25 luku

Samuelin kuolema ja hautaus. Naabal ja Abigail. Daavidin vaimot

1. Ja Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui pitämään hänen valittajaisiaan, ja he hautasivat hänet hänen kotipaikkaansa Raamaan. Ja Daavid nousi ja meni Paaranin erämaahan.

1. Ja Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui murehtimaan häntä ja hautasi hänen omaan huoneeseensa Ramaan. Mutta David nousi ja meni alas Paranin korpeen.

1. JA Samuel cuoli ja coco Israel cocounsi murhettiman händä ja hautais hänen oman huoneseens Ramahn. Mutta Dawid hangidzi ja matcusti Paranin corpeen.

2. Ja Maaonissa oli mies, jolla oli karjataloutensa Karmelissa, ja se mies oli hyvin rikas: hänellä oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta. Ja hän oli keritsemässä lampaitansa Karmelissa.

2. Ja yksi mies asui Maonissa, jolla myös oli tekemistä Karmelissa, ja se mies oli sangen rikas, ja hänellä oli kolmetuhatta lammasta ja tuhannen vuohta; ja hän keritsi lampaitansa Karmelissa.

2. Ja yxi mies asui Maonis jolla myös oli tekemist Carmelis ja se mies oli sangen ricas ja hänellä oli colmetuhatta lammasta ja tuhannen wohta. Ja hän keridzi lambaitans Carmelis.

3. Miehen nimi oli Naabal, ja hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis, mutta mies oli tyly ja menoissaan raaka; hän oli kaalebilainen.

3. Ja miehen nimi oli Nabal, ja hänen emäntänsä nimi Abigail; ja se oli toimellinen vaimo ja kaunis kasvoilta, mutta mies oli sangen kova ja paha töissänsä, ja hän oli Kalebin sukua.

3. Ja hänen nimens oli Nabal ja hänen emändäns nimi oli Abigail ja hän oli toimellinen waimo ja caunis caswoilda mutta mies oli sangen cowa ja paha töisäns ja hän oli Calebista.

4. Ja kun Daavid kuuli erämaassa, että Naabal keritsi lampaitansa,

4. Ja kuin David kuuli korvessa Nabalin keritsevän lampaitansa,

4. JA cosca Dawid corwes cuuli Nabalin keridzewän lambaitans:

5. lähetti hän sinne kymmenen nuorta miestä, ja Daavid sanoi nuorille miehille: Menkää Karmeliin, ja kun tulette Naabalin luo, niin tervehtikää häntä minun nimessäni

5. Lähetti hän kymmenen nuorukaista ja sanoi heille: menkäät Karmeliin, ja kuin te tulette Nabalin tykö, niin tervehtikäät häntä minun puolestani ystävällisesti,

5. Lähetti hän kymmenen nuorucaista ja sanoi heille: mengät Carmelijn ja cosca te tulet Nabalin tygö nijn terwettäkät händä minun puolestan ystäwälisest.

6. ja sanokaa sille eläjälle: 'Sinä elät rauhassa; rauhassa elää myös sinun perheesi ja kaikki, mitä sinulla on.

6. Ja sanokaat: terve! rauha olkoon sinulle, ja rauha huoneelles, ja kaikille mitä sinulle on, olkoon rauha!

6. Ja sanocat: terwe rauha olcon sinulle ja sinun huonelles ja caikille cuin sinulla on.

7. Minä olen nyt kuullut, että sinulla on lammasten keritsiäiset. Sinun paimenesi ovat olleet meidän läheisyydessämme; me emme ole heitä loukanneet, eikä heiltä ole mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä ovat olleet Karmelissa.

7. Minä olen nyt saanut kuulla, että sinulla on lammasten keritsiät: katso, paimenet jotka sinulla on, olivat meidän tykönämme, ja emme heitä häväisseet, ja ei heiltä mitään puuttunut niinkauvan kuin he olivat Karmelissa.

7. Minä olen saanut cuulla että sinulla on lammasten keridziät cadzo paimenet cuin sinulla on olit meidän tykönäm ja en me heitä ikänäns häwäisnet ja ei heildä mitän puuttunut nijncauwan cuin he olit Carmelis.

8. Kysy nuorilta miehiltäsi, niin he sanovat sen sinulle. Saakoot siis nämä miehet armon sinun silmiesi edessä, sillä mehän olemme tulleet juhlapäivänä. Anna sentähden palvelijoillesi ja pojallesi Daavidille sitä, mitä sinulla on käsillä.'

8. Kysy palvelioiltas, he sanovat sinulle. Niin anna siis nuorukaisten löytää armo sinun kasvois edessä, sillä me olemme tulleet hyvään aikaan: anna siis palvelioilles ja pojalles Davidille, mitä sinun kätes löytää!

8. Kysy palwelioilles he sanowat sinulle nijn anna sijs nuorucaisten löytä armo sinun caswos edes sillä me olem tullet hywän aican sinun tygös anna sinun palwelioilles ja sinun pojalles Dawidille mitä sinun kätes löytä.

9. Kun Daavidin miehet tulivat sinne, puhuivat he Daavidin nimessä Naabalille tämän kaiken ja jäivät hiljaa odottamaan.

9. Kuin Davidin palveliat sinne tulivat ja puhuivat kaikki nämät sanat Nabalille Davidin puolesta, niin he vaikenivat.

9. Cosca Dawidin nuorucaiset sinne tulit ja caicki nämät sanat puhuit Dawidin puolest Nabalille nijn he waickenit.

10. Mutta Naabal vastasi Daavidin palvelijoille ja sanoi: Kuka Daavid on, kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavat isäntäinsä luota.

10. Mutta Nabal vastasi Davidin palvelioita ja sanoi: kuka on David? ja kuka on Isain poika? Nyt on monta palveliaa, jotka jättävät isäntänsä.

10. Mutta Nabal wastais Dawidin palwelioita ja sanoi: cuca on se Dawid? ja cuca on se Isain poica? nyt on monda palweliat jotca jättäwät heidän Isändäns.

11. Ottaisinko minä ruokani ja juomani ja teuraani, jotka olen teurastanut keritsiäisiini, ja antaisin ne miehille, jotka ovat kotoisin ties mistä?

11. Pitääkö minun ottaman leipäni, veteni ja teuraani, jonka minä keritsiöilleni olen teurastanut, ja antaman miehille, joita en minä tiedä, kusta he tulleet ovat?

11. Pitäkö minun ottaman leipäni weteni ja teurani jonga minä keridziälleni olen teurastanut ja andaman Canssalle jota en minä tiedä custa he tullet owat?

12. Niin Daavidin miehet kääntyivät ja menivät pois, ja tultuaan takaisin he kertoivat hänelle tämän kaiken.

12. Niin Davidin palveliat palasivat tiellensä, ja tultuansa taas Davidin tykö sanoivat he hänelle kaikki nämät sanat.

12. Nijn Dawidin nuorucaiset palaisit tietäns ja tulduans Dawidin tygö sanoit he hänelle caicki nämät sanat.

13. Niin Daavid sanoi miehillensä: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Ja jokainen sitoi miekkansa vyölleen; ja Daavid itsekin sitoi miekkansa vyölleen. Ja noin neljäsataa miestä lähti seuraamaan Daavidia, mutta kaksisataa jäi kuormaston luo.

13. Niin sanoi David miehillensä: vyöttäkään kukin miekkansa vyöllensä. Niin vyötti jokainen miekkansa vyöllensä, ja David vyötti myös miekkansa vyöllensä; ja läksi Davidin kanssa liki neljäsataa miestä, mutta kaksisataa jäi kaluin tykö.

13. Nijn sanoi Dawid miehillens: wyöttäkän cukin mieckans wyöllens. Nijn wyötti jocainen mieckans wyöllens. Ja Dawid wyötti myös mieckans wyöllens ja läxi hänen cansans neljä sata miestä mutta caxi sata jäi calun tygö.

14. Mutta eräs nuori mies toi sanan Abigailille, Naabalin vaimolle, ja sanoi: Katso, Daavid on lähettänyt sanansaattajia erämaasta tervehtimään meidän isäntäämme, mutta hän vain haukkui heitä.

14. Mutta yksi palvelioista ilmoitti Abigailille, Nabalin emännälle, sanoen: katso, David on lähettänyt sanansaattajat korvesta siunaamaan isäntäämme, mutta hän tiuskui heitä.

14. MUtta yxi palwelioist ilmoitti Abigailille Nabalin emännälle sanoden: cadzo Dawid on lähettänyt corwest siunaman meidän Isändäm mutta hän tiuscui heitä.

15. Ne miehet ovat kuitenkin olleet meille varsin hyviä: he eivät loukanneet meitä, eikä meiltä mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä kuljeskelimme heidän läheisyydessään ollessamme kedolla.

15. Ja ne miehet olivat meille aivan hyvät ja ei meitä pahoin puhutelleet, ja ei meiltä mitään puuttunut niinkauvan kuin me vaelsimme heidän tykönänsä kedolla ollessamme.

15. Ja ne miehet olit meille sangen tarpelliset ja ei meitä pahoin puhutellet ja ei meildä mitän puuttunut nijncauwan cuin me waelsim heidän tykönäns kedolla ollesam.

16. He olivat muurina meidän ympärillämme yöllä ja päivällä koko sen ajan, minkä oleskelimme heidän läheisyydessään paimentaessamme lampaita.

16. Mutta he ovat olleet meidän turvamme yötä ja päivää, niinkauvan kuin me kaitsimme lampaitamme heidän tykönänsä.

16. Mutta he owat ollet meidän turwam yötä ja päiwä nijncauwan cuin me caidzim lambaitam heidän tykönäns.

17. Niin ajattele nyt sinä ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa meidän isäntäämme ja koko hänen taloansa. Hän itse on kelvoton mies, niin ettei hänelle auta puhua.

17. Niin ajattele nyt ja katso mitäs teet; sillä pahuutta on totisesti tarjona meidän isännällemme ja kaikelle hänen huoneellensa, vaan hän on tyly mies, jota ei yksikään tohdi puhutella.

17. Nijn ajattele ja cadzo mitäs teet: sillä pahutta on totisest tarjon meidän Isännällem ja hänen huonellens waan hän on tyly mies jota ei yxikän tohdi puhutella.

18. Niin Abigail otti joutuin kaksisataa leipää, kaksi leiliä viiniä, viisi lampaanpaistia, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata rusinakakkua ja kaksisataa viikunakakkua ja pani ne aasien selkään.

18. Niin Abigail kiiruhti ja otti kaksisataa leipää, ja kaksi leiliä viinaa, ja viisi keitettyä lammasta, ja viisi vakkaista tuletettuja jauhoja, ja sata rusinarypälettä, ja kaksisataa rypälettä fikunia, ja pani aasein päälle,

18. Nijn Abigail kijrutti ja otti caxi sata leipä ja caxi leili wijna ja wijsi keitettyä lammast ja wijsi wackaista jauhoja ja sata rusina rypeletä ja caxi sata rypeletä ficunita ja pani Asin päälle.

19. Ja hän sanoi palvelijoillensa: Menkää minun edelläni, minä tulen jäljessänne. Mutta miehellensä Naabalille hän ei sitä ilmoittanut.

19. Ja sanoi palvelioillensa: menkäät minun edelläni, katso, minä tulen perässänne. Ja ei hän miehellensä Nabalille sitä ilmoittanut.

19. Ja sanoi palweliollens: mengät edellä minä tulen peräst. Ja ei hän tästä sanonut Nabalille hänen miehellens mitäkän.

20. Kun hän sitten ratsasti aasilla alasmäkeä vuoren suojassa, niin katso, Daavid miehinensä tuli toista mäkeä alas häntä vastaan, niin että hän joutui kohtaamaan heidät.

20. Ja kuin hän ajoi aasilla ja tuli vuoren varjoon, katso, David ja hänen väkensä tulivat vuorilta alas häntä vastaan; ja hän kohtasi heitä.

20. Ja cosca hän ajoi Asilla ja tuli wuoren warjoon cadzo Dawid ja hänen wäkens tulit wuorelda alas händä wastan nijn että hän cohtais heidän.

21. Mutta Daavid oli sanonut: Mitään saamatta minä olen suojellut kaikkea, mitä tällä miehellä oli erämaassa, niin ettei mitään ole hävinnyt kaikesta, mitä hänellä oli. Hän on palkinnut minulle hyvän pahalla.

21. Mutta David oli sanonut: minä olen turhaan tallella pitänyt kaikki, mitä hänellä oli korvessa, ja ei ole mitään puuttunut kaikista mitä hänellä oli; ja hän kostaa minun hyvät työni pahalla.

21. Mutta Dawid oli sanonut: minä olen turhan tallella pitänyt caicki cuin oli corwes ja ei ole mitän puuttunut caikista cuin hänellä oli ja hän costa minun hywät työni pahalla.

22. Jumala rangaiskoon Daavidin vihamiehiä nyt ja vasta: totisesti, minä en jätä kaikesta hänen väestänsä huomenaamuksi henkiin yhtään miehenpuolta.

22. Jumala tehköön näitä Davidin vihamiehille ja vielä suurempia, jos minä jätän hänelle huomeneksi kaikista, mitä hänellä on, jonkun, joka vetensä seinään heittää.

22. Jumala tehkön näitä Dawidin wihamiehille ja wielä suurembia jos minä jätän hänelle huomenexi jongun joca seinään cuse caikista cuin hänellä on.

23. Mutta kun Abigail näki Daavidin, laskeutui hän kiiruusti aasin selästä maahan, lankesi kasvoilleen Daavidin eteen ja kumartui maahan.

23. Mutta kuin Abigail näki Davidin, kiiruhti hän ja astui nopiasti alas aasin päältä, lankesi kasvoillensa Davidin eteen ja kumarsi itsensä maahan,

23. Mutta cosca Abigail näki Dawidin kijrutti hän ja astui nopiast alas Asin pääldä langeis maahan caswoillens Dawidin eteen ja cumarsi maahan.

24. Ja kun hän oli langennut hänen jalkainsa juureen, sanoi hän: Minun on syy, herrani. Mutta salli palvelijattaresi puhua sinulle ja kuule palvelijattaresi sanoja.

24. Ja lankesi hänen jalkainsa juureen ja sanoi: Ah herrani, minun olkoon tämä paha teko! ja anna piikas puhua korvais kuullen, ja kuule piikas sanaa:

24. Ja langeis hänen jalcains juureen ja sanoi: Ah minun Herran minun olcon tämä paha teco ja anna sinun pijcas puhua sinun corwais cuulden ja cuule sinun pijcas sana.

25. Älköön herrani välittäkö mitään tuosta kelvottomasta miehestä, Naabalista, sillä nimi on miestä myöten. Naabal on hänen nimensä, ja houkkamainen hän on. Mutta minä, sinun palvelijattaresi, en ole nähnyt niitä miehiä, jotka sinä, herrani, lähetit.

25. Älkään minun herrani asettako sydäntänsä tätä tylyä miestä Nabalia vastaan; sillä niinkuin hänen nimensä kuuluu, niin on hän: Nabal on hänen nimensä, tyhmyys on hänen kanssansa; mutta minä sinun piikas en ole nähnyt herrani palvelioita, jotka sinä olit lähettänyt.

25. Alkän minun Herran asettaco sydändäns Nabalita wastan tätä tylyä miestä: sillä nijncuin hänen nimens cuulu nijn on hän Nabal on hänen nimens tyhmyys on hänen cansans mutta minä sinun pijcas en ole nähnyt minun Herrani nuorucaisia jotcas olit lähettänyt.

26. Ja nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät, jonka Herra on estänyt joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäsi omalla kädelläsi: käyköön nyt sinun vihamiehillesi ja kaikille, jotka hankkivat onnettomuutta minun herralleni, niinkuin Naabalille.

26. Mutta nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinun sielus elää, niin Herra on sinun estänyt, ettet verta vuodattanut eikä sinun kätes vapahtanut sinua. Mutta nyt olkoon sinun vihamiehes niin kuin Nabal ja kaikki jotka herralleni pahaa suovat.

26. Mutta nyt minun Herran nijn totta cuin HERra elä ja nijn totta cuin sinun sielus elä nijn HERra on sinun estänyt ettes werta wuodattanut ja hän on wapahtanut sinun kätes. Mutta nyt olcon sinun wihamiehes nijncuin Nabal ja caicki cuin minun Herralleni paha suowat.

27. Ja nyt annettakoon tämä tervehdyslahja, jonka palvelijattaresi on herralleni tuonut, niille miehille, jotka seuraavat herraani.

27. Tämä on se siunaus, jonka sinun piikas minun herralleni tuonut on, annettaa palvelioille, jotka herrani kanssa vaeltavat.

27. Tämä on se siunaus jonga sinun pijcas minun Herralleni tuonut on ja anna se nuorucaisille jotca minun Herrani cansa waeldawat.

28. Anna palvelijattaresi rikkomus anteeksi. Sillä Herra on rakentava minun herralleni pysyväisen huoneen, koska minun herrani käy Herran sotia; eikä mitään pahaa löydetä sinussa koko elinaikanasi.

28. Anna piialles tämä rikos anteeksi. Sillä Herra tosin tekee minun herralleni vahvan huoneen; sillä koska minun herrani sotii Herran sotia, niin ei yhtäkään pahuutta ole löydetty sinun tyköäs kaikkena sinun elinaikanas.

28. Anna pijcalles tämä ricos andexi: sillä HERra teke minun Herralleni wahwan huonen sinä sodit HERran sotia ja älä yhtäkän pahutta anna löyttä sinun tyköäs caickena sinun elinaicanas.

29. Ja jos joku nousee vainoamaan sinua ja väijymään sinun henkeäsi, niin herrani henki on tallella elävien kukkarossa Herran, sinun Jumalasi, tykönä; mutta sinun vihollistesi hengen hän lingolla linkoaa pois.

29. Jos joku ihminen asettaa itsensä vainoomaan sinua ja väijyy sinun sielus jälkeen, niin olkaan herrani sielu sidottu eläväin kimppuun Herran sinun Jumalas tykönä; mutta sinun vihollistes sielu pitää lingottaman lingolla.

29. Jos jocu ihminen asetta idzens wainoman sinua ja seiso sinun sielus jälken nijn olcan minun Herrani sielu sidottu nijden eläwitten kimppuun sinun HERras Jumalas tykönä mutta sinun wiholises sielu pitä lingottaman lingolla.

30. Ja kun Herra tekee minun herralleni kaiken hyvän, josta hän on sinulle puhunut, ja määrää sinut Israelin ruhtinaaksi,

30. Ja kuin Herra minun herralleni kaikki nämät hyvät tekevä on, niinkuin hän sinulle sanonut on, ja käskee sinun olla Israelin ruhtinaan;

30. Cosca HERra minun Herralleni caicki nämät hywät tekewä on nijncuin hän sinulle sanonut on ja käske olla sinun Israelin Ruhtinan.

31. niin ei sinua kaada eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisit aiheettomasti vuodattanut verta ja että herrani olisi itse auttanut itseänsä. Mutta kun Herra on tekevä hyvää minun herralleni, niin muista palvelijatartasi.

31. Niin ei pidä se oleman sinulle minun herralleni lankeemiseksi ja mielen pahennukseksi, ettet vuodattanut verta ilman syytä ja auttanut itse sinuas; ja Herra on hyvää tekevä minun herralleni, ja sinä muistat piikaas.

31. Nijn ei pidä se oleman minun Herrani sydämelle langemisexi ja pahennuxexi ettes wuodattanut werta ilman syytä ja auttanut idze sinuas ja HERra on hywä tekewä minun Herralleni ja sinä muistat sinun pijcas.

32. Niin Daavid sanoi Abigailille: Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä lähetti sinut minua vastaan.

32. Silloin sanoi David Abigailille: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka sinun tänäpänä on lähettänyt minua vastaan.

32. SIlloin sanoi Dawid Abigailille: kijtetty olcon HERra Israelin Jumala joca sinun tänäpän on lähettänyt minua wastan.

33. Ja siunattu olkoon sinun ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinä itse, joka tänä päivänä estit minut joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäni omalla kädelläni.

33. Ja siunattu olkoon sinun toimellinen puhees, ja siunattu olet sinä, joka minun tänäpänä estit verta vuodattamasta ja kostamasta omalla kädelläni.

33. Ja siunattu olcon sinun toimellinen puhes ja siunattu olet sinä joca minun tänäpän estit werta wuodattamast ja costamast omalla kädelläni.

34. Mutta niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, joka on pidättänyt minut tekemästä sinulle pahaa: jollet sinä joutuin olisi tullut minua vastaan, niin totisesti ei Naabalin väestä olisi huomenna aamun valjetessa ollut jäljellä yhtään miehenpuolta.

34. Totisesti, niin totta kuin Herra Israelin Jumala elää, se joka minun on tänäpänä estänyt sinulle pahaa tekemästä, jollet nopiasti olisi tullut minua vastaan, niin ei olisi Nabalille jäänyt huomeneksi yhtäkään seinään vetensä heittävää.

34. Totisest nijn totta cuin HERra Israelin Jumala elä se joca minun on tänäpän estänyt sinulle paha tekemäst jolles nopiast olis tullut minua wastan nijn ei olis Nabalilla jäänyt huomenexi yhtäkän seinään cusewata.

35. Sitten Daavid otti häneltä, mitä hän oli hänelle tuonut, ja sanoi hänelle: Mene rauhassa kotiisi. Katso, minä olen kuullut sinua ja tehnyt sinulle mieliksi.

35. Niin otti David hänen kädestänsä, mitä hän oli hänelle tuonut, ja sanoi hänelle: mene rauhassa sinun huoneeses, ja katso, minä kuulin sinun äänes ja otin sinun hyväksi.

35. Nijn otti Dawid hänen kädestäns caicki mitä hän oli hänelle tuonut ja sanoi hänelle: mene rauhas sinun huonesees ja cadzo minä cuulin sinun änes ja otin sinun hywäxi.

36. Kun Abigail sitten tuli Naabalin luo, oli tällä talossansa pidot, niinkuin kuninkaan pidot; ja Naabalin sydän oli iloinen, ja hän oli kovin juovuksissa. Niin hän ei kertonut Naabalille mitään, ennenkuin aamu valkeni.

36. Kuin Abigail tuli Nabalin tykö, katso, niin hänellä oli huoneessansa pito, niinkuin kuninkaallinen pito, ja Nabalin sydän oli iloinen, sillä hän oli juuri kovin juovuksissa; mutta ei hän sanonut hänelle vähää eli paljoa huomeneen asti.

36. COsca Abigail tuli Nabalin tygö cadzo nijn hän oli walmistanut atrian hänen huonesans nijncuin Cuningalisen atrian ja hänen sydämens oli iloinen: sillä hän oli juuri juoxis mutta ei hän sanonut hänelle wähä eli paljo huomenisen asti.

37. Mutta seuraavana aamuna, kun Naabalista humala oli haihtunut, kertoi hänen vaimonsa hänelle, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen sydämensä kuoleutui hänen povessaan, ja hän ikäänkuin kivettyi.

37. Mutta huomeneltain, kuin Nabal oli viinasta kaljennut, sanoi hänen emäntänsä hänelle kaikki nämät; niin hänen sydämensä kuoli hänessä, että hän tuli niinkuin kivi.

37. Mutta huomeneltain cosca Nabal oli wijnast caljennut sanoi hänen emändäns hänelle caicki nämät. Silloin hänen sydämens cuoli hänes että hän oli nijncuin kiwi.

38. Ja noin kymmenen päivän kuluttua Herra löi Naabalia, niin että hän kuoli.

38. Ja kymmenen päivän perästä löi Herra Nabalin, että hän kuoli.

38. Ja kymmenen päiwän peräst löi HERra hänen että hän cuoli.

39. Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, sanoi hän: Kiitetty olkoon Herra, joka on kostanut Naabalille minun häväistykseni ja pidättänyt palvelijansa pahasta ja kääntänyt Naabalin pahuuden hänen oman päänsä päälle. Senjälkeen Daavid lähetti sanomaan Abigailille, että hän halusi ottaa hänet vaimokseen.

39. Kuin David kuuli Nabalin kuolleeksi, sanoi hän: kiitetty olkoon Herra, joka on kostanut häväistykseni Nabalille ja on varjellut palveliansa pahasta, ja Herra on kääntänyt Nabalin pahuuden hänen päänsä päälle. Ja David lähetti ja antoi puhutella Abigailia, ottaaksensa häntä emännäksensä.

39. Cosca Dawid cuuli Nabalin cuollexi sanoi hän: kijtetty olcon HERra joca on costanut minun häwäistyxeni Nabalille ja on warjellut palwelians pahasta ja HERra costi sen Nabalille hänen pääns päälle.

40. Ja kun Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin, puhuivat he hänelle ja sanoivat: Daavid lähetti meidät sinun luoksesi ottamaan sinut hänelle vaimoksi.

40. Ja kuin Davidin palveliat tulivat Abigailin tykö Karmeliin, puhuttelivat he häntä ja sanoivat: David lähetti meitä sinun tykös, että hän ottais sinun emännäksensä.

40. JA Dawid lähetti ja andoi puhutella Abigaili että hän ottais hänen emännäxens. Ja cosca Dawidin palweliat tulit Abigailin tygö Carmelijn puhuttelit he händä ja sanoit: Dawid lähetti meitä sinun tygös että hän ottais sinun emännäxens.

41. Niin hän nousi ylös, kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: Katso, palvelijattaresi on valmis rupeamaan orjattareksi ja pesemään herrani palvelijain jalat.

41. Hän nousi ja lankesi maahan kasvoillensa, sanoen: katso, tässä on sinun piikas palvelemaan ja pesemään herrani palveliain jalkoja.

41. Hän nousi ja langeis maahan caswoillens sanoden: cadzo täsä on sinun pijcas palweleman ja pesemän minun Herrani palweliain jalcoja.

42. Sitten Abigail nousi kiiruusti ylös ja istuutui aasin selkään, samoin hänen viisi palvelijatartansa, jotka olivat hänellä seuralaisina. Ja niin hän seurasi Daavidin sanansaattajia ja tuli hänen vaimoksensa.

42. Ja Abigail kiiruhti itsensä, ja valmisti hänensä, ja ajoi aasilla, ja otti viisi piikaansa kanssansa, jotka kävivät hänen jälissänsä; ja hän seurasi Davidin sanansaattajia ja tuli hänen emännäksensä.

42. Ja Abigail kijrutti idzens ja walmisti hänens ja ajoi Asilla ja otti wijsi pijca cansans jotca olit hänen allans ja seurais Dawidin sanansaattaita ja oli hänen emändäns.

43. Daavid oli nainut myös Ahinoamin Jisreelistä, niin että he molemmat tulivat hänen vaimoikseen.

43. David otti myös Ahinoamin Jisreelistä; ja olivat ne molemmat hänen emäntänsä.

43. Dawid otti myös Ahinoamin Jesreelist ja olit molemmin hänen emändäns.

44. Mutta Saul oli antanut tyttärensä Miikalin, Daavidin vaimon, Paltille, Laiksen pojalle, joka oli kotoisin Gallimista.

44. Mutta Saul antoi tyttärensä Mikalin, Davidin emännän, Phaltille Laiksen pojalle Gallimista.

44. Mutta Saul andoi tyttärens Michalin Dawidin emännän Phaltille Laixen pojalle Gallimist.