2 luku

Hanna ylistysvirsi. Samuel palvelee Herran edessä. Eelin pojat. Eelin perheestä lausuttu tuomio.

1. Ja Hanna rukoili ja sanoi: Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi.

1. Ja Hanna rukoili ja sanoi: minun sydämeni riemuitsee Herrassa, minun sarveni on ylennetty Herrassa. Minun suuni on leviältä auvennut minun vihollisteni ylitse; sillä minä riemuitsen sinun autuudestas.

1. JA Hanna rucoili ja sanoi: minun sydämen riemuidze HERrasa minun sarwen on ylistetty HERrasa. Minun suuni on lewiäldä auwennut minun wiholisteni ylidze: sillä minä riemuidzen sinun autuudestas.

1. Rucueli Hanna/ ia sanoi. MInun Sydhemen riemuitze HERRASA/ minun Sarueni on ylistetty HERRASANI. Minun Swni on leuielde auainut ylitze minun Wiholisteni/ Sille mine riemuitzen sinun Terueydhestes. (Rukoili Hanna/ ja sanoi. Minun sydämeni riemuitsee HERRASSA/ minun sarweni on ylistetty HERRASSANI. Minun suuni on lewiältä auennut ylitse minun wihollisteni/ Sillä minä riemuitsen sinun terweydestäsi.)

2. Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista.

2. Ei kenkään niin pyhä ole kuin Herra; sillä ei yksikään ole paitsi sinua, ja ei yhtään kalliota ole niinkuin meidän Jumalamme.

2. Ei kengän nijn pyhä ole cuin HERra ei yxikän ole paidzi sinua ja ei yhtän auttajata ole nijncuin meidän Jumalam.

2. Eikengen nin Pyhe ole/ quin HERRA/ ei yxiken ole paitzi sinua/ Ja ei ychten Turua ole ninquin meiden Jumalan on. (Eikenkään niin pyhä ole/ kuin HERRA/ ei yksikään ole paitsi sinua/ Ja ei yhtään turwa ole niinkuin meidän Jumalan on.)

3. Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot.

3. Lakatkaat suuresta kerskaamisestanne, pankaat pois teidän suustanne se vanha; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, ja ei anna senkaltaisia aivoituksia menestyä.

3. Lacatcat teidän suurest kerscamisestan ja haastamisestan pangat pois teidän suustan se wanha: sillä HERra on Jumala joca sijtä otta waarin ei anna sencaltaisi ajatuxi menestyä.

3. Lackacat teiden swrest Kerskamisest/ ia Haastamisest/ poispangat teiden Suustan ne wanhat. Sille HERRA ombi Jumala/ ioca sen tiete/ ia ei anna sencaltaiset Aiuotuxet menestyue. (Lakatkaat teidän suuresta kerskaamisesta/ ja haastamisesta/ poispankaat teidän suustan ne wanhat. Sillä HERRA ompi Jumala/ joka sen tietää/ ja ei anna senkaltaiset aiwotukset menestyä.)

4. Urhojen jouset ovat särjetyt, voipuneet vyöttäytyvät voimalla.

4. Väkeväin joutset ovat särjetyt, ja heikot ovat väkevyydellä vyötetyt.

4. Wäkewitten joudzi on särjetty ja heicot owat wäkewydellä wyötetyt.

4. Ninen Wäkeuiten Joutzi ombi särietty/ Ja ne Heicot ouat wäkewydhelle ymberiwötetyt. (Niiden wäkewien jousi ompi särjetty/ Ja ne heikot owat wäkewyydellä ympäriwyötetyt.)

5. Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkoilla, nälkää nähneet eivät enää nälkää näe. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, lapsirikas kuihtuu.

5. Jotka ennen ravitut olivat, ne ovat itsensä myyneet leivän edestä, jotka nälkää kärsivät, ei silleen isoa, siihen asti että hedelmätöin seitsemän synnytti, ja jolla monta lasta oli, tuli heikoksi.

5. Jotca ennen rawitut olit owat myydyt leiwän edest ja jotca nälkä kärseit ei sillen isoa. Sijhenasti että hedelmätöin seidzemen synnytti ja jolla monda lasta oli tuli heicoxi.

5. Jotca ennen rauitut olit/ ne Leiuen edheske mytijn/ Ja iotca Nelke kersit/ euet sillen isoa. Sihenasti ette se Hedhelmetöin seitzemen synnytti/ Ja iolla monda lasta oli/ se lackasi. (Jotka ennen rawitut olit/ ne leiwän edestä myytiin/ Ja jotka nälkää kärsit/ eiwät silleen isoa. Siihenasti että se hedelmätöin seitsemän synnytti/ Ja jolla monta lasta oli/ se lakkasi.)

6. Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen.

6. Herra kuolettaa ja virvoittaa, vie suureen ahdistukseen ja siitä ulos jälleen.

6. HERra cuoletta ja wirgotta wie helwettijn ja sieldä ulos.

6. HERRA se cooletta ia wirgotta/ Wiepi Heluetijn ia iellens sielde vlgos. (HERRA se kuolettaa ja wirwottaa/ Wiepi helwettiin ja jällens sieltä ulos.)

7. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.

7. Herra tekee köyhäksi ja rikkaaksi, hän alentaa ja ylentää.

7. HERra teke köyhäxi ja rickaxi hän alenda ja ylendä.

7. HERRA kieuhexi tekepi/ ia Rickautta/ hen Alända ia Ylende. (HERRA köyhäksi tekeepi/ ja rikkautta/ hän alentaa ja ylentää.)

8. Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin.

8. Hän nostaa tomusta köyhän ja ylentää vaivaisen loasta, istuttaaksensa häntä päämiesten sekaan ja antaaksensa hänen kunnian istuimen periä; sillä maan perustukset ovat Herran, ja maan piirin on hän asettanut niiden päälle.

8. Hän nosta tomusta köyhän ja ylendä waiwaisen logasta istuttaxens händä päämiesten secaan ja andaxens hänen cunnian istuimen periä. Sillä mailman äret owat HERran ja maan pijrin on hän asettanut sen päälle.

8. Hen ylesnosta tomusta sen Taruitzeuan/ ia ylende sen Waiuaisen Loghasta/ Ette hen istutais hende Pämiesten secan/ ia annais Cunnian Stolin perimisen. Sille Mailman Äret ouat HERRAN/ Ja hen ombi Maan pirin sen päle asettanut. (Hän ylösnostaa tomusta sen tarwitsewan/ ja ylentää sen waiwaisen loasta/ Että hän istuttaisi häntä päämiesten sekaan/ ja antaisi kunnian tuolin perimisen. Sillä maailman ääret owat HERRAN/ Ja hän ompi maan piirin sen päälle asettanut.)

9. Hän varjelee hurskastensa jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi.

9. Hän varjelee pyhäin jalat, mutta jumalattomat pitää vaikenemaan pimeydessä; sillä oma suuri voima ei mitään auta.

9. Hän warjele hänen pyhäins jalat mutta jumalattomat pitä waickeneman pimeydes: sillä oma suuri woima ei mitän auta.

9. Hen warielepi henen Pyheins Jalat/ Mutta ne Jumalattomat pite waickeneman Pimeydes/ Sille ettei kengen miten woi omasta Woimastans. (Hän warjeleepi hänen pyhäinsä jalat/ Mutta ne jumalattomat pitää waikeneman pimeydessä/ Sillä ettei kenkään mitään woi omasta woimastansa.)

10. Jotka taistelevat Herraa vastaan, ne joutuvat kauhun valtaan; hän jylisee taivaasta heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret; hän antaa vallan kuninkaallensa ja korottaa korkealle voideltunsa sarven.

10. Ne, jotka riitelevät Herran kanssa, pitää muserrettaman rikki, hän jylisee taivaassa heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret, ja antaa kuninkaallensa väkevyyden, ja ylentää voideltunsa sarven.

10. Ne jotca rijtelewät HERran cansa pitä muserrettaman ricki hän jylise taiwas heidän ylidzens. HERra duomidze maan äret ja anda Cuningallens wallan ja ylendä woideltuns sarwen.

10. HERRAN edes pite henen Wiholisens hemmestymen/ heiden ylitzens pite henen Taiuaisa iylisemen. HERRAN pite Maan äret domitzeman/ Ja andapi Kuningallens Wallan/ Ja ylendemen henen Woidheltuns Saruen. (HERRAN edessä pitää hänen wihollisensa hämmästymän/ heidän ylitsensä pitää hänen taiwaissa jylisemän. HERRAN pitää maan ääret tuomitseman/ Ja antaapi kuninkaallensa wallan/ ja ylentämän hänen woideltunsa sarwen.)

11. Sitten Elkana meni kotiinsa Raamaan; mutta poikanen palveli Herraa pappi Eelin johdolla.

11. Ja Elkana meni Ramaan huoneesensa; vaan nuorukainen palveli Herraa papin Elin edessä.

11. ELkana meni jällens Ramathaan huoneseens waan nuorucainen palweli HERra Papin Elin edes.

12. Mutta Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä; he eivät välittäneet Herrasta

12. Mutta Elin pojat olivat ilkiät ja ei totelleet Herraa,

12. MUtta Elin pojat olit ilkiät ja ei ensingän totellet HERra.

13. eivätkä siitä, mitä papeilla oli oikeus kansalta saada. Niin usein kuin joku uhrasi teurasuhria, tuli papin palvelija lihan kiehuessa, kolmihaarainen haarukka kädessänsä,

13. Eikä myös pappein oikeutta kansan edessä: kuin joku uhrin uhrasi, tuli papin palvelia, kuin liha keitettiin, ja oli kolmehaarainen hanko kädessä,

13. Eikä myös Pappein oikeutta Canssan edes cosca jocu jotain uhrais tuli Papin poica cosca liha keitettin ja oli colmihaarainen hango kädes.

14. ja pisti sen kattilaan tai ruukkuun tai pannuun tai pataan, ja kaikki, minkä haarukka toi mukanaan, sen pappi otti itselleen. Niin he tekivät kaikille israelilaisille, jotka tulivat sinne Siiloon.

14. Ja pisti sen kattilaan, eli pataan, eli kruusiin, eli pannuun, ja kaikki mitä hän veti ylös hangolla, sen pappi otti siitä; ja niin tekivät he kaikelle Israelille, jotka tulivat sinne Siloon.

14. Ja pisti sen cattilaan eli pataan eli cruusijn eli pannuun ja mitä hän otti ruoca hangolla sen Pappi otti sijtä ja nijn teit he caikelle Israelin Canssalle jotca tulit Siloon.

15. Jo ennenkuin rasva oli poltettu, tuli papin palvelija ja sanoi miehelle, joka uhrasi: Anna liha paistettavaksi papille, sillä hän ei ota sinulta keitettyä lihaa, vaan raakaa.

15. Niin myös ennenkuin he polttivat lihavuuden, tuli papin palvelia ja sanoi niille, jotka uhria kantoivat: anna lihaa paistettaa papille, sillä ei hän ota keitettyä lihaa sinulta vaan uutta.

15. Nijn myös ennencuin he poltit lihawuden tuli Papin poica ja sanoi nijlle jotca uhria cannoit: anna minulle liha paistaxeni Papille: sillä ei hän ota keitettyä sinulda waan vtta.

16. Kun mies sanoi hänelle: Ensin poltettakoon rasva; ota sitten itsellesi, mitä haluat, niin hän sanoi: Ei niin, vaan anna se nyt heti, muutoin minä otan väkisin.

16. Kuin joku sanoi hänelle: polttakaat lihavuus tänäpänä niinkuin pitää, ota sitte sinulles, mitä sydämes himoitsee. Niin sanoi hän hänelle: nyt pitää sinun antaman, jolles anna, niin minä otan väkisin.

16. Cosca jocu sanoi hänelle: polttacat lihawus tänäpänä nijncuin pitä ota sijtte sinulles mitä sydämes himoidze. Nijn sanoi hän hänelle: ei millän muoto mutta sinun pitä nyt minulle andaman jolles anna nijn minä otan wäkisin.

17. Ja nuorten miesten synti oli kovin suuri Herran edessä, koska he pitivät Herran uhrilahjan halpana.

17. Ja sentähden oli nuorukaisten rikos sangen suuri Herran edessä; sillä kansa katsoi Herran ruokauhrin ylön.

17. Ja sentähden oli nuorucaisten ricos sangen suuri HERran edes: sillä Canssa cadzoit HERran ruocauhrin ylön.

18. Mutta Samuel palveli Herran edessä, puettuna, vaikka oli poikanen, pellavakasukkaan.

18. Mutta Samuel palveli Herran edessä, ja nuorukainen oli vyötetty liinaisella päällisvaatteella.

18. Mutta Samuel palweli HERran edes ja nuorucainen oli wyötetty lijnaisella pääliswaattella.

19. Ja hänen äitinsä teki hänelle joka vuosi pienen viitan ja toi sen hänelle, kun miehensä kanssa tuli uhraamaan vuotuista teurasuhria.

19. Ja hänen äitinsä oli tehnyt hänelle vähän hameen, ja vei sen hänelle joka vuosi, kuin hän meni ylös miehensä kanssa uhraamaan vuosiuhria.

19. Ja hänen äitins oli tehnyt wähän hamen ja wei sen hänelle joca wuosi cosca hän meni miehens cansa uhraman wuosiuhria.

20. Silloin Eeli aina siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa ja sanoi: Herra antakoon sinulle lapsen tästä vaimosta sen sijaan, jonka hän on suostunut antamaan Herralle; sitten he menivät kotiinsa.

20. Ja Eli siunasi Elkanan ja hänen emäntänsä ja sanoi: Herra antakoon sinulle siemenen tästä vaimosta sen rukouksen tähden, jonka hän on rukoillut Herralta; ja he menivät siallensa.

20. Ja Eli siunais Elkanan ja hänen emändäns ja sanoi: HERra andacon sinulle siemenen tästä waimosta sen rucouxen tähden cuins olet rucoillut HERralda ja he menit siallens.

21. Ja Herra piti Hannasta huolen, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta poikanen Samuel kasvoi Herran edessä.

21. Ja Herra oppi Hannaa, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti kolme poikaa ja kaksi tytärtä; ja nuorukainen Samuel kasvoi Herran edessä.

21. Ja HERra edzei Hanna ja hän tuli rascaxi ja synnytti colme poica ja caxi tytärtä ja nuorucainen Samuel caswoi HERran edes.

22. Mutta Eeli oli käynyt hyvin vanhaksi; ja kun hän sai kuulla, mitä hänen poikansa tekivät kaikelle Israelille, ja että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka toimittivat palvelusta ilmestysmajan ovella,

22. Mutta Eli oli juuri vanha, ja kuuli, mitä hänen poikansa tekivät kaikelle Israelille ja että he makasivat vaimoin kanssa, jotka palvelivat seurakunnan majan ovella,

22. MUtta Eli oli juuri wanha ja ymmärsi mitä hänen poicans teit caikelle Israelille ja että he macaisit nijden waimoin cansa jotca palwelit seuracunnan majan owella.

23. sanoi hän heille: Miksi te sellaista pahaa teette, mitä minä teistä kuulen kaikelta tältä kansalta?

23. Ja sanoi heille: miksi te teette senkaltaisia? sillä minä kuulen teidän pahoja tekojanne kaikelta tältä kansalta.

23. Ja sanoi heille: mixi te teette sencaltaisita? sillä minä cuulen teidän pahoja tecojan caikelda täldä Canssalda.

24. Ei niin, poikani! Ei ole hyvä se huhu, jonka minä kuulen kulkevan Herran kansan seassa.

24. Ei niin, minun poikani! ei ole se hyvä sanoma, jonka minä kuulen, että te saatatte Herran kansan syntiä tekemään.

24. Ei nijn minun poicani ei ole se hywä sanoma cuin minä cuulen että te käännätte HERran Canssan pois.

25. Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, niin Jumala voi olla hänellä välittäjänä; mutta jos ihminen rikkoo Herraa vastaan, niin kuka voi ruveta hänelle välittäjäksi? Mutta he eivät kuulleet isäänsä, sillä Herra tahtoi surmata heidät.

25. Jos joku rikkoo ihmistä vastaan, niin tuomarit sen sovittavat; mutta jos joku rikkoo Herraa vastaan, kuka sen edestä rukoilee? Ja ei he kuulleet Isänsä ääntä, sentähden Herra tahtoi heidät tappaa.

25. Jos jocu ricko ihmistä wastan nijn Duomari sen sowitta mutta jos jocu ricko HERra wastan cuca sen edest rucoile? Ja ei he cuullet Isäns ändä: sillä HERra tahdoi heidän tappa.

26. Mutta poikanen Samuel kasvoi kasvamistaan ja oli sekä Herralle että ihmisille otollinen.

26. Mutta nuorukainen Samuel vaelsi ja kasvoi, ja oli otollinen sekä Herran että ihmisten edessä.

26. Mutta nuorucainen Samuel waelsi ja caswoi ja oli otollinen sekä HERran että ihmisten edes.

27. Ja Eelin luo tuli Jumalan mies ja sanoi hänelle: Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmestynyt sinun isäsi suvulle, kun he olivat Egyptissä faraon huoneen vallassa?

27. Ja Jumalan mies tuli Elin tykö ja sanoi hänelle: näin sanoo Herra: enkö minä ilmeisesti ilmoittanut minuani sinun isäs huoneelle, kuin he vielä olivat Egyptissä Pharaon huoneessa?

27. JA yxi Jumalan mies tuli Elin tygö ja sanoi hänelle: näin sano HERra: engö minä ilmeisest ilmoittanut minuani sinun Isäs huonelle cosca he wielä olit Egyptis Pharaon huones.

28. Ja minä valitsin heidät kaikista Israelin sukukunnista olemaan pappeinani, nousemaan minun alttarilleni, polttamaan suitsuketta ja kantamaan kasukkaa minun edessäni; ja minä annoin sinun isäsi suvulle kaikki israelilaisten uhrit.

28. Ja minä valitsin hänen minulle papiksi kaikista Israelin sukukunnista uhraamaan minun alttarilleni, ja sytyttämään suitsutusta, ja kantamaan päällisvaatetta minun edessäni: ja minä olen antanut sinun isäs huoneelle kaikki Israelin lasten tulet.

28. Ja minä walidzin hänen minulleni Papixi caikesta Israelin sucucunnasta uhraman minun Altarilleni ja sytyttämän suidzutusta ja candaman pääliswaatetta minun edesäni ja minä olen andanut sinun Isäs huonelle caicki Israelin lasten tulet.

29. Miksi te häpäisette minun teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka minä olen säätänyt asuntooni? Ja miksi sinä kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että te lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta minun kansani Israelin uhrilahjasta?

29. Miksi siis te potkitte minun uhriani vastaan ja ruokauhriani, jonka minä olen käskenyt uhrata seurakunnan majassa, ja enemmän kunnioitit poikias kuin minua, lihoittaaksenne teitänne kaikista minun kansani Israelin ruokauhrein uutisista?

29. Mixis sijs potkit minun uhriani wastan ja minun ruocauhriani jonga minä olen käskenyt uhrata seuracunnan majas ja enämmän cunnioitit sinun poikias cuin minua lihoittaxen teitän caikesta minun Canssani Israelin parhasta ruocauhrista.

30. Sentähden Herra, Israelin Jumala, sanoo: Minä olen tosin sanonut: sinun sukusi ja sinun isäsi suku saavat vaeltaa minun edessäni iäti. Mutta nyt Herra sanoo: Pois se! Sillä minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat; mutta jotka minut ylenkatsovat, ne tulevat halveksituiksi.

30. Sentähden sanoo Herra Israelin Jumala: minä olen vakaisesti puhunut, että sinun huonees ja sinun isäs huone pitää vaeltaman minun edessäni ijankaikkisesti; mutta nyt sanoo Herra: olkoon se kaukana minusta: sillä jotka minua kunnioittavat, niitä minä tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat ylön, ne pitää katsottaman ylön.

30. Sentähden sano HERra Israelin Jumala: minä olen puhunut että sinun huones ja sinun Isäs huone piti waeldaman minun edesäni ijancaickisest mutta nyt sano HERra: olcon se caucana minusta: Sillä jotca minua cunnoidzewat nijtä minä myös cunnioidzen waan jotca minun cadzowat ylön ne pitä cadzottaman ylön.

31. Katso, päivät tulevat, jolloin minä katkaisen sinun käsivartesi ja sinun isäsi suvun käsivarren, niin ettei kukaan sinun suvussasi elä vanhaksi.

31. Katso, se aika tulee, että minä murran sinun käsivartes ja sinun isäs huoneen käsivarren, ettei yksikään vanha pidä sinun huoneessas oleman.

31. Cadzo se aica tule että minä murran sinun käsiwartes ja sinun Isäs huonen käsiwarren ettei yxikän wanha pidä sinun huonesas oleman.

32. Ja sinä saat nähdä minun asuntoni olevan puutteessa huolimatta kaikesta siitä hyvästä, mikä tulee Israelille. Eikä kukaan sinun suvussasi ole koskaan elävä vanhaksi.

32. Ja sinun pitää näkemän sinun vastaanseisojas majassa, kaikessa hyvyydessä, mikä Israelille tapahtuu; ja ei yksikään vanha pidä oleman sinun huoneessas ijankaikkisesti.

32. Ja sinun pitä näkemän sinun wiholises majas caikes hywydes cuin Israelille tapahtu ja ei yxikän wanha pidä oleman sinun huonesas ijancaickisest.

33. Kuitenkaan minä en hävitä kaikkia sinun omaisiasi alttariltani, niin että sammuttaisin sinun silmäsi ja näännyttäisin sielusi; mutta kaikki sinun suvussasi kasvaneet kuolevat miehiksi tultuaan.

33. En minä kuitenkaan hävitä kaikkia lapsias minun alttariltani, että minä kulutan sinun silmäs, ja sinun sielus murheesen saatan; mutta kaikki sinun huonees paljous pitää kuoleman, kuin ne ovat mieheksi tulleet.

33. Cuitengin en minä ketän peräti häwitä sinulda minun Altarildani että minä culutan sinun silmäs ja sinun sielus murheseen saatan ja caicki sinun huones paljous pitä cuoleman cosca ne owat miehexi tullet.

34. Ja merkkinä tästä on sinulla oleva se, mitä kahdelle pojallesi, Hofnille ja Piinehaalle, tapahtuu: he kuolevat molemmat samana päivänä.

34. Ja tämä pitää oleman sinulle merkiksi, mikä sinun poikais Hophnin ja Pinehaan päälle pitää tuleman: yhtenä päivänä pitää molemmat kuoleman.

34. Ja tämä pitä oleman sinulle merkixi cuin sinun poicais Hophnin ja Pinehaxen päälle pitä tuleman yhtenä päiwänä pitä heidän molemmat cuoleman.

35. Mutta minä herätän itselleni uskollisen papin, joka tekee minun sydämeni ja mieleni mukaan. Hänelle minä rakennan pysyväisen huoneen, ja hän on vaeltava minun voideltuni edessä kaiken elinaikansa.

35. Ja minä herätän minulleni uskollisen papin: se tekee niinkuin minun sydämessäni ja mielessäni on. Ja minä rakennan hänelle vahvan huoneen, vaeltaaksensa minun voideltuni edessä hänen elinaikanansa.

35. Ja minä herätän minulleni yhden uscollisen Papin se teke nijncuin minun sydämelleni ja sielulleni kelwollinen on. Ja minä rakennan hänelle wahwan huonen waeldaxens minun woidelduni edes hänen elinaicanans.

36. Ja jokainen, joka jää jäljelle sinun suvustasi, on tuleva kumartamaan häntä saadaksensa hopearahan ja leipäkakun ja sanova: 'Päästä minutkin johonkin papintehtävään, että saisin palan leipää syödäkseni.'

36. Ja tapahtuu, että se joka jää jälkeen sinun huoneeses, pitää tuleman ja kumartaman häntä hopiapenningin ja leivän kappaleen edestä, ja pitää sanoman: päästä minua nyt yhden papin osaan, että minä saisin syödä palan leipää.

36. Ja tapahtu että se cuin jää jälken sinun huoneses pitä tuleman ja cumartaman händä hopiapenningin ja leiwän cappalen edest ja pitä sanoman päästä minua yhden Papin osaan että minä saisin syödä cappalen leipä.