27 luku

Daavid pakenee filistealaisten maahan ja asettuu Siglagiin.

1. Mutta Daavid ajatteli mielessään: Kerran Saulin käsi kuitenkin tuhoaa minut. Minulla ei ole muuta neuvoa kuin pelastautua filistealaisten maahan. Silloin Saul huomaa turhaksi enää etsiä minua kaikkialta Israelin alueelta, ja niin minä pelastun hänen käsistänsä.

1. Niin David ajatteli sydämessänsä: kuitenkin minä yhtenä päivänä joudun Saulin käsiin: ei ole minun parempaa, kuin että minä menen ojetinsa Philistealaisten maalle, että Saul lakkais minua etsimästä kaikissa Israelin rajoissa, ja minä pääsisin hänen käsistänsä.

1. NIin Dawid ajatteli sydämesäns cuitengin minä yhtenä päiwänä joudun Saulin käsijn ei ole minun parembata cuin että minä menen Pilisterein maalle että Saul lackais minua edzimäst caikis Israelin rajois ja minä pääsisin hänen käsistäns.

2. Niin Daavid nousi ja meni, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, Aakiin, Maaokin pojan, Gatin kuninkaan, luo.

2. Ja David nousi ja läksi matkaan kuudensadan miehen kanssa, jotka hänen myötänsä olivat, Akiksen Maokin pojan Gatin kuninkaan tykö.

2. Ja hän hangidzi ja läxi matcaan cuuden sadan miehen cansa jotca hänen myötäns olit Achixen Maochin pojan Gathin Cuningan tygö.

3. Ja Daavid asettui miehinensä Aakiin luo Gatiin. Jokaisella oli perheensä mukanaan, Daavidilla molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, Naabalin vaimo.

3. Niin David asui Akiksen tykönä Gatissa, hän ja hänen miehensä itsekukin perheinensä: David ja kaksi hänen emäntäänsä, Ahinoam Jisreelista ja Abigail Nabalin emäntä Karmelista.

3. Nijn Dawid asui Achixen tykönä Gathis hänen miestens cansa idzecukin perheinens ja Dawid caden emändäns cansa Ahinoamin Jesreelist ja Abigailin Nabalin emännän cansa Carmelist.

4. Kun sitten Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli paennut Gatiin, ei hän enää etsinyt häntä.

4. Kuin Saulille sanottiin Davidin paenneen Gatiin, niin ei hän enää häntä etsinyt.

4. Cosca Saulille sanottin Dawidin paennen Gathijn nijn ei hän enä händä edzinyt.

5. Ja Daavid sanoi Aakiille: Jos minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin annettakoon minulle paikka jossakin maaseutukaupungissa, asuakseni siellä. Sillä miksi sinun palvelijasi asuisi kuninkaan kaupungissa sinun luonasi?

5. Niin David sanoi Akikselle: jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin anna minulle yhteen kaupunkiin sia maalle, asuakseni siellä; sillä miksi pitäis sinun palvelias asuman kuninkaallisessa kaupungissa sinun tykönäs?

5. NIin Dawid sanoi Achixelle: jos minä olen löytänyt armon sinun edesäs nijn anna minulle yhteen Caupungijn sia maalle asuaxen siellä mitä sinun palwelias asu Cuningalises Caupungis sinun tykönäs?

6. Niin Aakis antoi hänelle sinä päivänä Siklagin. Sentähden on Siklag Juudan kuningasten oma vielä tänä päivänä.

6. Sinä päivänä antoi Akis hänelle Ziklagin. Sentähden on Ziklag Juudan kuningasten vielä tänäpänä.

6. Sinä päiwänä andoi Achis hänelle Ziklagin sijtä on Ziklag Judan Cuningasten wielä tänäpän.

7. Aika, jonka Daavid asui filistealaisten maassa, oli vuosi ja neljä kuukautta.

7. Vaan se aika, minkä David asui Philistealaisten maalla, oli ajastaika ja neljä kuukautta.

7. Waan se aica cuin Dawid asui Philisterein maalla oli ajastaica ja neljä cuucautta.

8. Daavid lähti miehinensä, ja he tekivät ryöstöretkiä gesurilaisten, geresiläisten ja amalekilaisten maahan. Sillä nämä asuivat siinä maassa, joka muinoin ulottui Suuriin päin ja Egyptin maahan asti.

8. Ja David nousi miehinensä ja karkasi Gessurilaisten ja Girsiläisten ja Amalekilaisten maalle; sillä nämät asuivat jo vanhuudesta siinä maassa, kuin Suriin mennään, Egyptin maahan asti.

8. Ja Dawid nousi miehinens ja carcais Gessuriterein ja Girsiterein ja Amalechiterein maalle: sillä nämät asuit jo wanhast sijnä maasa cuin Surrijn mennän Egyptin maahan asti.

9. Ja hävittäessään maata Daavid ei jättänyt yhtään miestä eikä naista henkiin, otti lampaat, raavaat, aasit, kamelit ja vaatteet ja palasi sitten takaisin ja tuli Aakiin luo.

9. Ja kuin David oli kaiken maan lyönyt, ei hän jättänyt yhtäkään miestä eli vaimoa elämään; ja otti heidän lampaansa, härkänsä, aasinsa, kamelinsa ja vaatteensa, palasi ja tuli Akiksen tykö.

9. Ja cosca Dawid oli caiken maan lyönyt ei hän jättänyt yhtäkän miestä eli waimoa elämän ja otti heidän lambans härkäns Asins Camelins ja waattens palais ja tuli Achixen tygö.

10. Ja kun Aakis kysyi: Ette kai ole tänään tehneet ryöstöretkeä? vastasi Daavid: Kyllä, Juudan Etelämaahan, tahi: Jerahmeelilaisten Etelämaahan, tahi: Keeniläisten Etelämaahan.

10. Ja Akis sanoi: kenenkä päälle te olette karanneet tänäpänä? David vastasi: lounaan päin Juudaa, lounaan päin Jerakmelilaisia ja lounaan päin Keniläisiä.

10. Ja Achis sanoi hänelle: olettaco te tänäpän carannet kenengän päälle? Dawid wastais: lounan päin Judan lounan päin Jerahmelithin ja lounan päin Keniterein päälle.

11. Daavid ei jättänyt yhtään miestä eikä naista henkiin, vietäväksi Gatiin, sillä hän ajatteli: Ne voisivat kertoa meistä ja sanoa: 'Näin on Daavid tehnyt, tämä on ollut hänen tapansa kaiken aikaa, minkä hän asui filistealaisten maassa'.

11. Ja ei David jättänyt eläväksi yhtäkään miestä eli vaimoa viedäksensä Gatiin, ja ajatteli: ettei he puhuisi jotakin meitä vastaan, sanoen: näin teki David, ja tämä oli hänen tapansa niinkauvan kuin hän asui Philistealaisten maalla.

11. Ja ei Dawid jättänyt eläwäxi yhtäkän miestä eli waimoa wiedäxens Gathijn ja ajatteli: ettei he puhuis jotakin meitä wastan. Näin teki Dawid ja tämä oli hänen tapans nijncauwan cuin hän asui Philisterein maalla.

12. Ja Aakis luotti Daavidiin ja ajatteli: Hän on saattanut itsensä kansansa Israelin vihoihin ja tulee olemaan minun palvelijani ainiaan.

12. Niin Akis uskoi Davidin ja ajatteli, hän on tehnyt itsensä kokonansa kauhistuttavaksi kansallensa Israelille, sentähden olkaan hän aina minun palveliani.

12. Sentähden Achis uscoi Dawidin ja ajatteli hän on tehnyt idzens cauhistettawaxi hänen Canssallens Israelille: sentähden olcan hän aina minun palwelian.