22 luku

Daavid Adullamissa ja Mooabissa. Dooegin ilmianto ja Noobin pappien surma.

1. Niin Daavid lähti sieltä ja pääsi pakoon Adullamin luolaan. Ja kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, tulivat he sinne hänen luoksensa.

1. Ja David läksi sieltä ja pakeni Adullamin luolaan; kuin hänen veljensä ja kaikki isänsä huone sen kuulivat, tulivat he myös sinne hänen tykönsä.

1. DAwid läxi sieldä ja pakeni Aduljan luolaan cosca hänen weljens ja caicki Isäns huone sen cuulit tulit ne myös sinne hänen tygöns.

2. Ja hänen luoksensa kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päämiehekseen. Näin liittyi häneen noin neljäsataa miestä.

2. Ja kaikkinaiset miehet, jotka olivat vaivassa, ja jokainen, joka velassa oli, ja jokainen, jolla murheellinen sydän oli, kokosivat itsensä hänen tykönsä, ja hän oli heidän päämiehensä: että liki neljäsataa miestä oli hänen tykönänsä.

2. Ja caickinaiset miehet jotca olit waiwas ja welas ja sydämen kiwus cocoisit idzens hänen tygöns ja hän oli heidän päämiehens että liki neljä sata miestä oli hänen tykönäns.

3. Sieltä Daavid meni Mooabin Mispeen. Ja hän sanoi Mooabin kuninkaalle: Salli minun isäni ja äitini tulla asumaan teidän luoksenne, kunnes saan tietää, mitä Jumala minulle tekee.

3. Ja David meni sieltä Mitspaan Moabilaisten maakuntaan ja sanoi Moabilaisten kuninkaalle: anna isäni ja äitini käydä ulos ja sisälle teidän tykönänne, siihenasti että minä saan tietää, mitä Jumala tekee minun kanssani.

3. JA Dawid meni sieldä Mizpaan Moabiterein maacundaan ja sanoi Moabiterein Cuningalle: anna minun Isän ja äitini käydä ulos ja sisälle teidän tykönän sijhenasti että minä saan tietä mitä Jumala teke minun cansani.

4. Ja hän vei heidät Mooabin kuninkaan eteen; ja he jäivät tämän luo kaikeksi aikaa, minkä Daavid oli vuorilinnassa.

4. Ja hän johdatti heidät Moabilaisten kuninkaan eteen; ja he viipyivät hänen tykönänsä aina niinkauvan kuin David oli linnassa.

4. Ja hän johdatti heidän Moabiterein Cuningan eteen että he olisit heidän tykönäns nijncauwan cuin Dawid oli linnas.

5. Mutta profeetta Gaad sanoi Daavidille: Älä jää vuorilinnaan; lähde täältä ja mene Juudan maahan. Niin Daavid lähti ja tuli Jaar-Heretiin.

5. Niin sanoi propheta Gad Davidille: älä ole siinä linnassa, mutta mene ja kulje Juudan maalle. Niin David meni ja tuli Haretin metsään.

5. Nijn sanoi Propheta Gad Dawidille: älä ole sijnä linnas mutta mene Judan maalle. Nijn Dawid meni Harethin medzään.

6. Ja Saul kuuli, että oli saatu vihiä Daavidista ja niistä miehistä, jotka olivat hänen kanssaan; ja Saul istui Gibeassa tamariskipuun alla kummulla, keihäs kädessä, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat hänen luonaan.

6. Ja Saul kuuli, että David ja ne miehet, jotka hänen tykönänsä olivat, tulivat tiettäväksi. Ja Saul asui Gibeassa metsistössä Ramassa, ja hänen keihäänsä oli hänen kädessänsä, ja kaikki hänen palveliansa seisoivat hänen tykönänsä.

6. Ja Saul cuuli että Dawid ja ne miehet cuin hänen tykönäns olit tulit tutuxi. COsca Saul asui Gibeas yhdes medzistös Ramahs oli keihäs hänen kädesäns ja caicki hänen palwelians seisoit hänen tykönäns.

7. Niin Saul sanoi palvelijoilleen, jotka seisoivat hänen luonaan: Kuulkaa, benjaminilaiset! Antaako Iisain poika teillekin kaikille pellot ja viinitarhat, ja tekeekö hän teidät kaikki tuhannen- ja sadanpäämiehiksi?

7. Niin sanoi Saul palvelioillensa, jotka seisoivat hänen tykönänsä: kuulkaat, te Jeminin lapset! antaako Isain poika teille kaikille pellot ja viinamäet, ja tekeekö hän teitä kaikkia tuhanten ja satain päämiehiksi?

7. Nijn sanoi Saul palwelioillens cuin seisoit hänen tykönäns: cuulcat te Jeminin lapset: andaco Isain poica teille caikille pellot ja wijnamäet ja tekekö hän teitä caickia tuhannen ja sadan päämiehixi?

8. Tehän olette kaikki salaliitossa minua vastaan, eikä kukaan ole ilmaissut minulle, että oma poikani on tehnyt liiton Iisain pojan kanssa. Ei kukaan teistä välitä niin paljoa minusta, että olisi ilmaissut sen minulle. Sillä minun poikani on yllyttänyt palvelijani väijymään minua, niinkuin nyt tapahtuu.

8. Että te kaikki teitte liiton minua vastaan, ja ei ole yhtään, joka ilmoitti sen minun korvilleni että minun poikani on myös tehnyt liiton Isain pojan kanssa ja ei ole yhtäkään teistä, joka sitä panee pahaksensa minun tähteni, ja ei myös ilmoita sitä minun korvaini kuullen, että minun poikani on yllyttänyt palveliani minua vastaan, väijymään minua, niinkuin tänäpänä on nähtävä.

8. Että te caicki teitte lijton minua wastan ja ei ole yhtän joca ilmoitti sen minun corwillen että minun poican on myös tehnyt lijton Isain pojan cansa: ja ei ole yhtäkän joca sitä pane pahaxens minun tähten ja ei myös ilmoita sinä minun corwain cuulden että minun poican on yllyttänyt minun palweliani minua wastan wäjymän minua nijncuin tänäpän on nähtäwä.

9. Niin edomilainen Dooeg, joka seisoi siinä Saulin palvelijain kanssa, vastasi ja sanoi: Minä näin Iisain pojan tulevan Noobiin, Ahimelekin, Ahitubin pojan, luo.

9. Niin vastasi Doeg Edomilainen, joka seisoi Saulin palveliain tykönä, ja sanoi: minä näin Isain pojan tulevan Nobeen, Ahimelekin Akitobin pojan tykö.

9. NIin wastais Doeg Edomeri joca seisoi Saulin palweliain tykönä ja sanoi: minä näin Isain pojan että hän tuli Nobeen Ahimelechin Achitobin pojan tygö.

10. Tämä kysyi hänelle neuvoa Herralta ja evästi hänet ja antoi hänelle filistealaisen Goljatin miekan.

10. Hän kysyi Herralta neuvoa hänen tähtensä ja evästi hänen, ja antoi hänelle Philistealaisen Goljatin miekan.

10. Hän kysyi HERralle hänen edestäns ja ewästi hänen ja andoi hänelle Goliathin sen Philisterin miecan.

11. Silloin kuningas lähetti kutsumaan pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä suvun, Noobin papit. Ja he tulivat kaikki kuninkaan luo.

11. Niin kuningas lähetti kutsumaan pappia Ahimelekia Akitobin poikaa ja kaikkea hänen isänsä huonetta, pappeja, jotka olivat Nobessa; ja he tulivat kaikki kuninkaan tykö.

11. Nijn Cuningas lähetti cudzuman Pappia Ahimelechiä Achitobin poica ja caicke hänen Isäns huonetta Pappeja jotca olit Nobes: ja he tulit caicki Cuningan tygö.

12. Niin Saul sanoi: Kuule, Ahitubin poika! Hän vastasi: Tässä olen, Herrani.

12. Ja Saul sanoi: kuule sinä Akitobin poika. Hän sanoi: tässä minä olen, herrani.

12. Ja Saul sanoi: cuules Achitobin poica. Hän sanoi: täsä minä olen minun Herran.

13. Saul sanoi hänelle: Miksi te olette salaliitossa minua vastaan, sinä ja Iisain poika, koska sinä olet antanut hänelle leipää ja miekan ja kysynyt hänelle Herralta neuvoa, että hän ryhtyisi väijymään minua, niinkuin nyt tapahtuu?

13. Ja Saul sanoi hänelle: miksi te teitte liiton minua vastaan, sinä ja Isain poika, ettäs annoit hänelle leipää ja miekan ja kysyit Herralta neuvoa hänen tähtensä, yllyttääkses häntä minua väijymään, niinkuin tänäpänä on nähtävä.

13. Ja Saul sanoi hänelle: mixi te teitte lijton minua wastan sinä ja Isain poica ettäs annoit hänelle leipä ja miecan ja kysyit HERralle hänen edestäns yllyttäxes händä minua wäjymän nijncuin tänäpän on nähtäwä.

14. Ahimelek vastasi kuninkaalle ja sanoi: Kuka on kaikkien sinun palvelijaisi joukossa niin uskottu kuin Daavid, joka on kuninkaan vävy ja sinun henkivartiostosi päällikkö ja on korkeassa arvossa sinun hovissasi?

14. Ahimelek vastasi kuningasta ja sanoi: kuka on kaikkein sinun palveliais seassa niinkuin David? Hän on uskollinen ja kuninkaan vävy, vaeltaa kuuliaisuudessas ja on kunniallinen sinun huoneessas.

14. AHimelech wastais Cuningast ja sanoi: cuca on caickein sinun palwelioittes seas nijncuin Dawid? hän on uscollinen ja Cuningan wäwy waelda cuuliaisudesas ja pidetän cuuluisna sinun huonesas.

15. Enhän minä nyt ensi kertaa kysynyt hänelle Jumalalta neuvoa. Pois se! Älköön kuningas lukeko mitään viaksi minulle, palvelijalleen, älköönkä kaikelle minun isäni suvulle, sillä palvelijasi ei tietänyt kaikesta tästä vähän vähääkään.

15. Olenko minä vasta tänäpänä ruvennut kysymään Jumalalta neuvoa hänen tähtensä? Pois se minusta, älkään kuningas luulko senkaltaista palveliastansa ja kaikesta minun isäni huoneesta: sillä sinun palvelias ei tietänyt mitään kaikista näistä, pienistä eli suuresta.

15. Olengo minä ensin tänäpän ruwennut kysymän HERralle hänen tähtens? pois se minusta älkän Cuningas luulco sencaltaist hänen palweliastans ja caikest minun Isäni huonest: sillä sinun palwelias ei tiennyt mitän caikista näistä suurest eikä pienest.

16. Mutta kuningas sanoi: Sinun on kuolemalla kuoltava, Ahimelek, sinun ja koko sinun isäsi suvun.

16. Kuningas sanoi: Ahimelek, sinun pitää totisesti kuoleman, sinun ja koko sinun isäs huoneen.

16. Cuningas sanoi: Ahimelech sinun pitä totisest cuoleman sinun ja coco Isäs huonen.

17. Ja kuningas sanoi henkivartijoille, jotka seisoivat hänen luonaan: Käykää tänne ja surmatkaa Herran papit, sillä hekin pitävät Daavidin puolta; ja vaikka tiesivät hänen paenneen, eivät he ilmoittaneet sitä minulle. Mutta kuninkaan palvelijat eivät tahtoneet ojentaa kättään lyömään kuoliaaksi Herran pappeja.

17. Ja kuningas sanoi vartioillensa, jotka seisoivat hänen tykönänsä: kääntäkäät itsenne ja tappakaat Herran papit; sillä heidän kätensä on myös Davidin kanssa, ja koska he tiesivät hänen paenneen, niin ei he ilmoittaneet sitä minulle. Mutta kuninkaan palveliat ei tahtoneet satuttaa käsiänsä Herran pappeihin, lyödäksensä heitä.

17. Ja Cuningas sanoi wartioillens cuin seisoit hänen tykönäns: käändäkät idzen ja tappacat HERran Papit: sillä heidän kätens on myös Dawidin cansa ja cosca he tiesit hänen paennen nijn ei he ilmoittanet sitä minulle. Mutta Cuningan palweliat ei tahtonet satutta käsiäns HERran Pappeijn tappaxens heitä.

18. Niin kuningas sanoi Dooegille: Käy sinä tänne ja lyö papit kuoliaaksi. Ja edomilainen Dooeg astui esiin ja löi papit kuoliaaksi; ja hän tappoi sinä päivänä kahdeksankymmentä viisi pellavakasukkaa kantavaa miestä.

18. Niin sanoi kuningas Doegille: käännä sinä itses ja lyö papit. Ja Doeg Edomilainen käänsi itsensä ja löi pappeja, ja tappoi sinä päivänä viisiyhdeksättäkymmentä miestä, jotka kantoivat liinaista päällisvaatetta.

18. Nijn sanoi Cuningas Doegille: käännä sinä idzes ja tapa Papit. Ja Doeg Edomeri käänsi idzens ja tappoi Papit sinä päiwänä wijsi yhdexättäkymmendä miestä jotca cannoit lijnaista pääliswaatetta.

19. Myös pappiskaupungin Noobin asukkaat hän surmasi miekan terällä, sekä miehet että naiset, sekä lapset että imeväiset; jopa raavaat, aasit ja lampaatkin hän tappoi miekan terällä.

19. Ja hän löi Noben, pappein kaupungin, miekan terällä, sekä miehet että vaimot, lapset ja imeväiset, niin myös härjät, aasit ja lampaat, aina miekan terällä.

19. Ja hän löi Noben Pappein Caupungin miecalla sekä miehet että waimot lapset ja imewäiset härjät Asit ja lambat.

20. Ainoastaan yksi Ahimelekin, Ahitubin pojan, poika, nimeltä Ebjatar, pelastui ja pakeni Daavidin luo.

20. Ja yksi Ahimelekin Akitobin pojan poika Abjatar nimeltä, pääsi, ja pakeni Davidin tykö.

20. Ja yxi Ahimelechin Achitobin pojan poica pääsi AbJathar nimeldä ja pakeni Dawidin tygö.

21. Ja Ebjatar kertoi Daavidille, että Saul oli tappanut Herran papit.

21. Ja Abjatar ilmoitti Davidille, että Saul oli tappanut Herran papit.

21. Ja ilmoitti hänelle että Saul oli tappanut HERran Papit.

22. Niin Daavid sanoi Ebjatarille: Minä ymmärsin jo silloin, että edomilainen Dooeg, kun hän oli siellä, oli ilmaiseva sen Saulille. Minä olen syypää koko sinun isäsi suvun, joka hengen, kuolemaan.

22. Ja David sanoi Abjatarille: minä sen sinä päivänä kyllä tiesin, koska Doeg Edomilainen oli siellä, että hän sen Saulille oli totisesti ilmoittava. Minä olen siis vikapää koko isäs huoneen kuolemaan.

22. Silloin sanoi Dawid AbJatharille: minä sen sinä päiwänä kyllä tiesin cosca Doeg se Edomeri oli siellä että hän sen Saulille oli ilmoittawa. Minä olen sijs wicapää coco sinun Isäs huonen cuolemaan.

23. Jää minun luokseni, älä pelkää; sillä joka väijyy sinun henkeäsi, se väijyy minun henkeäni. Minun luonani sinä olet turvassa.

23. Pysy minun tykönäni ja älä pelkää: joka seisoo minun henkeni perään, hän myös seisoo sinun henkes perään; sillä sinä varjellaan minun tykönäni.

23. Pysy minun tykönäni ja älä pelkä joca seiso minun hengeni perän hän myös seiso sinun henges perän ja sinä warjellan minun tykönäni.