26 luku

Daavid säästää Siifin erämaassa Saulin hengen.

1. Siifiläiset tulivat Saulin luo Gibeaan ja sanoivat: Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, kallioerämaan puolella.

1. Ja Siphiläiset tulivat Saulin tykö Gibeaan ja sanoivat: eikö David ole lymyssä Hakilan kukkulalla korven kohdalla?

1. JA Siphiterit tulit Saulin tygö Gibeaan ja sanoit: eikö Dawid ole lymys Hakilan cuckulalla corwen cohdalla?

2. Niin Saul nousi ja meni Siifin erämaahan, ja hänen kanssansa kolmetuhatta Israelin valiomiestä, etsimään Daavidia Siifin erämaasta.

2. Niin nousi Saul ja meni Siphin korpeen, ja hänen kanssansa kolmetuhatta valittua miestä Israelista, etsimään Davidia Siphin korvesta.

2. Silloin nousi Saul ja meni Siphin corpeen ja hänen cansans colme tuhatta walittua miestä Israelist edzimän Dawidi Siphin corwesta.

3. Ja Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on kallioerämaan puolella tien varrella. Mutta Daavid oleskeli erämaassa. Ja kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen jäljessään erämaahan,

3. Ja Saul sioitti itsensä Hakilan kukkulalle korven kohdalle tien viereen, mutta David pysyi korvessa ja näki Saulin tulevan perässänsä korpeen.

3. Ja sioitti idzens Hakilan cuckulalle corwen cohdalle tien wiereen mutta Dawid pysyi corwes.

4. lähetti hän vakoojia ja sai varman tiedon Saulin tulosta.

4. Niin David lähetti vakoojat ja ymmärsi Saulin totisesti tulleen.

4. Ja cosca hän näki Saulin tulewan peräsäns corpeen lähetti hän wacojat ja ymmärsi Saulin totisest tullen.

5. Niin Daavid nousi ja meni siihen paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt; ja Daavid näki, missä paikassa Saul ja hänen sotapäällikkönsä Abner, Neerin poika, makasivat. Saul näet makasi leirissä, ja väki oli asettunut hänen ympärilleen.

5. Ja David nousi ja tuli siihen paikkaan, johonka Saul itsensä sioittanut oli; ja David näki paikan, kussa Saul ja hänen sotapäämiehensä Abner Neerin poika oli; sillä Saul makasi vaunuin piirissä, ja sotaväki sioitettuna hänen ympärillänsä.

5. JA Dawid nousi ja tuli sijhen paickaan johonga Saul idzens sioittanut oli ja näki paican cusa Saul hänen sodan päämiehens Abnerin Nerin pojan cansa oli: sillä Saul macais waunuin pijris ja sotawäki hänen ymbärilläns.

6. Ja Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi: Kuka lähtee minun kanssani Saulin tykö leiriin? Abisai vastasi: Minä lähden sinun kanssasi.

6. Silloin vastasi David ja sanoi Ahimelekille, Hetiläiselle, ja Abisaille ZeruJan pojalle Joabin veljelle: kuka menee minun kanssani Saulin tykö leiriin? Abisai sanoi: minä menen kanssas.

6. Silloin wastais Dawid ja sanoi Ahimelechille sille Hetherille ja Abisaille ZeruJan pojalle Joabin weljelle: cuca mene minun cansani Saulin tygö leirijn? Abisai sanoi: minä menen cansas

7. Niin Daavid ja Abisai menivät yöllä väen luo ja näkivät, että Saul makasi ja nukkui leirissä, ja hänen keihäänsä oli pistettynä maahan hänen päänpohjiinsa; mutta Abner ja väki makasivat hänen ympärillänsä.

7. Niin tuli David ja Abisai kansan tykö yöllä, ja katso, Saul makasi nukkuneena vaunuin piirissä, ja hänen keihäänsä pistetty maahan hänen päänsä pohjaan; mutta Abner ja kansa makasi hänen ympärillänsä.

7. Nijn tuli Dawid ja Abisai Canssan tygö yöllä ja cadzo Saul macais nuckunun waunuin pijris ja hänen keihäns pistetty maahan hänen pääns pohjan mutta Abner ja Canssa macais hänen ymbärilläns.

8. Ja Abisai sanoi Daavidille: Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi sinun käsiisi. Salli nyt minun keihästää hänet maahan; yksi isku vain, toista ei tarvita.

8. Silloin sanoi Abisai Davidille: Jumala on sulkenut tänäpänä vihamiehes sinun kätees: nyt minä syöksen häntä keihäällä maata vasten yhden kerran, niin etten minä enään tarvitse kertoa sitä.

8. Silloin sanoi Abisai Dawidille: Jumala on sulkenut tänäpän sinun wihamiehes sinun kätees nyt minä syöxen händä keihällä maata wastoin ettei hän enä tarwidze.

9. Mutta Daavid vastasi Abisaille: Älä surmaa häntä; sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?

9. Mutta David sanoi Abisaille: älä surmaa häntä; sillä kuka satuttaa kätensä Herran voideltuun ja on viatoin?

9. Mutta Dawid sanoi Abisaille: älä surma händä sillä cuca satutta kätens HERran woideltuun ja on wiatoin?

10. Ja Daavid sanoi vielä: Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö hänet, tahi hänen kuolinpäivänsä tulee, tahi hän menee sotaan ja tuhoutuu siellä.

10. Vielä sanoi David: niin totta kuin Herra elää; jollei Herra lyö häntä, elikkä tule hänen aikansa kuolla, eli mene sotaann ja huku,

10. Wielä sanoi Dawid: nijn totta cuin HERra elä jollei HERra lyö händä elickä tule hänen aicans cuolla eli mene sotaan ja hucu.

11. Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Pois se, Herra varjelkoon! Vaan ota nyt keihäs hänen päänpohjistaan ja vesiastia, ja sitten menkäämme.

11. Niin antakoon Herra kaukana olla minusta, että minä satuttaisin käteni Herran voideltuun: ota nyt vaivoin keihäs hänen päänsä pohjasta ja vesimalja, ja käykäämme.

11. Nijn andacon HERra caucana olla minusta että minä satutaisin käteni HERran woideltuun ota waiwoin keihäs hänen pääns pohjast ja wesimalja ja käykäm.

12. Ja Daavid otti keihään ja vesiastian Saulin päänpohjista, ja sitten he menivät tiehensä. Eikä kukaan nähnyt tai huomannut sitä, eikä kukaan herännyt, vaan he nukkuivat kaikki; sillä Herran lähettämä raskas uni oli vallannut heidät.

12. Niin otti David keihään ja vesimaljan Saulin pään pohjasta, ja he menivät matkaansa; ja ei yhtään ollut, joka sen näki taikka huomaitsi, eli heräsi, vaan he makasivat kaikki nukkuneena, sillä Herralta oli tullut syvä uni heidän päällensä.

12. Nijn otti Dawid keihän ja wesimaljan hänen pääns pohjast ja meni matcaans ja ei yhtän ollut joca sen näki taicka huomaidzi eli heräis waan he macaisit caicki nuckunun: sillä HERralda oli tullut sywä uni heidän päällens.

13. Kun sitten Daavid oli tullut toiselle puolelle, asettui hän kauas vuoren laelle, pitkän välimatkan päähän.

13. Kuin David oli tullut ylitse toiselle puolelle, meni hän kauvas vuoren kukkulalle, että iso väli oli heidän välillänsä.

13. COsca Dawid oli tullut sille puolelle meni hän cauwas wuoren cuckulalle että isoi wäli oli heidän wälilläns.

14. Ja Daavid huusi väelle ja Abnerille, Neerin pojalle, ja sanoi: Etkö vastaa, Abner? Abner vastasi ja sanoi: Kuka sinä olet, joka niin huudat kuninkaalle?

14. Ja David huusi kansalle ja Abnerille Neerin pojalle ja sanoi: etkös vastaa, Abner? Abner vastasi ja sanoi: kukas olet, ettäs niin huudat kuningasta?

14. Ja hän huusi Canssalle ja Abnerille Nerin pojalle ja sanoi: etkös cuule Abner? Abner wastais ja sanoi: cucas olet ettäs nijn huudat Cuningast?

15. Daavid sanoi Abnerille: Sinähän olet mies, eikä sinun vertaistasi ole Israelissa. Miksi et sitten vartioinut herraasi, kuningasta? Sillä joku kansasta tuli surmaamaan kuningasta, sinun herraasi.

15. Ja David sanoi Abnerille: etkös ole mies? ja kuka on sinun vertaises Israelissa? Miksi et varjellut herraas kuningasta? Sillä yksi kansasta on mennyt tappamaan kuningasta sinun herraas.

15. Ja Dawid sanoi Abnerille: etkös ole mies ja cuca on sinun wertas Israelis? mixes warjellut Herra Cuningast? sillä yxi Canssasta on mennyt tappaman Herra Cuningast.

16. Ei ole hyvin tehty, mitä sinä olet tehnyt. Niin totta kuin Herra elää: te olette kuoleman omat, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katsohan nyt: missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen päänpohjissaan?

16. Ei se ole oikein minkä sinä tehnyt olet. Niin totta kuin Herra elää, te olette kuoleman lapset, ettette varjelleet herraanne, Herran voideltua. Ja nyt katso, kussa kuninkaan keihäs ja vesimalja on, jotka hänen päänsä pohjassa olivat?

16. Ei se ole oikein cuins tehnyt olet nijn totta cuin HERra elä te oletta cuoleman lapset ettet te warjellet teidän Herran HERran woideltua cadzo cusa Cuningan keihäs ja wesimalja on cuin hänen pääns pohjas olit.

17. Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid. Daavid vastasi: Niin on, herrani, kuningas.

17. Niin Saul tunsi Davidin äänen ja sanoi: eikö se ole sinun äänes, minun poikani David? David sanoi: minun ääneni se on, herrani kuningas.

17. SIlloin Saul tunsi Dawidin änen ja sanoi: poican Dawid eikö se ole sinun änes? Dawid sanoi: minun änen on minun Herran Cuningan.

18. Ja hän sanoi vielä: Miksi herrani vainoaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt, tahi mitä pahaa minulla on tekeillä?

18. Ja vielä sanoi: miksi minun herrani vainoo palveliaansa? Sillä mitä minä olen tehnyt ja mitä pahaa on minun kädessäni?

18. Ja wielä sanoi: mixi minun Herran waino palweliatans? mitä minä olen tehnyt ja mitä paha on minun kädesäni?

19. Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, niin saakoon hän tuntea ruokauhrin hajua; mutta jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska tänä päivänä karkoittavat minut pois Herran perintöosasta, sanoen: 'Mene ja palvele muita jumalia.'

19. Niin kuulkaan siis nyt herrani kuningas palveliansa sanan: Jos Herra on yllyttänyt sinun minua vastaan, niin anna joku ruokauhri sytytettää, mutta jos ihmiset sen tekevät, niin olkoon he kirotut Herran edessä, että he tänäpänä ovat minun syösseet ulos, etten minä pysyisi Herran perimisessä, ja sanovat: mene ja palvele muukalaisia jumalia.

19. Nijn cuulcan sijs minun Herran Cuningas palwelians sanan jos HERra on yllyttänyt sinun minua wastan nijn anna jocu ruocauhri sytytettä mutta jos ihmiset sen tekewät nijn olcon he kirotut HERran edes että he tänäpän owat minun syöxänet ulos etten minä pysyis HERran perimises ja sanowat: mene ja palwele muucalaisia jumalita.

20. Älköön kuitenkaan minun vereni vuotako maahan siellä kaukana Herran kasvoista. Niin, Israelin kuningas on lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua, niinkuin ajetaan peltokanaa vuorilla.

20. Niin älköön minun vereni langatko maahan Herran eteen; sillä Israelin kuningas on lähtenyt yhtä kirppua etsimään, niinkuin hän takaa ajelis peltokanaa vuorilla.

20. Nijn älkön minun weren langetco maahan HERran eteen: sillä Israelin Cuningas on lähtenyt kirppua edzimän nijncuin jocu ajele peldocana wuorilla.

21. Niin Saul sanoi: Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid; sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska minun henkeni tänä päivänä on ollut kallis sinun silmissäsi. Katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin.

21. Ja Saul sanoi: minä olen syntiä tehnyt. Tule jälleen poikani David! sillä en minä sinulle enää tee pahaa, että minun sieluni on tänäpänä ollut kallis sinun silmäis edessä: katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja sangen hullusti.

21. Ja Saul sanoi: minä olen syndiä tehnyt tule jällens poican Dawid: en minä sinun enämbi tee paha että minun sielun on tänäpän ollut callis sinun silmäis edes cadzo minä olen tehnyt tyhmäst ja sangen hullust.

22. Daavid vastasi ja sanoi: Tässä on kuninkaan keihäs; tulkoon joku miehistä tänne ottamaan sen.

22. David vastasi ja sanoi: katso, tässä on kuninkaan keihäs, tulkaan yksi palvelioistas tänne ja ottakaan sen.

22. Dawid wastais ja sanoi: cadzo täsä on Cuningan keihäs tulcan yxi nuorucaisista tänne ja ottacan sen.

23. Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä minun käsiini, mutta minä en tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun.

23. Herra maksaa jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskonsa jälkeen; sillä Herra on sinun tänäpänä antanut minun käteeni, vaan en minä tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun.

23. HERra maxa jocaidzelle hänen wanhurscaudens ja uscons jälken: sillä HERra olis sinun tänäpän andanut minun käteeni waan en minä tahtonut satutta kättän HERran woideltuun.

24. Katso, niinkuin sinun henkesi tänä päivänä on ollut suuriarvoinen minun silmissäni, niin on myös minun henkeni oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava minut kaikesta hädästä.

24. Ja katso, niinkuin sinun sielus tänäpänä on paljo pidettävä ollut minun silmäini edessä, niin olkoon myös minun sieluni paljo pidettävä Herran silmäin edessä, ja vapahtakoon minua kaikesta minun murheestani.

24. Ja nijncuin sinun sielus tänäpän on paljo pidettäpä ollut minun silmäin edes nijn olcon myös minun sielun palio pidettäpä HERran silmäin edes ja wapahtacon minua caikesta minun murhestani.

25. Saul sanoi Daavidille: Siunattu ole sinä, poikani Daavid! Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt. Sitten Daavid meni pois, ja Saul palasi kotiinsa.

25. Saul sanoi Davidille: siunattu ole sinä, poikani David: sinä teet ja toimitat, sinä taidat ja voit. Niin David meni matkaansa, ja Saul palasi kotiansa.

25. Saul sanoi Dawidille: siunattu ole sinä minun poican Dawid sinä teet ja toimitat. Nijn Dawid meni matcaans ja Saul palais cotians.