6 luku

Midianilaiset hävittävät maata. Gideon kutsutaan Israelin vapauttajaksi.

1. Mutta israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi.

1. Ja Israelin lapset taas tekivät pahaa Herran edessä; ja Herra antoi heidät Midianilaisten käteen seitsemäksi ajastajaksi.

1. JA cosca Israelin lapset taas teit paha HERran edes andoi HERra heidän Midianiterein käteen seidzemexi ajastajaxi.

2. Ja Israel sai tuntea Midianin käden voimaa, ja israelilaiset tekivät suojakseen midianilaisia vastaan ne onkalot, joita on vuorissa, ja luolat ja vuorilinnat.

2. Koska Midianilaisten käsi oli ylen ankara Israelin päällä, tekivät Israelin lapset heillensä Midianilaisten tähden hautoja vuorille, ja luolia ja linnoja.

2. Cosca Midianiterein käsi oli ylön angara Israelille teit Israelin lapset heillens hautoja wuorille luolia ja linnoja.

3. Ja joka kerta kun israelilaiset olivat kylväneet, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa.

3. Ja kuin Israel jotakin kylvi, tulivat Midianilaiset ja Amalekilaiset, ja ne itäiseltä maalta heidän päällensä,

3. Ja cosca Israel jotakin kylwi tulit Midianiterit ja Amalechiterit ja ne itäiseldä maalda heidän päällens.

4. He leiriytyivät heitä vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gassaa myöten eivätkä jättäneet mitään elintarpeita Israeliin, eivät myöskään lampaita, nautakarjaa eivätkä aaseja.

4. Ja asettivat leirinsä heitä vastaan ja turmelivat kaiken maan kasvun Gasariin asti; ja ei yhtäkään elatusta Israelille jättäneet ei lampaita, härkiä eikä aaseja.

4. Ja asetit leirins heitä wastan ja turmelit caiken maan caswon Gasarin asti ja ei yhtäkän elatust Israelille jättänet eikä lambaist härjist eli Aseista.

5. Sillä he lähtivät liikkeelle laumoineen ja telttoineen, he tulivat monilukuisina kuin heinäsirkat, heillä ja heidän kameleillaan ei ollut määrää, ja he tulivat maahan sitä hävittämään.

5. Sillä he tulivat laumoinensa ja majoinensa, ja niinkuin suuri metsäsirkkain paljous, että sekä he ja heidän kamelinsa olivat lukemattomat, ja tulivat hävittämään maata.

5. Sillä he tulit laumoinens ja majoinens nijncuin suuri medzäsirckain paljous että sekä he ja heidän Camelins olit lukemattomat ja tulit häwittämän maata.

6. Niin Israel joutui suureen kurjuuteen midianilaisten tähden; ja israelilaiset huusivat Herraa.

6. Niin Israel peräti köyhtyi Midianilaisten tähden. Silloin huusivat Israelin lapset Herran tykö.

6. Nijn Israel peräti köyhtyi Midianiterein tähden. Silloin huusit Israelin lapset HERran tygö.

7. Ja kun israelilaiset huusivat Herraa Midianin tähden,

7. Ja kuin Israelin lapset huusivat Herran tykö Midianilaisten tähden,

7. Cosca Israelin lapset huusit HERran tygö Midianiterein tähden.

8. lähetti Herra israelilaisten luo profeetan, joka sanoi heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät Egyptistä ja vein teidät pois orjuuden pesästä;

8. Lähetti Herra prophetan Israelin lasten tykö, joka sanoi heille: näin sanoo Herra Israelin Jumala: minä johdatin teidät Egyptistä, ja talutin teidät ulos orjuuden huoneesta,

8. Lähetti HERra Prophetan heidän tygöns joca sanoi heille: näin sano HERra Israelin Jumala: minä johdatin teidän Egyptist ja talutin teidän orjuden huonest.

9. minä pelastin teidät egyptiläisten käsistä ja kaikkien teidän sortajainne käsistä; minä karkoitin heidät teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa.

9. Ja pelastin teidät Egyptiläisten kädestä ja kaikkein kädestä, jotka teitä vaivasivat, jotka minä ajoin teidän edestänne ulos, ja annoin teille heidän maansa,

9. Ja pelastin teidän Egyptiläistän kädest ja caickein kädest jotca teitä waiwaisit jotca minä ajoin teidän edestän ulos ja annoin teille heidän maans.

10. Ja minä sanoin teille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne, älkää peljätkö amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta te ette kuulleet minun ääntäni.

10. Ja minä sanoin teille: Minä olen Herra teidän Jumalanne, älkäät peljätkö Amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte; ja ette totelleet minun ääntäni.

10. Ja minä sanoin teille: Minä olen HERra teidän Jumalan älkät peljätkö Amorrerein jumalita joiden maasa te asutte ja etten te totellet minun ändäni.

11. Ja Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa, korjatakseen ne talteen midianilaisilta.

11. Ja Herran enkeli tuli ja istui tammen alla Ophrassa, joka Joaksen Abiesriläisen oma oli; ja hänen poikansa Gideon tappoi nisuja viinakuurnan tykönä, saadaksensa ne säilytetyksi Midianilaisilta.

11. JA HERran Engeli tuli ja istui tammen alla Ophras joca Joaxen Esriterein Isän oma oli ja hänen poicans Gideon tappoi nisuja wijnacuurnan tykönä että hän pakenis Moabiterein edest.

12. Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!

12. Silloin ilmaantui Herran enkeli hänelle ja sanoi: Herra olkoon sinun kanssas, sinä väkevä sotamies!

12. Silloin ilmandui HERran Engeli hänelle ja sanoi: HERra olcon sinun cansas sinä wäkewä sotamies.

13. Niin Gideon vastasi hänelle: Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin.

13. Niin sanoi Gideon hänelle: minun Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi meille siis kaikki nämät tapahtuneet ovat? Kussa ovat kaikki hänen ihmeensä, jotka meidän isämme ilmoittivat meille ja sanoivat: eikö Herra meitä johdattanut Egyptistä? Mutta nyt on Herra meidät hyljännyt ja antanut Midianilaisten käsiin.

13. Gideon sanoi hänelle: minun Herran ongo HERra meidän cansam mixi meidän sijs caicki nämät tapahtunet owat? Cusa owat caicki hänen ihmens cuin meidän Isäm ilmoitit meille ja sanoit: eikö HERra meitä johdattanut Egyptist? Mutta nyt on HERra meidän hyljännyt ja andanut Midianiterein käsijn.

14. Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.

14. Ja Herra käänsi itsensä hänen tykönsä ja sanoi: mene tässä väkevyydessäs! Sinä vapahdat Israelin Midianilaisten kädestä: enkö minä ole sinua lähettänyt?

14. Silloin käänsi HERra idzens hänen tygöns ja sanoi: mene täsä wäkewydesäs sinä wapahdat Israelin Midianiterein kädest cadzos minä olen sinun lähettänyt.

15. Hän vastasi hänelle: Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä.

15. Hän sanoi hänelle: minun Herrani, millä minä vapahdan Israelin? Katso, minun sukuni on kaikkein köyhin Manassessa, ja minä olen kaikkein pienin minun isäni huoneessa.

15. Hän sanoi hänelle: minun HERran millä minä wapadan Israelin? cadzo minun sucun on caickein köyhin Manasses ja minä olen caickein pienin minun Isäni huones.

16. Herra sanoi hänelle: Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niinkuin yhden ainoan miehen.

16. Ja Herra sanoi hänelle: totisesti minä olen sinun kanssas, ja sinä lyöt Midianilaiset niinkuin yhden miehen.

16. HERra sanoi hänelle: minä olen sinun cansas ja sinä lyöt Midianiterit nijncuin yhden ainoan miehen.

17. Mutta hän sanoi hänelle: Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin osoita minulle tunnusteolla, että sinä itse puhut minun kanssani.

17. Mutta hän sanoi hänelle: jos minä olen nyt löytänyt armon sinun tykönäs, niin anna minulle merkki, että sinä se olet, joka minun kanssani puhut.

17. Mutta hän sanoi hänelle: jos minä olen löytänyt armon sinun tykönäs nijn anna minulle mercki että sinä se olet joca minun cansani puhut.

18. Älä poistu täältä, ennenkuin minä tulen takaisin sinun luoksesi ja tuon uhrilahjani ja panen sen eteesi. Hän sanoi: Minä jään, kunnes sinä tulet takaisin.

18. Älä kumminkaan täältä lähde, siihenasti kuin minä tulen sinun tykös, ja kannan minun ruokauhrini ja panen sinun etees. Hän sanoi: minä olen siihenasti kuin sinä palajat.

18. Älä cummingan tääldä lähde sijhenasti cuin minä tulen sinun tygös ja cannan minun ruocauhrini ja panen sinun etees. Hän sanoi: minä olen sijhenasti cuins tulet.

19. Gideon meni ja valmisti vohlan, ja eefa-mitan jauhoja happamattomiksi leiviksi, pani lihan koriin ja liemen pataan ja vei ne hänen luoksensa tammen alle ja pani ne tarjolle.

19. Gideon tuli ja teurasti vohlan, ja otti ephan happamattomia jauhoja, ja pani lihan koriin ja lihan liemen pataan, ja vei hänen tykönsä tammen alle ja pani eteen.

19. GIdeon tuli ja teurasti wohlan ja otti Ephan happamattomia jauhoja ja pani lihan corijn ja liemen pataan ja wei hänen tygöns tammen ala ja meni edes.

20. Mutta Jumalan enkeli sanoi hänelle: Ota liha ja happamattomat leivät ja pane ne tälle kalliolle ja vuodata liemi. Ja hän teki niin.

20. Ja Jumalan enkeli sanoi hänelle: ota liha ja happamaton leipä, ja pane tämän kiven päälle, ja kaada liemi ulos; ja hän teki niin.

20. Silloin HERran Engeli sanoi hänelle: ota liha ja se happamatoin leipä ja pane tämän kiwen päälle ja caada liemi ulos. Ja hän teki nijn.

21. Ja Herran enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja happamattomia leipiä; niin kalliosta nousi tuli, ja se kulutti lihan ja happamattomat leivät. Ja Herran enkeli katosi hänen silmistänsä.

21. Ja Herran enkeli ojensi sauvansa pään, joka oli hänen kädessänsä, ja satutti lihaan ja happamattomaan leipään, ja tuli nousi kivestä ja kulutti lihan ja happamattoman leivän. Ja Herran enkeli katosi hänen silmäinsä edestä.

21. Ja HERran Engeli ojensi sauwans pään joca oli hänen kädesäns ja satutti lihaan ja happamattomaan leipään ja tuli tuli kiwest ja culutti lihan ja sen happamattoman leiwän. Ja HERran Engeli catois hänen silmäins edest.

22. Kun Gideon näki, että se oli Herran enkeli, sanoi Gideon: Voi minua, Herra, Herra, kun olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!

22. Kun Gideon näki sen olevan Herran enkelin, sanoi hän: Herra, Herra, olenko minä niin nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!

22. Cosca Gideon näki sen olewan HERran Engelin sanoi hän: HERra HERra olengo minä nijn nähnyt HERran Engelin caswosta caswoon.

23. Mutta Herra sanoi hänelle: Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole.

23. Mutta Herra sanoi hänelle: rauha olkoon sinulle! älä pelkää, et sinä kuole.

23. Mutta HERra sanoi hänelle: rauha olcon sinulle älä pelkä et sinä cuole.

24. Silloin Gideon rakensi siihen Herralle alttarin ja pani sen nimeksi: Herra on rauha. Se on vielä tänäkin päivänä abieserilaisten Ofrassa.

24. Ja Gideon rakensi Herralle alttarin siinä, jonka hän kutsui rauhan Herraksi. Se on vielä tänäpänä Abiesriläisten Ophrassa.

24. Silloin rakensi Gideon HERralle Altarin sijnä jonga hän cudzui rauhan HERraxi. Se on wielä tänäpänä Ophras joca oli Esriterein Isä.

25. Ja sinä yönä Herra sanoi hänelle: Ota härkä, joka isälläsi on, ja toinen seitsenvuotias härkä ja hajota Baalin alttari, joka isälläsi on, ja hakkaa maahan asera-karsikko, joka on sen vieressä.

25. Ja sinä yönä sanoi Herra hänelle: ota mulli isäs karjasta ja toinen mulli, joka on seitsemännellä vuodella, ja kukista Baalin alttari, joka on sinun isälläs, ja hävitä metsistö, joka siinä tykönä on,

25. JA sinä yönä sanoi HERRa hänelle: ota calpei Isäs härjistä ja toinen calpei joca on seidzemennellä wuodella ja cukista Baalin Altari joca on sinun Isälläs ja häwitä medzistö joca sijnä tykönä on.

26. Ja rakenna ladotuista kivistä alttari Herralle, Jumalallesi, tämän vuorenkukkulan laelle; ota sitten se toinen härkä ja uhraa se polttouhriksi halkojen päällä, jotka saat hakkaamastasi asera-karsikosta.

26. Ja rakenna Herralle sinun Jumalalles alttari tälle korkialle vuorelle, sopivaiselle paikalle, ja ota toinen mulleista ja uhraa se polttouhriksi metsistön puilla jonka sinä hakkaat.

26. Ja rakenna HERralle sinun Jumalalles Altari tälle corkialle wuorelle ja walmista se ja ota toinen calpeista ja uhra polttouhri medzistön puilla cuins hackat.

27. Niin Gideon otti palvelijoitaan kymmenen miestä ja teki, niinkuin Herra oli hänelle puhunut. Mutta kun hän isänsä perhettä ja kaupungin miehiä peljäten ei uskaltanut tehdä sitä päivällä, teki hän sen yöllä.

27. Silloin otti Gideon kymmenen miestä palvelioistansa ja teki niinkuin Herra hänelle sanonut oli. Mutta hän pelkäsi ei saavansa sitä päivällä tehdä isänsä huoneen ja kaupungin asuvaisten tähden, ja teki sen yöllä.

27. Silloin otti Gideon kymmenen miestä hänen palwelioistans ja teki nijncuin HERra sanonut oli. Mutta hän pelkäis ei sawans sitä päiwällä tehdä Isäns huonen ja Caupungin asuwaisten tähden ja teki yöllä.

28. Kun kaupungin miehet varhain seuraavana aamuna nousivat, niin katso, Baalin alttari oli kukistettu ja asera-karsikko sen vieressä hakattu maahan, ja se toinen härkä oli uhrattu polttouhriksi vastarakennetulla alttarilla.

28. Kuin kaupungin kansa aamulla nousivat, katso, Baalin alttari oli kukistettu ja metsistö maahan hakattu, joka sen tykönä oli, ja toinen mulli pantu polttouhriksi alttarille, joka siihen rakennettu oli.

28. Cosca Caupungin Canssa amulla nousit cadzo Baalin Altari oli cukistettu ja medzistö hacattu ja toinen calpei pandu polttouhrixi Altarille joca sijhen rakettu oli.

29. Niin he sanoivat toinen toiselleen: Kuka on tämän tehnyt? Ja kun he tutkivat ja tiedustelivat, niin sanottiin: Gideon, Jooaan poika, on sen tehnyt.

29. Ja he sanoivat toinen toisellensa: kuka on tämän tehnyt? Koska he visusti kyselivät ja tutkistelivat, niin he sanoivat: Gideon Joaksen poika sen teki.

29. Ja he sanoit toinen toisellens: cuca sen on tehnyt? cosca he wisust tutkistelit ja kyselit cuca sen tehnyt oli sanottin: Gideon Joaxen poica sen teki.

30. Silloin kaupungin miehet sanoivat Jooaalle: Tuo tänne poikasi, hänen täytyy kuolla, sillä hän on kukistanut Baalin alttarin ja hakannut maahan asera-karsikon sen vierestä.

30. Niin kaupungin asuvaiset puhuivat Joakselle, sanoen: anna poikas tulla tänne! Hänen pitää kuoleman; sillä hän on Baalin alttarin kukistanut ja metsistön hakannut, joka siinä tykönä oli.

30. Nijn Caupungin asuwaiset puhuit Joaxelle sanoden: anna poicas Gideon tulla tänne hänen pitä cuoleman: sillä hän on Baalin Altarin cukistanut ja medzistön hacannut joca sijnä tykönä oli.

31. Mutta Jooas vastasi kaikille, jotka seisoivat hänen ympärillään: Tekö ajatte Baalin asiaa, tekö autatte häntä? Se, joka ajaa hänen asiaansa, rangaistakoon kuolemalla ennen huomisaamua. Jos hän on jumala, ajakoon itse asiansa, koska kukistettu alttari oli hänen.

31. Niin Joas sanoi kaikille, jotka seisoivat häntä vastaan: riitelettekö te Baalin puolesta? autatteko te häntä? Joka riitelee hänen puolestansa, sen pitää kuoleman ennen aamua: jos hän on jumala, niin kostakoon itse, että hänen alttarinsa on kukistettu.

31. Nijn Joas sanoi caikille jotca seisoit hänen ymbärilläns: rijtelettekö te Baalin tähden? autatteco te händä? joca rijtele hänen tähtens hänen pitä cuoleman tällä amulla. Jos hän on jumala nijn costacon idze että hänen Altarins on cukistettu.

32. Sinä päivänä Gideon sai nimekseen Jerubbaal, sillä sanottiin: Baal ajakoon itse asiansa häntä vastaan, koska hän on kukistanut hänen alttarinsa.

32. Ja siitä päivästä kutsui hän hänen JerubBaal ja sanoi: Baal kostakoon itse, että hänen alttarinsa kukistettu on.

32. Ja sijtä päiwästä cudzuttin Gideon Jerub Baal ja sanoi: Baal costacon idze että hänen Altarins cukistettu on.

33. Kaikki midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet olivat kokoontuneet yhteen, tulleet virran yli ja leiriytyneet Jisreelin tasangolle.

33. Kuin kaikki Midianilaiset ja Amalekilaiset ja ne itäiseltä maalta kokosivat itsensä yhteen, ja menivät ja sioittivat heitänsä Jisreelin laaksoon,

33. COsca caicki Midianiterit ja Amalechiterit ja ne itäiseldä maalda cocoisit idzens ja menit ja sioitit heidäns Jesreelin laxoon/

34. Silloin Herran henki täytti Gideonin; hän puhalsi pasunaan, ja niin abieserilaiset kutsuttiin koolle seuraamaan häntä.

34. Niin Herran henki täytti Gideonin, ja hän puhalsi basunaan ja kutsui Abieserin seuraamaan itsiänsä.

34. Nijn HERran hengi täytti Gideonin ja hän puhalsi Basunaan ja cudzui Abieseri seuraman idzens.

35. Ja hän lähetti sanansaattajia koko Manasseen, niin että heidätkin kutsuttiin koolle seuraamaan häntä; samoin hän lähetti sanansaattajat Asseriin, Sebuloniin ja Naftaliin, ja nämä lähtivät vihollisia vastaan.

35. Ja hän lähetti sanan koko Manasselle ja kutsui myös heitä seuraamaan. Hän lähetti myös sanan Asserille, Sebulonille ja Naphtalille, ja hekin tulivat heitä vastaan.

35. Ja hän lähetti sanan coco Manasselle ja cudzui myös heitä seuraman händäns. Hän lähetti myös sanan Asserille Sebulonille ja Nephtalille ja hekin tulit heitä wastan.

36. Silloin Gideon sanoi Jumalalle: Jos sinä aiot vapauttaa Israelin minun kädelläni, niinkuin olet puhunut,

36. Ja Gideon sanoi Jumalalle: jos sinä vapahdat Israelin minun käteni kautta, niinkuin sinä sanonut olet;

36. JA Gideon sanoi Jumalalle: jos sinä wapahdat Israelin minun cauttani nijncuins sanonut olet:

37. niin katso, minä panen nämä kerityt villat puimatantereelle: jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja kaikki maa muuten jää kuivaksi, niin minä siitä tiedän, että sinä minun kädelläni vapautat Israelin, niinkuin olet puhunut.

37. Katso, minä panen villaisen nahan pihalle: jos kaste tulee ainoastaan nahan päälle ja kaikki muu maa on kuiva, niin minä ymmärrän, ettäs minun käteni kautta Israelin vapahdat, niinkuin sinä sanonut olet.

37. Nijn minä panen willaisen nahan pihalle jos sinne tule caste ainoastans nahan päälle ja caicki muu maa on cuiwa nijn minä ymmärrän ettäs minun cauttani Israelin wapahdat nijncuins sanonut olet.

38. Ja tapahtui niin. Sillä kun hän varhain seuraavana päivänä nousi ja puristi villoja, pusersi hän kastetta villoista koko vesimaljan täyden.

38. Ja se tapahtui niin: kuin hän toisena päivänä varhain nousi, kääri hän nahan kokoon ja pusersi kasteen nahasta ja täytti maljan vedestä.

38. Ja se tapahdui nijn. Cosca hän toisna päiwänä warhain nousi pusersi hän casten nahast ja täytti maljan wedestä.

39. Ja Gideon sanoi Jumalalle: Älköön vihasi syttykö minua kohtaan, jos minä vielä kerran puhun. Anna minun vielä kerta tehdä koetus villoilla. Anna ainoastaan villojen jäädä kuiviksi ja kastetta tulla kaikkialle muualle maahan.

39. Ja Gideon sanoi Jumalalle: älköön sinun vihas syttykö minua vastaan, jos minä vielä kerran puhun: minä koettelen vielä kerran sitä nahalla: anna ainoastaan nahan kuivan olla ja kaikella muulla maalla kasteen.

39. Ja Gideon sanoi Jumalalle: älkön sinun wihas syttykö minua wastan jos minä wielä kerran puhun: minä kiusan wielä kerran sitä nahalla anna ainoastans nahan cuiwan olla ja caikella muulla maalla casten.

40. Ja Jumala teki niin sinä yönä; ainoastaan villat jäivät kuiviksi, ja kastetta tuli kaikkialle muualle maahan.

40. Jumala teki myös niin sinä yönä: ja nahka ainoastaan jäi kuivaksi, ja kaste tuli kaiken maan päälle.

40. Jumala teki myös nijn sinä yönä että nahca ainoastans jäi cuiwaxi ja caste tuli caikelle muulle maalle.