein Egyptistä tähän päivään asti, ja ovat minun hyljänneet ja palvelleet vieraita jumalia: niin tekevät he myös sinulle.

8. He tekewät sinulle nijncuin he aina tehnet owat sijtä päiwäst cuin minä heidän wein Egyptist tähän päiwän asti ja owat minun hyljännet ja palwellet wieraita jumalita.

9. Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitkä oikeudet on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva.

9. Kuule siis nyt heidän äänensä: kuitenkin ettäs ahkerasti todistat heitä vastaan ja ilmoitat heille kuninkaan oikeuden, joka heitä hallitseva on.

9. Cuule sijs nyt heidän änens todista ja ilmoita heille Cuningan oikeus joca heitä hallidze.

10. Niin Samuel puhui kaikki Herran sanat kansalle, joka häneltä pyysi kuningasta.

10. Ja Samuel sanoi kaikki Herran sanat kansalle, joka häneltä kuningasta anoi.

10. JA Samuel sanoi caicki HERran sanat Canssalle joca häneldä Cuningast anoi.

11. Hän sanoi: Nämä oikeudet on kuninkaalla, joka on teitä hallitseva: Teidän poikanne hän ottaa ja panee heidät vaunumiehikseen ja ratsumiehikseen ja vaunujensa edelläjuoksijoiksi.

11. Ja sanoi: tämä pitää oleman kuninkaan oikeus, joka teitä vallitseva on: teidän poikanne ottaa hän ja panee vaunu- ja hevosmiehiksensä ja vaunuinsa edelläjuoksioiksi,

11. Tämä on Cuningan oikeus joca teitä wallidzewa on: teidän poican otta hän waunu ja hewoismiehixens ja waunuins edellä juoxiaxi.

12. Myöskin hän panee heitä tuhannen- ja viidenkymmenenpäämiehiksi ja kyntämään hänen kyntöjänsä ja leikkaamaan hänen viljaansa sekä tekemään hänelle sotatarpeita ja vaunutarpeita.

12. Ja panee päämiehiksi tuhannen ja viidenkymmenen päälle, ja kyntäjiksi, joiden hänen peltonsa kyntämän pitää, ja elonleikkaajiksi eloonsa, ja sotakaluinsa ja vaunukaluinsa tekiöiksi.

12. Ja pane päämiehixi tuhannen ja wijden kymmenen päälle ja kyndäjäxi cuin hänen peldons kyndämän pitä ja elonleickaixi hänen eloons ja hänen sotacaluns ja waunucaluns tekiäxi.

13. Ja teidän tyttärenne hän ottaa voiteiden tekijöiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.

13. Ja teidän tyttärenne ottaa hän voidetten tekiöiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.

13. Teidän tyttären otta hän apotecarixi keittäixi ja leipoixi.

14. Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja öljypuunne ja antaa ne palvelijoillensa;

14. Hän ottaa myös teidän parhaat peltonne, viinamäkenne ja öljypuunne, ja antaa ne palvelioillensa;

14. Hän otta myös teidän parhat peldon wijnamäken ja öljypuun ja anda ne palwelioillens.

15. ja hän ottaa kymmenykset teidän kylvöstänne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroillensa ja palvelijoillensa.

15. Ja ottaa teiltä kymmenykset teidän jyvistänne ja viinastanne, ja antaa huovillensa ja palvelioillensa.

15. Sitälähin otta hän teildä kymmenexet teidän jywistän ja wijnastan ja anda huowillens ja palwelioillens.

16. Hän ottaa myös teidän palvelijanne ja palvelijattarenne ja parhaat nuoret miehenne sekä aasinne ja teettää niillä työnsä;

16. Hän ottaa myös palvelianne ja piikanne, ja parhaat nuorukaisenne, ja aasinne, ja panee ne työhönsä.

16. Hän otta myös teidän palwelian ja pijcan ja teidän caunimmat nuorucaisen ja teidän Asin hänen töihins.

17. ja hän ottaa kymmenykset teidän lampaistanne, ja te tulette hänen palvelijoiksensa.

17. Hän ottaa laumastanne kymmenykset: ja teidän pitää oleman hänen orjansa.

17. Hän otta teidän laumastan kymmenexet ja teidän pitä oleman hänen orjans.

18. Silloin te huudatte Herraa kuninkaanne tähden, jonka olette itsellenne valinneet, mutta hän ei silloin teitä kuule.

18. Niin te silloin huudatte kuninkaanne tähden, jonka te olette teillenne valinneet; vaan silloin ei Herra kuule teitä.

18. Cosca te silloin huudatte teidän Cuningan tähden jonga te oletta teillen walinnet silloin ei HERra teitä cuule.

19. Mutta kansa ei tahtonut kuulla Samuelin puhetta, vaan sanoi: Ei, kuningas meillä pitää olla.

19. Ja ei kansa totellut Samuelin ääntä, vaan sanoi: ei millään muotoa, vaan kuningas pitää meillä oleman,

19. Ja ei Canssa cuullut Samuelin ändä waan sanoi: ei millän muoto mutta Cuningas pitä meillä oleman.

20. Mekin tahdomme olla niinkuin kaikki muut kansat: kuningas jakakoon meille oikeutta ja johtakoon meitä ja käyköön sotiamme.

20. Että me myös olisimme niinkuin kaikki muut pakanat, ja että meidän kuninkaamme tuomitsis meitä ja menis edellämme, kuin meidän pitää sotiman.

20. Että me myös olisim nijncuin caicki muutkin pacanat ja että meidän Cuningam duomidzis meitä ja menis meidän edelläm cosca meidän pitä sotiman.

21. Kun Samuel kuuli kaikki kansan puheet, puhui hän ne Herralle.

21. Ja niin Samuel kuuli kaikkia niitä mitä kansa sanoi, ja puhui ne Herran korvain edessä.

21. Ja nijn Samuel cuuli caickia nijtä cuin Canssa sanoi ja julisti HERran corwain edes.

22. Ja Herra sanoi Samuelille: Kuule heidän ääntänsä ja aseta heille kuningas. Niin Samuel sanoi Israelin miehille: Menkää kukin kaupunkiinne.

22. Niin sanoi Herra Samuelille: kuule heidän äänensä ja aseta heille kuningas. Ja Samuel sanoi Israelin miehille: menkäät matkaanne kukin kaupunkiinsa.

22. Nijn sanoi HERra Samuelille: cuule heidän änens ja aseta heille Cuningas. Ja Samuel sanoi Israelin miehille: mengät matcaan cukin hänen Caupungijns.